Juu, tähän miun ketjuun voi kirjoittaa kaikki koirauutiset! 
Tsemppiä sulle ja hyviä öitä!
mulla oli just hiljattain bernhardilaisen pentu hoidossa hetken. Kiltti kuin mikä, joo, mutta on ne kyllä aika isoja.
Suurien rotujen kohdalla on se ihan pentuvaiheen ruokintakin kellosepän hommaa. Siis aivan se alkuvaihe, ja kun pentu lähtee lasvattajalta voi olla jo myöhäistä. Ne luut kun kans kasvaa niin helkutin nopeesti.
Mutta, joo, se on vähän tietysti siitä kiinni, mitä aikoo sen koiran kanssa tehdä, millaisen sit ottaa. Tärkeää on minusta miettiä , onko sit varmasti tilaa ja aikaa ja varaa ja mielenkiintoa se seuraava viistoista vuotta.
Kun ei koira ole oikein leikkikalu, ja kumma kyllä, näyttää siltä kuin ihmisen hermoviat ja omat selvittämättömät ongelmat tarttuisivat koiraan… eli siinä saa olla itsellä pönttö kunnossa jos aikoo koirastaan saada tasapainoisen ja semmoisen ettei tarvitse mitä se muille tekee.
Ja koira kun on semmoinen laumaeläin, että jos se huomaa ettei isännästä isännäksi ole niin se sitten lauman etua kai ajatellen yrittää ottaa sen johtajuuden itselleen. Ja tekeepä muitakin temppujaan. Nehän osaavat etsiä huomiota vaikka millä käyttäytymis- ja syömishäiriöillä (ihan yhtä hyvin kuin ihmisen kakaratkin) ja siihen leikkiin kun lähtee niin onhan siinä kättenvoiteita kuten vanha kansa sanoi.
Aika hommaa se on. Mutta, en lainkaan kiellä etteikö se olisi antoisaakin. Ja saahan monet harrastuksensa sovitettua sellaiseksi että niissä voi olla koira mukana. Tottakai.
Kait minäkin sitten voisin sen koiran kuitenkin kunhan sinne eläkkeelle pääsen … anteeksi, jos pääsen, saattavat nostaa eläkeikää kun nuorempien ikäluokkien ei sovi työntekoa aloittaa ja niinpä sitten voi kyllä käydä niin että loppuu tämä maallinen vaellus ennen semmoista eläkeaikaa… mutta mitäpä siitäkään sitten. Menee tämä näinkin.
p.s. tuo terapiakoirahomma kuullostaa kyllä kans mielenkiintoiselta! Voi olla hyvä idea.
Mulla on ollut eläimiä pitkin ikääni ja tiedän kyllä että ne pitää hoitaa loppuun asti. En ole koskaan ollut mikään pentuhullu, vaan aina kissojakin ottaessani olen halunnut todellakin kissan, tietäen että pentuaika on lyhyt. Olen valmistautunut myös siihen, että koulutan pennun kunnolla, olen suunnitellut ruokinnankin jo. Realiteetit ovat siis tiedossa. Ja mullahan ei ole sellaisia harrastuksia, joita koira häiritsisi mitenkään. Olen käytännössä katsoen aina kotona, joten hauva ei joutuisi juurikaan olemaan yksin. Tosin onhan se siihenkin totutettava. Olen tietoinen siitä että pennun kanssa pitää käydä yölläkin ulkona, jos sen meinaa sisäsiistiksi opettaa yms. Koen olevani aikalailla valmis.
Joo, Mirtillo, tuon tiedänkin, viesteistäsi, että sinulle nuo eläimenpitoon liittyvät perusasiat ovat selviä.
Enkä missään nimessä kirjoittanutkaan tuota sinua varten, vaan niille lukijoille, jotka ehkä funtsivat lemmikin ottoa ihan vaan siksi että se vois olla kivan näköinen tuossa olemassa… 
p.s.
Kun vielä asutkin maalla, niin sinulle on paljon helpompaa järjstää eläimille liikkumatilaa, luonnollisempaa ympäristöä ja virikkeitä.
Olen itse asunut koiran kanssa kerrostalossakin, joskus, ja on se vähän semmoista rajoitettua.
Nuo viimeist koirani kun puoliväksin raahasin sisälle yöksi kovimmilla paukkupakkasilla niin aamulla jo vinkuivat että eikö tästä nyt pääse tarhaan ja omaan koppin takaisin… hikihän täällä tulee…
Itselläni on ollut koiria -92 vuodesta lähtien… yksi kerrallaan, joskus kaksikin yhtä aikaa 
Sakemannit ovat olleet minun rotuni, tällähetkellä on yksi koira ja se on miehen harrastukseen liittyvä mettäkoira.
Kaksi sakemannia olen joutunut lopetuttamaan sairauden takia 
Ne on kovia paikkoja.
Aina kun kuulen jonkun harkitsevan koiran ottoa, muistutan eläinlääkärillä käynneistä ja niiden kalleudesta. Just eilen käytiin eläinlääkärissä, niin lasku oli tällä kertaa vain(!) 70 e. Siinä odotellessa seurattiin yhden kissan hoitoa ja kuultiin hintakin; 140 e. Aikaa tässä kului yht. n puoli tuntia… ei ihme, että kyseinen lääkäri on kuntamme hyvätuloisten kärkipäässä
Koirat ovat ihania kavereita ehdottomasti Mirtillo suosittelen sen ottoa mutta kuten tiedätkin, niin harkiten ja hitaasti hyvä tulee.
Tsau, osallistumpa miekin koirakeskusteluun…
Minulla on sekarotuinen koira, molemmat sen vanhemmat olivat myöskin, ja rotuja löytyy! Sakemanni tai malinois on siinä aika vallitsevana, ulkonäöstä ja käyttäytymisestä päätellen. Se on kylläkin huomattavsti pienempi. Se on kyllä ollut erittäin terve, johtuen varmaan juuri siitä että kun geenejä paljon sekoittuu, koiralle tulee kaikki “luonnolliset” koiran geenit: sopusuhtainen koko, helppohoitoinen turkki, korvat nousevat mielummin pystyyn, silmät eivät pullistu sisään eikä ulos… jne.
Peräpeilistä tulee valkoinen, se on muuten näin pimeällä valtavan hieno ominaisuus, pylly loistaa metsäpolulla pimeässäkin!! Mutta kyllä sekarotuisillakin vaivoja on, se riippuu niin monista jutuista. Kaikkeen joutuu varautumaan. Parasta on jos löydät jonkun esim. vahinkopentueen ja niin että emä ja isä ovat nähtävillä, tai ainkakin tiedossa, ja kotiolosuhteissa kasvanut, eli pentu on tottunut käsittelyyn ja normiperheääniin ja oloihin. Rotukoirien kasvattajissa on yleensä se hyvä puoli, että koirat ovat todella hyvin hoidettuja ja kaikki on viimesen päälle kunnossa. Pidät vaan omat tuntosarvet ja silmät auki kun menet pentuja katsomaan! Se on tärkeintä ettet ota jostakin “takakontista” parkkipaikalla, vaan saat käydä vaikka useammankin kerran tervehtimässä tulevaa kaverianne!
Koiran ruokintaa ei muuten pysty etukäteen lyömään lukkoon, sille ei välttämättä sovi suunnittelemasi ruoka…mutta senhän näet sitten. Hyvä nuo on kuitenkin suunnitella kuitenkin alustavasti…
Ruokinta vaikuttaa eläimeen vähintään yhtä paljon kuin ihmiseenkin. Eli mahdollisiin sairauksien ilmenemisiin.
Henk. koht en ymmärrä alkuunkaan koko jalostus/näyttelybisnestä, on ihan karmeeta kattoo joitakin koirarotuja, kun se raukka ei enää saa eikä voi olla enää koira…kun henki ei kulje,kun naama on niin lytyssä, tai jalat on niin töpöt ettei niillä voi edes juosta, tai korvat niin valtavan roikkuvat ettei niillä enää kuule! Mutta makunsa kullakin…koiraparat!
Ekat kaksi vuottahan onkin sitten aika hullunmyllyä, teillä on lapsi talossa, mutta mikäs sen ihanampaa!!
Teikkis, toi on niin totta mitä sanot tosta koirien “jalostuksesta”… Itselläni on noi sakemannit lähellä sydäntä… surkeaa katsella niitä “valioita” joiden peppu viistää melkein maata
Omat sakut ovat olleet ns. käyttölinjaisia eli niissä kiinnitetään enemmän huomiota korvien välisiin juttuihin kuin ulkonäköön. Yhdellä koiristani ei esim. noussut toinen korva koskaan pystyyn. Minuahan se ei haitannut. Päinvastoin, sehän teki isosta uros koirasta ihan hellyttävän näköisen oli se kyllä hellyttävä luonteeltaankin.
Ok, tuli vain sellainen käsitys, kun tässä minun ketjussani ja jälkeeni asiasta kirjoitit. Meillä on tosiaan ollut ne kaksi samojedipoikaa, jotka oli ilmiselvästi hommattu lapsille lohdukkeeksi, kun vanhemmilla ei mennyt hyvin. Ja isojahan niistä pienistä valkeista palleroista kasvoi ja vanhemmillekin tuli ero ja koirista piti luopua niin mullehan iski sääli ja meille ne tuli. Kaksi parivuotiasta, täysin kouluttamatonta poikakoiraa. Huh…
No, kuten olen jo jokusen kerran maininnut, mulla on ollut eläimiä koko ikäni ja olen kyllä tietoinen siitä, että ne saattavat myös sairastua. Ja hyvin tietoinen olen myös eläinlääkärin hinnoista, meidän yksi kissamme kun sairastaa astmaa… Niistä kuluista kyllä selvitään nykyisillä tuloilla ihan helpostikin jopa.
No en tosiaankaan ole mistään takakontista menossa pentua ostamaan!!! 
Oon itse ollut “apulaisena” talossa, jonka koira sai pentuja ja tiedän kyllä mitä ne elääkseen tarvitsevat joten osaan kyllä katsoa taloa sillä silmällä. Ja näkeehän sen emostakin, onko kyseessä pentutehtailu, jos emoa ei suostuta näyttämään, niin sitten kyllä ainakin epäilys herää. Toiveena oliskin löytää just joku vahinkopentue, silläkin uhalla ettei isästä ole tietoa… Parastahan olisi, jos se olisi jonkun tutun tutun omistama koira.
Alustavasti olenkin suunnitellut, ei ole pakastin vielä koiranruokaa täynnä… 
Yrjölän puuroa kuitenkin ajattelin hauvalle keitellä, jos sille sopii vilja. Jos ei, niin sit keksitään jotain muuta. Mut nääkin asiathan saa kyllä selville jo pentua hankkiessa, jos niitä myyvä porukka on asiantuntevaa.
Tästä olen ihan samaa mieltä. Eräs henkilö oli vienyt jonkun näistä “lyttynaamakoirista” johonkin eläinlääkärin tutkimukseen, jossa koira piti nukuttaa ja sille laitettiin se hengitysputki. Omistaja oli ihmetellyt, kun koira ei enää sillei “hassusti röhise”. Eläinlääkäri oli sanonut, että ei niin, kun se saa nyt ensimmäistä kertaa elämässään tarpeeksi happea… Pikkukoirillahan on se, että niitä on jalostettu niin pieniksi, ettei niiden aivot mahdu aivokoppaan enää, voi vain kuvitella miten niihinkin koskee…ja sit sitä ihmetellään silmä pyöreänä kun ne on niin äkäisiä! 
Ja sit tää…sakemannien selkä-, ja lonkkaviat…jotka eivät johdu mistään muusta, kuin ihmisten turhamaisuudesta!!! Onneksi on jo jokusen vuoden kuulemma ollut vallalla ainakin Suomessa se trendi, että sakemannien selkälinja on nousemassa suoremmaksi, ei kuulemma enää näyttelyissäkään suosita sitä alaspäin laskevaa linjaa. Noin luin jokunen vuosi sitten jostain.
Onneksi muuten ainakin Suomessa on lopetettu typistäminen, tai ainakin sitä on vähennetty, en tiedä onko se jo kokonaan kiellettyä… Siskolla oli aikanaan sen rotuisia koiria, joilta kuului typistää häntä. Ja se oli kuulemma aika karua katsottavaa…kyllä koiralla kuuluu olla häntä, sehän on sille kommunikointiväline! Korvien typistäminen kiellettiin jo joskus kun olin lapsi. Ja hyvä niin.
Jännityksellä mietin, että onkohan se meidän koiruus jo olemassa… 
No, jospa jotenkin yritän liittää näitä koirajuttuja vielä palstan aiheeseenkin. Ei olis ollut puhettakaan sisäkoiran hommaamisesta silloin kun vielä join. Nytkin vielä hieman arveluttaa, että riittääkö mulla rahkeet sen kouluttamiseen. Silloin en olis varmasti jaksanut edes ulkoiluttaa, nyt jo suorastaan odotan innolla, että saan kaverin lenkille mukaan! Eihän ihan pieni tietysti paljoa jaksa, mut en jaksa kyllä minäkään, saadaan kehittyä yhdessä!
Enhän toki juuri sinua ja maksukykyäsi epäillytkään. Kuten sanoin, haluan vaan aina ihan yleisesti muistuttaa, että se eläin on myös kunnolla hoidettava, maksoi mitä maksoi, en piikkinä kenellekään erityisesti tätä tarkoittanut
No sit kävi sama homma kuin MM:n kanssa. Luulin niin, koska vaikutti siltä, että kirjoitit sen minulle… 
Mä en ihan usko, että mixerit eli sekarotuiset
eli seropit (SEkaROtuinenPIski)on terveempi,
edellinen ajo-hirvikoira meni epilepsian takia
lopetukseen 5 veenä, mutta rotutyyppiset viat
on tiedossa paremmin esim luiskaperse-sakemannilla,
jonka viimeisin päivitys mun mielestä pilaa erittäin
hyvän rodun ja ihminen se pahin tässä on, vaikka
parasta mitä kehitti muutoin kaikista teoistaan, on KOIRA.
Totta huastelet seiskakymppi, taas kerran. Ei kai sellaista otusta olekaan, joka olisi takuuterve. Nyt olis kenties yksi mahdollinen hauveli tiedossa, mutta mies sanoi että nukutaan vielä yön yli ja mietitään… Kyseessä olis vuoden ikäinen kultsi-labbisnarttu. Pitovaikeuksien vuoksi (emäntä, kaverini on loukkaantunut, eikä kykene pitämään koirasta huolta) luovutetaan. Minä olen jo puhunut itseni ympäri, että se voisi olla meidän koira, mutta mies ei ole niin vakuuttunut vielä. Tilanne on nyt siis se, että huomenna aion kysäistä onko koira jo löytänyt uuden kodin ja jos ei, niin voisinpa tarjota meiltä sille kotia. Jännittää!
Ja tänään on muuten kolmevuotissynttärit tässä osoitteessa! Meinas jo iteltäkin unohtua, sit vilkaisin kalenteria ja muistin. On kyllä ollut hyviä vuosia nämä, mutta luulen ja tunnen, että vielä parempaa on edessä. Ei ainakaan voi huonompaa olla, kuin mitä oli aika ennen oivallusta. Elämä on ihanaa… <3
Koska olen monisuuntainen häiriöpesäke, niin minullahan on ollut aina sekä että; kissoja ja koiria. Tällä hetkellä yksi kumpaakin sorttia ja 10 v molemmilla kohta mittarissa. Meillä on nyt sillä tavalla hassusti, että kissa on rotuinen ja koira ei eli ihka aito bulevardbastard. Ihana tyyppi kerrassaan, paimenia paljon taustassaan tiettävästi. Muistuttaa ulkonäöltään collien ja sakemannin siitosta. Narttu,enkä muuta huolisikaan. Luonne ihana, palvelualtis, kuuntelevainen koira, joka ymmärtää paremmin puhetta kuin yksikään tuntemani ihminen. Noh, tsäkähommaa sekarotuisen kanssa, että minkälainen luonne ja vietti sieltä paljastuu koiran kasvaessa. Hirveästi tekisi mieli ottaa pentu, että tuo rouva pääsisi vielä kasvattamaan yhden riiviön tavoille, mutta, mutta… ei ole oikein sopiva tilanne nyt. Kyllä se sopiva koiravauva sitten löytyy Mustikka teillekin, kun haku on päällä…
Samma här. Lapsuudenkodissa oli ensin naapurin hevostallin pitäjiltä ostettu koira, joka osoittautui luonnevikaiseksi ja se jouduttiin lopettamaan. Luonnevikainen sakemanni olis saattanut olla vaarallinen, kun talossa oli pieni lapsi (minä). Sitten hommattiin toinen koira, ihana sekarotuinen. Muuton jälkeen otettiin kaksi kissaa, jotka tämä meidän ihana tyttökoira imetti loppuun, kehitti itselleen valeraskauden ja hoiti pieniä…en ikinä unohda sitä näkyä, kun vaaleanruskea koira on selällään ja sen masun vieressä on imemässä pieni valkea ja mustavalkea kissanpentu… <3 Myöhemmin meille tuli siskolta vielä toinen koira, joten silloin oli kaksi koiraa ja kaksi kissaa.
Tänne omaan kotiin muutettuamme hommasimme melkein ensitöiksemme kaksi kissaa, pennun ja aikuisen (joista se silloinen pentu on edelleen olemassa) ja samana kesänä kaksi koiraa. Kun koirista sitten aika jätti, oli elämä juomisen sun muitten syitten takia niin pahasti sekaisin, että en edes harkinnut koiraa siihen tilanteeseen. Mutta nyt tilanne on muuttunut niin, että tunnen olevani jo enemmänkin kuin valmis uutta karvaista perheenjäsentä varten!
Vielä hieman koira-aiheista pohdintaa. Siitä koiran sukupuolesta. Mulle alkaa olla sinänsä sama, kumpi meille tulee. Niin ristiriitaisia tietoja tulee eri puolilta. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Mulla on tosiaan kokemusta tyttökoirista, jotka olivat helppoja ja poikakoirista, joiden kanssa oli hankaluutta, mutta se hankaluus ei johtunut niiden sukupuolesta. Itse olin ensin tyttökoiran kannalla, omiin kokemuksiin perustuen. Toisaalta, ystävällä on poikakoiria, jotka ovat ihan lunkeja tapauksia, siskolla myös, se tosin ärhentelee toisille pojille. Ja kolmaalta, lähipiirissä on ollut tyttökoira, joka kävi toisen, pienemmän tyttökoiran päälle aina kun pääsi, lopulta kohtalokkain seurauksin…
Joten…olkoon kumpi on. Täällä ei tule muita koiria lenkeillä vastaan, korkeintaan metsästysaikaan saattaa joku hirvikoira pihaan harhautua. Pitää niihin aikoihin pitää varansa, varsinkin jos meille tyttö tulee…
^ Sano vaan bitch, sillä sitä sanaa käytetään ihan sallitusti
ja narttu on monesti fiksumpi, kiltimpi ja ennen kaikkea
helpompi kohdatessa muita näin vilkkaammassa taajamassa,
enkä itse ottais urosta ikinä, kun jokaisella on enempi
reviirimittelöitä, mutta nartun oma alue on koko maapallo ja
jackrusseli on varmasti parempi kuin kurtrusseli tai jackdaniels ja
olisi sangen timanttia, jos päädytte noutajaan, mutta
en painosta, totean vaan, että ne on luonteeltaan
parhaita, jos hakee ei-paimenkoiraa,
joka haluaa miellyttää ja on hyvinkin
aktiivinen, ja ny lenkille heyp.
Kyllä miä olisin nyt hyvinkin mielelläni sitä kultsi-labbisbitchiä ottamassa…mutta en voi tehdä päätöstä yksin. Mies sanoi päättävänsä asian osaltaan huomenna. Onhan tää aika nopeeta toimintaa, mut toisaalta, miä uskon enteisiin sun muuhun huuhaaseen ja tää tuntuu ihan enteelliseltä… Kun just eilen rupesin katselemaan paljonko kultsit maksais ja hieman jopa haaveilemaan siitä ja sit just tänään ihan kaveripiirissä olis semmonen (tai no puolikas mut kuitenkin) tarjolla, mieluiten maalle… Kukaan kaveri ei ole koskaan aiemmin joutunut luopumaan koirastaan, ja tää sattui just nyt. Tuntuu kummalta. No, huomenna sen sit näkee, myöntyykö mies ja onko koiruli vielä kotia vailla. Jännää!
Hei Mirtillo ja onnittelut jokaisesta raittiista päivästä Lisää kerätään sen kun ehditään 
Uskaltaiskohan tähän koirakeskusteluun vinkata että koiratkin voi kastroida, jos haluaa mukavan leppoisan kotikoiran. Eivät sitten uroksetkaan karkaile tyttöjen perään eivätkä ole agressiivisia.
Nartuiltakin jää valeraskaudet ja kohtutulehdukset. Ei todellakaan tuo pieni toimenpide tee koirasta huonompaa kuin muut.
^ Ja joskus se on pakollista, kuten itselle kävi…
siis tarkemmin koiralle 2½ v sitten, kun kohtutulehdus,
joka on usein isommalla dogilla tappava ja
joillain uroksilla pallittomuus ei ärhentelyä vie
kokonaan, mutta kohtuuttomilla narttujen ferrari-viikot jää pois
ja on paljon helpompaa, toki tämä on sitten luonaan
ja tykönään kaikkien itse pohdittava, juoksuista ajallisesti tietty aika,
iso ja hintava operaatio, mutta kuten todettua, joskus pakollinen.
nyt viikonloppuja zau.