Sen korvaavan tekemisen etsiminen voi olla vaikeaa. Lisäksi riippuvuuksiin taipuvaiset ihmiset voivat helposti koukuttua muihinkin asioihin, joten ei liian helpoksi asiat mene 
Itsellä on vieroitusoireet olleet suht miedot, mutta johtunee siitä, että toinen riippuvuuteni on aina ollut liikunta. Pääsen siis siinä “toteuttamaan riippuvuuttani”. Tämä riippuvuus on tosin vain hyväksi itselleni ja lisäksi sen verran hallittavissa, että ei liiallisuuksiin mene. Lähes joka päivä treenaan ja välillä kahdesti, mutta osaan kroppaani kuunnella. Ei siinä, pakkohan se silti on myöntää, että ei se yhtä jännittävää ole kuin pelaaminen, mutta menee hyvänä korvikkeena.
Joo tuo liikunta onkin vahvasti itsellä pelastus pahimpiin päiviin. Tavoitteena juosta puolimaraton tämän vuoden aikana, ja lisäksi nostaa kuntosalilla yhteistulos tietylle tasolle. Progressio ja tavoitteet pitää mielen kirkkaana vaikka välillä tuntuu elämä lohduttomalta, eikä adhd auta asiaa
Tänään on hyvä päivä, kaikki tavoitteet selkeänä mielessä, mieli on hyvä. Kaikki on mahdollista kun riittävästi haluaa. Muistaa vaan olla myös armollinen itselleen ja pitäisi opetella rentoutumaan jotenkin, siinä vielä haasteita.
Pakko purkaa tuntoja johonkin, tää ei ehkä oo oikea paikka aihetta ajatellen, mutta voi olla heijastumia kaikesta. Yövuorot on kyllä jotenkin tuskallisia kun on aikaa miettiä asioita. Esim sitä et ex tyttöystävä petti ja jätti ilman sen suurempaa selitystä just kun lopetin kaiken pelaamisen, tai vähän sen jälkeen. Ja ihan puun takaa. Tietysti en ihmettele, jos miettii mitä moniriippuvaisen panostus suhteeseen on, mutta koskeehan se silti. Aiemmin piiloutu aina näitä tunteita peleihin, nyt kun ei sitä mahdollisuutta oo niin onha tää uskomattoman raskasta ajoittain.
Hirveen vaikea olla kiitollinen vaikka olis monenmonta syytä olla kiitollinen asioista. Ei haluis millään ottaa uhrin mentaliteettia. Vaikeaa on pitää ns. Hyvä draivi päällä koko ajan. Ehkä pitäs hieman höllätä eikä jatkuvasti miettiä vaan rahaa tai treenaamista, kuinka käyttää jokaisen hetken hyödyllisesti.
Tällänen yöllinen ahdistuksen purkaminen. Toivottavasti vapaiden alkaessa taas löytäs ton kivan fiiliksen mikä kesti pari viikkoa. Voi olla et valvominenkin pahentaa.
On eri asia olla riippuvainen, kuin pettävä kusipää. Se kun on ihan oma valinta, jätätkö ensin, vai petätkö ja jätätkö. Mutta riippuvuutta ei meistä ole kukaan valinnut. Tottakai se tuo suhteeseen haasteensa ja ymmärrän, että toiset ei sellaisessa suhteessa kestä olla, varsinkin jos toinen ei edes yritä hakea apua ongelmiinsa. Mutta silti, tapoja erota on monenlaisia…
Mulle on osunut omassa elämässä sen verran paljon paskaa kohdalle ihan ilman pelejäkin, että on ollut pakko opetella etsimään asioista aina niitä hyviä puolia ja sulkemaan huonot asiat pois. Muuten tuskin olisin tässä, tai ainakaan järjissäni. Se on joskus ihan helvetin vaikeeta löytää niitä hyviä asioita, joista olla onnellinen ja iloita, kun kaikki kaatuu niskaan. Mutta siihen voi opetella. Mä joskus luen uutisia, ihan vaan muistuttaakseni itseäni siitä, että pitää taas olla helvetin onnellinen siitä että olen elossa ja terve
Kyllä niitä hyviäkin päiviä vielä tulee, usko pois 
Kiitos, iso merkitys itelle tolla kommentillasi. Jotenki sai lohtua tähän omaa umpikujalta tuntuvaan tilanteeseen. Voi olla et alkaa ylityöt ja huonosti nukutut yötkin käydä pääkoppaan. Kaiken tän tuskan ja työn oon valmis tekemää sen takia, että joku päivä on tulossa niitä ilon päiviäkin 
Vaikka se tuskalliselta nyt tuntuukin niin on hyvä, että et pakene niitä tunteita peleihin. Se, että kohtaa nuo paskat tunteet kuin mies (tai nainen :mrgreen: ), auttaa varmasti myös jatkossa siinä, että arvostaa itseään ja ei hyväksy huonoa käytöstä itseään kohtaan. Itselleni on nyt pelaamattomuuden aikana palannut mieleen tapahtumia, joissa itseäni on kohdeltu huonosti, mutta en niitä käsitellyt, vaan riensin pelaamaan. Vaikka ne eivät elämää suurempia olleetkaan ja niistä on vuosia aikaa, niin välillä ne ärsyttävät, koska en niitä silloin käsitellyt. Eiköhän ne tästä hetken pureskeltua ohi mene ja ainakaan tulevaisuudessa en vastaavia lakaise pelikoneen alle 
Tsemppiä sinne ja kuten Mävaan totesikin, niin kyllä se aurinkokin sinne vielä paistaa!
Joo, onha tää hyvin erilaista kun ei pakene tunteitaan. Tässä unetonta yötä viettelen, kun exä ilmeisesti huomasi että menee nyt liian hyvin, ja yritti taas palata elämään, ennenku selvis lisää valheita taas. Sen seurauksena ratkesin taas vetää röökiä, ja pelitkin pyöri mielessä taas hetken aikaa. Olis tehny miel vaa tykittää casinolle rahat ja maksimoida kurjuutta. Mut en perkele pelaa. Ehkä näin saa itsekunnioituksen pikkuhiljaa takas, kun joutuu nämä hammasta purren käsittelemään, ja valvomaan yön pitkää aamuvuoroa vasten. Luulis tässä itekki tajuavan mikä vaikutus tuolla ihmisellä on. 2 päivää se kävi liehittelämässä, ja röökinpoltto ja vitutus jäi, ja pelit ekaa kertaa oikeesti pyörinyt mielessä viikkoihin. Ehkä sitä on muodostanut jonkunlaisen riippuvuuden häneenkin, Ku tietää et kyseessä on patologinen valehtelija. Pitää vaan tää vitutus yrittää kanavoida voimavaraksi. Mut luotetaan siihen et ilonpäiviäkin vielä tulee! Tsemppiä kaikille kanssariippuvaisille! Tällänen vuodatus tähä yönpimeyteen, tuli kyllä suoraan sydämestä.
Näköjään löytää itsensä nykyisin aika usein täältä kirjoittamasta. Outoa kyllä miten aina haaveilin siitä että pystyisin olla pelaamatta. olisi rahaa ruokaan ja muihin menoihin niin ettei tarvitsisi stressata. Kävis urheilemassa säännöllisesti. Voisi suunnitella tulevaa niin että tietää että rahat silloin riittää. No nyt kaikki nuo on toteutunut. Ja mikään ei tunnu miltään. Mitään saavuttamaansa ei arvosta itse yhtään. Miettii vaan kuinka viallinen on, tuntuu kuin olisi pelkkä tyhjä kuori. Tuntuu että ainut hetki kun saa hetkeksi pienen pilkahduksen ilosta, on juoksulenkin päätteeksi. Se kestää 15 minuuttia ja paluu pimeyteen. En tunne enää itseäni. Tekisi mieli tehdä jotain mikä saisi tuntemaan olevansa elossa. Töissä miettinyt et tekis mieli roikkua jostain kaiteesta niin, että olis korkea pudotus, jotta tuntisi olevansa elossa.
Enpä olis uskonut ikinä et elämä voi tuntua näin tyhjältä. Ehkä oon päässy elämässä aina liian helpolla ja alan ymmärtää miten vaikeaa oikeesti muillakin on. En tiedä johtuuko tää enemmän tuosta valheiden täyttämästä parisuhteesta joka päättyi vai pelaamisen lopettamisesta. Kuulostaa kyl varmasti melko säälittävältä. Sellaset hetket sietää jotenki ku tekee jotain, mut jos pitää hetkeksi pysähtyä paikoilleen yksin, ni pakko kaivaa kännykkä esiin ja jutella jonkun kanssa niitä näitä. Jos kykenis olemaa tekemättä mitään vaik puoli tuntia, olisi jo saavutus.
Aikasemmin olin helvetin epävarma asioista, ja arka. Pysyttelin mukavuusalueella hyvin vahvasti. Nykyisin tuntuu ettei pelkää enää mitään, koska ei juuri välitä enää mitä tapahtuu. Siitä hetkestä ku synnytään, on mahdollisuus että kuolee koska tahansa. Mielialat ailahtelee melko lailla, ihan jos omia kirjoituksiakin täällä lukee. Voihan tässä olla sitäkin etten koskaa oo ymmärtänyt kui vakava asia nää elämää hallitsevat riippuvuudet voi olla.
Kiitos Gamban kun jaksoit kirjoittaa tuon viestin. Voi kun tietäisit kuinka hyvin puit sanoiksi peliriippuvaisen ihmisen sielunmaisemat. Kun mikään ei tunnu miltään.
youtube.com/watch?v=sv8Q_tghTTE
Tuossa on linkki Matti Nokelan riippuvuuksia- käsittelevään luentoon. Aivan mahtava luento!
Se mikä jäi mieleen päällimmäisenä on, että riippuvainen ihminen on sairas. Sairaus vaikuttaa todella syvällisesti siihen kuinka koet ja aistit elämän. Niin sinä kuin minäkin, me addiktit, olemme tehneet valtaisan työn turruttaaksemme itsemme. On aika päästää irti ja luottaa, että meitä korkeampi voima pitää kyllä huolen meistä. Tämän kaiken jälkeenkin, olemme edelleen ihmisiä.
Minun on vaikea päästää irti siitä tarpeesta kontrolloida kaikkea. Olen turruttanut itseni kipeäksi, niin kipeäksi että en voi tuntea tavallisia inhimillisiä tunteita. Aivot tajuaa kyllä, että nyt pitäisi periaatteessa itkeä.
Aivan tavalliset tuntemukset, kuten aamukahvin tuoksu tai keväisen auringon sarastus. En tiedä kuka olet ja mistä tulet, mutta voin sanoa että minulla on sydämessä tunne että olet arvokas ja upea ihminen. Sinun sairautesi ei tee sinusta huonompaa ihmistä ja toivut kyllä.
Minulla oli nuorena usein paniikkikohtauksia. Veljelläni oli niitä myös ja kotiolot oli todella surkeat. Kerran sain paniikkikohtauksen ystävän seurassa ja hän totesi ’’olet tervehtymässä’’. Hänen näkemyksensä oli, että juuri tuo sietämätön ahdistus on syy yleiseen pahaan oloon. Se on päästettävä ulos ja ikävä kyllä, se ei todellakaan ole mikään mukava prosessi.
Sinulla on ollut selkeästi paha olla rakas ystäväni, rakas kohtalotoverini. Jokainen sekunti kun kohtaat tuon pahan olon, tunnet sen pahan olon koko keholla. Tärkeintä on kohdata se ja pitää tuota pahaa oloa sylissä kuin pientä vauvaa. Keskity sinun pahaan oloon, niin hyvin kuin vain voit. Ajattele, että se on kuin hyttysenpurema ja sitä ei saa missään nimessä lähteä raapimaan. Tunne se, koe se ja anna sen olla juuri sellainen kuin se on.
Aivan tavallinen elämä alkaa pikkuhiljaa maistumaan. Turtuminen hälvenee valitettavan hitaasti ja kivuliaasti. Silti kysymys on ihmisenä kasvamisesta. Tuskin kukaan ihminen kieltäytyisi henkisestä kasvusta. Silti hyvin harva on valmis ottamaan vastaan kasvukivut.
Jos jotain hyvää haluaa löytää addiktiosta, niin se on pakottanut meidät itsemme äärelle. Meillä ei ole vaihtoehtona välttää kasvun kivut.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ps. Esto-ohjelmana olet kyllä surkea
Ensiksi, kiitos kauniista sanoistasi. Ihan laittoi itkemään tuossa päivällä kun luin viestisi. Tosiaan ymmärsi sen että suurin syy tähän kipuiluun on tuo pelaamisen lopettaminen ja hitaasti itsensä löytäminen. Vaikka exä oli mitä oli, en häneltä vastausta olisi ongelmiini ikinä löytänyt, vaikka niin ajattelinkin. Todennäköisesti joskus osaan siitäkin ajatella anteeksiannolla, ja todeta ettei se olisi ikinä toiminutkaan. Tämä tuska kumpuaa juuri noista kasvukivuista, kun yrittää olla itsensä kanssa sinut.
Oli kyllä loistava luento, hyvin avaava. Jännä miten tunnistaa juuri mistä Matti siinä puhuu, mutta ei halua hyväksyä sitä = riippuvuus yrittää ottaa voiton. Olen löytänyt monesti tällä matkalla pilkahduksia siitä kuka olen, ja silloin on tuntunut olo hyvältä. Itseluottamus palaa hetkeksi, ja taas alkaa riippuvuus sisällä repiä sielua, ja alkaa ahdistaa.
Joitain käyttäytymismalleja on muuttunut. Aiemmin jokaisen parisuhteen päätyttyä, on heti tarvinnut laastaria ja ymmärtäjää tinderistä, nyt päätin olla yksin niin kauan kunnes löydän itseni. Ja tuntuu että on oikeasti jotain annettavaa. Menkööt siinä niin kauan kun menee. Mut helppoa tämä ei ole, jatkuva polte sisällä ja kamppailu päässä.
En ole koskaan elämässäni selvittänyt mihin oikeasti pystyn. Nyt aion sen selvittää vaikka henki menisi. Velat aion maksaa pois, ja hankkia vahvan fysiikan, jossa tunnen oloni varmaksi. Suurin haaveeni on joskus saada oma perhe. Mutta nyt tyytyisin siihenkin, että voisi yhden päivän olla tyytyväinen itseensä, käydä illalla nukkumaan niin ettei olisi ahdistusta. Aivot prosessoi jatkuvasti valtalla teholla asioita, toivottavasti nekin saisi lepoa pian. Taistelu jatkuu.
Noniin, kirjoittelen välillä vähän positiivisemmissa merkeissä
Huhtikuussa lyhennetty velkaa yhteensä 2984,56 euroa.
UO nyt: 77902,37 (-1220,39 ja -1364,17)
Kaverille loput maksettu (-200)
Läheinen 1. 350e (-50)
Läheinen 2. 680e (-50)
Tämän lisäksi juoksuohjelmaa noudatettu ja kaikki pelaaminen pysynyt poissa 
Ei elämän aina tarvitse olla niin jännittävää, ja yksinkin pärjää hyvin duunia duunia!!
Pysykää lujana toverit!!
Ja repsahdushan se sieltä tuli. Nyt sitte ollaa yhtä pohjalla ku pari kk sitten. Ei kestäny pää sitä et tuli kipeeks ja meni suunnitelmat kokonaan uusiksi. Heikko sitä vaa ihminen on. Kylläpä vituttaa. Rahallisesti ei mikää valtaisa repsahdus mut silti, itsepetos mikä itsepetos. Pitänee tää ilta käyttää siihen et hankkii lisää estoja, ainakin vaikeuttaa pelaamista entisestään. Hyvi kyllä huomas taas, kun tuli vastoinkäymisiä ja henkistä kuormitusta, ni pelien kimppuun heti purkamaan sitä… Eipä se auta kun nollata laskurit ja yrittää jotenki sulatella tää tapahtunut 
aloitetaanpa alusta.
Edit. Luettuani oman viestini, jotenki näkyy sellanen välinpitämättömyys läpi. Mikä siinä on ettei aikuinen mies kestä tylsyyttä ja pettymyksiä? Olis jo korkea aika ryhdistäytyä.
Moi Gamban!
Kun luen näitä sinun viestejä niin et todellakaan vaikuta heikolta ihmiseltä. Mikä sinun viesteistä kuitenkin paistaa läpi on kyvyttömyys rakastaa itseään ja poikkeuksellisen ankara suhtautuminen itseesi. Ole nyt armollisempi itsellesi ja armollisuus ei todellakaan tarkoita sitä että hyppäät heti rahapelien kimppuun. Se tarkoittaa sitä että annat itsellesi aikaa toipua, raha-asiat järjestyy kyllä.
Ansaitset paljon parempaa kuin miten kohtelet itseäsi. Rahapelien suhteen täytyy olla ehdoton, mutta kyllä myös pitää osata antaa itsellensä anteeksi ja elää parhain päin juuri nyt. Teet valtavan isoja lyhennyksiä ja paiskot aivan helkkaristi töitä mitä noista luvuista voi päätellä.
Lopeta itsesi ruoskiminen ja aloita elämä. Kaikki tekevät virheitä, mutta todista sinun vanhalle minälle että sinusta on kyllä siihen. Sinusta on kyllä onnelliseen elämään joka ei sisällä iljettäviä maltalaisia huijareita Sinusta on rakastamaan itseäsi.
Moni toivottaa tsemppiä, mutta minä toivotan enemmän armollisuutta itsellesi ja vähemmän paineita!
Viisaita sanoja levottomaltauhkapelurilta. Et sinä ole huono ihminen, olet vain vakavasti sairas. Oletko kokeillut tai miettinyt psykologilla käyntiä? Itse olen kärsinyt myös huonosta itsetunnosta ja olen saanut apua käynneistä. Samalla tapaa kuin kuntosalilla voi vahvistaa fyysistä voimakkuutta, niin myös henkisen voimakkuuden kehittäminen on mahdollista. Olin tietysti tästä aikaisemminkin tietoinen, mutta oikeastaan vasta ymmärsin sen, kun huomasin muutosta itsessäni. Eikä se ole mikään häpeä myöntää itselleen, että tarvitsee pientä treeniä oman pääkopan kanssa. Ei ne huippu-urheilijatkaan huvikseen henkisessä valmennuksessa nykyisin käy.
Juurikin tuota olen yrittänyt miettiä miksi olen niin ankara itselleni… Koen olevani viallinen jotenkin, vaikka suurin syy on juuri nuo pelit kaikkiin ongelmiin. Asensin nyt gambanin myös puhelimeen. Sekin olisi ollut noin helppoa, mutta jotenki ei saanut sitä aikaan. Tuntuu kyllä että on menettänyt oman tahdon täysin… Itsekuri loistaa poissaolollaan. Ei se auta kun yrittää taas nousta tästä suosta. Jostain syystä on hirveä tarve todistella jollekkin jotakin, mistä tulee valtavat paineet kaikkeen. Nyt jo mietin miten kesälomalla pitää tehdä sitä ja tätä ja riittääkö rahat. Tuntuu että elämästä loppuu aika saavuttaa unelmansa, kun ikää 33. Mitenhän pystys lopettaa menneessä/tulevassa elämisen ja nauttia kerrankin hetkestä. Olin varmaan liian hätänen taas kaiken suhteen ja siks koko korttitalo romahti, ja taas ollaan siellä mistä lähti helmikuussa. Mut tässähä sitä mitataan miestä. Tarviisin jonku sanomaan rumasti ja kaunistelematta asiat, huutamaan naaman eteen, eikä sanomaan että kyllä se siitä, mokasit nyt vähän.
On ollut vaikeita aikoja rakkaat ystävät. Riippuvuus repii sisältä. Tajusin tänään sen, että nämä riippuvuudet on määritellyt elämäni niin kauan, että se saa minut olemaan arvostamatta itseäni. Nämä riippuvuudet määrittelee kuka ylipäätään olen. En ois uskonu koskaan miten vakava sairaus tämä riippuvuus kaikkinensa oikeasti on. Ei 12v tietokonepelailua ja uhkapelejä vain lopeteta tuosta vaan
Asioille pitää vaan malttaa antaa aikaa, olla nöyrä ja surra silloin kun surettaa. En toivo mitään muuta kun että vielä oikeesti parantuisin tästä, ja oisin se kiltti ja innostuva ihminen joka olin ennen kaikkea mitä on tapahtunut 
Pelaamattomuus kuitenkin pitänyt. Voin kertoa että tämä on yks vaikeimmista asioista mitä oon elämässä tehnyt. Ja oon selvinnyt aivokasvaimesta, elän kroonisen sairauden kanssa. Ei vedä vertoja tälle. Kaikesta huolimatta tuntuu jotenkin hyvältä, ihan kuin ois löytänyt itsensä kaiken ton paskan seasta (riippuvuuksien). Ehkä tää kaikki on paranemista? Vai oonko tulossa hulluksi? Kuka tietää, mutta mielenkiinnolla odotan tulevaa taas.
Velkatilanteet toukokuun osalta:
UO 75 889 (-598,72 ja -1982,62)
Läheinen 1. 250e (-100)
Läheinen 2. 580 (-100)
Toivottomalta nuo velat tuntuu tällä hetkellä eikä elämä juuri maistu miltään. Viikosta päivä tai kaksi on jotenkin siedettäviä, muuten on melko surullinen koko ajan. Pelaamattomuus repsahduksen jälkeen pitänyt, muutaman kerran yrittänyt pelit tunkeutua mieleen, mutta ei sen suuremmin vaivannut.
Tuntuu lähinnä että suorittaa kaiken mitä tekee, mutta ei juuri nauti siitä. Edelleen ainut hetki mistä saa hetken ilon on liikuntasuorituksen jälkeen, muuten on stressaantunut jatkuvasti. Tuntuu että päällimmäisenä mielessä stressi siitä, että jääkö perhe perustamatta nyt tän paskan takia… Vaikka turhaa on tuollasenki ajattelu etukäteen. Ja tässä tilassa viimene vaihtoehto olis käydä jotai naista ettimää tälläsii riippuvaisen ukon höpinöitä. Toivon kaikille täällä onnistumisia ja jaksamista <3
Jep, pelattu on taas toukokuun lopusta asti. Voittojakin tuli ja ne on juhlittu ja sekoiltu, pelattu takasin tai osteltu jotain typerää kuten moottoripyörä. Eipä noista mikään onnea kuitenkaan tuonut…
Nyt on rahat ja loma aikalailla lopussa, prätkä myynnissä ja aloituspisteessä kaiken kanssa. Ei oikein vieläkään saa iloa mistään. Liekkö on tämä vuosi ollu liian raskas ja käynyt liikaa psyykkeen päälle, ja jotenkin masentunut, vai onko sitten pelit mitkä tekee tän, en tiedä. Adhd tutkimuskin etenee niin että vuoden päästä ehkä saa mahdollisen diagnoosin, terapiaa siihen asti, jospa sieltä jotain apua saisi.
Yrittänyt tässä pohtia miksi on oma itseluottamus ihan pyöreä 0. Ulkoisesti minussa ei ole mitään vikaa, mutta silti kokee olevansa ihan murtumispisteessä koko ajan.
Velat lyhenee vielä toistaiseksi, mutta tajusin sen että korot on tuollasessa velassa niin isot, eli se uon 7%, että noissa veloissa tulee menemään vielä pitkään.
Velat kesäkuu:
UO: 74396 (-516,46 ja 1274)
Läheinen 1. 250
Läheinen 2. 580
Hei taas kaikki. Tulin vaan kertomaan että lukuisten pettymysten jälkeen löysin taas voimia tehdä päätöksen lopettaa uhkapelaaminen. Toukokuun lopusta asti mennyt pelimaailmassa.
Tällä kertaa on kokemusta mitä se voi olla, ja olen tehnyt siitä teknisesti lähes mahdotonta. Eli pankkitunnukset ja henkilöllisyystodistus on luovutettu läheiselle.
Uskon taas itseeni, ja hallitsen mieltäni. Tuntuu että siitä on pitkä aika kun näin on viimeksi ollut…
Velka pyörii 72500 hujakoilla. Eli kyllähän toiki vitun mälli joskus sieltä häviää. Toi 7%~ uo korko kyl harmittaa mut minkäs teet! 84k on aloitettu kuitenkin. Ja nyt sain haalittua ylitöitä sen verran et pitäs hyvinki tän vuoden puolella päästä reilusti alle 70k.
Moro!
Se olisi 1kk ja 9pv pelaamatonta takana. Ensimmäiset oireet alkanut ilmaantua, unet peleistä ja ahdistusta, keskittymisvaikeuksia, yksinäisyyden tunnetta.
Nämähän kuuluu asiaan, ei muuta kun taistelu jatkuu. Mukavaa syksyä kaikille!