Lankesin pelaamaan. Parilla kympillä “kokeilin”. En tiedä miksi, olin hakemassa ärrältä kahvia ja siinä jonottaessa askeleeni vaan suuntautuivat pelikoneelle. Menetys ei ollut suuri, mutta itseinho sitä suurempi. Taidan hakeutua maanantaina a-klinikalle. Ehkä se tästä. Ensi viikolla tilipäivä, uusi koittelemus.
Moi!
<3 ensinnäkin, tsemppiä jälkifiiliksiin. Ihan mahtavaa, jos otat maanantaina a-klinikkaan yhteyttä! Sulla oli jo hyvä kaks viikkoa pohjalla, pystyt kyllä, kun löytyy oikeat syyt ja keinot ! <3
Kiitos Helmii! Kyllä tämä tästä.
Viikko pelaamatta. Ei tee ees mieli kokeilla.
Taistelu jatkuu. Viikko jälleen kerran kasassa. 
Aargh. Hävettää kirjoittaa, mutta tilanne on TAAS päivä yksi. Pari kertaa olin kokeillut kahdella kympillä, niin luulin tämän olevan hallinnassa. Vaan eipä ollut, kokeilun hintalappu 800 euroa tällä kertaa. Aivan käsittämätöntä. En vaan osannut lopettaa, sinne meni säästöt reilu tunnissa.
No, tämä on päivä yksi. Taas jälleen kerran. Hyvää viikonloppua kaikille, toivon todella, että teillä sujuu paremmin pelaamattomuus.
Sellaista ei edelleenkään ole kuin ”kokeilla parilla kympillä” ,se vaan pitää sen pelaamisen liekin, sykkeen ja haaveen sisällä. Se on täysin nolla oltava forever, tai käy enemmän ku helposti noi 800€ kaadot. Sullahan tuli tiliki juuri? Vähän pelkäsinkin että näin käy, niin vaaralliselta meno kuulosti. Lue mitä olet kirjoittanut 22.7, se kuulostaa aidolta sinulta. Sun on aika alkaa olemaan itsesi paras ystävä, eikä pahin vihollinen. Nyt otat itseäs kädestä kiinni ja kokeilet alkuun vaikka olla tämän loppu vuoden pelaamatta ja jos se aika oli paskempaa kuin nykyhetki, niin senkus jatkat pelaamista. Testaa. Tsemppiä paljon, taisi tulla aika tylytystä mutta nyt ehkä eniten tarvitset sitä. <3
Ei ollut yhtään tylysti kirjoitettu, kiitoksia. Luin uudelleen tuon 22.7 ja juuri niin kävi eilen. Joo, tili tulee nykyään kahdesti kuussa. En vaan käsitä itseäni. Otan nyt tavoitteeksi olla loppuvuoden pelaamatta. Ei kokeiluja, ei edes pieniä. Ei mitään yrityksiä. Tästä on luovuttava. Kokonaan. Pari viikkoa sujuu hyvin pelaamatta ja taloudellisesti pärjään hyvin, miksi sitten koitan tavoitella enemmän? Ennenkaikkea haen sitä jännityksen ja mielihyvän tunnetta. Ja mihin se johtaa… Pettymykseen, itseinhoon, vihaan, masennukseen, ahdistukseen.
Olen todella onnellinen, etten pysty lainaa ottamaan. Tiedä kuinka paljon olisi mennyt eilen. Nyt on oikeasti haettava apua.
Avun hakeminen on varmasti prioriteetti yksi ja siihen tueksi jotain uutta ( itse aloitin tenniksen pelaamisen). Tuntuu että oot siinä pisteessä, että sun pitää oikeasti taistella tota vastaan, eikä antaa sillon mennä kun pelipiru hakkaa päätä. Mua alko ittee vituttaa omat töppäilyt niin paljon, että tein päätöksen kans olla loppuvuoteen asti pelaamatta YHTÄÄN ja katsoa miltä elämä maistuu 31.12.
Nyt 57 päivää pelaamatta. Välillä on tullut sellasia ”ihan sama” tunteita ja että kenelle mä muka oon tilivelvollinen vaikka pelaisinkin, mut ei niitä saa yhtää kuunnella. Mielummin vaikka lähtee juoksemaan jonnekin niin kauan että ei enää jaksa, kuin harrastaisi tota paskaa enää yhtään. Mulla oli ongelmana kans toi jännityksen hakeminen niistä, siks oli pakko keksii uusia JÄRKEVIÄ juttuja tilalle. Mä tiedän että susta on nyt oikeesti ottamaan itseäs niskasta kiinni, todista se itelleski.
Noi “mitä väliä”, mun elämä, mun rahat - fiilikset on usein ennen pelaamista. Nyt ei enää saa luisua. Yhtään. Edelleen harmittaa ja itsetunto on nolla. Peliknikalla on puhelinaika arkisin kello 12-14. Siis silloin voi varata ajan hoidolliseen keskusteluun. Yritän huomenna kahvitunnilla soittaa. Ajattelin myös terapiaa. Se maksaa paljon, mutta perjantain pelisessiolla olisin maksanut jo kymmenen käyntiä. Onko kellään kokemuksia psykoterapiasta, onko auttanut pelaamisen lopettamiseen?
Sain soitettua, aika marraskuun lopulla. Kaksi kuukautta. Nyt kun olisin pelaamatta siihen asti ainakin.
No, nyt kuuluu aika huonoa. Sukujuhlat oli. Ahdisti. Kaikki kertoili työkuvioistaan, harrastuksistaan, matkoistaan ja olivat iloisia… No, eihän kukaan murheita kerro näissä tilaisuuksissa. Tajusin, mistä kaikesta olen jäännyt paitsi. Kuinka paljon pelaaminen on rajoittanut minua, sosiaalista elämää viime vuosina, miten olen erakoitunut. Päätin, että pelaaminen loppuu tähän.
Kotimatkalla ahdisti ja mieli muuttui nopeasti, ei mitään väliä millään. Minä pelaan nyt, hetkeksi unohdan tämän maailman. Muulla ei väliä. Sitten jostain sain kaivettua järjen äänen, ei, EI, en pelaa. Jonka jälkeen ahdistus vyöryi paniikkikohtauksen tapaan. Siis ihan järjetön ahdistus iski. Tuntui, että kuolen. Hienoa. Kärsin paniikkikohtauksista nuorempana, onko se taas edessä?
Pääsin kotiin hengissä. Ainoa hyvä puoli on, että en ole pelannut.
Kyllä sinä pystyt siihen, yritä kovasti itsesi takia olla pelaamatta. Aloita sellainen elämä nyt jota todella haluat elää, ei ole myöhäistä koskaan. Tsemppiä.
12 päivää. Alku oli hankalaa, nyt vähän helpottaa. Joo, nyt itseni takia kunnostaudun. Päätin palkita itseni joka pelitön kuukausi jollain kivalla. (en vielä tiedä miten)
Päivitys lauantaina 22.9.2018 15 päivää pelaamatta, puolikas kuukausi
Päivitys 24.9 ja pelaamattomia päiviä 17. Päivät kertyy, tilipäivä lähestyy… Se on aina koettelemus minulle. Saa nähdä kuinka nyt käy.
20 täynnä. Tilipäivä. Laskut ja vuokra maksettu, säästöön laitettu osa palkasta. Varotoimenpiteet tehty.
Hienoa, jatka samaan malliin 
Viisikymppiä meni taas casinolle. Nyt sekin on suljettu ja pahin itseviha laantunut. Sain kuitenkin lopetettua, ei mennyt koko tili tyhjäksi. Kerään rohkeutta, että antaisin ystävälleni säilöön avainlukulistan. Samalla täytyy tunnustaa, kuinka aina sorrun casinoille. Hän tietää, että pelailen välillä, mutta ei ongelman laajuutta.
Varmasti ystäväsi auttaa sinua ja säilyttää listaa puolestasi. Joko sait hänelle kerrottua? Minusta on upeaa että todella haluat lopettaa pelaamisen ja varmasti myös ystäväsi mielestä
En vaan saa kerrottua, miten suuri ongelma pelaaminen on. Avainlukulista edelleen minulla. Hirveätä taistelua itseni kanssa. Tekisi mieli ees vähän pelata, mutta sehän tiedetään jo vuosien kokemuksella miten käy. Mielessä kummittelee ne voittokerrat. Koitan muistin virkistämiseksi muistella miten kaikki päättyy. Kerran voitin ja pelasin alle tunnissa kolme tonnin voitot. Ja monet, monet, sadat talletukset jotka päätyivät häviöön ja kaurapuuron syöntiin. En enää koskaan pelaa.
Kerrot sitten kun olet siihen valmis, kynnys on varmasti korkea mutta olet kuitenkin jo puolessa välissä matkaa kun olet ajatellut asiaa. Kauheasti tsemppiä sinulle
Nyt skarppauksen aika!
Oletko kertonut ongelmistasi kenellekkään muulle, kuin tänne palstalle? Se voisi auttaa jos saat purkaa oloasi myös jollekin ystävälle, hän takuulla auttaa, joten lista hänelle!
Oma mies pelaa ihan järjettömiä summia, vasta jokunen kk kuitattiin pankkilainalla reilu 10 000 pelivelat, nyt jäi kiinni taas, pelivelkaa 9000e lisää. Nyt ei enää saada edes lainaa, kaikki takaukset kiinni lainoissa. Oma nimikin niin monessa paperissa ja laskussa, että pelottaa. Yhteiset laskut hipoo joka kuukausi 1100-1500e ja kaikki ollut jo useamman kuukauden minun maksettavana, ensi kuun piti olla eka kuukausi, että minullakin jäisi rahaa. Ahdistaa, vituttaa, masentaa ja itkettää. Pettymys on valtava (ei rahan takia, vaan valehtelun ja muun.) Tuntuu, kuin en tuntisi miestäni enää. (Hänellä peliriippuvuutta takana n. 20v ja pelaamattomia päiviä 0.)
Tsemppiä sinulle ja nyt otat itteäs niskasta kiinni!