Kas kehveliä, sunnuntaiehtoo ennenku on ehtiny kissaa sanoa.
Kiits Juulia! Ens vknloppuna on juhlan aika, nyt olis taas unen aika.
Vähän väskää. Varsin vaiheikas ollu taas alkuviikko(kin) työmaalla.
Toinen lähikollegoista saikuttaa, kun ei saa mirtatsapiinillakaan nukuttua. Toinenkin olis saikulla, jos olis löytäny ittelleen kelpaavan tuuraajan. Että tää mun “vähän väskää” on vielä varsin kevyttä.
Mutta nukkua pittää.
Torstai.
Juhlat juhlittu, työviikon kun vielä jaksais vääntää päätökseensä. Jotta vois sitten viikonloppuna raapia rästihommia kasaan ja vääntää pohjia uutta viikkoa varten.
No mutta, tämän riemun osalta toki loppukin jo puolipitkällä aikavälillä häämöttää. Maltan tuskin odottaa, mitä kaikkea ihanaa TE-palveluilla ja aktiivimalli kakkosella on mua odottamassa.
Maanantaiehtoo.
Vähäisesti parempi kuin sunnuntaiehtoo, tosin vain vähäisesti.
Äijjä niiskuttaa koronaansa, jonka mä olen oletettavasti hälle ite oireettomana tartuttanu. Äijä kun on ollut vaan kotikonttorilla.
Ilmankos väskätti viime viikolla(kin). Olisin kyllä voinu ottaa kaks viivaa tikkuun ja viikon saikkua.
Kiinnostaako mua mikään muu ku vastuunpakoilu ja velvollisuuksien välttely, noh, eipä juur. Valitettavasti näköjään kesto-Viking-lottonikaan ei tuonut tilanteeseen ratkasua.
Lauantai.
Viikon saldona sitten lopulta kaks viivaa ja neljä päivää saikulla.
Ei nyt ihan niin leppoisa spring break kuin villeimmissä kuvitelmissani toivoin, eikä ainakaan niin aikaansaava kuin olisin toivonut. Rästihommat odottaa siis edelleen, aattelin että olisin niitä näppärästi hoitanu pois alta yskimisen ja pärskimisen lomassa.
Ehkä sitte pääsiäisenä.
Sunnuntai.
Huome aamulla odottanee sekä töihinpaluu että takatalvi, enkä nyt millään saa psyykattua itteäni hilpeeks, en edes hyväntuuliseks. Tai no, ketä mä yritän huijata, viimesen päällehän täsä vituttaa.
Ainahan mua yleensä vituttaa jos tänne kirjottelen. Tosin kirjottelen yleensä vaan jos vituttaa.
Ja taas sunnuntai.
Harkintani petti pari kuukautta sitten, ja menin ilmottautumaan duunin “virkistyspäivään” tulevalle lauantaille. Kadun kovasti, virkistyspäivä vs. tyhjä lauantai, ei kysymystäkään siitä, kumpi mua kiinnostais enempi. Mutta kun maksoinkin tuon ilon jo.
Noh, sitä ennen pitää taas kuitenkin normityöviikko vääntää ensin. Ja siinäpä vaihteeks riittää sarkaa käännettäväks yllin kyllin.
Ennenku kukaan mahdollisesti ehdottaa alan/työpaikan vaihtoa, niin ei mua mikään muukaan sen enempää kiinnosta, ja nykyisessä duunipaikassa loppu kyllä häämöttää. Mutta kauas on pitkä matka.
Maanantai.
Vituttaa tietty, ehkä pitkän viikonlopun päättäminen on jopa vittumaisempaa kuin tavallisen.
Neljäpäivänen työviikkokaan ei jaksa ainakaan tässä vaiheessa lohduttaa. Varsinkin kun lauantaille on taas ikäviä velvollisuuksia.
Haluisin hakata päätäni seinään, mutta kai mä haen vaan työläppärin laturista ja alan hakata näppiksiä. Tälle päivälle vielä töitä tehtäväks paljo ja haettavaks vähä.
Pää ehjänä, samoin seinä ja näppikset. Muutamat kuuloaistinsolut saatan olla kaatunu, mitä kovemmat olot, sitä kovempaa ja kovemmalla. https://yle.fi/uutiset/3-11822823
Duunit vaiheessa, mutta eihän ne tekemällä lopu. Uuden hakuaikaakin jäljellä vielä pari päivää, joten mun ei tartte kaikkia teennäisiä korulauseita saada hiottua vielä tänään. Tosin on hyvin todennäköistä, että toikin on ns. hv- eli haistavittu-haku, johon on jo valittu tekijä, enkä se ole minä. Edellisessä vastaavassa otin juur ekan perintöprinsessan paikan.
Kevään eteneminen tekee mut levottomaks, en edelleenkään yritä kierrellen ja kaarrellen ilmottaa, että nyt sitten vihdoin muakin janottais, ee-ei. Mutta töissä haluaisin vaan pistää homman pakettiin ja toivottaa hyvät elämät. Palauttaa avaimet ja lätkän ja läppärin, ja nähdä niitä enää ikinä. [Ei siis sillä, ettäkö mä vihaisin tota/noita keskimäärästä duunipaikkaa/keskimääräsiä duunikavereita enemmän, mutta ihmis- ja vaivannäkövihani on tällä hetkellä kovasti korkealla.]
Torstai, joten en vihaa kaikkea ja kaikkia aivan yhtä paljon kuin sunnuntaisin/maanantaisin.
Työmaalla on kuitenkin sen verran hc-meininki, että keväästä tai muusta elämästä nauttimista ei ainakaan muutamaan viikkoon tartte edes harkita. Vapunpäiväkin saatana vieköön sunnuntai.
No, tuleepa oltua yleishyödyllinen ja maksettua veroja.
Sunnuntai.
Ja taas olis keskimääräistä työläämpi ja vittumaisempi viikko vaanimassa heti yksien unien jälkeen.
Yhet niin hel… anteeks hirveän ihanat juhlat toivon pystyväni skippaamaan. Sosiaalisesti korrektia toki olis mennä, mutta en ole pitkään aikaan pelannut “hirveä kiire töissä”-korttia, joten voin nyt ehkä tehdä sen varsin uskottavasti.
Kas kas, taas sunnuntai.
Ja kas kas, ihan en taas tiedä miten edes kaiken välttämättömän kerkeen ja jaksan.
Pitkä päätyyn ja perään.
Maanantai.
Duuniviikosta jäljellä enää 80% ja koko urakasta kenties reilut 5 %. Mutta ei nyt nuoleskella vielä, sen verran on edelleen liikkuvia palikoita ja muuttuvia tekijöitä, jotka vielä pitäs saada asetettua aloilleen.
Torstai.
Kiitos Jeesus arkivapaasta.
Moro Tyräkki!
Ei taida herkkua olla työsi.
Jospa se joskus helpottaa.
Putkis, aamuja 3, ennen työttömyyttä.
???
???
???
Kivaa kesälomaa, Putkis! :mrgreen:
Voi toki olla että vika ei ole duunissa vaan mussa. Kyllähän jo vanha kansa tiesi, että ketun mielestä happamia ovat pihlajanmarjat, eivätkä suinkaan herkullisia. Äijää huvitti tänään kovasti, kun se näytti mulle videota siitä ukrainalaisesta sankarikoira-Patronista, ja mun eka reaktio oli, että kyllähän me nyt kaikki tiedetään miten toi tulee päättymään.
Tosin mulla on nyt aikuisten oikeesti ollu keskimäärästä enemmän duunia (joka myös jossain määrin näkyy maksettavassa kipukorvauksessa).
Maanantai.
Ei töitä!
Pitänee siis vissiin mennä kitkemään pihaa.
Tiistai.
Kesäpäivänseisaus. Tästähän se alamäki taas alkaa, ainakin noin valosan ajan pituutta aatellen.
Todennäköisesti myös kesän jännin viikonloppu tuli jo vietettyä.
Sunnuntai.
Alkaa sitte juhannuskin olla juhlittu/vietetty/lusittu, miten sitten kelläkin.
Jos jollekin vielä on jääny epäselväks, mä en elä mitään järisyttävän aktiivista elämää, lähinnä teen töitä. Ja nyt kun en tee, niin aika vähäistä on suorittaminen.
Säkin olet karttanut onnistuneesti alkoholia jo yli puolivuosikymmentä!