^ 
No siitä en tiedä, mut hyvä mieli tästä ainakin tulee!
“Like a rolling stone, taa daadadaa daa, no direction home…” ja kesämatka lähestyy!!! Tiedän jo mitä auton kajareista kaikaa! 
Itsellä myös mainioita muistoja tuosta biisistä yhdistettynä kesäiseen autoiluun. Nykyisin kulutan John Wesley Harding -levyä ja lämpimästi myös sitä suosittelen esim. ruoanlaittoon yhdistettynä. En tiedä miksi minulle tulee nälkä, kun kuuntelen tuota levyä! Mitään järkevää yhteyttä ruoanlaitolla ja kyseisellä levyllä ei ole.
P.S. Sisältää parhaan Dylanin kappaleen ikinä. Ja näin voi tietysti sanoa monesta kappaleesta, enkä Dylanin mestariteoksia voi kylliksi hehkuttaa. Mutta minä satun tätä kovasti arvostamaan, enkä kyllästy kuuntelemaan. Kyseessä tietysti “I Dreamed I Saw St. Augustine”.
Tulipa vaan mieleeni et matkaseura ei taida diggailla Dylania… Jos pistän vaan soimaan, enkä kerro ollenkaan! Ei se ehkä huomaa? Oikeasti, jos ei osaa arvostaa tollasta musiikkia ni sit on kyl ihan omassa päässä jotain pielessä! 
Pahasti.
Ongelma vaan on et niiden auto ja niiden matka, mä oon vaan vähän niinku jäniksenä… Tai no, kutsuttuna vieraana pikemminkin. Kaikki riippuu aina näkökulmasta. Ni vieraan kuuluu kyllä mun mielestä saada päättää 
Olen todennut, että kuljettaja päättää. Valitettavasti. Nämä ovat näitä kummallisia elämän lakeja, joita en ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt. Että mikä on soveliasta missäkin tilanteessa. Mutta jos ihminen ei Dylanista tykkää, on se vähintäänkin outo (tai pikemminkin tavallinen). Kokeile nyt kuitenkin John Wesley Hardingia ruokaa laittaessa. Erityisesti kalaruoat toimivat loistavasti! Ja ehkä ne musiikillisesti onnettomat ystäväsi eivät huomaa, että ne ahvenet on duunattu Dylanin vaikutuksen alaisena!
Flight of the Conchords: Bret You Got It Going On youtube.com/watch?v=h2LpeA3j … re=related
Harvoin nauran itsekseni ääneen!
my spacessa tutustun itselle uusiin artisteihin kuten Fiona Apple, Chantal Kreviazuk, Anna Nalick…
Fiona Applen “Paper Bag”!! Suuresti tykkään - aivan erinomainen laulaja… Varsinkin tässä biisissä ihan mieletöntä revittelyä. Siinä äänessä on sitä bassoa niin mojovasti, ja sitten likka on kuitenkin semmoine aika anorektinen tapaus… Sen kummempia kyseistä sairautta hehkuttamatta (tai siis - luiden ympärillä on hyvä olla jossakin määrin lihaa)… Mutta on pakko todetta, että nätti on likka. En tiedä, mitä on viime vuosina tehnyt. Nuota kahta muuta artistia pitää kuunnella (neverheard), kunhan pääsisin tästä krapulatilasta…
^
Juu kaikki noi oli mulle tuntemattomia. Jewelistä vaan tykkään, ni katoin jostain et keitä oli merkitty “similar artisteiksi”, jotta löytäisin uusia artisteja mun makuun. Mut sit kun siellä joukossa on mm. neiti Spearskin, niin ei niistä sitte koskaan tiedä et miten lähellä sitä haluttua musiikkityyliä ne oikeasti on…
Mutta ton Fionan ääni ei tosiaankaan jätä kylmäksi. Tulee vähän Norah Jones mieleen, myös ulkonäöstä.
Nuo kaks muuta ei mitään kummempaa vaikutusta tehnytkään.
Norah Jonesiin ihastuin, kun kuulin version Hank Williamsin kappaleesta “Cold Cold Heart”… Aikoinaan. Mutta tämän nähtyäni tykkäsin vielä vähän lisää. Tätä piti hehkuttaa joskus muistaakseni täälläkin: youtube.com/watch?v=FEzxchU4RUY - tykkään ihan kamalasti tästä!!
Muutoin valitettavasti vähän tylsä artisti tuo noora.
P.S. Jewelistäkin vähän tykkäsin kun olin vaihtarina kymmenen vuotta takaperin. Mutta en kyllä enää ole kuunnellut sen jälkeen. Mutta joo, en vastustakaan. Kauhean paljon. Vähän liian feminiinistä kai.
Ja mitä tarkoitan “liian feminiinisellä”… Ehkä liittyy lähinnä siihen, miten ajattelen muitten ajattelevan omasta musiikkimausta. Jota ei kai pitäisi niin ajatella - onhan se hyvin yksityinen kokemus. Mutta jotenkin en voi olla ajattelematta, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Jopa tänne kirjoittaessa ajattelen, mitä ihmiset ajattelevat. Kukapa ei? Mutta tunnen sitten kuitenkin syyllisyyttä siitä… Tämä on näitä neuroosejani ilmeisesti.
Täytyy tietysti hehkuttaa tähän perään semmoista kuin Leslie Feist, tai ihan vaan “Feist”… Erityisesti liveversio kappaleesta “When I Was A Young Girl”. Tässä linkki: youtube.com/watch?v=hysbjX2r … playnext=1 Se sen soolo. Ja mikä se kitara oikeastaan on?! En ole muusikko, mutta ilmeisesti minulla on oikeus tykätä tytön soitosta? Voi luoja! Ja itse asiassa kaikki mitä se tekee siinä. Mutta mitä minä näitä luettelen. Mutta tuli vaan mieleen kun jotenkin tuo Youtube on niin viisas, että suosittelee minulle Feistia. Ei sinänsä, että youtube olisi minun puolestani tämän kappaleen löytänyt (kappaleiden löytäminen ITSE on kunnia-asia - ketä kiinnostaa biisi, joka on jo jonkun kaverin listalla? No ehkä sellaista ihmistä, joka ei ole niin sairaalloisen itsekeskeinen oman ainutlaatuisuutensa suhteen). Mutta palatakseni tähän Feistin biisiin - tai ei se kai edes ole sen oma biisi - jotain ahdistavaa huumeista ja päihteistä (muun muassa) kertovaa kansanmusiikkia joka tapauksessa - … Niin, palatakseni tähän biisiin (liian pitkä tuo äskeinen lause) - se on vaan ihan täydellinen kappale ja täydellinen esitys ja täydellinen nainen. Mielestäni.
^
Toi oli ihan mahtavaa!!! Wau! Upea nainen, todellakin! (Saan kai minäkin niin sanoa, vaikka itsekin nainen olenkin…?) Mutta kaikillahan meistä esikuvia on, ja hänestä tais nyt kyllä tulla mulle yks sellanen.
Eräs toinen naisartisti, jota oon ihaillut jo pitkään, on Nina Persson (Cardigans, A Camp). Naisella on niin uskomattoman ihana ääni, että voisin kuunnella sitä vaan päivätolkulla! Harmi vaan, et kaikki niiden biisit ei oo niin hyviä et niitä jaksain päivätolkulla kuunnella… 
Mut Gran Turismoa kuuntelin silloin kun se ilmestyi, niin lähestulkoon vuoden putkeen. Ja nyt vähän aikaa sit ostin Long Gone Before Daylightin, ja se on kyllä ollut aika kovassa soitossa. Tässä yks näyte levyltä:
youtube.com/watch?v=9YuPoM7NOHE
youtube.com/watch?v=MVPRCRfElmU
Erityisesti tästä biisistä tykkään tosi paljon. Spirit-levy ja varsinkin tää biisi sai mut kiinnostuu kyseisestä artistista. Mutta siis ihan vähän aikaa oon naista vasta kuunnellu, vaikka levy onkin jo suht vanha.
Mun mielestä toi kuulostaa ihan normaalilta. Et ajattelee et mitä muut ajattelee. Tietysti siinäkin on rajansa, et ei se elämää saisi kuitenkaan haitata, tai vaikuttaa esim. päätösten tekemiseen yms. Mut uskon et kaikki ajattelee tuota enemmän tai vähemmän. Myös ne, jotka eivät sitä itsessään tunnista, eivätkä näin ollen myönnä sitä. Ja tänne kirjoittaessaankin, tiedostaen tai tiedostamatta, jokainen pitää yllä tietynlaista roolia. Kirjoittaa juuri niitä asioita, joita haluaa tuoda esille, ja jollaisen kuvan haluaa itsestään antaa.
edit: Joo, on mullakin tiettyä musiikkia jota kuuntelen, mut kerron siitä vain niille, jotka tunnen tarpeeks hyvin et kestän niiden kiusoittelun… 
Mut siis et kuuntelen niitä kuitenkin joka tapauksessa, vaikka tiedänkin et jotkut pitää sitä genreä vähän jotenkin ala-arvoisena tai jotain, en mä oikeastaan tiedä mitä ne siit ajattelee…? Mut who cares? Mä kuuntelen, enkä vaan kerro siit kaikille! 
Paitsi no naapurit nyt väkisinkin jo tietää, kun täällä ei oo mikään kovin hyvä äänieristys, ja mä välillä innostun luukuttaa aika lujaa. Ja sit kaiken lisäks vielä laulaa siihen päälle (eikä mua oo edes siunattu kauniilla lauluäänellä). Mut ei ne vielä ainakaan oo tullu vittuilee.
Totta!
Kuten myös se et nuppi sekaisin ei roolit kauheesti jaksa enää kiinnostaa. Estot menee ja uskaltaa olla “oma itsensä”. Paitsi tietenkin jos menee örvelyksen puolelle, mut…
Varmaan se juuri onkin syy miks niin monella on tarve vetää pää sekaisin: et vois heittää sen naamarin nurkkaan. Itsessäni ainakin tunnistan ton ihan 100%:sti.
Nyt soi: youtube.com/watch?v=fLiaISNR … re=related
The Prodigy - Warriors Dance [HQ Audio] Album Version 
^ kuulostaa siltä että vanha kunnon Prodigy olis tullut takasin viimesen täysin kelvottoman levyn jälkeen
EDIT: kuuntelin juuri koko levyn tuon Invaders Must Die, ja täytyy sanoa että pettymys oli. Paljon parempi kuin se edellinen tosin.
kallio underground:in pimeä puoli levy soimassa.
se on aina hyvä homma ku ihmisillä on sanottavaa.
Täällä soi nyt vallan tuo Leslie Feist!
Joku sentään ymmärtää hyvän päälle. Huikeita biisejä naisella - myös joitain vähän liian smootheja ollakseen noinkin hyvin rock/punk -ihminen. Tarkoitan, että levyt eivät missään nimessä ole täydellisiä. Mutta harvassahan semmoiset ovatkaan. Jotenkin kuitenkin aina haluaisi löytää sen todellisen aarteen, mitä kukaan ei ole suomessa ennen kuullut. Mutta nuo yksittäisen kappaleetkin - vaikkeivat olisikaan hänen itsensä kirjoittamia - ovat jotenkin vaan niin TÄYDELLISIÄ esityksiä kun hän ne livenä esittää. Voi kun feist tulisi suomeen joku kaunis päivä! Pitää myös feistista sanoa, että hän on todella VISUAALINEN esiintyjä. Jos ajattelee esimerkiksi hänen videoitaan: todella loppuun asti mietityt koreografiat, jotka on varmasti aika vaikea toteuttaa pitkillä yhtäjaksoisilla kameran juoksutuksilla. Esimerkiksi my moon my man ja vielä erityisesti 1234 joka on oikeasti yhtäjaksoinen.
Ja kiitän jewel-linkistä! Tämäkin tulee silloin tällöin soimaan elämäni soundtrackilla!
Capone “Por Eso”
Sit hypätään gangsta-räpistä kotimaiseen hyvään shittiin:
Ismo Alanko - Rakkaus on ruma sana
youtube.com/watch?v=NyP9rAsVwfc