.
Oli pakko rekisteröityä ja kirjoittaa tähän jotain. Me varmaan puhutaan prosessista nimeltä relapsi .
Omasta historiasta sen verta, että oon käyttänyt kaikkea muuta paitsi tutkimuskamaa. Olen vieroittanut itseni ainakin neljästi, joista kaksi kertaa ns. cold turkey vei sairaalaan, kun kroppa ei kestänytkään. Viimeisin kuiva jakso kesti seitsemän vuotta. Sinä aikana sain aikaiseksi yliopistotutkinnon, lapsen, perheen ja kodin. Ja kaksi vuotta sitten korttitalo kaatui (siis päihteiden osalta, kaikki muu on toistaiseksi kasassa).
En osaa enää edes arvata, mistä se alkoi, mutta luultavasti aloin lääkitä omatoimisesti unettomuuttani. Sitten lääkittiinkin jo päivittäistä vireystilaa. Ja lopulta lääkittiin 24/7, että pysyttiin toimintakykyisenä. Mut nyt mun on (taas) lopetettava, sillä tämän reissun laskun saatan maksaa hengelläni, jos multa lähtee perhe, työ ja koti. Eli nyt on kovat panokset.
Tunnistin itseni tekstistäsi niin, että pahaa teki. Siis nimenomaan koko relapsi alkaa siitä, kun kuvittelee olevavansa “tilanteen päällä”, hallitsevansa homman. Sit sitä alkaa suunnittelee seuraavia vetoja. Ja ainakin itselle iso osa oli sen tekosyyn hakemista, miksi ottais taas. Ja niitä tekosyitähän löytyy, loputtomasti. Ja taas kohta vie aine miestä, eikä toisinpäin.
Mul oli viimeiset viikot niin rankkaa käyttöä oxyn ja muun opiaatin kanssa, että päätin hommata bentsot tähän alkuun. Sitten, kun opiaattireflat alkaa selvästi helpottaa, alkaa projektin toinen vaihe, eli noiden paskanappien lopetus. Olen nimittäin ollut huomaavinani, että nää reflat on kerta kerralta pahemmat. Jo viime kerta oli niin saatanallinen, että valitsin “pelkurin tien” ja otin noi rauhoittavat tähän avuksi, vaikka sitten saakin tapella niiden kanssa. Nyt on kaks päivää menny tän paskomisen ja kylmä/kuuma/kylmä sekoilun kanssa, että alkaa usko loppua jo tähän vaiheeseen.
Nistin pitäis tajuta olevansa lopun elämäänsä nisti.
Nisti on siinä vaiheessa vasta nisti kun luovuttaa lopullisesti edes tosissaan yrittämisen siihen selvänä pysymiseen. Joo minä se olen varmasti tähän hommaan mitään sanomaan mutta ollaanpa nyt tällä kertaa yrittämässä enemmän tosissaan kun ikinä ennen ja olen tästä paskasta saanut jo niin tarpeekseni että nyt riittää. Velkaa ei ole, kamaa olisi edelleen niin paljon kun vetää haluaisi ja mitä haluaisi, rahaa ym. mutta ei kiinnosta vittuakaan enää tämmönen ei!
Moro molemmat…
Kerran riippuvainen, aina riippuvainen. Aivan totta, että siinä vaiheessa kun ajatuksiin hiipii, että “hallitsen tämän homman”, niin silloin pitäs viimeistään tajuta, että nyt on päässä väärä ajatus.
Onko kotivieroitus hyvällä mallilla? Mikset hakeudu vieroitus/katkolle?
En tiedä, oliko kommentit tarkoitettu TS:lle vai itselleni, mutta vastaan omasta puolestani.
“Nisti on aina nisti” kommentilla tarkoitin sitä, että kun sä oot aikas muokannu hermostoasi aineilla, se ei siitä enää alkuperäiseen tilaan palaudu. Tää ois todella mielenkiintoinen tutkimusaihe, johon saatan joskus tarttua. Subjektiivinen kokemus nimittäin kertoo (ei ainoastaan oma), että ne reflat todellakin pahenee kerta kerralta, uudestaan aloitetun käytön myötä saatu euforia katoaa huomattavan nopeasti ja toleranssi nousee hetkessä, aineeseen kuin aineeseen. Aivojen plastisuus ei tässä mielessä ole kyllä kartoitettu alue.
Edellä kuvatulla tavalla “nisti on aina nisti”, käyttöä et hallitse koskaan. Itseäs kusetat, jos muuta väität. Sun hermosto on viritetty, se suorastaan odottaa lisäaineita. Tämä ei tetenkään tarkoita, että nistin tarvitsee toimia niin kuin nistin!
Kotiviertoitus on hyvällä mallilla. Opiaatit on jo varmuudella ulkona kuvioista ja nyt on erikoislääkäri hoitamassa tota bentsoasiaa. Senkin olisi voinut kai itse järjestellä, mutta jostain syystä siihen sopivia, huippupitkän eliminaation nappeja ei tähän hätään mistään saanut. Ja toisaalta tähän lekuriin syntyi heti sellainen hoitosuhde, joka tuntuu selkänojalta.
Opareflojen vittuimaisimmat komponentit, eli kuuma/kylmä sekoilu ja pahoinvointi ovat jo jääneet kokonaan pois. Hommta tapahtui yllättävän npeasti, kaikkiaan noin viikossa. Toki jotain pientä on vieläkin, mutttei mitään mistei selviäis. Halusin vähentää bentsoja vähän nopeutetusti, että pääsee nopeammin takaisin liikunnan pariin. Lisäksi teen töitä aivoillani, joten niiden lamaaminen ei sovi tavoitteisiin. Onneksi laitokselta saa pitää pari “kotipäivää” viikossa, niin ei tää huono-unisuus niin haittaa.
Ja sulle “sekaiv”: onneksi olkoon! Tuol ei kävele yhtään nistiä, jota vituttais se, kun piti mennä lopettaa. Saaks kysyy, mikä oli viimeinen niitti? Mul on nimittäin ollut sellainen kuvitelma, ettei lopettaminen onnistu ilman oikeeta pohjakosketusta. Sellaista, missä räkä ja kyynel valuu, kun yrittää sopertaa jotain samalla, kun ensihoitaja etsii paikkaa kanyylille. Mä todella lopetin (ennen kuin aloitin uudestaan), kun olin kyllästynyt opa-ummetukseen ja jossain semipsykoosissa kaivoin käsi rannetta myöten veressä paskaa ulos itsestäni. Se oli sellainen highpoint, joka moitvoi väistelemään lätäköitä vuosikaudet.
Mites “aavar” pärjää?
No usko omaan tekemiseen on aika vahva tässä asiassa. Luotettava ja avoin lääkärikontakti löytyy. Enkä halua ristirekisteröinnin maailmassa, että tämä asia nostetaan jossain täysin asiaankuulumattomassa tilanteessa pöydälle. Lisäksi mul on paljon velvollisuuksia, jotka näköjään pystyn tässäkin tilassa hoitamaan, joten hoidetaan pois 
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Ja eikä siinä mitään pahaa ole, jos pystyy ilman laitoksiakin vierottumaan.
.
Hei aavar! Niinpä, hyvä, että sait kirjoitettua omia ajatuksiasi. Tuota on erityisesti hyvä miettiä, että oletko ollut ikään kuin kuivumassa, eikä kuivana. Breikillä? Alkoholistit voi olla raittiina tai selvin päin. Raittina /puhtaana oleminen. Siinä on ero? Sisällöllinen, sisäinen ja jopa henkinen?
Olet kuitenkin käynyt ryhmissä. Olisiko hyvä jatkaa niissä käyntia?
.
Täällä menee kai hyvin. Bentsoannos on tällä hetkellä 15% siitä, mistä lähdettiin liikkeelle - eli todella nopealla pudotuksella menty. Alussa tuli niin tyypillisiä mielialan heittelyjä ja lisäksi täysin vieroitukseen liittymättömiä siviilielämän haasteita: oli kuolema lähipiirissä, lapsi sairasti itsensä osastolle asti jne. On myönnettävä, että kävi monta kertaa mielessä, et tähän loppu tämä vieroitus.
Nyt on pari päivää tunnetilat pysyny tasaisena, eikä annoksiaan enää odota samaan tapaan kuin aluksi. Tämän kokemuksen perusteella voin ehdottomasti suositella asteittaista pudottamista ns. cold turkeyn sijaan näiden bentsojen kanssa: äkkilopettamisellahan sain itseni aikanaan kahdesti sairaalaan kouristusten takia.
Tsemii aavar 
Voitko kehänkiertäjä kertoo niistä sairaalaan johtavista kouristuksista, että millasia ne oli?
Täytyy sanoo että muakin kiinnostais kauheesti toi aivojen ja muutoinkin keskushermoston toiminta, olen kans varma siitä että reflat muuttaa hermostoa, kyllä ne niin saatanalliset on… ite käytän vaan tramalia 400mg vrk. ja siitäkin tulee aivan helvetlliset olot lopettaessa, en oikein tajua miten se on mahollista, mutta 10 vuotta käyttäny ni kai siinä on jo elimisto kasvanu sen mukana… Tuntuu joo välillä että alkaa tulemaan ns. aivokramppeja ja että kohta joutuu sairaalaan, mutta se ei mee siihen pisteeseen vaan se pysyy siinä rajalla, mikä on myös veemäistä. Se on jotenkin sanoinkuvaamaton tilanne, tavallaan sen hetkiset ajatukset vääristyy sillä sekunnin murto osalla kun ne sun päässäs on ja se ikäänkun kekeyttää sen kuvaelman sun päässä etkä tavallaan pysty ajattelemaan mitään 
olipas oudosti selitetty mutta se on niin outo juttu muutenkin.
[quote=“Nigolo”]
Voitko kehänkiertäjä kertoo niistä sairaalaan johtavista kouristuksista, että millasia ne oli?[/uquote]
No luonteeltaan ne oli aivan kuin “perinteiset” epileptiset tajuttomuus/kouristus -kohtaukset. Molempia edelsi parin päivän totaali unettomuus ja kohtauspäivänä poikkeuksellinen valoherkkyys. Sairaalaan jouduttiin, koska varsinaisen kouristelun jälkeen ns. poissaolokohtaus jäi päälle. Onneksi oli molemmilla kerroilla fiksusti toiminut kaveri vieressä.
Mut ei niistä itse mitään muista, paikallaolijat ovat jälkikäteen kertoneet.
On kyllä asia, minkä kanssa en lähtis kokeilemaan, kun ei kerran ole pakko.
… poistin.