Kiitoksia tsempistä, kyllä nämä aina tarpeeseen tulee ja sydäntä lämmittää.
7kk pelittömyyttä nyt takana, yksi harvoista positiivisista asioista elämässä. Äiti saatettu hautaan ja paljon tekemistä sen osalta, surutyötäkin. Pieni perintö sieltä tulee hautauskulujen jälkeen, joka varmaan menee suoraan ulosottoon.
Aika haikeaksi vetää kyl et äidin säästeliäällä elämällä tienatut pienet säästöt menee mun pelivelkojen maksuun. Samalla se kyl ennestään motivoi pysymään pelihelvetistä erossa, vaikka tänäänkin paskan fiiliksen johdattamana pelaaminen hetken mielessä pyörähtikin.
En kuitenkaan halua pilata tätä pelaamattomuuden tuomaa vapautta, koska en usko että toista yhtä hyvää mahdollisuutta mulla enää on päästä näistä eroon. Edelleenkin saan siitä mielihyvää, että vaikka vähävarainen olenkin, niin mun tili ei ole koko ajan nollilla. Sitä se pelatessa oli yli 20v. ajan. Ihan sama mitkä tulot oli, niin ei ne kauaa tilillä viihtyneet…
Viime aikoina on tullut nukuttua huonosti ja nähtyä paljon painajaisia. Yksi painajaisistani oli sellainen, että pelasin unessa jotain nettikasinoa ja hävisin kaikki rahani, se tyhjyys, epätoivo ja häpeä tuli taas vahvasti mieleen ja oli toisaalta harvinaisen “positiivinen” painajainen, kun muistutti mua niistä tunteista, joita pelaaminen saa aikaan.
Maanantaina aika psykiatrille, pitää vähän päästä purkamaan tän syksyn tuskia.
11 pelivapaata kuukautta täynnä. Elämässä ei muuten ole hirveästi juhlaa ollut ja mielialat olleet matalalla jo pidempään, siksi ei ole paljoa ollut kirjoitusintojakaan. Pelipirut ovat onneksi kuitenkin pysyneet poissa, siitä olen edelleenkin erittäin onnellinen. Peleistä erossa pysymiseen “auttaa” ajatus siitä, ettei käytännössä juuri mikään voitto toisi takaisin kaikkia elämäni aikana häviämiäni rahoja. Lisäksi pelaamisen, ja sen tuoman kroonisen persaukisuuden tuomat haitat ovat edelleen hyvin vahvasti muistissa.
Ilolla katselen uutisia yleisen pelikonevastaisen uutisoinnin puolesta, hyvä Lidl! Nuo helvetinkoneet eivät ole enää pitkään aikaan olleet minun kompastuskiveni, mutta sairastuttivat minut tähän tautiin (ja sillä tavoin lähes tuhosi elämäni) jo lapsena.
Täysi vuosi totaalista pelaamattomuutta takana, juhlan paikka.
Näköjään yli 20-vuoden kirouksesta on mahdollista päästä eroon. Jostain syystä kuitenkin viime aikoina pelipirut on pidemmän tauon jälkeen vähän nostellut päätään. Oon kattellut vähän pelistriimejä ja haaveillut ajoittain, josko pelaisi pokeria. Onneksi on vain jäänyt ajatustasolle. Olisi vaikea paikka nieltäväksi, jos vielä sortuisin. Haluan pysyä tässä nykytilassa, jossa pelit ei pyöri joka päivä mielessä ja tili ei ole koko ajan nollilla/miinuksella.
Vaikka tässä blogissa ei suuremmin keskustelua olekaan syntynyt, enkä minäkään ole aktiivisesti kirjoitellut, niin silti tästä on ollut minulle apua paljon. Alkuaikojen vinkeillä ja tsempeillä etenkin sai synnytettyä ihan kivan “sosiaalisen pakon” oman päätöksen tueksi ja pelaamattomien päivien laskuria on ollut kiva seurata. Kiitos vielä kerran teille kaikille, tästä on hyvä jatkaa pelittömyyden tiellä.
-Tuumailija
BTW.
Tätä kirjoittaessani tajusin juuri, että pelipirut ovat siksi nostaneet päätään että tässä on ollu vähän pahempi masennusjakso päällä ja pelaamiseenhan sitä on ennen tyhjää ja pahaa oloa paettu. Onneksi sentään pelien suhteen järki tietää, että se tie vie vain syvemmälle. Masiksen hoitamiseksi mennään tässä vielä terapiaan, sieltä toivottavasti löytyy kestävämpää apua.
Moi! Onneksi olkoon kokonaisesta vuodesta, hemmetin hieno juttu Toki niitä striimejä kannattaa vältellä, kuten itsekin aikaisemmassa kirjoituksessasi sanoit. Pitää ihan suotta hiillosta yllä pelinuotiossasi
Toivottavasti terapia auttaa ja saat masennusta pois, jolloin varmasti pelaamattomuudenkin suhteen on taas helpompaa. Kirjoituksiasi on muuten mukava lukea, joten jatkahan tänne aina välillä ajatusten raapustamista, vaikka ajoittain itse kullekin tulee varmasti olo, että ei näitä kukaan lue
Kiitti Oli toisaalta kyl jännää katsoa niitä striimejä vuoden kuivan kauden jälkeen, ei todellakaan aiheuttanut samoja säväreitä kuin ennen. Mut vaikutti silti, enkä joo tosiaan aio leikkiä tulella yhtään enempää.
Terapiaprosessi on jo pitkällä, vielä pitäisi vaan löytää tästä pikkukaupungista minulle sopiva terapeutti…
Alkukesä meni varsin kiireisesti ja hyvillä fiiliksin, loppukesästä tulikin sit kasa kaikenlaisia harmeja, joista syöksyttiin masennuksen pauloihin… Siksipä ei ole tännekään paljoa jaksanut eksyä. Jos tätä ny kukaan edes seuraakaan enää.
Vastoinkäymisistä huolimatta oon nauttinu elämästä ilman uhkapelejä ja se alkais viitisensataa pelaamatonta päivää olla kasassa. Rahat on ollu tiukilla, mutta kummasti ne silti riittää paljon paremmin, kun ei joka kuukausi upota satoja euroja kasinoille. Eipähän ainakaan velkataakka kasva, kun saa laskut maksettua. Pankkikin lätkäisi hakemuksessa mainitusta pyynnöstä huolimatta koko lukukauden opintolainan kerralla tilille, joka olisi vanhoina aikoina johtanut aikamoisiin ongelmiin, kun se olisi takuuvarmasti pelattu alle viikossa… Nyt noiden turvin uskoisin pärjääväni sinne vuodenvaihteeseen asti.
Tänään tuli kaksi vuotta totaalista pelaamattomuutta täyteen ja elämä kulkee muutenkin vähän parempaan suuntaan. En ole oikein jaksanut kirjoitella tännekään.
Tämä päiväkirja on tehnyt tehtävänsä ja siksi ajattelin lopetella tähän. Kiitos kaikille teille, jotka tähän ketjuun ja foorumille laajemmin on kirjoitellut kokemuksia ja neuvoja. Jatkakaa taistelua ja koskaan ei ole myöhäistä tehdä muutosta parempaan.