Jaahas. Tilannekatsaus. Laskuri nollille taas. La menin istumaan iltaa kaverin luo ja joimme molemmat yhden skumppapullon per lärvi. Noh, ehkä huolestuttavampaa on se ettei mitään lärvejä tullut. Toleranssi on jo melkoinen. Muistan ajat kun pelkkä lasillinen nousi hattuun. Ainiin, baarissa otettiin vielä tuopit. Tupakkaa kului myös. Annoin vaan himolleni periksi tapani mukaan, en edes yrittänyt.
Eilen sitten menin kaverin kanssa viinille. Saldona 16cl punkkua + piipahdus lähibaariin= 2 pulloa olutta. Noh, ei tullut mitään humalaakaan, mutta nuo kaljat olisi voinut hyvin jättää juomatta.
Puoliso on jo jonkin aikaa ehdottanut, että ottaisin yhteyttä johonkin päihdepolille tms. Kävinkin ehkä vuosi sitten oman paikkakuntani päihdepolilla ilman ajanvarausta. Pääsin silloin juttelemaan päihdetyöntekijän ja sosiaalityöntekijän kanssa. He kertoivat, että heillä on tarjota tämmöinen informatiivinen starttiryhmä, jossa pitää käydä ehkä n. 7 kertaa kuuntelemassa jotain luennon kaltaista muiden kohtalontovereiden kanssa. Tämä tuntui silloin jostain syystä jotenkin ylivoimaiselta, joten jätin asian siihen. En halunnut mihinkään ryhmään mukaan, asiaan liittyy kuitenkin paljon häpeää jne. Olisin siis halunnut yksilökäyntejä mutta niitä ei saanut. Ainakaan ennen kuin nämä luennot olisi käyty läpi.
Nyt sitten aloin taas tutkailemaan, että jos sittenkin menisin. En vaan löytänyt tietoa missä näitä nyt ylipäätään järjestetään. Löysin vain puhelinnumeron eikä sieltäkään vastattu. Ei ole ainakaan liian helpoksi tehty. Pitää haluammalla haluta mennä sinne.
Mieli on nyt aika maassa ja hermot kireellä. Tämä jatkuva itseensä pettyminen on niin raskasta ja kuluttavaa.
Jaahas. Ruikutinkin jo tuonne venkun ketjuun tätä meininkiä ja tuli ihan sellanen olo, että mitä mä märisen, tee asialle jotain hyvä nainen!
Jotenka… Kohta kaivan tupakat laukusta ja revin ne kappaleiksi, huomenna ostan lisää nikotiinitabletteja varastoon, ja imeskelen niitä vaikka sitten joka toinen minuutti. Alkoholi jää nyt kokonaan pois hyväksi toviksi. Niin pitkäksi aikaa, että totun siihen, ja saan vahvistuksen sille ajatukselle, että elämisen arvoista elämää voi elää myös ilman alkoholia ja sitä ah, niin ihanaa nousuhumalaa. Laskuri lähtee huomisesta raksuttamaan koska tänään join ehkä desin kaljaa.
Ostan kuukausikortin paikalliseen “maauimalaan” ja ryntään sinne aina kun pe tai la iskee kaljanhimo. Näin. Toivottakaa mulle onnea.
Minä ainakin toivotan onnea ja uskon sinun onnistuvan! Itsekin ainakin kolme viikkoa tipattomalla ja viimeisen röökini poltin lähes 20 vuotta sitten. Käytin apuna nikotiinipurkkaa.
Kiitos Juhani! Muiden onnistumisista on aina mukava kuulla. Itse kun en välttämättä polta edes päivittäin vaan on enemmän ja vähemmän alkoholiin liittyvää tupruttelua. Sen takia luulen, että nikotiinivalmisteet ei oikeen ole toimineet, kun sitä nikotiinia en ole saanut tasaisesti. Mutta nyt ajattelinkin kehittää niihin ihan oman riippuvuuden, jospa se tupakka unohtuu siinä sivussa. Pienempi paha ainakin
Silloin ollaan voiton puolella, kun ohitse kulkevan tupakka haisee niin pahalta, ettei sitä ollenkaan voi hengittää. Kuukauden päästä olisi ehkä odotettavissa tuo, vanhan kokemuksen perusteella.
No eihän tästä helvetti soikoon tule yhtään mitään taas. Toimintani on häpeällistä ja itselleni valehtelu turhaa.
Eihän tuo lupaukseni kestänyt kuin pari päivää. Oon niin niin NIIN kyllästynyt ja turhautunut itseeni. Tänään on krapulamorkkis.
Kyllä se vaan niin on, etten pysty menemään baarin “yhdelle”. Se on nyt nähty satoja kertoja. Ja eihän mun pitänyt nyt juoda sitä yhtäkään, tai niin täällä vakuuttelin…
Taidan alkaa pitämään annospäiväkirjaa vaihteeksi.
Tämän viikon saldo:
24cl + 12 cl valkoviiniä
Siideri
Tuoppi kolmosta? (hatara muisti)
yht. 6 annosta
Tänään oli käynti omahoitajalla psykiatrisella. Hän lupasi kysellä siitä mahdollisuudesta saada yksilökäyntejä päihdepuolella. Toivottavasti se onnistuisi. Muuten tää mielenterveys on ollut ihan ok, paitsi hieman alavireisyyttä ja saamattomuutta jonka takia haluaisin nukkua joka päivä 3 h päikkärit. Mutta onneksi sen verran sain itseäni niskasta kiinni, ja ostin sen uimakortin. Oonkin jo melko ahkeraan siellä käynyt ja on se vaan ihanaa uida turvallisesti ulkoilmassa. Eikä siellä koskaan ole mitään mahdotonta ryysistäkään.
Tein äsken tuon SADD-testin ja sain tulokseksi 16 pistettä, eli kohtalainen riippuvuus. Tätäkin on varmaan hyvä seurailla, ettei vaan menisi pahemmaksi touhu. Noh, uuteen nousuun sitten vaan taas, täältä itsesyytöksien syöveristä.
Tossa mun vähentämisprojektissa tuli vähän saman tyyliset ajatukset. “Nyt oon selvinpäin lapsivapaaviikosta ees puolet ja lisään liikuntaa!” Sunnuntaina baarissa alkaa laskemaan: Maanantai: Otin paljon, tiistai: Otin, mutta en niin paljoa, ke: Otin paljon, To: Otin paljon, Pe: Otin erittäin paljon, La: otin erittäin paljon, su: Menossa erittäin mones. Eli oma ajatus: Vähemmän päiviä. Toteutus: Joka päivä. Siksi ammattiapua niin paljon kuin vain mahdollista.
kuten sanot T Idol, nyt taas uuteen nousuun itsesyytösten syövereistä. treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä miten voitat mieliteot.
ei tämä vähentäminen voisikaan helppoa olla, sillä jos on, ei koko alkoholiongelmaa olisikaan. tai se kokonaan lopettaminen, se on AINA vaihtoehto.
poista elämästäsi kokonaan “toiminta” että menisit yhdelle, koskei se sanojesi mukaan toimi. kun lähdet “yhdelle” se yksi voisi olla vissyä. varsinkin nyt kun kesällä terassipiipahduksia kertyy ystävien tapaamisten muodossa jne. tarkoitan että eikö sekin olisi jo parannusta tilanteeseesi että toisinaan sallisit itsellesi humalat, mutta ne kerrat olet “suunnitellut” erikseen. ne tavoitteet ne tavoitteet.
itselleni on toiminut se että alkuperäinen tavoite oli juoda vain ainoastaan perjantaisin. ei onnistunut hetkessä mutta lopulta se toimi, minkä jälkeen tein uuden tavoitteen.
eikö siis sun tavoite voisi olla tuo ettet antaisi itsellesi lupaa ollenkaan lähteä “yhdelle”. kun se alkaa luistaa, on seuraavan tavoitteen rakentamisen aika.
muista että muutkin retkahtelevat, mutta aina pitää jatkaa yrittämistä. aina. periksi ei anneta.
halaus sulle!
Ootko koskaan kokeillu sellasta että jättäisit vaikka yhden juoman pois. Siis tarkotan kun sulla on tossa kolmea eri sorttia, viini,siideri,olut. Ja valkkaisit niistä vaan 2 jota joisit, seki vois helpottaa jos vierottaa ittensä yhdestä sortista.
Viisaasti neuvoit Sylvia, kiitos. Joo pitäis juoda vaan luvan kanssa, eikä valehdella itselleen. Se on jännä juttu tuo yksille meneminen, sillä kun se ajatus tulee, kuvittelen ihan tosissani, että voin juoda vaan sen yhden, tai korkeintaan kaksi. Yhden juomisesta ei vielä tule tietenkään päihtymistä, mutta joku siinä alkoholin maussa triggeröi ottamaan toisen. Ja kun ottaa toisen alkaa jo oma arvostelukyky pettämään ja tulee se hällä väliä olo.
Ja venkku, olenkin ennen juonut vaan olutta, mutta viime aikoina innostunut viineistä ja joskus vaihtelun vuoksi otan siideriäkin. Viiniin olen ollut taipuvainen myös sen takia, että siinä on vähiten kaloreita
Naltreksonin kanssa ainakin mun ole helppo jättää siihen yhteen, kun ei tullut aivoihin sitä mielihyväreaktiota siitä skumppalasillisesta. Jo ensimmäinen kulaus vaikuttaa siihen, vaikka siitä ei vielä varsinaisesti päihdy. Pää ja kroppa oikein odottaa sitä. Ja se mielihyväreaktio kannustaa juomaan lisää… Ekan jälkeen voi lähteä kotiin, mutta kun kirja/kaverit/joku muu, tokankin jälkeen on vielä melko helppo lähteä kotiin, mutta kun kirja/kaverit/joku muu, kolmannen jälkeen ei voi enää lähteä, koska… paskat kirjoilla ja kavereilla (vaikka kiva jos niitä on)… alkoholia kiitos. Noin minä olen kokenut asian.
Jaa, että kesäkuussa olen sitten viimeksi kirjoitellut omaan ketjuuni. Mulla on tapana aina välillä unohtaa koko palsta. Ainakin omien juttujeni osalta. Viime kuukaudet olen lueskellut enimmäkseen Sylvian ketjua, ja äsken kyllä valahti kyyneleet poskelle, kun luin hänen veljensä viimeisen viestin. Sylvia oli upea ihminen ja jaksoi viimeiseen asti tsempata muita ja levittää valoa ympärilleen, huolimatta hänen omista tuskistaan. Rauha hänen sielulleen.
Eipä tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut, sama homma jatkuu edelleen.
Olen yrittänyt tässä visioida parasta mahdollista itseäni ja tiedän kyllä tarkalleen millainen ihminen olisin. Harmi vaan, että näen tämän ihmisen kaukaa kurottelevan minua kohti, mutta en vaan yllä tarttumaan häneen käsiinsä.
Mua jotenkin masentaa tämä palsta. En oikeen osaa enää liittyä keskusteluihin ja lueskelen muiden juttuja siitä, kuinka tämä palsta tuntuu heistä niin terapeuttiselta, enkä itse saa tästä mitään irti. Siis se on ihan täysin omaa syytäni kyllä. Kai sitä joku omaan ketjuunikin joskus tulisi kommentoimaan jos vain itse viitsisin tähän vähän useammin kirjoittaa.
Tälläisiä mietteitä tähän perjantain alkuiltaan. Kalja sihahti auki välittömästi kun kotiin tulin. Lapsi on viikonlopun poissa ja sehän yleensä tietää vain yhtä asiaa. Töissäkin sai tänään luvalla juoda kaljaa. Oli kyllä niin vahvaa tavaraa ( 8.5%) että puolet jäi juomatta. Aika harva valitsi pitsajuomakseen kaljaa. Vähän hävetti sitten melkein ainoana naispuoleisena sitä siinä lipitellä. Vitsiksihän se piti heittää. “Pitää varmaan jättää tää pitsa syömättä, että nousee paremmin päähän.” Hehe, todella hauskaa joo.
Tämä marraskuu masentaa myös, en kestä näitä talvia.
Valituksestani huolimatta, muille parempaa perjantaita!
Moi. Ei tää palsta aina terapeuttiselta tunnu, mulle lähinnä se että kirjotan itelleni ylös omia fiiliksiä juomisestani on auttanu. En oikeen jaksa muusta elämästäni avautua, kun juominen se pääongelma on kumminki.
Nauratti tuo sun kalja pizzajuomana. Ite kaljanjuoja naisena sitä on saanu kuulla monenlaista vitsiä oluen juonnistani. Kun naisenhan kuuluis juoda siideriä tai lonkeroa tai viiniä, mutta että kaljankittaaja ja vielä hyvä sellainen, aika monesti on ihmetystä herättäny Joskus tuntuu hieman äijäfiilikseltä kun vedän tyyliin kebappia ja olutta. Mut kun en tykkää muusta alkoholista niin en tykkää.
Täähän on vähän erikoinen paikka tää plinkki. Kummallinen kasvoton virtuaalinen maailma. Täällä minä ainakin puhun semmosista alkoholiin liittyvistä asioista joita livenä en ole puhunut kenellekkään. Toisaalta on niin paljon asioita elämästä joista en tänne kirjoita.
Me ollaan kaikki niin erilaisia ja minulle tämä on ollut tärkeä paikka minkä avulla olen saanut asioita mietittyä ja jotakin muutettua.
Välillä olin kuukausia pois, mutta jokin mua tänne veti. Vetää edelleen vaikka luulin etten Sylvian kuoleman jälkeen pysty kirjoittamaan mitään. Mä vaan tarviin “rauhottumispaikan”. Sitä kait tämä mulle on.
Joku sano joskus ettei voi täällä olla lukemassa kun tekee mieli juoda enemmän viinaa. On mullakin aluksi ollut fiilis, että voi hitto tuokin on ryypännyt, että miksen minäkin vois?! piti opetella ettei täältä mitään lupalappuja juomiseen saa.
Niinku Venkkukin tuossa sanoo niin itselleen tätä tehdään.
Tunnen itseni vanhaksi kehäraakiksi täällä mutta väliäkös sillä.
Marraskuu on masentavaakin, mutta toisaalta on se joulu siinä nurkan takan kytiksellä ja sitten vaihtuu vuosia ja kohti kevättä ja kesää.
Valoisaa maanantaita jokaiselle
Tauon jälkeen täällä taas ollaan. Tammikuun tipaton ei ihan onnistunut. Viime perjantaina otin sitten sen verran, että sen jälkeen 4 päivää on ollut ahdistusta, liskoja ja kuvotusta. Kannattiko? No ei kyllä.
Tänään kävin kokemusasiantuntijan juttusilla ensimmäistä kertaa. Jäi hyvä fiilis ja paljon ajateltavaa. Lisäksi sain pitkän listan päihteettömästä toiminnasta pääkaupunkiseudun alueella.
Tällä hetkellä olen jälleen työttömänä, joten sisältöä päiviin kaivataan, sillä tylsyyteenhän aina juon.
Nyt on pitkän tauon jälkeen paljon lukemista täällä, hyvä niin.
Hyvää tipatonta taikka kohtuullista tammikuuta kaikille!
Moi ja tervetuloa takaisin!
Itselläni ei ole kokemusta noista kokemusasiantuntioista mutta niitä ovat muutkin täällä kehuneet. Jatka samalla linjalla. Itse vietän tipatonta tammikuuta. Paljon tsemppiä!
Hei ja kiitos Juhanikari Sulla ilmeisesti ollut menestyksellinen tipaton, hienoa ja onnea!
Tässä kuussa olen juonut vain kerran, joten sekin on jo kohennusta tilanteeseen. Viime vkl olin meditaatiokurssilla ja samainen rupeama on ensi vkl. Sen voimin on suht helppo pitää korkki kiinni. Jo itsessään tekemisen ja aikaisten herätyksien takia, mutta myös sen absurdin mielikuvan takia, jossa istuisin naama valkeana krapulasta paniikkikohtauksen kourissa meditoimassa muiden keskellä. Että Om Shanti vaan . Meditointi on vaikea laji, hankalaa pitää ne pään sisäiset apinat hiljaisena ja kääntyä “sisään päin”. Pitää vaan harjoitella enemmän.
Taidan laittaa laskurin raksuttamaan ja kenties pidän jopa huikattoman helmikuun.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Moi TI, hyvältä näyttää sulla! Tuo meditaatio varmaan auttaa ajatusten hallinnassa, itekkin pitänyt ettiä youtubesta jotain mindfulnessia mutten oo vielä saanut aikaseksi. Just yöllä nukkumaan mennessä ne kaikki ajatukset tuppaa tulemaan päähän.
Muiden onnistumisista on aina mukava kuulla. Itse kun en välttämättä polta edes päivittäin vaan on enemmän ja vähemmän alkoholiin liittyvää tupruttelua. Sen takia luulen, että nikotiinivalmisteet ei oikeen ole toimineet, kun sitä nikotiinia en ole saanut tasaisesti. Mutta nyt ajattelinkin kehittää niihin ihan oman riippuvuuden, jospa se tupakka unohtuu siinä sivussa. Pienempi paha ainakin 
Aika harva valitsi pitsajuomakseen kaljaa. Vähän hävetti sitten melkein ainoana naispuoleisena sitä siinä lipitellä. Vitsiksihän se piti heittää. “Pitää varmaan jättää tää pitsa syömättä, että nousee paremmin päähän.” Hehe, todella hauskaa joo.
