En olekaan aikaisemmin kirjoittanut tähän, mutta yrittänyt löytää järkevää vastausta tähän. Rivatril lääke ollut käytössä 6vuotta, aluksi 3x2mg, viimeisen vuoden ajan 2x0.5mg. Tulin sellaiseen tilanteeseen että jouduin valitsemaan ajokortin ja mielenterveyden väliltä, en ole ikään tarvinut syödä mitään muuta Venetsia kuin klonatsepiimia, enkä ole ikään kokenut tarvetta syödä enempää kuin määrätty, ja tuo tiputtaminen sujui aika luonnostaan vaikka resepti vieläkin 3x2mg, nyt kuitenkin meidän ihanat päihdelääkärit julkisella puolella vaativat että jos en lopeta seinään pelkän propralin avulla niin en saa ajokorttia vieläkään vaan seuraava tarkastus 6kk päästä. Lopetin seinään ja nyt 10vrk menossa, varmaan tiedättekin mikä olotila päällä tällähetkellä. En todella odottanut mitään tällaista, ja nyt 10vrk niin alkoi menemään yli sietokyvyn. minulla olisi apteekissa täys purkki haettavissa ja kotonakin jonkin verran, mut en ole hakenut koska joudun tekemään jonkin apteekkisopimuksen ja viime ke minulta kiellettiin rivatrilin käyttö. Tiedän kuitenkin sen että pienillä annoksilla ja 1 x 1kk seula niin se ei näkyisi. Eli asiaan… teenkö itselleni tuhoa jos rupean nyt ottamaan iltaisin 0.25mg ja sit pikkuhiljaa kokonaan pois vai jatkanko näin. Tänään jouduin jäämään töistä pois, enkä pysty todellakaan poistua kotoa mihinkään, 24H paniikkikohtaus, kouristukset, sydän takoo rinnasta, vesilasillinenkin ulos perseestä, aivan jotain vitun sairasta. Lukenut että 14vrk pitäisi helpottaa, mut todella vaikea uskoa. Joka päivä pahempaan suuntaan. Onko siis haittaa lopettamisen kannalta jos teen oman loivennuksen yötä vasten että edes muutaman tunnin saisi kahteen viikkoon nukuttua. ??? Kiitos jos joku fiksumpi jaksoi lukea ja vielä auttaakin minua.
Terve,
Itse painiskelen samoissa oloissa tällä hetkellä ja olo on todella paskamainen. Ihan niin kuin kuvailit.
Minä käytin Rivatriliä väärin kolme-neljä vuotta. Annos oli noin 20-milliä päivässä. Joskus 40-60 milliä. Joka päivä siis.
Kun työterveyslääkäri vaihtui viime vuoden marraskuussa, niin hän ei enää uusinut reseptiä. Tammikuun alkuun lääkkeitä riitti ja ajatelin, että jätetään sitten pois kerta heitolla.
Tammikuun 10. alkoi viekkarit nousemaan, enkä edes aluksi tajunnut, että ne voi johtua lääkkeistä. Muutaman päivän kärmistelin kotona ja kun olo oli sellainen, että en päässyt sängystä edes vessaan, niin soitin kaverille, että tuo mulle muutama pullo brändiä, koska itse en pääse mihinkään.
Hän toi ja olin kolme päivää kännissä. Sitten tuli järki päähän ja kaadoin viimeiset brändit viemäriin. Ajattelin, että ei näin voi jatkua.
Tästähän kehittyi aivan hirveä olo. En saanut vesilasia sattumaan huulille…ja pian sainkin kouristuksen ja ampparilla sairaalaan.
Siellä jotain rauhoittavaa suoneen ja heräsin ehkä seuraavana aamuna.
Olin osastolla, jossa lääkäri tuli kertomaan, että koska sait kouristuksen alkoholin ja lääkkeiden vieroitusoireista, niin sinun työpaikkasi on nyt mennyt koska minun pitää ilmoittaa ajoterveyden valvojalle, eli poliisille tämä asia.
Ajo-oikeus siis pois ja työpaikka samoin.
Sain samalla lähetteen katkaisuhoitoon, jossa oli kaksi viikkoa rauhoittavia käyttäen. Sitten kuntoutuksessa kaksi kuukautta, jossa vähennettiin Opamxia koko ajan. Mutta liian nopeaan tahtiin.
Pääsin kotiin ja Opamoxia sain apteekkisopimuksella kahden viikon välein.
Elämä tuntui palaavan raiteilleen ja kävin joka aamu lenkillä ja uimassa.
Mutta sitten tuli pakki päälle.
Kun Opamoxit loppui, niin meni noin viikko kun viekkarit alkoi palata. Ensin aika pieninä, mutta voimistui koko ajan.
Päihdelääkärini kirjoitti oikean hevosen annoksen diapamia= 1 milli kahdesti päivässä viikon ajan ja sen jälkeen ei minulle saa enää kirjoittaa pkv-lääkkeitä. Jes , v…u.
Painiskelen nyt helvetinmoisissa viekkareissa. Puolisoni ei hyväksy alkoholilla kompensoituja viekkareita. En tiedä mitä tekisin, mutta ei tämä ole ihmisarvoista elämää ollenkaan. Pääsin onneksi eläkkeelle, niin ei tarvii taistella töihin menon kanssa.
A-Klinikan lääkäri tuntuu kiusaavan potilaitaan, kun määrää Opamoxin vähennyksen niin rajuina. Olen lukenut paljon lääketieteellisiä kirjoituksia tästä ongelmasta ja lääkäreiden pitäisi niiden mukaan ottaa jokainen potilas erikseen hoidettavakseen ja kuunnella potilasta.
Vieroitus minunkin tapauksessani saattaa kestää vuosia, mutta noin nopeasti tiputettuna en tiedä mitä huomenna itselleni teen…
^/^^ Pystytkö, tam-tam, menemään yksityiselle lääkärille, joka ei näe Kannasta tuota historiaasi? Pyydät sieltä Rivatrilia tai Diapamia, joilla sitten tiputtelet ominpäin ja itsellesi sopivaan tahtiin lääkkeet nolliin. Ei se tietenkään onnistu, jos sinulla on edelleen päällä PKV-lääkkeitä koskeva apteekkisopimus tahi muu sellainen merkintä, joka näkyy järjestelmässä laajemminkin. Eikä tietenkään onnistu, jos ominpäin benzojen käyttö karkaa tuohon väärinkäyttöön. Parasta tietysti olisi, jos onnistuisit löytämään sellaisen lekurin, jolle voisit olla rehellinen ja joka tukisi tuossa alasajossa, mutta sellaisen löytäminen voi jo mennä aikamoiseksi hakuammunnaksi. Vähän ihmettelen mikä työterveys- tai muukaan lääkäri määrää Rivatrilia sellaisia määriä, että sitä on mahdollista käyttää vuosien ajan joka päivä vähintään 20 mg, mutta kait sellaisia sitten on vielä nykyäänkin. Ja lääkäristä viis, kuvittelisin, ettei tuollainen mene läpi apteekissa/Kelassa edes sic! -merkinnällä, semminkin, jos se kestää useamman vuoden, mutta mistäpä minä tästä kuviosta tiedän.
Erikoiselta kuulostaa myös tuo aloittajan joutuminen ajokorttiseurantaan, jos mitään päihdeongelmaa ei ole ja laillisia lääkkeitä on käyttänyt vain, kuten resepti sanoo, jos sitäkään. Tietysti lääkkeiden vaikutus ajokykyyn on aina yksilöllistä ja lääkäristähän se on kiinni, jos keksii laittaa jonkun ajokorttiseurantaan. En vain ole koskaan kuullut, että kukaan olisi joutunut ko. ruljanssiin tuollaisen lääkityksen vuoksi. Itselläni ollut Rivatril käytössä jo herra ties kuinka monia vuosia, eikä kukaan lääkäri ole sen vuoksi ollut tippaakaan kiinnostunut ajokortistani. Eri asia toki, jos kyse on jostakin ammattiajokortista.
Oli miten oli. Tiputtelemalla nuo vieroittautumiset kannattaa hoitaa. Ei siitä oikein muutoin mitään tule. Alkoholia en suosittele vieroituslääkkeeksi. Varmaan paskin mahdollinen vieroituslääke minkään tropin kohdalla. Lämmittää hetken, kuin pissi housuissa pakkasella ja sitten mennään vain ojasta allikkoon.
Moro tam tam.
Nyt mennyt 8vkoa rivatrilin lopetuksesta ja siis tuosta minun ensimmäisestä tekstistä. Noin 6 viikon kohdalla pystyin alkaa taas puhumaan ihmisille ja oli jokin muukin asia aamuisin mielessä kun päiviensä lopettaminen. Kahvi ja nikotiini piti jättää kokonaan pois ja valita tietyt hetket päivästä milloin yrittää suoriutua perus askareista kuten koirien lenkitys. Noin viikko sitten pystyin jo ajattelemaan että ehkä tää elämä on jopa parempaa ilman rivatrillia vaikka olin vannonut vielä 2kk sitten että syön tätä lääkettä koko elämäni. Minulla on kokemusta hydromorffiinin lopettamisesta, oxycodonin lopettamisesta, lyrica ja tamalin lopetuksesta. Mutta vaikka ne on tosi rajut vieroitusoireet niistäkin, niin ei voi verrata rivatrilliin. Moni sanoi että helppoa tulisi olemaan kun morffiinikin ajoin pois, mutta ei ollut. Vieläkin resepti apteekissa rivatriliin, ja oikeastaan se helpotti urakkaa vaikka tiesi et milloin tahansa vois lopettaa kärsimyksen, en tiedä miksi. Kannusta ehdottomasti jatkamaan lopetusta, se ei palkitse niin nopeaa kuin opiaateista vieroittaminen, mutta sitäkin paremmin. Olen löytänyt itseni ja oman varmuuteni uudestaan. Jaksan paljon paremmin kuin ennen vaikka se tuntuikin et rivatril antoi buustia, niin vitut. Nyt riittää virtaa vaikka muille jakaa. Koita sinnitellä, voin vannoa että 6viikon kohdalla homma taputeltu.