Jossain ketjussa oli puhetta ettei täällä enää avauduta pelaamisen syistä yms… Itselleni se on ainakin vaikeaa!! En haluaisi syyttää ketään, koska itse olen rahani tuhlannu…
Mutta…
Jo lapsuudessa pelasin paljon Rayn pelejä vanhempieni, tahi kavereiden kanssa… Omat rahat meni pääsääntöisesti kaikki peleihin, vähän veikkaukselle ja loput Rayn laitteisiin… Karamelliä ei sinänsä tarvinnu ostaa, ku vanhemmat kantoi sitä kaupasta muutenkin…
Ensimmäisen kesätyöni rahat meni aluksi peleihin, mut ainakin puolet rahoista meni silloisen tyttöystävän luo matkustamiseen ja tykkäämisen osoittamiseen… Silloin pelasin automaatteja tyttöystäväni nähden - yllättävän usein jäin voitolle… Tahi en pelannutta aivan kaikkea…
Lapsuutta varjosti vanhempien alkoholin käyttö ja isäni kuoli jo 10 vuotta sitten - osasyynä pidän alkoholia… Äitini käyttää edelleen viikottain alkoholia ja jäi hetki sitten eläkkeelle…
Hypätään siihen, että muutettiin tyttöystävän kanssa yhteen ja elämä jatkui myös pelien kanssa…
Jossain vaiheessa minulta jäi vissiin puolen vuokran siirto unholaan ja sen huomattua silloin jo avovaimoni sai tietää ett pelit vie, niin Veikkauksen, Rayn, kuin PAFin ja minä vikisen… Tuolloin olin ottanut pelaamiseen lainaa ja vanhempani auttoivat silloin - maksoin tuhannet takaisin pienissä erissä… Tuosta paljastumisen hetkestä on se noin 10 vuotta… Häpesin itseäni… En uskonu, että jatkaisimme yhdessä…
Pelit jäi hetkeksi…
Mut en silloin päättäny lopettaa!? Vaikka sen ääneen sanoinkin… Pelit tuli takaisin elämään ja sama meno jatkui… Kuitenkin sen verran viisastuneena, etten enää lainannu rahaa - vaan pelasin vain omat rahat… Tahi oikeastaan yhteiset rahat, vaikka kummallakin omat tilit ja rahat…
Useampi vuosi sitten lähipiirissäni eräs mulle tärkeä ihminen masentui pahoin… Luulen että sekin ajoi minut tiukemmin pelien ääreen, koska siinä hetkessä en ajatellu paskaa maailmaa!! Mutta en halua syyttää häntäkään mun peliriippuvuudesta, koska itse olen rahat koneisiin syytänyt, tahi nettipeleihin siirtäny - ei kukaan muu…
Automaatteja pidin kalliina harrastuksena…
Ostimme omakotitalon (lainarahalla), on farmariauto ja pari koiraa, sekä kohta lapsi… Yhteinen on tulevaisuutemme…
Ei edes avovaimoni raskaus riittäny mulle, ett olisin lopettanu itse pelaamisen… Vaikka kovasti silloin mietin, ett lopetan lapsen synnyttyä - olisinko onnistunu, sitä en tiedä??
55 päivää sitten rakas avovaimoni - sama ihana ihminen koko tarinan varrelta - näki mut peliautomaatilla ja siitä alkoi selviytymistarinani…
Pelit ovat jääneet…
Askel kerrallaan kohti pelaamatonta isyyttä…