Peliriippuvuus on vaikea “sairaus”. Minä taistelin sitä vastaan melkein puolet elämästäni YKSIN. Rakensin näkymättömän muurin ja yritin päästä eroon pelaamisesta. Muutaman kerran pystyin olemaan pitempiä aikoja pelaamatta, mutta en pystynyt lopettamaan YKSIN, koska en tiennyt juurisyitä miksi edes pelaan.
Riippuvuus ei ole koskaan se varsinainen ongelma, vaan seuraus muista ongelmista. Ensin on tietysti tärkeintä saada pelaaminen kuriin ja sitten selvittää että mistä pelaaminen voisi johtua. Suosittelen että soitat A-Klinikalle, jos paikka kunnallasi on sellainen. Jos ei ole niin sitten soitat terveyskeskukseen tai vastaavaan.
Avun pyytäminen voi tuntua häpeälliseltä, mutta usko pois se helpottaa! Minäkin häpesin riippuvuuttani, ensimmäisen kerran kun soitin lääkärille sanoin että minulla on mielenterveysongelmia kun en kehdannut myöntää olevani riippuvainen. Onneksi kuitenkin hain ulkopuolista apua, en tiedä olisinko yksin päässyt ikinä eroon.
Olen myöntänyt olevani peliriippuvainen niin läheisille kuin muillekin pelaajille. Kävin A-klinikan peliryhmän josta oli suuri apu. Sen jälkeen menin pelirajattoman vertaistukiryhmään. Ja niiden välissä kävin pelipoikki ohjelman. Tällä hetkellä ainut vertaistukeni on tämä ryhmä ja avomieheni joka on myös peliongelmainen, sekä yksi ystävä johon tutustuin A-klinikan ryhmässä. Että ei tässä suossa yksin olla. Tukea saan sosiaalitoimesta sekä terveydenhuollosta. Vika on minun tarhdonvoimassani. Olen psyykeeltäni todella hauras. Vaikea taistella stressitilanteita vastaan, ja sitten sorrun. Sorrun kun minun ei ole hyvä olla täällä, missään. Elämäni on hetken hyviä hetkiä ja suuri osa pimeyttä. Pitäisi saada itseni tasapainoon mutta pelaaminen vaikeuttaa sitä todella. En tiedä kuinka saisin itsestäni vahvemman
Vika ei todellakaan ole sinun tahdonvoimassasi. Me ihmiset ollaan erilaisia, mutta riippuvuudella ei ole tahdonvoiman kanssa tekemistä tai no on siinä sen verran että pitää tehdä vahva päätös että lopettaa ja tekee kaikkensa sen eteen. Itse sinä aikana kun on riippuvuus niin se ei liity tahdonvoiman puutteeseen vaan liittyy impulssikontrollin puuttumiseen ja hyvin syväksi muodostunut tapa. Molemmat on ihan fyysisiä muutoksia aivoissa, mutta meidän kannalta on hyvä asia että aivot pystyvät muokkaantumaan.
Silloin kun tulee pelihimo niin se on monesti tosi vahva että sitä vastaan on vaikea taistella. Tosin sitä vastaan ei pidäkkään taistella, koska se ei sitä poista vaan lisää himoa. Silloin kun tulee pelihimo niin pitää yrittää siirtää ajatukset jonnekin muuhun tekemiseen(mielekkääseen) mieluiten ja ruveta tekemään sitä, jotta saisi vähän himoa edes helpotettua. Eikä pidä syyttää itseä pelaamisesta. Et ole koskaan päättänyt ruveta riippuvaiseksi. Olet vain ajautunut siihen. Sinä olet varmasti loistava tyyppi. Sinun pitää vaan sisäistää se!
Vertaistuesta on varmasti hyötyä, mutta se on erilaista kun keskustelu terapeutin kanssa. Varsinkin kun sanoit että suuri osa on pimeyttä niin tuntuu että sinun voisi olla parasta keskustella jonkun terapeutin kanssa. Terapeutti (hyvä sellainen) osaa kysellä oikeanlaisia kysymyksiä ja saa muokattua ajattelumaailmaasi sillä tavalla että iloa alkaa näkymään enemmän. Kaikkea parasta sinulle.
Tuo on niin totta että pelihimon iskiessä jos pistää vastaan se vain voimistuu, ajatukset siis muuhun puuhaan. Itseasiassa mun psykiatri on ehdottanut mulle kognitiivista psykoterapiaa, niin pelaamiseen kuin mielialaoireisiin. Haluaisin mielelläni mutta tuo rahoitus vähän pelottaa. Sovittiin että katotaan sitten kun olen vähän paremmassa kunnossa että jaksan läpikäydä terapian.
Tänään tuli onnistumisen fiilis kun en pelannut kauppareissulla vaan kävinkin syömässä patongin. Ollut helppo päivä pelaamisen kannalta. Helpoin pitkään aikaan. Nyt mulla on verkkopankissa sellaiset asetukset etten pysty pelaamaan pankkikortilla. Nordean kortti liitetty veikkaus tiliin ja siellä estot ja nostoraja nolla e . On paljon helpompi olla kun tietää ettei ole keinoja pelata. Saatiin diakoniassa apua niin sekin nyt sit helpottaa stressiä. On muuten vaan paha olla. Yksinäinen olo.
Nyt tekee mieli pelata! Ei ole onneksi rahaa paitsi toisella kortilla millä en pysty pelaamaan. Ärsyttää ja on pinnakireällä. Ehkä menen tekemään rentoutusharjoituksen kun saan kahvin juotua.
Tuli tossa rahaa ja maksoin velat ja siirsin loput toiselle tilille mistä en pysty pelaamaan. Nyt iski tylsyys ja pelipiru ja vituttaa että siirsin rahat, jos edes kymppi. Mutta minkäs teet, tein ihan oikein. Nyt on jo yhdeksäs päivä ja kaikki ollut niin ylpeitä musta! Tuntuu hyvältä.
