Lähestulkoon tasan vuosi sitten päätin eka kerran raitistua täysin ja mennä AA:han. Silloin pyöri päässä Juha Vainion biisi “Loppuelämäni ensimmäinen päivä”, ja jopa ostin ja latasin sen jostain nettikaupasta. Nyt on sattumoisin taas loppuelämäni ensimmäinen päivä, joten tuo biisikin on taas ajankohtainen!
Tää biisi on kuvannut nyt monena yönä tätä hitusen surumielistä mutta kuitenkin varovaisen toiveikasta fiilistä. Bändin keulahahmo Jori Sjöroos (mm. PMMP:n kipaleiden säveltäjä/tuottaja) on nero.
mm. tällä biisillä pommittanu suojausta hajalle että pääsisin tunteisiini käsiksi.
olen viimein kai löytämässä itseni uudelleen. rankat riippuvuudet vaatii rankat
keinot.
ai ni, ja tämän kuulin ensimmäisen laitoshoidon aikana tyynelässä aikoinaan.
aika ajoin sopivassa mielentilassa saa puskemaan eteenpäin.
Pave Maijanen - Elämän Nälkä youtube.com/watch?v=FyAtNTdh-eU
muutama kuukausi ilman alkoholia ja sitä vain toivois että voimat riittäis ja
jaksaisi kantaa kaiken sen taakan minkä on matkan varrelta rämpinyt
mukaan. ikinä tule antamaan periksi niin kauan kuin henki vähänkin pihisee.
Vi har gjort det förut , vi gör det igen
jag nu slår vi dom alla en efter en
och med publikens härliga stöd
en vilja av stål och med kämpaglöd
dä skall man inte kunna beserga vårat låg
yeah!
10 v tän ilmestymisen jälkeen olin ekaa kertaa
ikinä hoidossa ja salilla tää soi ja aina sama
kohta cd-levyltä nauhottamassani kasetissa pätki
ja siksi ilman sitä häröä tämä tuntuu oudolta,
vaan jäikö se päihdehärö sillä reissulla, noeipä,
mutta tällä kerralla ja tänään siitä kyseisestä
ajattelumallisesta maailmasta ei ole paljoa jäljellä. youtu.be/CBTOGVb_cQg
Nuoruutta, tai teini-ikää pidetään huolettomana ja “kultaisena” aikana, mutta eihän se sitä ole. Silloinhan oli ties miten paljon huolia: sydänsurut, kasvukivut, epävarma tulevaisuus, vanhempien alkoholismit, edessä pakahduttavan suuri elämä.
Ihanaa sitä on muistella, ja haikeudella muistelee ihmisiä jotka olivat lähellä kauan sitten, mutta eivät ole enää. <3
Mutta ei kai sitä oikeasti haluaisi kokea uudestaan.
[i]Ma muistan paikan jossa ihastuin sun nauruun,
silitit mun tukkaa, lokit nokki mun paitaa
Kellarista juotiin äidin kotiviinit,
ja mietittiin kuin vaikeeta on olla nuori
Suorilla sun mopo kulki kahdeksaa kymppiä,
pelännyt en, lisää vauhtii huusin vaan
Aja lujempaa!
Ja kukaan ei tiennyt että se ois sä
joka pääset täältä pois
ja mä jään tuijottaa
niitä samoja kahta leffaa rakkaudesta
Kino Amandaan, jonka penkkiin aikoinaan
sun nimen kirjoitin:
Onni was here!
huomenna pitäisi alkaa toimimaan tosissaan kohti parempaa!
sotasuunnitelmat tehty, on toteutuksen aika. tiellä ovat
enää PELKO ja Uskalluksen puutostila. perkele, nyt on aika
pistää isompaa vaihdetta silmään!
Jostain syystä päässäni soi ties miten monetta päivää Maidenin “Out of the silent planet”, joka löytyy ns. klassisen kokoonpanon comeback -albumilta Brave new world (1999). youtube.com/watch?v=WbSxzqA8QrA
No saahan se päässä soida, kun hieno piisi. Ja minun päänuppini ei olekaan mikään silent planet, vaan siellä käy innokas säpinä ja vipinä. (siis sisäpuolella, ei tukassa)
U2-sikermä kipaleista, joita kukaan ei ole
kuullut, eikä myös tule kuulemaan.
Ilmentävät tunteita, joita itse
koin ainutlaatuisina aikoinaan
miljoonien muitten tavoin ja
ne syvästi kokeneena ovat
tänään vain hajonnutta usvaa,
jonka läpi ojennan käteni
ja tyhjyyttä hetkeksi hamuan,
kunnes se leijailee katonrajasta
lähiavaruuteen asti ja tavoittaa
kaukaiset planeetat, joissa kävin.
Nyttemmin nähty bändi on muovikopio,
sillä U2 on kuollut, se
haukkasi itsensä ja tukehtui
traagisesti yhdellä massiivisella
keikallaan 20 v sitten, joten r.i.p.
youtu.be/dJ_m_cjDAUg
Placebon tämä biisi auttaa tieteellisesti tutkittuna
moneen vaivaan ja epäilykseen, paiseruttoon, riutuvaan
mustasukkaisuuteen, naapurin eppunormaali-soitantoihin,
ja courtneylove-maanisuuteen, sekä yltyvään luulotautiin.