Kiitos 67anne67! <3 Itse olen hieman arponut, lähdenkö ensin lyhentämään pienintä vai suurinta, joka on ylivoimaisesti kallein. Korkokulut suurimmassa on huimat ja haluan päästä jossain vaiheessa siirtämään sen omaan pankkiin, kunhan summa on pienempi. Luottokortit sitten roikkuu mukana pidempään. Tavoitteena kuitenki on, ettei niitä tarvitse käyttää. Itse olen hirveän kärsimätön velkojen suhteen; nyt 1,5 kk:n pelittömyyden jälkeen velka ei luonnollisestikagan ole vielä juuri lyhentynyt 
… Pitää yrittää kestää. Tsemppiä kaikille meille! 
Siistiä New York ja muut pelaamatta olleet, todella upeaa kun pelit pysyy poissa. Itse olen lyhentänyt omaa pelivelkaani 10% vuosivauhtia, tämä merkitsee sitä että 9 vuotta on vielä jäljellä, pelivelkaa meillä taitaa New York olla suht saman verran. Silloin jää muuhunkin elämiseen rahaa ja saattaapa tuosta velasta olla sekin hyöty että kun sitä oikein ajattelee niin se kertoo siitä hullusta ajasta johon ei ole mieli palata. Velkaa ei kuitenkaan pidä murehtia ei se siitä parane.
Moi NewYork Onpas kiva kuulla, että hyvin menee. Todella tunnistettava tämä ajatus/toteamus, että taloudellinen tilanne olisi niin paljon parempi, jos ei ikinä olisi pelannut. Pakko vaan ajatella, että joka päivä kun ei pelata, niin ollaan voiton puolella
Nyt vaan pidät huolta siitä, että pysyt mukana NewYork. Pelitilien sulkeminen oli varmasti tosi järkevä teko. Oma peliuran aikana käytin RAY:n lisäksi kaksi muuta kasinoa. En ole sen kummemmin seurannut mitä muuta netissä liikkuu, mutta minusta tuntuu, että niitä tulee koko ajan lisää. Ainakin mainoksia uudesta netticasinosta silloin tällöin näkyy jossain nettisivuilla. Valppaana saa varmasti aina olla.
Kiitos kauniista sanoista NY. Vuoden pelaamattomuus tosiaan lähestyy. Jännä ajatella että vuosi sitten tilanne oli aivan toivoton, kärsimystä ja epätoivoa… mutta katso nyt, tilanne on täysin muuttunut. Yksi asia on varma, en ikinä enää saa päästää itseni siihen kuoppaan, jossa olen joskus ollut.
Kovasti voimia ja tsemppiä sinulle NewYork ja kaikille muillekin tietysti
Moi NewYork77 Miten sinulla on mennyt? 2kk10pv pelaamattomuutta, todella mahtava lukea että ole taas päässyt kunnolla vauhtiin. Tässä kun kohti kesää mennään, niin muutenkin alkaa olla tuo elämä valoisempi 
Minulla on kyllä vahva usko siihen, että tämä pelaamattomuus kestää sinulla loppuelämään!
Kovasti voimia sinulle <3
Kiitos Koodari <3! Jostain syystä viime päivinä pelit ovat taas nousseet mieleen. Eivät kuitenkaan mitenkään häiritsevästi, mutta kuitenkin. Taas on ollut muutamia välttämättömiä ja suunnittelemattomia rahareikiä, mitkä ehkä viritelleet muistoja helposta rahasta. Aikeita pelaamiseen ei kuitenkaan ole ollut, sillä fokus on edelleen ollut helppo palauttaa kaidalle polulle pienen reality checkin jälkeen: velkaa on järjetön määrä ja pelaamalla olen sen saanut aikaan. Loppuvuosi oli sellaista tempoilua, että en usko kestäväni enää sitä. Välillä velat uuvuttavat (erityisesti se, että eivät lyhene, vaan makselen “ilolla ja kiitollisuudella” korkoja), mutta olen väsähtänyt myös tilieni tuijotteluun. Budjetointi toimi hyvin tammi- ja helmikuun, mutta nyt on vähän lähtenyt lapasesta, en ole jaksanut laskea ja suunnitella tässä kuussa mitään ja se tulee näkymään loppukuusta. Yleisesti ottaen olo on kuitenkin tasainen ja normaali, olen nauttinut lisääntyvästä valosta, käynyt hiihtämässä ym. mukavaa.
Viime aikoina olen enemmän taustaillut täällä, mutta hengessä mukana kaikkien kirjoittajien taisteluissa. Tsemppiä ja voimia kaikille!
Hei,
luin teidän keskustelua velasta ahdistumisesta. Omat ongelmat tunnistin 2012 ja täytän vasta 28. Aikoinani muistan kun velat lähti kasvuun ja pyörin 2012-2015 n. 200-5000e veloissa ja tuntui raskaalta. En ikinä saa pois. Se helvetin tunne ja apina selässä.
Sitten rojahti ja kovaa, eka 15k, sen jälkeen 25k → siitä 35k. Sitten sukulaisen pelastus, uusi rojahdus. Mentiin jo 50-60k välissä. Nyt uusin rojahdus ja ollaan varmaan 70-80k paikkeilla. Kyllähän se summa nyt ahdistaa ja nauraa jopa välillä ajatukselle että olisipa se 5000e enään. Nyt maksaisin sen onnessani pois. Silti tavoitteeni on 3 vuodessa hoitaa asiat pois, olen tosin mahdollistettu asumaan toisen vanhempani luona joka on itseluottamukselle aika iso kolaus tässä iässä. Silti tällä hetkellä velan maksu on se prioriteetti 1, silti koitan jatkaa elämää. Mutta kun nee hoituu, niin olen puhtaalla pöydällä. Tiedän että monta kertaa vielä tulee ahdistamaan, mutta otetaan vaikka yhtenäinen tavoite ja ollaan samaan aikaan velattomia. Itseni tavoite on maksaa 1500e + jos tulee ylimääräistä tiliä kk:dessa. Sen takia tuo on itselle realistinen aikajana. Mutta jos sitä alkaa miettimään, että talon olis saanut tai muuta niin kyllähän se pistää maihin ja tekis mieli ottaa lento jonnekkin ja palata 15vuoden päästä. Harmi vain että pelastajina on ollut 2 sukulaista, joten eipä kehtaa jättää maksamatta kun 44k on niille velkaa ja loput Nordax, Avida ja Kombplett. Tänä vuonna putoavat viimeiset pois.
Tsemppiä teille ja koittakaa jättää velkojen miettimen vain tilipäivään. Murehtimalla nee ei lähde ja olen erittäin ylpeä teidän pelaamattomuudesta, joilla se on pysynyt pidempään. Se on avain eteenpäin. Helppoa rahaa ei ole.
Hei New York ja muut. Kirjoitin äsken pitkään kunnes kissa astui näppäimistölle, selainikkuna sulkeutui ja kaikki katosi.
Vaivuin uupumuksen kautta masennukseen joulu/tammikuussa ja kesti pitkään ennenkuin kaiken suorittamisen keskeltä raahauduin lääkärille ja sieltä psykiatrille ja terapiaan. En ole vieläkään varma kärsinkö kaamosmasennuksesta vai voiko kyseessä olla kaksisuuntainen mielialahäiriö vai johtuiko kaikki vain veloista ahdistumisesta. Diagnoosi tuli masennuksesta ja siihen hieman sairaslomaa sekä vihdoinkin mielialalääkitys. Voi olla plasebo- tai kevättalven vaikutusta, mutta vihdoinkin tuntuu, että olen taas onnellinen ja alan tehdä asioita tekemisen ilosta. Työt tuntuvat hyvältä eikä velkasumma ahdista. En tosin tiedä kuinka suureksi velkasummani onkaan ulosotossa paisunut enkä aio edes niitä summia alkaa laskeskella ennenkuin tiedän, että olen tarpeeksi vahva siihen.
Talo on ulosmitattu, mutta mitään myyntiä ei tästä ole vielä järjestetty saati, että edes olisi kuvattu/kuntotarkastettu. Se on peikko, joka tulee tapahtumaan, mutta ulosottoviranomaisetkin varmasti ymmärsivät ettei talviaika ole siihen myyntiin paras.
Pelaamisesta olen ajatellut näin jälkikäteen, että 2015 silloisessa suljetussa ryhmässä ryhmän vetäjä oli poissa ensimmäiset pari vikkoa, ja kun hän palasi, hän kirjoitti nopean vastauksen minulle, mistä “kilahdin”, mutta siinä vastauksessa oli itse asiassa hyvin tärkeä pointti. Pelitapahtuma pitää ajatella viihteen ostamisella itselleen. Se on viihteen ostotapahtuma ja sellaisena se pitää nähdä. Sen voi ajatella vaikka kalliina konserttilippuna. Tosin konsertissa nautinto on yleensä taattu. Mutta kun sen ymmärtää ostotapahtumana eikä mahdollisuutena voittaa, joista jälkimmäiseen peliongelmainen uskoo, ei peli enää paljoa kiinnosta.
Voi hyvin NYK ja samoin te muut. Pysytään erossa peleistä,
Hyvä idea ajatella pelitapahtuma viihteen ostotapahtumana. Valitettavasti käy useimmiten niin, että kun ajattelee maksavansa 20 euroa viihteestä, joka monestikin kestää vain muutaman minuutin, onkin valmis pian maksamaan vaikka satakertaisen summan, että saa tuota peliviihdettä lisää, vaikka nautinto vaan vähenee ajan kuluessa 
Hei, pelitöntulevaisuus! Varmasti ollut raskas alkuvuosi, mutta mukava kuulla, että vointisi on nyt parempi. Tuo talon ulosmittaaminen on kyllä iso juttu ja henkisesti voisin kuvitella odottelun ja asian keskeneräisyyden jäytävän jollakin tavalla taustalla. Toivottavasti asiat kuitenkin järjestyvät mahdollisimman ok.
Tuo pelitapahtuma viihdetapahtumana on minustakin hyvä näkökulma, mutta vaatii todella kykyä hillitä pahimpia himoja. Ennakoivana järkeilynä kuitenkin varsin mainio ajatus: ostanko tänä iltana esim. viidellä tuhannella eurolla peliaikaa? 
Tsemppiä ja voimia kaikille täällä!
Reilu 3 kk pelaamattomuutta takana. Jälleen kerran tuttu kuvio käy mielessä: pelihaluja ei ole, mutta jossakin takaraivossa kuvittelee, että kokeilemalla saattaisi saada kompensoitua velkoja hieman. Järjen valo on kuitenkin edelleen loistanut sen verran, että todellisia liikkeitä pelaamisen suuntaan en tee. Vuoden alussa aloitin tarkasti budjetoimaan ja merkitsemään menojani, mikä on ollut kaltaiselleni suurpiirteiselle ihmiselle erittäin hyödyllinen ja avartava kokemus. Ihmettelen, miksi en aiemmin elämässäni ole ollut kiinnostunut siitä, mihin rahani menevät. No, sitten helmikuun lopussa nettikaupat huusivat jättimäisiä ale-prosenttejaan ja hamstrasin lapsille kampetta ensi talvea varten sadoilla euroilla. Toki huonomminkin rahat olisi voinut “sijoittaa”, mutta pienellä maltilla olisin todennäköisesti näissäkin hankinnoissa pienemmin kuluin. Nyt tilanne on se, että kaikilla luottokorteilla on jälleen saldoa. Lisäksi kävin viime kuussa kaksi kertaa sosiaalisissa riennoissa, jonne meni budjetoimatonta rahaa. Toisaalta oli sekin tervetullutta vaihtelua lähes täydelliseen hiljaiseloon.
Ensimmäistä kertaa laskin eilen kaikki velkani (oman osuuteni) yhteen ja totesin velkaa olevan lähes 105 k. Tässä mukana on asunto-, auto- ja remonttilainat. Yhdistelmälainan ja luottokorttien osuus on n. 38 k, jotka siis lähes kaikki pelivelkaa. Tuosta yhdistelmälainasta olen pitänyt tililläni vielä melko ison summan (n. 7 k), sillä minulle on lähiaikoina erittäin todennäköisesti tulossa isoja kuluja, joihin tarvitsen rahaa. Tilanteen selvittyä lyhennän jotakin lainaa mahdollisimman suurella summalla. Eilen velkojani tuijotellessani pohdin, pitäisikö sittenkin lyhentää pienimmästä alkaen kortteja eikä alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti suurinta ja kalleinta (jossa kaikkine korkoineen 30000:lle tulee hintaa 15 v. maksuajalla 63 k). Periaatteessa siedän tilannettani nyt melko hyvin. Välillä harmittaa se, että kestää järjettömän pitkä aika, ennen kuin valoa tunnelin päässä on näkyvissä.
Järkyttävä ahdistus. Pelaamattomuuden katkeaminen oli niin lähellä, että pelottaa. Klikkasin koneellani satunnaista mainosta (niin, miksi) ja siitä avautui kasinosivusto. Vaikka Betfilterin piti olla kahden vuoden lisenssillä! Siitä testaamaan, ja kaikki kasinosivut avautuvat näytölle normaalisti (toki olen sulkenut kymmeniä, joten en niihin päässyt). Loin pelitilin. Ja samalla koko ajan ajattelen, että älä tee tätä. Etenin talletuksessa avainluvun näpyttelykohtaan, jossa sitten saan kuitenkin katkaistua etenemisen. Jotenkin ajatus siitä, että taas olisi päivä nolla, pelasti. Ainakin tällä kerralla. Fyysinen olotilani on lähes sama kuin pelaamisen jälkeen. Vapisuttaa ja ahdistaa. Kädet ja jalat tärisevät, vaikka tapahtumasta on kohta kaksi tuntia. Tuntuu, etten voi luottaa itseeni yhtään. Aivan järjetöntä, miten tällainen olo voi ottaa vallan yhtäkkiä.
Onneksi NY77 viime metreillä sait puhuttua itsellesi järkeä. Niinpä, joskus se on pelottavan lähellä, että sortuu pelaamaan. Ehkä pitää vaan käyttää tätä hyväksesi tulevaisuudessa. Sä kuitenkin vastustit, olit vahvempi kuin se kiusaus, voitit sen. Minusta on mahtava, että se jäi säikähdykseksi tämä. Kuinka moni olisi sortunut oikeasti pelaamaan samassa tilanteessa?
3kk11pv on hieno saavutus, pidä siitä NewYork kiinni Oikein paljon voimia, luotan siihen, että vuosi 2018 on kokonaan pelitön vuosi sinullakin 
Nuo tilanteet ovat olleet aina ikäviä. Välillä on käynyt niin että olen tuossa samassa vaiheessa saanut vielä selätettyä himon, jolloin olen heti sulkenut pelitilin. Sen jälkeen sitten alkaa järjetön ahdistus siitä, että olisi pitänyt pelata, koska kaikkiin luotettaviin paikkoihin minulla on jo porttikielto 
.
Tuo olo menee tietysti ohi, mutta yleensä sitä seuraa kova tarve juoda alkoholia. Yritän olla nykyään juomatta sitäkin, koska kielteiset vaikutukset näkyvät vähilläkin annoksilla. Unen laatu heikkenee moneksi yöksi, tulee ahdistuskohtauksia, ärtyneisyyttä ja muita epätoivottuja juttuja. Nämä kaikki siis, vaikka joisin vain neljä olutta.
Onneksi NY77 sait selätettyä himosi. Yritä jaksaa pitää pelaamattomuutta yllä.
Kiitos Koodari ja SpeedyG! En ihan vielä aamullakaan ole toipunut tuosta olosta, lähes pelikrapulainen fiilis. Turvaton olo, koska tilillä on melko paljon rahaa, jotka pahimmassa tapauksessa voivat vaihtua hetkessä yhä syvempään velkakuoppaan. Todella huojentunut myös, että tänään kierähtää uusi päivä laskurissa.
En ole itse minkään aineiden kanssa koskaan puuhastellut, mutta tuo vapina oli sellainen, jonka yhdistän mielikuvissani narkomaniaan. Myös viimeisimmillä pelikerroilla loppuvuodesta mulla nousi todella voimakas vapina, kun olin tallettamassa. Onkohan kellään muulla ollut vastaavaa?
Huh. Ehkä tässä voi kuitenkin olla tyytyväinen, etten pelannut!
Kun olin vuoden pelaamatta, minulla oli muutama heikko hetki, jolloin olin päässyt avaamaan pelitilin sivuille, joista olin tilin jo joskus sulkenut, joka paikkaan kun ei saa ikuista pelikieltoa…
Noina hetkinä menin jo talletussivulle ja oli lähellä etten pistänyt Skrillin kautta rahaa haisemaan. Silloin sain kyllä ihan fyysisiä oireita. Ensin tuli mieletön euforia siitä kun tajusi että “hei, nyt voin pelata, kaikki on taas mahdollista!”.
Koska tiedostin tilanteeni, euforiaa seurasi aina todella huono olo kahdesta syystä:
-
Tiedän etten voi pelata, koska se johtaisi taloudelliseen ja henkiseen perikatoon. Siitä minulla on kymmenen vuoden kokemus, eli helvetin pitkä oppimäärä. Joudun siis vastustamaan sietämättömän kovaa kiusausta, koska pelaaminen toi parhaimmillaan aivan huumaavan hyvän olon, joka on täysin verrattavissa joihinkin huumeisiin.
-
Pääni ei kestä uhkapelien aiheuttamaa oloa, ei edes sitä euforiaa. Olin ollut niin kauan pelaamatta, että tämä hyvän olon hormoniryöpsähdys (joka siis tuli ihan vain siitä, kun menin talletussivulle, ilman että edes talletin) pisti aivokemiani sekaisin. Tulin pahoinvoivaksi ja oli lähellä etten olisi oksentanut. Menin sellaiseen tokkuraan. Aivan hirveää.
En muista liittyikö siihen käsien tärinää, mutta helposti kuvittelisin niin. Pelkästään noilla sivuilla käyminen voi siis aiheuttaa sen. Kannattaa varmaan hommata joku lapsilukko-ohjelma, joka on betfilteriä luotettavampi.
Rupesin itsekin vähän miettimään noita fyysisiä oireita. Lähinnä tulee mieleen nuo hetket, kun olin pelaamatta jonkin aikaa, pelihimo iski, annoin periksi ja tiesin että kohta helpottaa kun pääsee pelaamaan. Juuri se hetki kun olet tallentamassa rahaa nettikasinossa ja vaikkapa nostamassa rahaa RAY:n TäysPottiin menessä. Siihen kuului silloin sydänhakkausta, käsien täriseminen, ja sellainen olo, ettei enää huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Kyllä vaan, jonkinlainen huumehan se on, joka piti silloin saada… Ne olivat oikeasti kauheita hetkiä
Huippujuttu että selvisit pelaamatta NewYork77! Aika kultaa muistot sanoo sananlaskukin. Tän pelaamisen suhteen ei kannata antaa itsensä unohtaa myöskään niitä negatiivisia tunteita! Sitä kun sä jo talletushetkellä tiesit että rahaa on liian vähän muutenkin ja että sä häviät ne joka tapauksessa. Ja sitä epätoivoa pelaamisen jälkeen kun tilillä on 0 euroa ja tiesi taas että vähintäänkin pari viikkoa pitäs elää sillä nollabudjetilla. Ja sitä itseinhon määrää, kun kuitenkin jo tiedosti pelatessakin että sen ahdingon ihan itse aiheuttaa sillä omalla pelaamisellaan. Nyt mulla on 9 kk rajapyykki ylitetty jo. Seuraava tilipäivä on huomenna. Mulla on 27 e rahaa käytettävissä tälle viimeiselle päivälle ruokaan vaikka budjetti on 5 e per päivä ja lisäksi 200 e puskurissa. Ja tämä on se tosiseikka mistä nykyään saan sitä positiivista voimaa jatkaa taistelua! Velkaa on vaikka muille jakaa, mutta nekin lyhenee, hitaasti mutta varmasti…
Kiitos ihmiset, kun kommentoitte! Miten tämä tuntuu oikeasti taistelulta? Viime päivinä pelaaminen on pyörinyt mielessä jälleen. Jostakin nousee ajatus, että pelaamattomuuden jälkeen voittaisi. Vaikka tiedän, etten voittaisi, en osaa voittaa. Tavallaan ei tee mieli pelata, tavallaan tekee. En halua syytää enää yhtään rahojani kasinoille! Silti joitakin älyttömiä kuvitelmia pelaamisesta on… Äh. Ärsyttävää! Vihaan tätä ongelmaa.
Hei NY. Täälläkin jostain syystä pyörinyt samanlaisia ajatuksia mielessä viime päivinä. Tässä on mennyt jo kuukausia ilman pelihaluja, mutta jostain ne näköjään putkahtelevat pitkänkin pelaamattomuuden jälkeen. Miten sinulla nyt menee?
Moikka Peluritar! Kiitos kysymästä, periaatteessa menee ok, lukuun ottamatta typerää ja tympeää pelikokeilua viime viikolla. Peliajatuksia ennen kokeilua oli melko paljonkin, mutta tunne ei ollut mikään älyttömän voimakas tai pakottava - ja silti “pitkän pelaamattomuuden” varjolla kokeilin. Rahaa valitettavasti meni. Kasino oli “kiitokseksi” laittanut tililleni vappuaattona 250 e bonuksen, minkä päätin vielä pelata, vaikka itse pelaaminen tuntui vastenmieliseltä. Ihmeellistä kyllä, sain kierrätettyä summan 48x ja heti tämän jälkeen laitoin jäljellä olevan 2 k kotiutukseen. Kunhan ne saan (ihmeellisen hidasta toimintaa), suljen tilin. Tuon viimeisimmän kotiutuksen saatuani tili menee kiinni ja olen “vain 500e” miinuksella sekoiluani edeltävään tilanteeseen verraten. Sinänsä ihan luottavaisin mielin menen eteenpäin, ja pelaamattomuuden välttämättömyys kristallisoitui entisestään. Koettu stressi, ajan ja rahan haaskaus eivät ole syydetyn rahasumman arvoisia.
Hienoa, että sinulla pelaamattomuus pitänyt! Mulla ison lainan lyhennyksistä pääosa on korkoa, eikä se ole juuri mihinkään lyhentynyt. Ajattelen silti, että viiden vuoden päästä on realistista olla pelivelaton. Mukavaa toukokuuta ja edelleen voimia pelaamattomuuteen! <3