Hei ihan samoilla aatoksilla olen mennyt tähän asti, eli että miksen aikaisemmin, miksen aikaisemmin, miksen aikaisemmin…Jotenkin uskon, että kaikella on tarkoitus ja elämän oppiläksyt ja vasta kun on valmis, niin homma etenee. Vielä enemmän olen varmaan satoja kertoja syytellyt itseäni alkoholin juomisesta! Se on kuitenkin aiheuttanut minulle paljon enemmän ahdistusta, masennusta jne. kuin ruoka ja kilot.
Kun oivaltaa, että mennyttä ei voi muuttaa, ainoastaan ottaa opikseen, niin se hiukan helpottaa. Juomisen lopettaminen on todella tärkeää, jos aikoo kiloja saada pois. Alkoholi on täysin turhaa energiaa, turvottaa jne. Alkoholin voi lopettaa kokonaan, syömistä ei.
@Carmenere olet oikeassa, että lihavuus on krooninen sairaus ja suolistohormonien vaikutus pitkälle tutkittu asia, onneksi! Täytyy nyt katsoa mitä lääkäri ensi viikolla ehdottaa lääkkeeksi. Ja vaihtoehtojahan jo on, uusimmat lääkkeet vaan todella kalliita. Totta myös se, että jossain vaiheessa patentit raukeavat ja hinnat laskevat. Onpa ihanaa löytää joku, joka on samassa tilanteessa Laihduttajia toki on, mutta kun tarkoitus on myös olla juomatta, niin sellaisia ryhmiä ei ole vastaan tullut. Vaikka uskon ongelman olevan hyvinkin yleinen. Näillä eteenpäin uuteen päivään!
Mä en ole alkoa jättänyt pois (vaikka olisin halunnut) ja paino on pudonnut Ozempicin avulla 13 kg huhtikuun alusta. Olen myös 60+. Toki mulla ei niin hirveästi sitä pudotettavaa ollutkaan ja pari kg matkaa alkuperäiseen tavoitteeseen. Siitä sitten normaalipainoon vielä 10 kg mutta se ei ole ehkä realistinen tavoite. Loppuelämän lääke on mulla. Kun tulee se 2 mg kynä niin pitää vaan joka toinen kk laittaa se 115€ säästöön minkä nykyinen kynä maksaa. Mulla laihtuminen olis varmaan ollut paljon nopeampaa jos olisin jättänyt viinittelyt ja saunasiiderit pois. Nyt yritän taas olla ilman ja jättää alkoholin erityistilaisuuksiin.
Pahimmassa tapauksessa olisit valinnut “antaa mennä alamäkeen vaan”- ajattelun ja terveys olisi kärsinyt pahemmin.
En tiedä menikö lainaukset oikein.. mutta joo, kyllä! Olin aivan varma, että olin juonut maksani tai haimani mäsäksi ja itse asiassa yksi syy, miksi pelkäsin ottaa yhteyttä lääkäriin, oli se, että hän laittaa minut verikokeisiin ja saan kamalia uutisia ja syyllistystä siitä, kuinka renttu olen, kun olen tällee mennyt dokaamaan. Samasta syystä olen vältellyt työterveyshuollon ikäkausitarkastuksia. En uskalla mennä, kun pelkään, että sieltä löytyy aivan törkeessä kunnossa olevia maksa-arvoja.
Tämä häpeä on ihan suunnatonta. Sitä mieluummin vaikka kuolee, ettei tarvitse kokea sitä häpeää omista juomisista.
Eikun varaamaan aikaa labraan! On paljon mahdollista ettei ole mitään hälyyttävää, ja jos taas on jotain arvoja koholla, niin siitä on hyvä lähteä parantamaan niitä. Käyn kerran vuodessa kaikissa peruslabroissa, käynyt jo pitkään. Ensin työterveydessä ja nyt tk:ssa. Mitään hirveetä ei ole löytynyt ja alkon käytöstä olen kyllä reilusti puhunut. Olen käynyt myös eripituisia jaksoja juttelemassa a-klinikan päihdeterapeutin kanssa, nyt on pari vuotta aikaa. Eka kerta kertoa asioista on se pahin, sitten helpottaa. Koskaan ei kukaan ole ns. haukkunut, vaan olen aina saanut kannustusta. Paljon riippuu omasta asennoitumisesta. Työterveyteen jos kuuluu, niin työterkkariin on helppo ottaa yhteyttä. Olemme kuitenkin viime kädessä vastuussa teoistamme ja vain itse voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Siinä ammattilaiset ovat hyvänä apuna. Häpeäähän me kaikki suurkuluttajat tunnemme, mutta onneksi senkin voi voittaa
Onneksi nykyään terveydenhoitopuolella suhtaudutaan päihdeongelmiin asiallisesti, sairauksina sairauksien joukossa. Ongelmahan on varsin yleinen ja päihdeongelmaisten kohtaaminen arkipäiväistä. Ei kukaan meistä ole häpeällinen poikkeustapaus.
Häpeä on ikävä tunne, mutta ehkä sen voi ylittää tai se hälvenee pikkuhiljaa. Itse olen kokenut kiinnostavanakin keskustella tilanteestani ja riskeistä ym.enkä apua hakiessani ole juurikaan epäasialliseen kohteluun törmännyt.
Entinen puolisokin saa asiallista kohtelua, vaikka hänellä on edelleen alkoholiongelma, se otetaan muussa hoidossa huomioon mm lääkityksiä suunnitellessa.
Hienosti kyllä lähtenyt sinulla elämäntapamuutos käyntiin.
Itselläni tosiaan se häpeä on niin kamala, että vaikka tiedän, että ammattitaitoinen ammattilainen ei syyllistä, minä itse tulkitsen asian niin, että syyllistää kuitenkin.
Nyt on -16 senttimetriä lähtenyt vyötäröltä ja entiset yölliset ylävatsakivut (maksa?) ovat historiaa. Alkoholia ei tee edelleenkään mieli. Ajattelin, että odottelen tässä vielä pari kuukautta ja sitten kun olen yhteydessä lääkäriin jatkoreseptin saamiseksi, kysyn, voisiko minulta ottaa perusverinäytteet sillä varjolla kun niistä on niin pitkä aika ja saisin samalla tietoa, missä mennään. Sillä rasvamaksa minulle ainakin kehittyi alkoholin ja ylipainon vuoksi, se on ihan selviö. Niin iso pötsi minulla oli ja on toki edelleenkin
Kuulostaa ihan järkevältä tuo suunnitelmasi. Elämäntapamuutos on varmasti jo nyt parantanut maksa-arvoja ja muitakin. Laihtuessa taitaa ensin lähteä se haitallisin viskeraalirasva vatsaontelosta ja alkoholittomuus on lisäapu maksalle. Laihtumisen tahti on tietysti hyvä pitää maltillisena; liian raju painonpudotus saattaa rasittaa maksaa.
Jos painon tunne ja kivut ovat vähentyneet, on se hyvä merkki. Omat maksa-arvoni olivat jossain kohtaa juodessa hiukan punaisella ja ylävatsalla oikealle painon tunnetta ja muutenkin jotenkin epämukava tunne. Ne katosivat raittiina, samalla painokin putosi. Eikä mitään maksaongelmia tullut tai jäänyt.
Sinulle voi hyvinkin käydä niin, että saat sitten niistä verikokeista hyviä uutisia, eikä mitään pysyviä haittoja ole syntynyt. Terveys pikkuhiljaa kohenee ja elimistön toiminta ja aineenvaihdunta normalisoituu.
Mä luulen, että lopettelen kirjoittelun tänne. Odottelen aikaa, jolloin myös alkoholista vieroittuminen ei olisi täynnä syyllisyyttä himosta ja tsempityksiä himon kestämisestä.
Että joskus muutkin saisivat kokea sen, kun ei ole mitään himoa, jota vastaan taistella.
Laihduttajia toki on, mutta kun tarkoitus on myös olla juomatta, niin sellaisia ryhmiä ei ole vastaan tullut. Vaikka uskon ongelman olevan hyvinkin yleinen. Näillä eteenpäin uuteen päivään!