Keittelin kaurapuuron, kaavin kattilankin. Kengät koipiin, KIIRE! (Kirsikkajäätelö kinuskilla kiehtoo kuuppaani, kohottaa kuolan kielelleni. Kierränkö kaupan kautta?). Kättelemisiin!
Kunnioitan kykyänne kirjoittaa koherenttia kontenttia koolla.
Kohtalaisen kimurantiksi koen kohdallani kyseisen keinon. Kummaa, kun kuitenkin kielellisesti ketteriin koen kuuluvani. Kirjoitanhan kirjojakin, kuitenkin kaikilla kirjaimilla.
Kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen kaikki kykenee, kunhan kehtaa.
Kykenee kyllä kun kehtoo. Kauan kirjoittaa kestää kirja, kaskut kepeämpiä.
Kohtukääkkäni kipaisi kuopioon. Kailotin kääkälle ” koronarokotukselle kipaise, kevyesti kirpaisee!” kääkkäni katsoi kummissaan, kailotti käyvänsä. Katson konella kannasta kävikö. Kääkkä kaatuilee kun kipeänä kuumetta. Kyssiin kaaraa kaahaa kipeä kääkkäni kyydissä kun kallo kulmaan kajahtaa. Kuhmu kiirii kuuppaan.
Keskiviikkona kirjoitin kääkälle ” kohta korinarokutus. Käythän?” Kääkkä kirjoitti kikattaen kummissaan KORINAROKOTUS? Kauhistuin kun kirjoitin kieroon. Korjasin kun kohtasimme.
Kyllä! Kauniit kirkkaat kokemukset, kunkin koettelee kerta kerralta, kohottavat kevyemmin. Kulkeminen kohti kestävää, kaunista kainoutta, kirkasta, kohottavaa kirkkautta, kuplivaa kehitystä! Kulkeudut kohti kuulaampaa, kestävää kasvua, kunkin kallis kaava kantaa. Kaikin keinoin, kaikki kelpaa!
Kiukuttaa kaikennielevä kohkaamiseni kamalan kaljan kanssa. Kyvyttömyyteni kärkäs kostaa kamalilla keinoilla. Kalja keinoista kamalin. Koska kyvyttömyyttäni kärvistelen, kaihoilen koska koettelemus kosahtaa kantoon. Kaipaan kauneutta ja kuulautta kärsimiseni kohdalle. Kärsiminen kadotkoon, kauneus kasvakoon.
Kävin kirjastossa. Kuusi kirjaa kannoin kotiin. Katsoin kansia. ” kenties kiva kirja” katsomatta kannen kirjoitusta koppasin kainalooni.
Kyttälässä käydään kontstaapelia katsomassa. Kaukomaille karkuu kirjasen käymme kerjäämässä. Kun kauppias kysyy ” kuka kaveri?” Kaukomaille karkuu kirjasen käteen kopaisen ” katso kuvaa!” Karjaisen. Kun kansanedustajia kuulutetaan, kaukomaille karkuu kirjasen kanssa käyn kopissa kikattaen kirjoittamassa kartongille kuusi, kahdeksan kenties kolmetoista kenties kolmekymmentä kolme… Kohta kaksikymmentä kalenterin kiertoa kulunut kun kaukomaille kipaisu kirjasta kädessä kannoin. Kaara kortti kuitenkin kelvannut kaikkialla.
Kauhistuttaa kuitenkin kyttälään kävellä! Kuitenkin katsovat ” kenties kaveri kriminaali” koppiin kantavat. Karjun kopissa, kyyneleet kerkeävät. ” kaipaan kaukomaille kurkien kanssa”
Kirmasin kauppaan kuin koni. Kirsikkatomaatteja, kurkkua, kiivejä, kesäkurpitsaa, kaalia, kermaa, kaakaojauhetta. Karamellit kuiskivat kääreissään, Kismetin keräsin koriini. Kassalla kukkarostani kolikot katosivat kauppiaan käteen, kurnutettiin kiitokset. Kävellen kohti kotia.
Kasviskiusauksen koitan kokata.
@Reepu Kasviskiusaus kutittelee kidassa, kehrää kuvussa. Kai kivaa, kermaista. Käytätkö kermaa kiusauksessa? Koiviston kaisa kai käyttää kaurakermaa kiusauksissa.
Kerran Käytin kaurakermaa kahvissa. Kauhistelin kun kuvussani kipristeli. Kaurapuuro kiva, kieleni kuitenkin kehrää kun kermaa kahviin kaadan.
Kuutamo kumottaa kirkkaana kello kolme. Kaunis kuutamo, kohti kekriä, kaamosta kulkiessamme. Kasviskiusaus kiinnostaa, kaura kohentaa kehoa. Ketterä kiekkoilee kaakossa, kotikontuni keskiajalla.
Kas, kumma kauhistus, keskikaljaakin kuullaan keskiketteräksi kutsuttaman. Kumoaisinko kolpakon keskiviikkona?
Kumoa kaljakolpakko kuitenkin katuun. Kivempi kaljatta kulkea. Kova kurjimus koittaa kun kaljaa kurkkuun kumoaa.
Karpslomehu kolpakko kiva. Kai kaveri karpalomehu kolpakosta kuitenkin kirjoitti?
Kunnon kokki käyttää kermaa (kaurainenkin käy) kiusauksessa
Kourassa kaukomaille kipaisu kirjanen. Kannet komeat, kivat kuvat. Komea kaveri kolmessa kuvassa.
Kaukomaille karkaamatta kuitenkin kuljen. Kotimaassa kotoisempaa. Keniassa, kiinassa kauheasti konnia. Kairossakin korstoja kamalasti.
Kaukomaille kurjet kaartavat, kuovit kipittävät kohta kaukana. Kortitta, kartongitta kulkevat. Kai kupoliministeri kohta kailottaa: ” kurjet, kurpat, kuovit, karhut kai kojootitkin kortitta kulkevat, kuljettavat kokaiinia kotimaahan, kriisi! Kortti käteen koska kenraalit kanuunalla kohta kajauttavat”
Kiinassa käväisin kerran. Kummissaan katsoivat kiinalaiset kummajaista kaukaa Karjalan kunnailta, kaurapuurolla karjalanpiirakoilla kasvanutta, kullankeltaisine kuontaloineen. Kauniiksi kehuivat.
Kumosin kuin kumosinkin kaljaa keskiviikkona. Kyllästyin kohta, kirosin kohmelossa. Koisasin kunnolla, kunnes kohenin.
Kivempi kunto koitti kohta. Kahvia, kippis.
Kulta kiirehti korjaamaan kaaroja. Köllöttelen kyljelläni kamarissa katsellen k-kertomuksia. Kai kohta kuuluisi kömpiä kotitöihin. Kuppi kahvia, kauppareissu, kodin kiillottaminen, koivunlehtien kuuraaminen, klapien kantamista… Kenties käyn kurkkaamassa Koistista. Kuulumiset kiinnostaa. Kuntoratakin kannattaisi kiertää. Kaljaa koitan kaihtaa… Katsotaan kuinka käy.
Kivaa keskiviikkoa kaikille.
Kappas, koko kuukausi k-kirjaimella kirjaamista!! Kai kauheasti kannattaa?
Kannattaa kaiketi! Kiitos kunnon kikatuksista, kelmit keekoilee ja kaahailee
kunnes kukaan koskaan kuitenkaan kykene kikattamaan…
Kahden kuukauden kirous kumottu, kuukaudella korotin! Kolme kuunkiertoa kaljatta, kännittä, kohti kuut(t)a kurkottelen. Kädessäni kilpi kasvanut kun kohtaan kaupassa kaljahyllyn. Kippistän kuplavedellä, karamellejakin, kakkukin kenties?
Kiitos kaunis kaikille kannustajille <3
Kumartaen, Keepu
Kovasti kuita kulununut keepu! Kikata kovasti kun kolme kuukautta kulkenut kaljatta.
Kehun keepua kovasti! Kova kaveri kun koitos kulkee kivasti.
Kaamea keli kaduilla, kedoilla. Koitti kylmyys, koleus. Kuuset kumartaa, koivut kaatuu.
Kuitenkin kotona kiva.
Kanakeittoa keittelen. Kohta kupuuni kauhon keittoa. Kutittelen kissaa. Kissa kehrää, kurisee. Kissani komea kolli, kattien kuningas. Koirani katsoo kateellisena. Karjuu: kutita koiraasikin! Kissa kikattaa kun katsoo kateellista koiraa. Koira kumartaa, kaasuttaa katin kasvot.
Kappas kohta kanakeitto kiehunut. Kissa komeroon, koira koppiin. Keittoa kitusiin