2 kk 20 päivää se päätös piti. Eilen meni viiniä päivän aikana koko litran purkki. Ei ollut edes hyvän makuista. En kuitenkaan saanut lopetettua lasilliseen vaan koko pahvitölkki oli tyhjennettävä. Riippuvuus on todella lujassa… Taidan olla luonteeltani heikko. Vähän vetää mielen apeaksi, kun ei pysty pitämään lopettamispäätöstä. Pitäisikö turvautua ammattiapuun. En ole vielä missään asiasta jutellut. En halua vielä antaa periksi. Pyrin raittiiksi edelleen!!!
Syyskauno!
Ehkä jokainen juomaan sortumiskerta opettaa jotakin arvokasta, jotta lopullinen raittius jonakin päivänä voi toteutua.
Raitis kausi jatkuu sortumispäivän / päivIenkin jälkeen ja eteenpäin viisaampana.
Lämpimiä ja voimaannuttavia ajatuksia sinulle <3
t.Kuumatka
Hei Syyskauno!
Älä turhaan soimaa itseäsi vaan katso tulevaan! 2kk 20 päivää on hieno suoritus. Kohti uutta raittiutta vaan! Voimia!?
Kiitos ettö jaksatte kanustaa minua. Itseinho on satuttava, minä tyhmä luulin että voin Vähän ottaa, vaikka TIESIN etten saa ottaa. Tiedostan etten ole LÄHELLÄKÄÄN raittiutymista. Olen täysin koukussa. Tämä on syvältä! takaan, että jonakin päivänä olen alkosta vapaa, kaikesta huolimatta. Vähän silti pelottaa, jos vaikka en onnistu. En arvosta itseäni jos en tästä selviä. Näin se on.
Uskon, että morkkis on kauhea kun kuitenkin sinulla oli hyvö jakso alla. Unohda tuo retkahdus ja mieti niitä hyviä asioita mitkä saavutit raittiina olon aikana. Menee muutama päivä ja aurinko alkaa paistamaan. Nyt on tärkeätä ettet palaa menneeseen, taistele sitä vastaan kynsin ja hampain ja ensi viikolla on jo selkeästi parempi fiilis, tiedät sen.
Tsemppiä!
Viinitön elämä jatkuu taas. Mielitekoja on. Olisi kiva istua sohvassa viinilasi kädessä. Joka leffassa päivän päätyttyä niin tehdään. Nyt vain siihen olen kiinnittänyt huomiota. Otan teemukin. Mieli on vähän apea.
Vaatii myös mielenhallintaa. Sekin vielä tässä. Raittius ei tule helpolla, huomaan.
Samanlaisia ajatuksia kuin Kuumatkalla tuolla ylempänä; aivomme pystyvät analysoimaan monenlaisia asioita, mutta eivät juurikaan itseään. Luulen, että aito raitistumisprosessi tapahtuu niin syvällä tiedostamattomassa, että emme sitä tavoita emmekä pysty sitomaan sanoihin; se kypsyy ja etenee jossain siellä.
Nyt minusta tuntuu, että kaikki kokemani yritykset, erehdykset, kompastelut ja kaatumiset olivat yhden ja saman prosessin jatkumoa. Tahtoo sanoa, että olet oikealla tiellä joka on enemmän tai vähemmän kesken mutta e t e n e e. Jatka siis ystäväni ja usko, että aikanaan helpottaa.
Onnea pysyvään raitistumiseen ja iso peukku Sinnikkyydestä!
Kiitos kanssakulkijat tuesta ja rohkaisevista sanoista. On päiviä jolloin ei ole viininhalua. Ei tule edes mieleen. Niihin pyrin. Mielen apeutta aiheuttaa myös tämä koronan vuoksi eristettynä eläminen. Kohta vuosi tulee täyteen kun piti jättää kaikki osallistuva elämä pois. Vain lyhyt asiointi ruokakaupassa ja apteekissa eikä muuta, kuukaudesta toiseen. No, rokotus pitäisi tulla kevään aikana, onneksi se.
Luulen, että kesään mennessä olen entinen alkoholisti. Toivottavasti ei ole turha toivo. Välillä pelottaa jos
ratkean taas. Niin on tapahtunut ennenkin. Nyt olen tuntenut että päätös raitistua on vahvempi kuin ennen.
Toiveekkaalla mielellä kohti valoa. Sitä on nyt joka päivä enempi.
Olen mökillä. Tuvan lattia maalattu. Istun saunan verannalla jonne rakennettu tilapäinen keittonurkkaus.
Olen kuin retkellä. Kumma kyllä pitkästä aikaa tulvi mieleen viini. Olisipa nyt viileä, helmeilevä lasillinen paikallaan. No ei ole. Huomaan ettei siitä viinin tuomasta hyvänolon tunteesta koskaan pääse. Täällä ei ole kauppoja lähelläkään niin että eipä saa hankittuakaan. Taistelu jatkukoon. Kaivosta vettä ja pulinat pois.
Kai niitä muitakin ilostuttamiskeinoja on, onhan?.. terveisin Syyskauno
Heips retkeläinen!
Kyllä se viinin huuma tulee vielä katoamaan, vaikka et ehkä sitä vielä usko.
Putkis, kaljaton. 
Kiitos tuesta. Näköjään tämä mökillä oleilu palauttaa mieleen tilanteet, jolloin viini virtasi. Kaupungissa ei ole tullut mieleen aikoihin. Ajatukset kuriin!