Mikä on sielu? Missä kohtaa kehoa se sijaitsee? Aikoinaan kirkolliskokous kinasteli, onko naisella sielu. Nykyisin jotkut pohtivat, onko se eläimilläkin. Onko sielu uskonnollinen käsite, vai ainoastaan metafora tunteiden ja minuuden kokonaisuudelle?
Millainen myytti kätkeytyy käsitteeseen “sielujen kirja”? Onko se kirja jonka omistaa Pyhä Pietari taivaan portilla, ja johon on merkitty sisäänpääsykelvollisten nimet, vähän niin kuin jonkun sedulan poken vippi-listaan.
Mielikuvitusta kiihottava on myös erään ikivetrean dinosauruksen Book of souls. Itse asiassa olen siitä haltioissani. Sen sisältämä musiikki ei ole aikaan ja paikkaan sidottua, vaan ajatonta. Tulevaisuudessa se tulee kuitenkin varmaan muistuttamaan minua aina tästä syksystä ja loppuvuodesta.
Eeppinen 92 minuutin järkäle. Aikalaiset viettävät hautajaisiaan, mutta tämä bändi ei suostu alisuorittamaan, kuten Soundikin maalailee. Kerta toisensa jälkeen se asettaa riman huikean korkealle, ja ylittää sen helposti
Toki ikuisuuteen asti bändiä vainoaa 80-luvun alusta periytyvä huokean “kauhusarjakuva-hevin” stigma, joka on kateellisille kritisoijille helppo kohde, mutta he eivät vaivaudu tutustumaan asiaan Eddien naamaa pidemmälle.
Jos polttaisin pilveä, tätä levyä olisi varmaan aikamoista kuunnella pilvipäissään. En kuitenkaan polta, vaan uppoudun sielujen kirjaan selvällä päällä. Kun kirjan avaa, sieltä tulee sekä valoa että pimeyttä.
Saattaa olla, että se “sielu” istuu tuolla kävyn sisällä jonkinlaisella “alustalla” ja mitä ikinä koskaan tapahtuukaan niin kaikki punnitaan kyllä ja jokainen matkaa juuri sinne mihin pitääkin :mrgreen:
^ Heheheh… mä olin viime yönä varmaan just ton näkönen kun oli dexmin afterglowt päällä ja ihmettelen missä ihmeessä nukkumatti piileskelee kello 5 aamuyöllä… =)
youtu.be/zk8cwVzrNeA - Rolling Stones - Exile On Main Street ( Deluxe Edition)
Oon vasta nyt hitaasti löytämässä tän exailin, vaikka sitä on ollut saatavilla koko elossaoloajan.
Varovasti otan siitä lisätyyppejä ja edelleen ennakkoluuloisesti koitan hahmottaa vaikutuksia.
Kriittisyys alkaa antaa myöten, täähän on jammailua ilman hittibiisejä. Silti tahmaiset sormet
tuntuu omimmalta, eikä se liene lätyn nimeen pohjautuvaa faktaa…
Tää on jouhevaa poljentoa Ranskan maalta, jonne nykyiset rollaattorit tuolloin nuorina miehinä
pakenivat brittihallinnon järjetöntä verotuskäytäntöä, jossa n. 100 % oli normaali lähtötaso taiteilijan tekeleille.
ja sillei ollut väliä, oliko tuote kumisaapas, lakritsipiippu tai lp-levy… se jälkimmäinen siis oli sellanen orkesterimatskuu sisältävä ja ääntä usein monona soittava musta kiekko, jonka vanhat ja harmaaksi katukuvassa ja maastossa muuttuneet ihmiset muistavat. heille kun sysää syliin tuon älppärin, he saattavat reagoida jollain hymyä muistuttavalla irvistyksellä keskeltä marraskuun kipeeksi tekeviä sohjoja. osa siitä ikäluokasta kokee tämän ainoana konkretiaan taipuvana muistonaan menneiltä hitaan maailman ajoilta.
Pitää siis antaa tuotteelle ja ihmiselle tsäänssi, emmääkää tarvinnu ittenäni ku parin sadan kerran ja
sit vielä pari kybää ja ehkä lisäksi muutaman ja pari sillon tällön ja lisänä se kuuluisa viimeinen,
eikä yrittänyttä laitettu - so fuck it, man.
steve conn 1 kuukausi sitten:
“1972 also had the Watergate break-in and Vietnam war (plus Nixon’s re-election). Some summit.”
nyt on näin, mutta tuolloin oli noin. niksoni oli vähän vaan kaheli, luultavasti se kypsä ja hikoileva kurppanaamari veti jotain sen aikaisia uusia labrahjyymeitä salaa… veikkaan äärimmäisen harhaiseksi ja pohjattoman aggressiiviseksi tekevää piriä, jonka voimalla jäbä pommitti Vietnamia kivikaudelle, eikä kyseessä ollut mitään katupaskaa, vaan ihan ykköskamaa ja suoraan doupin hankintaosastolta, Valkoisessa Talossa tuotettua hulluuden takaavaa ja konnaksi muuttavaa primashittiä.
youtu.be/NjhdkHg1U_o - TATU - Loves Me Not Live At St Petersburg
==> Koska rakastaa ja ei rakasta, vähän tykkää ja paljon tykkää, rakastaa rajattomasti, ei tykkääkään ja sittenkin jne… tää oli 2006, kun Tatu veteli viimesiään - nyttemmin tumma Julia on sellanen haliwuudipotoksifeissi, että ihan pelottaaa… hyvä haliwuudimaski, mutta kun se on vain kerran vuodessa ja vappunaamariksi liian scary…
youtu.be/yxywIMKODc8?list=RDyxywIMKODc8 tehosekoitin-sekoitus
Kun tarkemmin analysoi ja kuuntelee hetken tiellään kevyesti kulkien, niin sanoitushan on suomalaisittain
aivan helvetin hyvä ja mestariteosta tuo ryhmä takoi aikanaan ja sit katos kartalta tyystin - Otto jotain otti, lähti.
Yhden tarinan puhdas anatomia, mutta loogisuus voi olla häilyvää satunnaisuuttakin ja kulkee myös lopusta alkuun. ei tiettävästi ole yks yhteen kenenkään oikeassa elämässä kokeman ja näkemän tai nähtyjen tapahtumien kaa tai kulje kuin helminauha läpi maisemanvaihdollisen kaaoksen. kaikki piisit on mulla olleet elämässä saundträkkinä, osa jopa 35 vuotta ja toiset hieman vähemmän aikaan ja eri merkityksillä ja eri sisältöä tuoden.
The Beatles - long long long - ei kuitenkeen se pitkä siellä alepupin räkälässä
Oasis - Songbird
Foo Fighters - Walking After You (with lyrics) - The X Files
The Killers - Read My Mind (lyrics)
U2-Moment of Surrender (Lyrics)
U2 Surrender
U2 - The Three Sunrises
U2-love comes tumbling
The Rolling Stones - Tops - Lyrics
No Use In Crying- The Rolling Stones with Lyrics
Dire StraitsWhere do you think you’re going
Dire Straits - On Every Street (Lyrics)
youtu.be/0s_OxvTXSVs - Maija Vilkkumaa - Hei tie
Toi “hei tie vie” soi mun päässä, joten puran sen sieltä tänne,
vaikka ois ollutkin jo ladattuna - parhaita Maijalta.
ja vähän määä sitä edelleen ihailen, tätä tosin saattaa
jatkua toisetkin viisitoista (15) vuotta, mutta sillä on se
kitaristi-mikko miehensä, joka maijaa lainvoimaisesti
avioliiton tuoman velvollisuuden suojin yksityisesti näppäilee.
aikastas kova keppimies kaiken kaikkiaan, osaa
soittaa kaikki perusrokit ja enemmänkin. mut hei tie vie mut reunalle. ei oikeestaan yli…
ihan vaan siihen reunalle - ja sinne missä kiva on.
youtu.be/-GxQp1UGXRA - Silvennoinen & Maijanen Band - Ikävä
Vain mölinää-sarjaa jouduin viimein tsekkaamaan, koska siellä oli mulle kovia nimiä.
Maijanen kertoi tehneensä tän biisin kirjeestä, jota luki ja saman tein pianoi siitä biisin.
Tässä hieman erilainen tulkinta kummelihessun ollessa bändissä säestämässä.
Kysehän on pohjimmiltaan siitä, että joku suree sitä, että ei tullut elettyä elämäänsä.
Tunnistan tuon yleismaailmallisen fiiliksen ja tunsin sen jo teininä voimakkaana
tän kuullessani. Se fiilis lienee meillä kaikilla jo valmiiksi sisään ajettuna sovelluksena.
tai sitten asiaa voi tulkita kuten kukin haluaa - tervettä ikävää voi myös tuntea, se on okei tuntemus.
youtu.be/RxAZUg6AW4w Dire Straits-Why worry -hieno kipale vanhasta hitaasta maailmasta, Mark Knopfler
==> Miksi murehtia nyt ? voin luetella viestin kokomitan (60 000 merkkiä) täyteen asioita. Mark setä kertoo etevästi.
niiden toistuvien murheiden ja sisintä raapivien asioiden naulaamisen jälkeen tulee paremmat ajat. ja sitten taas sukelletaan vähän epävireisempään suvantoon. vaikeempaan asentoon ja tukaluus kurkussa ahdistuttaa.
ja alkaa ilman huikan teennäistä jelppiä kohta helpottamaan. kaikki on itselleni vain helpompaa selvinpäin ilman dokaamista ja muita lisäaineita, mutta ehkä se tyyli sopiikin jollekin muulle kuin minulle.
Murheita voi yllättäen olla vähemmän kun ompi juomatta hermomyrkkyä ja on sen suhteen passiivinen ja elää tautiansa aktivoimatta. ja vaikka siihen tilaan pääseminen kipeetä ottaakin ja aikaa viekin, eikä tule ilmaiseksi ilman sinnikkyttä ja myönnytyksiä. onhan rakas päihde niin ihanan hellunen ja mua ymmärtäväinen, eikä ne vanhat juopot ja raittiit tyypit mitään tajua, hä…
Ihana ja rakastavan lämmittävä viuna on ollut monen turvana ja oikein silleen kiva lutunen ja varma kamu,
joka on auttanut just niissä kovissa ja tiukoissa tilanteissa, johon on alunperin käyttäjänsä saattanutkin…
Sitten vaan jossain vaiheessa itse aloin ajattelemaan eri tavoin. (=) tai vain kestämään paremmin omaa keskeneräisyyttäni ja etten aina tai läheskään aina voi saada mitä haluan ja täällä pallolla on
muutakin tekemistä kuin olla aina sekaisin tai joka toinen kerta tai muutaman kerran viikossa…
ja saan sen minkä tarvitsen - ja ansaitsen, eikä maallinen shitti voi olla mikään ykkösasia, vaan ne henkiset jutut.
Mick, tähän ei ole paljon lisäämistä. Hienosti sanottu! Sattuman oikusta muuten mulla on soittimessa ollut jo useamman päivän Dire Straitsin levy “Brothers In Arms”, jolla tuo kyseinenkin raita on. Tuota nimibiisiä luukutan joskus repeatilla pitempään; surullinen, mutta kaunis. Knopfler on nero voisi sanoa, loistava biisintekijä ja kitaristi.
^ Kiitos Madduska ja hyvät linkit, laitoin ne eteenpäin… palaan aina itse määrätyin ajoin samoihin bändeihin.
oho - mullei oo biisiä biisiketjuun… no josko jostain joku… klassikko. Aina pitänyt tuosta lahjakkaasta, skoteista
tulleesta taitavasta skittamiehestä ja Dire Straits-bändistään, jonka kromikasetteja kerääntyi hyllyyn läjäpäin.
==> youtu.be/agxko4FzUAA - Dire straits~~Tunnel of love – tässä erottaa massasta biisin, joka potkii myös
2015 eli sata vuotta julkaisunsa jälkeen ja se futaa myös 2070, kun itse oon täällä mouhoomassa huntin ikäisenä.
youtu.be/wQlOlptCef8 - Oasis - Sunday Morning Call
jo perjantaina sunnuntainen soitto… “u need/ I need more time”-fraasi oli tän keitaan
ehdottomasti eniten käytetty yksittäinen lause, joka toistui tasasisesti, kun ei keksitty muuta, ah.
kylläpä voi kahdesta veljeksestä toinen olla oikea fuckhead ja toinen helvetin hyvä biisinikkari, soittaakin tosijees.
youtu.be/bDoM1vaPG1E - Jore Marjaranta - miten pelko lähtee
oliko tää sit poppisiskelmää tai jotain. hieno kipale vuosien takaa,
kuitenkin ihan muistettavissa oleva jostain sekavuuksien keskeltä.
mut ei pliis mitään paskoi minäjamorrisonmusavideota - koskaan.
Jore on kai vieläkin kiertelevä musisoija, veti punaisella torilla ysärillä
ja punakuoron kaa sliipparijengissä ja MTV:n gaalassa aika komiasti… youtu.be/rD5bUrZdc68 -Leningrad Cowboys - Sweet Home Alabama -93
youtu.be/aIrCFrFpHvw?list=PLnTK … w5CSGrCC4M - Tina Turner Greatest hits
Tina turneri, tuo hevostelevasti livelavalla asteleva jalo raspikurkkuinen lady on varmaan oman muottinsa rikkonut.
Tuossapa muutama biisi hältä uransa ajalta ja tinanvalantaan sopivaa musaa riittävän aikaisin ennen
vuodenvaihdetta, eikä aiheetta, ja turneellaan on uutta ja vanhaa taidetta ja korkkarin kiiltävää mainetta.
Sattuman oikusta muuten mulla on soittimessa ollut jo useamman päivän Dire Straitsin levy “Brothers In Arms”, jolla tuo kyseinenkin raita on. Tuota nimibiisiä luukutan joskus repeatilla pitempään; surullinen, mutta kaunis. Knopfler on nero voisi sanoa, loistava biisintekijä ja kitaristi.