Moro, meil ei tarvii pihatöitä tehdä, koska kohta on pitkä heinäkin palanut pihasta karrelle. Joissain puissa lehdet lotkottaa ikävän näköisesti. Rastaat pitää huolen kypsyvistä marjoista, koska itse en kyllä näillä keleillä suoraan sanottuna kestä keräillä niitä, enkä mä muuteskaan ole mikään marjojen keräilijä immeinen. - Elokuvia olen netistä etsiskellyt vaan katsottavaa ei löydy prskele. Yks ehtoo söin oravan auringonkukan siemenet. Onneks tuli muuten maistettua niitä sillä ne olikin suolattuja ja savunmakauisia. Meen nyt takas kahville…hikoilemaan.
Sunnuntai, pitääpäs laittaa iltapäiväkaffe tippumaan.
Tehtävälista ei juurikaan ole lyhentyny. Äijä on yrittäny rakentaa terassia, tai mikä perkeleen patio siitä nyt onkaan tulossa, mutta menestys ei ole ollut suurta. En tiedä miten sen projektit aina kusee niin kovasti, ja varsinkin ottaa aikaa niin penteleesti. Meil on ollu tarkotus vähän jotenkin pienimuotosesti kotimaanmatkailla, mutta kun eka pitäis noita hommia saada tehdyks… Joten äkkiäkös tässä ollaan tilanteessa, että mä olen “kesälomallani” käyny vaan Vantaalla, sielläkin ainoostaan ikävien velvollisuuksien tähden.
Sinänsä ihan sama, voin mä himassakin olla, mutta toi pahantuulinen kuhnailu on raskasta katottavaa. En myöskään mitenkään ole toivonu, saati vaatinut, tuotakaan rakennusprojektia. Olen itseasiassa aivan varma, että me ei siellä tulla kuitenkaan ihanasti istuskelemaan. Äijä on myös hyvin herkkä sille, että sitä tarttis patistella, mutta ei sit taas sais yhtään liikaa.
Toivon Helistin, ettei ainakaan mustikoita ole tänä vuonna tarjolla, pihamarjojen perässä ei sentään tartte tolkuttomia matkoja kontata :mrgreen: Eilen tein lihaskuntoreeniä ihan nostamalla vettä kaivosta, meil on kyllä ihan uus pumppukin, mutta, niin kovin tyypillisesti, se ei toimikaan ihan niinku äijä oletti, joten tuo oli pienimmän riesan tie.
Torstai, iltapäiväkaffetta.
Ikävien tai vähintään tylsien velvollisuuksien listaa taas lyhennetty muutaman päivän edestä.
Ainutkertasta elämää toki myös saman verran.
Hyvää heinäkuun loppua Tyräkki. Melkein ostin Plantagenilta nimikkokasvisi - ja ehkä ostankin. Oli komean näköinen.
Suosittelen Onneli, ainakin sellasta ruukkukasvityräkkiä, mun Tokmannin tarjousyksilö alkaa olla jo tosi korkea ja roteva, ja se alkanut tehdä myös sivuversoja. Aika helpolla pysynyt jo useamman vuoden hengissä, olen tainnu uhata sen elämänhalua ainoastaan sitä liikaa juottamalla :mrgreen:
Viime kesäinen pihakasvityräkki ei sen sijaan selvinnyt talvesta.
Keskiviikko, myöhäisiltapäivän kaffetta.
Torstai.
Riivin silmänlumeeks enimpiä mustaviinimarjoja, ettei äijän tartte vinkua, että marjat mätänee pensaisiin. Pakastimessakin ne toki lopulta pahenee, mutta ovatpa pois äijän silmien alta. Räksät kun vielä tulis syömään punaset.
Puuduttaa ja nuuduttaa, enkä taas vaihteeks oikein keksi, mihin haluaisin aikaani ja vaivaani käyttää.
Tai no, vaivannäkö ei tietenkään vois vähempää kiinnostaa. Ikävä kyllä, viime yönä oli jo synkkää ja pimeetä, kohta on lomat lompsittu ja sitten taas vaan nääntymistä duunissa.
Taas torstai.
Sain tokan koronapiikin, ja nyt päivää myöhemmin olo on aika krapulainen. Jos nyt vielä muistan miltä darrailu tuntuu. :mrgreen:
Pienimuotosta kesäretkeilyä nyt sitten harrastettu sen verran, että niin pääsee sanomaan. Iha jees, ei siinä.
Äijä lähti vielä yhdelle päiväretkelle, mun päivän ohjelmassa olis ollu ruohonleikkuu, mutta voi pahus, sadekuuro yllätti. Ilahduin myös suuresti, kun huomasin marjapensaissa kuhinaa. Räksät ovat saapuneet! Nyt kun naapurit eivät vaan heitä häiris…
Lauantai.
Vettä sataa ja mahaan sattuu. Ihan vaan ruuansulatuksellisista syistä kylläkin.
Äijältäki loppuu lomat, joten huomenna ei meidän taloudessa oletettavasti olla kovin hilpeinä.
Sunnuntai.
Väskää.
Töitä, tosin vknlopun kaupunkilomailin. Join yhen 0.4% kaljan. Olen tänä vuonna juonut jo kaksi! Toinen niistä sentään oli ihan 0.0…
Tiistai.
Vedenpaisumusko lie työn alla.
Asiakasrajapinnassa duunaaminen ei vielä ole ajanut mua rajoille, mutta onhan se eri hienoa, että pe-ehtooseen on taas enää se seittemisenkytä tuntia. Josta voi nukkua tahi ainakin maata ainakin kolmanneksen.
Sunnuntai.
No mutta, sehän onkin sitten taas viikon vittumaisimman ajankohdan aika. Tai no, kenties ma-aamusin kyrsii vielä enempi.
Kyllä, odotan jatkuvasti seuraavaa viikonloppua/lomaa/sopparin loppumista.
Jahas, torstai.
Seuraavaks edessä huomisen hype, lauantain laskut ja sunnuntain surkeus.
Mä en edelleenkään vihaa mun duunia/pidä alanvaihtoa ratkaisuna, eikä mua myöskään uuvuta, mutta ihan silmiä räpäyttämättä lopettaisin hommat, jos voisin elintasoni niitä ilman ylläpitää.
Ansiksella se toki olis mahdollista, muttei pitkällä aikavälillä.
[Vastuuvapautus vanhemmilleni, ne eivät kasvattaneet musta yhteiskunnan loista, se on ihan mun oma haaveeni.]
Juupelis juu, sunnuntai.
Vielä ei mitenkään kauhiasti vituta, kun en vielä ole oikein herännyt.
Pitäis siivoo, pitäis kitkee, pitäs kattoo vähä duunimatskuja. Mitään en haluais tehä.
Noh, jos hyvää haetaan, ihan kohta on se puolikas vuodesta, kun pihalla ei tartte juurkaan raataa. Paitsi jos tulee lunta. [Kyllä, ihan nämä samat sanat olen tänne lausunut joskus viime syksynä.]
Lopetin vuosikausien melatoniininsyönnin, kun elätin toivoa, josko se päiväväsyttäis mua. Mutta ei. Olen myös aiemmin yhtä elämänhaluttomana otattanu rauta- ja/tai kilpparilabroja, jotka aina ovat olleet vahvasti viitearvoissa. Eli mistään elimellisestä ei liene kyse.
No mutta, uuteen viikonloppuun on enää se viis yötä.
Tiistai, 40 % työviikosta takana.
Varsinkin tänään oli sangen sekava päivä.
Mutta eipä täsä sitte ku unta, ja uus erä.
Sunnuntai, taas olis viikko elämää viimeistelyä vaille valmiina.
Duuniviikko oli varsin vaiheikas, viikonloppu taasen veltto.
En ehkä jaksa avata työkonetta ennen aamua, joten en ihan muista mitä kaikkea olen alkavalle viikolle mennyt lupaamaan.
Viinallisesti ei mitään uutta. Näin tuossa taannoin, kuinka äijä kysyttäessä arveli yhelle meiän yhteiselle kaverille, että mä en ole ollut kännissä pariin kolmeen vuoteen. En itse ollut tilanteessa online, enkä myöhemminkään asiaan puuttunu.
Torstai.
Valitettavasti vähintään lauantaille on ikäviä velvollisuuksia, joten en oloni ei ole tavallisen torstaitoiveikas.
Noh, ehkä ens torstaina. Eiku pentele sillonkin on viikonloppuvelvollisuuksia edessä.
Eli ehkä kahen vkn päästä. Sehän tekee vaivaset 336 tuntia.
Sunnuntai.
Sehän tarkottaa että enää 96/336, edelliseen viestiin viitaten.
Jahas, lokakuu.
Ja sunnuntaiehtoo, voi rutto ja ryökäle.
Motivaatiokuoppa on syvä kuin Saimaa. Joka toki vaikka valtameriin verrattuna on hyvin vähäinen vesistö.
Tjaah, näinköhän se tämä postaus rikkoo ketjun lukukertoina kolmesataatuhatta.
Sunnuntai, joten suivii toki.
Kas, joulukuu.
Viime vuonna tähän aikaan koin olevani harvinaisen paljon elossa, kun hetken aikaa kiimasin duunisälliä. Sehän ei toki johtanut mihinkään, erityisesti kun myöhemmin sain tietää tyypin siinä vaiheessa jo syöneen muualta kuormasta. [Ja mä siis olin koko ajan pitkässä parisuhteessani.]
Mutta nyt siis vaan töitä ja pimeetä tässä vaiheessa vuotta.
Illalla “ihanien ystävien” pikkujoulut. Kiinnostus jotakuinki yhtä kova kuin viinaan, salmiakkiin tai Vain elämään, eli nolla. Mutta koska teen paljon muutakin mikä mua ei niin kiinnosta (kuten töitä), käynhän mä tonkin keikan heittämässä.