Kiitos askelista ja olen sisäistänyt nyt tuon ensimmäisen, eli voimattomuuteni.
Täällä moni haluaa vielä potkia maassa makaavaa…
Vaikka olen pelkkä vähentäjä, koukkaan tämän ketjun omiin viesteihin.
t. vähentäjä Juhani
"Alkoholismin myöhäisoireiden aikana alkoholistin käytösoireet ovat siis selviä. Alkoholisti juo nyt elääkseen ja elää nyt juodakseen. Hän ahmii ryyppyjä, pitkin kulauksin, kuolastelee ja aina ryyppää. Alkoholisti ei enää tarvitse syytä ryyppäämiseen. Ryyppääminen on jatkuvaa ja katkeamatonta toimintaa, hän juo aina kun vähänkin olosuhteet sen sallivat.
Myöhäisvaiheen oireet osoittavat, että jotain kanssaihmisessämme on pelottavan hullusti. Mutta sen sijaan, että se laittaisi hälytysvalot päälle, myöhäisvaiheen alkoholismi saa osakseen vastustajia, epäluuloja, vihaa, ylenkatsomista ja rangaistuksia. Marty Mannin mukaan sen pitäisi herättää myötätuntoa ja apua."
^ Se rappiovaiheeseen edennyt alkoholismi on tosiaan monesti aika häijyn tuntuista seurattavaa. Tiedän yhdenkin ukon joka oli joutunut aika nuorena sairaseläkkeelle aivoinfarktin aiheuttaman liikuntavamman takia, ja oli sitten eläkkeellä muun tekemisen puutteessa alkanut ryyppäämään kaikki päivät. Ei ollut ennenkään sylkenyt lasiin, mutta vasta töiden päätyttyä oli homma lähtenyt täysin käsistä. Kuukausien pituisia rännejä, 24 kaljan pakki ei yleensä edes riittänyt päiväksi. Tätä on nyt jatkunut joitain vuosia ja nyt hänellä on ilmeisesti alkoholidementia tai joku vastaava neurologinen vamma. Ukon lähimuisti ei nykyään kestä kuin alle 10 minuuttia ja jos hänen juttujaan kuuntelee tunnin ajan, niin hän ehtii siinä ajassa toistamaan samat puheet monta kertaa (eikä niissä puheissa ole muutenkaan paljon päätä eikä häntää). Oli sitten saanut joulukuussa häädön asunnostaan ja joutui muuttamaan uuteen kämppään (hänen veljensä oli joutunut huolehtimaan uuden asunnon etsimisestä ja muuttotavaroiden siirrosta). Nyt hän on useita kertoja lähtenyt kauppareissulta palatessaan harhailemaan toiselle puolelle kaupunkia missä hänen edellinen asuntonsa oli, kun ei ole muistikuvaa siitä että on muuttanut uuteen paikkaan. Sitten joku vähän skarpimmassa kunnossa oleva entinen ryyppykaveri on yleensä lopulta bongannut sen sieltä sekoilemasta ja saattanut kotiin.
Ja mihinkään hoitoon ei suostu menemään, “kun siellä ei voi juoda kaljaa”. Ja niin kauan kun on vielä edes puhekyky tallessa ja saa kakistettua ulos tuon hoidosta kieltäytymisen, niin ei sitä voi mihinkään väkisinkään viedä.
On se raskasta seurata, vaikka alkoholismi ei vielä olisi saavuttanutkaan “myöhäisvaihetta”. Omasta ja muiden kokemuksesta voi aavistella mitä toisella on kenties edessä, ellei “oivallus” syty päähän. Kaikin voimin tapahtuva sairauden kieltäminen ja selitysten etsiminen omalle järjettömälle käytökselle on se pääasiallinen tehtävä. - Olisinko minä juuri poikkeustapaus muiden joukossa?
Kahtatoista askelta ei ole tullut otettua, mutta ainakin se eka. Joulukuusta helmikuun alkuun tuli käytyä AA:ssa ja pari kuukautta raittiutta silloin. Sitten on lipsunut aika säännöllisesti kerran tai kahdesti kuussa. Varmaan pysyisi raittiina, jos motivoituisi noihin askeleisiin.
Kiusauksen vastustaminen:
Ainakin alkuun useimmille AA:ssa muusta ei olekaan kysymys kuin kiusauksen vastustamisesta. Onhan siitä kirjoitettu kokonainen kirjakin “Eläminen raittiina”. Isossa Kirjassa kiusauksista mainitaan mm. 9. askeleen lupausten kohdalla (s. 98): “Jos kiusaus tulee, kavahdamme sitä kuin polttavaa liekkiä. . . Emme taistele alkoholia vastaan, emmekä karta kiusauksia.”