Kadonnut Balanssi

[1970]

Vitun unettomuus. Vois koisii enempi, muttei pysty ja viikkoi tätä on kestänyt. Kestän mitä vaan, mut rajansa.
Keväällä oli samaa, mutta silloin oli valoisuutta enempi ja ikkunat on pysyneet koko ajan pohjoispuolella.
Ongelman ydin on, että pystyn kyl nukahtamaan, mutta herään aamuyöstä ja unet on pari-kolme-neljätuntisia.
Ataraxilla ei oo mulle potkua, vaan se antisspykelteelinen paska vain vituttaa ja saa ärtyisäksi ja käytin sitä muutaman vuoden, kunnes lopetin viime keväänä. sehän ei oo bentso, vaan joku mehiläisten tai torakka-hyönteisten ulostus- tai allergialääke, joka taitaa lisätä niiden sukuviettiä ja on melko olematon vaikutustasoltaan, mutta oikein hyvä raivonaiheuttaja aamukahviaikaan, sekä kakunkoristeeena oikein nätti, mutten ole mestarileipuri. voisin kans näin lisäajan ansiosta tehdä niistä nätin helminauhan, vaikkapa kuolleiden unettomien uhreille… Melatoniinin kolme miliset on jotain kalkkitabui tai mauttomia karkkeja tai lumepohjaisia lattialistasta pudonneita osia, jotka saattavat ramasta jonkin verran. Bentsot noiden edellisten kanssa kyllä saavat uneen, mutteivat pidä tajuttomana riittävän kauan ja se on ei-puhdasta tilaa, jota en halua ja lisäksi oma riippuvuushistoriani pameista on tunnustettu isoksi ja kamppailen holismin ohella lajissa, joka vain on erilainen luonteeltaan, mutten ole erityistapaus ja tarvitse lääkehjyymeitä, enää. Mutta oon niitä taas joutunut tai tyhmyyttäni rouhinut, mutten fyysiseen riippuvuuteen asti, jota mulla oli 15 vuotta. nämä eivät kuitenkaan
tuone unettomuutta, joka jo oli olemassa.

Onkohan mun tärpätillä ja pameilla liuotetut aivot viimein menneet rikki ja hajonneet ?? tai onhan ne tietenkin menneet, mut mua kiinnostaa tää valveillaoloajan liiallisuus ? aktivoiko aktiivinen kirjoittaminen mut tähän tautiin ? oonko jo kadottanut otteeni todellisuuteen ?? hölskyy sitä paitsi päässä, tai jokin osa ei mee enää päälle, liekkö mun siäsinen yhteys keskusheromostoasemaan on vaillinainen ?? modeemi on vanhentunut ?? Kelaanko liikaa asioita ?? KYSELEN liikaa, mikä kysymys on liikaa ??

Mielestäni rentoudun pitkin päivää ja olen elämässäni liiankin lesona, mutta jääkö psyyke ylikierrokselle kelaamaan joutavia kuin hellanlevy päälle miettimään jotain jatkokysymyksiä aiheisiin, jotka ovat levällään kuin doorsien tajunnan ovet, sillä mulla on vähän sellanen vaihe tänä syksynä… vuodenaika pitäis enempi buustata unta, eikä päinvastoin… mitä helvettiä täs tapahtui, tunnenko syyllisyyttä ja syntinen toki olenkin - entäs… rakastuminen ??

Ei ole muuten haittaa, mutta sähköisyyttä pukkaa pääkoppaan, jollaista tuntemusta koin ysärillä dokatessani ja se viittasi tuolloin alkon epileptiseen kohtaukseen tai jotain, mutta ei se vielä ole liian haittaavaa, eikä mulla sellasta koskaan virallisesti ole todettu. päätä on kuvattu muutamia kertoja ja joitain lieviä ja kohtalaisia osumia on isois ja niis isompia pienemmis aivois ja ovat molemmat se alunperin ismpi mukaan lukien pienentyneet.

ainiin ja väsyttää aika ajoin ihan vitusti. eilen meinasin nukahtaa kesken käsipunttireenin (2x15 kg) lattiatasolle. mut koisin kyl ip, kun se on mahdollista tuntipari. se ei oo kuitenkaan ratkaisu tai kemiallinen douppaus.

oiskos dokaus hyvä tapa saada pitemmät unet. tuleeko siitä enää parin vuoden tauon jälkeen jälkioloja ollenkaan.
on kuulemma alkoholisminsa lopettaneita, jotka juovat sileen normatiivisesti ja ehkä nukkuvat tasaisemmin kuin tällaiset alkosta kieltäytyvät raittiusintoilijat.

luulenpa, että kirjoittelen tästäkin vain lämpimikseni, kuten aina. ratkaisua ei ole ja tulen vittu hulluksi tulevina aikoina, viimeistään Jouluna ja jään ilman lahjoja. normisti vedän viiden-kuuden timman yöunet. seiskaa en saa ja kasia en pysty ja tätä on ollut viime vuodesta ja etenkin keväältä, kun sen ataraxin jätin veke. fyysiset rasitteet päivällä eivät isosti vaikuta.

==> potilas urheilee fyysisillä painoilla viikoittain. lenkkeilee 3-5 timmaa joka päivä. ei juoksentele, vaan kusettaa koiraansa ja ajoittain vetelehtii ulkotiloissa vapaana liikkuessaan. juopi kahvia 3-5 kuppii päivässä. imee myös pari mukii useita tunteja, jopa päivän haudutettua liptonia. muonittaa 3-4 kertaa päivässä, enimmäkseen terveellistä kotisafkaa, mutta amatöörinä duunaa sen itse. ei syö ip klo 14-16 jälkeen mitään. juopi kivennäisvettä kuin kohtuukäyttäjä kaljaa. ei nukahtamisongelmia n. puolen yön paikkeilla. sydän lyö rinnassa ja pulssia on. nukkumistila sopivan viileä ja viihtyisä. polttelee korkeintaan kynttilöitä. seura erinomaista. heteroi säännöllisesti. potilas elää nuhteessa. hieman oireilee suhteessa. moraalinsa on kohentunut viime vuosina. äänestää ja odottaa vihreän valon vaihtumista, myös vuoteessa. kiroilee päivittäin. on sosiaalinen tuntemattomillekin ilman erityistä kannustinta. puhuu pussatessaan vain uskotulleen. ei usko yliluonnollisiin jutskiin. diggailee kirjoittamisesta, lukemisesta ja musiikista. käytännön osalta pysyy kuuntelupuolella. rakastaa naista ja koiraa, terveellä ja asianmukaisella intohimolla. ei ole siittänyt jälkikasvustoa. ei elimellisiä sairauksia. taloudessa yksi narttupitoinen eläimellinen lemmikki. henkisesti hieman heilahteleva (potilas), muttei mielenterveydellisiä faktisesti todistettuja virallisessa tietokannassa tiedossa olevia häikkädiagnooseja, eikä dokaa sooseja. on se juoppo ja sillon lääkeriippuvuus diagnosoitu 2002. työnä tyhäntoimittaminen. altistuu jatkuvasti akateemiselle asenteelle kotioloissa. asunnossa ehkä satakunta kasvia, kaikki laillisia eliöpohjaisia taviskukkia, suurin osa köynnöksiä, joten happipitoisuus korkea. äo kans melko styde tai ainakin niin luulottelee. luonteessa jonkin verran persoonallisuutta. reipas olemus ja aktiivinen poskensoittaja. harrastaa myös huumoria ja provosoitunutta ja hankalaa käytöstä stressitilanteissa. lievää ylipainoa, mukana siirtyvä massatilavuus n. 83-85 kg ja korkeus alle kaksi metriä. saapui vastaanotolle itsevarmana ja takki auki ja lähtiessään pölli niitinnaittimen.

joten ratkaisua ei ole, en löydä tietäni ulos tästä sokkelosta. päänsärky rytmittää silmäsärkyä. joten kertokaa jotain, jos ois jotain laillisii jelppei, ees pari. en viittis vetää bentsoövereitä. oon niitä kiskonut ihan riittämiin aikanaan. tai en mä oikeestaan halua dokatakaan vielä tänään itteeni ikiuneen, kun mun boxilla on ihan hyviäkin ohjelmia katsomatta.

alkaa käymään hermoon ja pinna suotta kiristyy, tulee hajamielistyneisyyttä.
I just can´t seem to find my way. vaikka onhan tän joskus loputtavakin… hä.
mut alkaa mieli hieman rakoilemaan, ja se ei oo päihdepotilaalle oikein hyvä.

mullei oo mielessä enää mitään konstia - tai ehkä uskomuslääke melan ottaminen kouraan aamuyöstä ja
sitä tupla-annos sitä eli 8 -12 milliä ?? onko kellään jotain vinkkiä ?? vaikka ihan yhtä - ANYONE ??

joo… pitää vissiin alkaa jakaa lehtee yöllä. tai sitten valvomaan kuin keef. tai kirjoitan itteni hengiltä. shit.

doniin kiitos - ja hyvää yötä ja huomenta kans… ja sori määää oon vähän sekava pitkin plinkkiä
ja tiiän kyl, että ehdin myöhemmin nukkua 24 tuntia ja nyt vaan viikonloppuja, ihan selkeenä.

vjitusti kirjoitusvihreitä.

[Koheltajainen]

Ärsyttävä vaiva!

Mutsi kärsi tuosta monta vuotta enkä muuten edes muista kuinka se loppu viimein meni ohi.

Nykyäänhän tohtorit tarjoo masennuslääkkeitä jos käy valittelemassa aamuyön unettomuutta.

Mä oon yrittänyt saada kuvaa mieleen minkälainen koira sulla mahtaa olla?

Eikö koira usein kuvaa jotenkin omistajaansa? Tai toisinpäin?

[1970]

^ Moi kohlis.

→ juu ja on sitä joka toisella tai jopa neljännellä
→ käytin masennuslääkkeitä n. 10 v sitten ehkä parin vuoden ajan ja masennuin, ne siis toimivat, enkä tartte, sillä osaan kyllä masentua luonnollisestikin ilman tarpeettomia kemikaalejakin, eikä niitä hjyymeitä varsinkaan masentunut tarvii, sillä ei niitä tarvii kuin lääketeollisuuden pörssiä pyörittävät liituraidat ja pillerifirman puvut ja diilaavat pisneslekurit ja todella isoa tiliä tekevät yksityiset douppitehtaat ja apteekkiketjut siel jenkkilöissä
→ meitsin koira on karvainen kultainennoutaja, kymmenettä syksyä viettävä narttu, maailman paras raitistustukieläin, rotuna taitaa määrien osalta heilua jossain ehkä viidentenä Suomessa, säyseä ja aktiivinen
→ ei se osaa kuvata, mäkin oo lopettanut kännykameran käyttämisen, mutta luonteena ollaan vastakohtia.
toi hurtta nimittäin diggaa kaikista ihmisistä ja häntä heiluu yhtenään, se ulvoo makkarissa useemmin kuin minä,
mut toisaalta ollaan me blondeja ja osittain ihan mukavia ja purraan ja haukutaan vain tositilanteessa.
Se diggaa musta ja mä diggaan siitä ja hyväksyy ne vähäiset ihmiset, joita mä tapaan säännöllisesti.

olo parempi, sillä sammuin sohvalle tos ihan kesken lauseen, jossa yritin kertoa
jotain todella tärkeää, enkä sitä nyt muista enää. mut jospa tää sit tuosta.
saattaa olla, että unessa palaan arvoituksen äärelle ja muutan historiani kulkua.

[Koheltajainen]

Herramunjee mutta repesin kun ajattelin kultaista noutajaa kuvaamassa järkkärillä sua

Mutta monet noutajarotuiset koirat varmastikin olisivat puheliaita jos siis osaisivat puhua ihmistä!
Sellaisia smooltolkin taitajia.

[1970]

^ Huomenta kohis, siis onneksi eivät osaa puhua. muutenkan se sättis mua heti aamusta ja kynsisi selästä ja tuijottaisi pahalla lampulla, jos ois ihmisoliollisia piirteitä liikaa ja toisethan eivät todellakaan ole aamuihmisiä, mutta mä väitän olevani myös illalla ihminen. Kädellinen koira ois kaikista vaarallisin, tällä on siis kissamaiset tassujen terävät kynnet, joten roskapussin vieminen ois samaa kuin painajainen ölmstriitin kruukeri sen roudais… Sillon, siis mun karvanaamalla myös nivelrikko, jota onneksi tämä kylmentynyt maailmanpoliittinen säätilanne lievittää, mutta mua jäytää se mun ikioma pian jo rakkaaksi muuntuva ja ihannan pirteä unettomuus tai tajuttomuuden vajarit - edelleen. Ohjeita tuli eilen nolla, mutta eihän se ole huono lukema ollenkaan,
ihan siinä ykkösen vieressä. Kylmää ne kaikki teoriassa tiiän ja hoitsunkin kaa puhuin, kun se istui mun langalla, puhelin.

Aattelin mennä harrastamaan potkista ton karvakasan kaa, mutten taida jaksaakaan tykittää mun maailmantason kierteitäni näin väsyneenä - ja taidan vain heitttää sen peruslenkin 1½ tuntia ja toinen vasta illalla ja näin ollaan menty vuodesta 2006 ja 2007, joka päivä - tämä hyvin toimiva ja toiminnallinen ja ymmärtävä ja syvä ja toista tukeva harrastuksiin ja yhdessä asumiseen pohjautuva vakava suhde on kuitenkin se on mun pisin

mut tästä tulee päivä. sitä sitten vaan käyttämään. ja kai tää tästä. ja muussa tapauksessa en tiiä, en mieti sellasta.

, ja

[Juu_Ei]

Moi Mick. Unettomuus on paska vaiva, kärsin siitä itsekin. Neuvojiahan tohon ongelmaan piisaa, ja just sitä osastoa, jolla ei ko. ongelmaa ole. Tyyliin “Meet sit nukkumaan ku nukuttaa”. En nyt lähde neuvoja jakelemaan, kun en ole omaa uniongelmaanikaan ratkaissut, mutta kirjotan jotain, jos jeesais. Niin joo, olet ehkä mun teksteistä jo aiemmin huomannut, että oman ongelmani tilapäisratkaisu (tai ehkä toistuva tilapäinen) on nukahtamislääkkeet. Tiedän, ettei ole sinulle no. 1 ja itsekin hieman pelkään koukkua. Nykyään käytän vain tsopiklonia, jos käytän. Siitä jää kylläkin karmeat jälkimaut, jotka lopulta pakottaa katkaisemaan kuurin, kun makuaisti on kadonnut.

Mun unettomuus on pääasiassa sen tyyppistä, että en saa unenpäästä kiinni. Päässä alkaa helposti pyöriä kaikenlaiset jutut ja koitan niiden pohdintaa lykätä aamuun. Ajoittain ei silti vaan uni tule ja unenpäästä kiinni saamisesta alkaa tulla pakkomielteistä. Ja sitten se ei onnistu enää ollenkaan. Toi tsopilkoni auttaa just tähän pakkomielteiseen nukahtamisen tavoitteluun, mutta ei sillä kyllä unta pidennä.

Viime vuosina on alkanut tulla tota samaa vaivaa kun sinulla nyt, että herään kesken unien ja sitten ei enää uni tule. Kesän nukuin melko hyvin tai ei ainakaan lyhyet unet vaivanneet, kun pimeä aika oli lyhyt. Nyt taas on huonompaa aamuyön nukkuminen. Eka herääminen kahden maissa, josta kylläkin vielä nukahdan, ja toinen puoli viiden -viiden maissa ja sitten ei enää oikeen uni tule. Tai sitten torkahtelua ja sekounia. Väkisin torkahtelusta jää lisäksi väsyneempi olo kun että nousee ylös.

Tämmöstä kuviota olen itse koittanut

• iltapalaksi hiilareita pari tuntia ennen nukkumaanmenoa
• ei päiväunia lainkaan, sen sijaan 5 minuutin, max vartin torkut
• ylös sängystä arkisin silloin kun herään, nykyään n. klo 5 - 5:30 ( ei oo herätyskelloa)
• viikonloppuna saatan pötkötellä pidempään, mutta en yritä enää saada unta kun herään

Kai noihin lyhyisiin yöuniin jotain ketipinoria saisi tai järeämmät tenox-annokset, mutta ei ole vielä vaihtoehtolistalla. Jotenkin vielä pärjään lyhyemmälläkin unella, mutta raskaaksi tämä käy pidemmän päälle. Täytyy itsekin funtsia mitä tekis.

[Koheltajainen]

Mä yritän kanssa välttää neuvojen jakelua kun nää on niin yksilöllisiä.
Työssäni olen nähnyt todella monenlaisia kokeiluja lääkkeillä, uni-valverytmin säätämistä yms.
Mutta kun se unettomuus on iskeytynyt niin se sitten on ja pysyy aikansa kiusaten ja hankaloittaen elämää.

Ketipinoria käytetään nykyään muistisairailla melko paljon.
Osalla oman kokemuksen mukaan ei mitään hyötyä ja toisilla sitten sellaista pöhnää seuraavan vuorokauden.
Hyvä puoli siinä on se ettei se mene “jalkoihin”.

Viime syksynä kun sairastelin ja ahdistelin niin aloitin sytemaattisesti kuuntelemaan rentoutuskasetteja tai juutuupista ne etsin ja sain sillä tavalla ylivireyttä hallintaan ja unta paremmin.

Nyt joudun turvautumaan välillä stilnoctiin jos tiedän että käyn ylikierroksilla esim.Iltavuoron jälkeen.

Ja semmoisen oon huomannut että kova liikunta ei sovi mulle lähellä nukkumaan menoa. Siitäkin tuppaa jäämään ylikierroksia.

[helisee]

Kyl mä oon tullut siihen tulokseen, että on olemassa todella yöihmisiä ja päiväihmisiä. Nuoruudesta lähtien olen kamppaillut unettomuuden kanssa. Iän myötä homma näyttää pahenevan, nykyään mikäli saa siedettävään aikaan unen päästä kiinni, tulee heräiltyä puoli kahdelta ja puoli viideltä. Viime yönä meni taas puoli neljään ennenkuin edes yritin unta. Heräsin kahdeksalta. Jee jee jee!

Kaikki keinot on kekeiltu, nukahtamislääkkeitä en uskalla enää käyttää ollenkaan. Olisin tosi liemessä mikäli kävisin vielä töissä. Mun poikia vaivaa sama homma ja mun isällä oli sama ongelma.

Mun kohdalla paras unilääke on syöminen! Aikoinani kuvittelin, että liikunta ja raskaat hommelit väsyttäis, vaan kun unettomuusjatkumo alkaa, niin se on aivan sama vaikka mitä harrastais. Hermot vaan menee tosi huonoon kuntoon kun rehkii kovasti ja unet on mitä on. Siitä tulee ärtyneeksi ja vihaiseksi! Sitä kun jatkuu riittävän pitkään alkaa mun dermografia vaivaamaan pelkästä väsymyksestä.

Kyllä sitä tään vaivan kanssa on saanut kärsiä perkele!

[1970]

^^^, ^^ , ^ KIITOS jelpeistä ja palaan niihin skarpimmalla ajatuksella, mutta taidanpa sammua ennen ip-unia, on pakko.Ton ikikiimateematekstin vielä nakkasin omiini tänne niin turavallisen tuttuun palanssiin tuolta vilkkaammalta Saunan puolelta aiemmin tänään sitä nakutellessani, jolloin oleilin vielä vähän enempi hereillä, ah ah. Taidan tällä oikealla suoralla nyt ikäänkuin naulata tän aiheen himaan.

Re: “RAKKAUS-topic”
ViestiKirjoittaja 1970 » 17 Loka 2015 12:48

[size=150]OKEI.[/size]

Ei mitään törkeyksiä meikältä. tämä on vakava aihe kuitenkin. kauttaaltaan sodista natisevan ja muutenkin riitaisan maapallon väen koossa jotenkin ja joitakin pitävä liimaan hyviltä puolilta verrattavissa oleva aine, joka on aitoa kamaa ja nostaa käyttäjän ja saajapuolen outoihin oloihin ja saattelee tekoihin, jotka saattavat ulkopuoliselta kantilta tsiigaten vaikuttaa järjettömiltä ja eihän niissä intohimoissa aina olekaan hiventäkään tolokkua ja itse ajoittain epäilee itseään alkuerissä ja välierissäkin ja löytää juttuja, joista ei mitään tiennytkään, mutta mikä tärkeintä oppii itseään toiselta koko ajan ja luo yhteisiä juttuja ja yrittää pyrkiä olemaan aito ja oma itsensä…

On siitä saatu paljon hyvin myyvää tuotetta, kuten t-paitoja ja tyynyliinoja ja onnistuneita levytyksiä isoja läjiä, kelpoisia fikkoja Hollowoodin liukuhihnalta, joita ei ehkä pystyisi normikuoseissa kattelemaankaan ja roimasti kujalta marmorilinnaan pujahtaneiden taiteilijoiden syvältä ja poikittain riipaisevia runoja, elämän mittaisia tositarinoita ja elämää suurempia tunnekuohuja sekä upeita taideteoksia ja todella tunteikasta musiikkia…
mutta myös kunnon rokkenrollia ja räiskintäleffoi ja muutama verinen välienselvittely ja pari sataa sotaa.

Naiseni on aivan upea iltalady ja nauraa ihanasti ja on todella so fine. mut aamut voi olla todella vastakohtaisia.
hän ei siis käytä mitään kahvin lisäksi, mutta sukurasitetta holismiin on, mutta voipi sanoa, että kauttaaltaan raitis nainen nykyään, jälkeen yliopistovaiheiden ja viuna on hälle merkityksetöntä ja siinä ajattelumallissa versus mun repalainen historiikkini on niin paljon mua tervehdyttävää hyvää, että just sitä en ole kokenut koskaan…
vaikkei meillä muutoin pitäisi olla mitään yhteistä, hä vjittu, ku outoa tämä elämä

Kannan aamutsumpit sänkyyn joka aamu, kun ollaan yhdessä ja herätys voi olla viideltä ja harjaan keskipitkät ruskeat hiuksensa, kun niin pyydetään ja koitan lukea ruskeista öögista vallitsevaa muudia siinä aina onnitumatta, sillä mä olen ilmaisuni takia usein pulassa, vaikka olenkin kuulemma hyvä mies ja en tiedä, mitä me ollaan ja tehdään tai kuin tää menee ensi vuonna tai 2025, sillä rakkaus on ikuinen, mutta sen kestoa tiedä mä en - eikä tarviikaan, kun me eletään nyt ja en todellakaan kaipaa sitä vanhaa dokaamisen ja valheiden ja irrallisuuden loputonta aikaa, mutta just sen ison, lähes mansen hämeensillan painolastisen ja kokoisen kontrastin takia tämä skulaa mulle aika lailla lujaa tänään ja ihmettelen kuin helvetissä tää tähän näin meni - silleen hyvällä tavalla.

aye

[Juu_Ei]

Pakko jatkaa vielä vähän kun tuli Koheltajaiselta ja heliseeltä hyvää juttua. Ja vähän jäi omakin stoori kesken, kun piti lähteä viikonlopun touhuihin. Oon vissiin aika samassa tilanteessa kun helisee. Unettomuus on vaivannut nuoresta asti, iän myötä pahenee ja saa moniulotteisempia ilmenemismuotoja. Joko ei tuu uni, tai sit ei saa nukuttua tarpeeks, tai sit molemmat. Olen aikanaan tehnyt raskastakin ruumiillista työtä ja nykyinen työ on henkisellä puolella ajoittain hiton kuormittavaa. Ei auta. Työhönsä ja sen kuormittavuuteen ihminen ja elimistö sopeutuu, ei ne ole mikään unilääke. Ja sama koskee harrastuksia. Hyvä vinkki myös toi mitä Koheltajainen sanoi, että kova liikunta pois ennen unia, 2 tuntia on hyvä väli.

Oon kylläkin jo myöntynyt sille tosiasialle, että toistuvaa tää mun unettomuus on, toistuu säännöllisen epäsäännöllisesti hamaan loppuun, mutta voi sen kanssa elää, kun ei katso liian karsaasti eikä liian ahnaasti kemikaalien suuntaan. Tässä kohtaa ei auta sitä balanssia kadottaa.

[1970]

HEIVAA.

^ hyvä… mut olen alkanut muuttamaan asennettani tähän montaa herätyksen kokenutta ja valveutunutta tyyppiä vaivaamaan ongelmaan, sillä ei tää enää täs konkassa tunnu missään… tän foorumien valvojiakaan ei kiinnosta…
tosin ne pahvit vois hiljalleen herätäkin tai alkaa käymään jossain herätyskokouksessa ennen raskasta yövuoroa.
en tiiä kohta misson väli-ilmansuunnat ja kävinkö iltalenkillä jo aamulla… kai tästä jotenkin. jonnekin. jostain.

tässä virkeä ja herättävä alustus unensekaisen väsymyksen ramasevaan harhaisuuteen ja tekopirteyteen…

youtu.be/P8JEm4d6Wu4 - Faithless - Insomnia

[size=200]I CAN´T GET NO SLEEP[/size]—> so I sleep when I´m dead.

Unen tarve on yliarvostettua propagandaa, en ole itse enää nukkunut ollenkaan, kun kyllästyin niihin vjitun pätkäuniin. Unettomuuden mahdollisuudet yhteiskunnan epäkohtien hoidossa on otettava käyttöön ja siitä saatavat hyödyt on varattava palvelemaan liikaa nukkuvien ja koko elämänsä hiljaisen uinuvassa tilassa olevien voimavarojen kohentavaksi säästöohjelmaksi, jolla unta tullaan muiden valtion menojen tapaan leikkaamaan vähintään -30 % ja harkinnanvaraisesti toimettomilta -50% ja minimipalkkaiselta vähemmän tarpeelliselta porukalta kokonaan poistamaan. Eihän tuottamattomat vanhuksetkaan koisi öitänsä, vaan kehuvat kuinka vähällä remillä tulevat toimeen ja ehtivät käydä petankkia viskomassa vaikka Pariisin isoissa alan mestarien puistoissa ja rälläävät ja rietastelevat jatkuvasti etelänmatkoilla ja ovat alati valmiita viagran voimin harrastamaan tantraseksiä laitosten omissa ryhmäohjauksissa ja hätyyttelevät nuoria seksikkäitä vanhaintalon hoitsuja läkähdykseen asti sekä käyttävät runsaasti lisääntyneen vapaa-ajan päälle tulleen turhan ajan esim. opettelemalla lentämään pienlentokonelupakirjan ja hakevat sitten vaikka ISIS:in palvelukseen tai menevät valvomaan yöbingoa tai päätyvät Supon valvottavien listalle tai tän foorumin pysyväisvalvojiksi.

Valveutuneet voivat tehdä enemmän työtä ja hoitaa järjestyksenvalvonnan ja ajatustyön luovaan aikaan klo 04-06, kun päätöksistä luistavat vetävät sikeitä ja kääntelevät porhoisia siankylkiään sikeitä pieruja sarjana päästellen.
Ikänsä valvovat ovat skarppeja ja aina valmiita toimimaan ja ehtivät nukkuvia nopeammin minne vaan.
Insomnia-keissit voivat pyörittää kolmeakin perhettä ja he ehtivät tehdä neljää duunia koko ajan.
Pysäköinninvalvojat voisivat nykyisen homman lisäksi hoitaa myös katukulttuurin laadunvalvonnan.
Lennonvalvojat ovat pelastusväen ohessa ja kytät mukaan lukien unettomien konkariaatelia + taksikuskit.
He ehtivät elää monta elämää, kun tyynyä vähintään 8 tuntia yössä pussaava tylsä tavis ei kiinnosta ketään,
eivätkä ne paljon melua itsestään pitävät juuri mtn tuota rivin alle, kun asiaa aletaan tutkia kera valvontakomission. Fiksu hjyymepoliisi herää mahdollisuuteen tehdä jotain parempitilistä ja kehittävämpää hommaa ja siirtyy vastapuolelle tai pelaa molemmillla kentillä, kun ei tartte valvoa kenenkään etuja ja ehtii säädellä pahimpien konnien ja haikeena haukottelevien univajakkien maksaessa huume- ja univelkojaan. Juopponarkkiraatoja elvyttävät ensipelastajat voivat vaihtaa milloin vain hommansa iltasanomien toimittajaksi, yhtä haastavaa hommaa, mutta vaatii ehkä enemmän kapakassa nojailua ja raportin sisällöt ovat samanhenkisiä. Herätkää! lehteä voi kans alkaa kauppaamaan, se on todellinen uskonlaji ja saattaa valvottaa entisestään.

Joten vittuun kaikki pirtsakka unilahjakkuus ja nukuttavat oppaat paremmasta syvänkoomavaiheista ja ei siihen pysyväänvajariin, totaaliseen uni-impotenssiin tai kahen timman päivätorkkuihin mikään muu auta kuin hauta, sillä päihdetautiset ei voi vetää ilman ongelmia edes niitä ihan parhaita bentsoja ja opioideja ja sepon henoiinia ja viimeisenä keinona siis tarjoan tämän jenkkityylisen monen duunin tekemisen, harmaataloutta voi tehdä muiden onnellisesti sikeitä kiskoen ja ainaiset tyhjäntoimittajat voivat suden tunteinaan kelata vaikka enemmän mitättömiä joutaviaan ja kirjoitella tällasia väsyneitä tarinoita, mutta ehkä juuri äsken lemmenliemeen uponneet

Rakastuneet voittavat näissä geimeissä eniten ja ehtivät suuremmassa ajanmitassa kiehnäämään, pussailemaan ja halailemaan, puhumaan pehmeetä, käyttämään kovaa ja suunnittelemaan todellisuudentajun lopulta todella karatessa unelmaista yhteistä tulevaisuuttaan ja samalla aikakin vihdoin menettää merkityksensä ja aikaiset heräämiset ja usvainen päivä on hyvä korvaava tila entiselle päihde-ekspertille ja leenille ja yhdessä on mukavampaa vaipua lopulta koittavaan kaiken hiljentävään ja tervehdyttävään
[size=150]ikiuneen.[/size]

väsyneenä tuli varmaan sata kirjoitusvirhettä, taidan mennä vetämään sittenkin ne tukkoisen nuhaset ip-unet…

[1970]

[size=200]T[/size]änään fiiliksiä heti aamukuuden pintaan kohottaa onnnistuneen ja juuri uunista nostetun superkohokkaan tavoin se, että koirat diggaa mua. Ne on aina samoilla tassuilla kiinni joka päivässä ja ilmeetkin ovat toistuvan iloisia. Ei mitään nätin naaman rumaa nyrpistelyjä tai mollivoittoisia mökötyksiä. Oma hurttani katsoo mua suoraan silmiin ja toivottaa tervetulleeksi uuteen, ihanaan päivään ja varmaan hakis mulle pullon kaljaakin, jos osais. Koskapa en enää aamukaljaile, niin kaffetta juon sen seurassa. Tämä toinen vauhkona vilistävä karvalakki on erittäin myönteinen ja vappuviuhka sen perässä heiluu saaden ääntä taloon ja parketin pinnat vaan vinkuu, kun se hurjastelee edelläni aamutoimiin. Ei minkäälaista kypsymätöntä aikuisen lapsellista toisen kypsän ihmisen torjumista fyysisesti ja henkisesti tai täysin järjenvastaista tunnesotkua, joka vain pahentaa asioita ja tuo pahaa mieltä ja heikentää päänsisäisen vastaanottimen laatua ja voi vaarantaa loistavan tulevaisuuden. Molemmat näistä karvakasoista ovat ihania luontokappaleita, joista omani kanssa on ollut hyvä suhde jo yli yhdeksän vuotta ja kylse ymmärtää miten liikutaan ulkona ja käyttäydytään ja kotona on säännöt, jotka luovat rajat ja rakkauden, jolla tankataan ja ravitaan tätä näkkileipäistä entisen pultsarin elämää. Eikä olla niin saatanan äkäisiä aamulla ja jos hyvin käy niin perkele illallakin, ja ei se voi mun vika olla, jos duunit mättää ja muut toimet ei potki kympillä maaliin tai skulaa kuin jossain römssöössä ja mä tuen ja olen joka suhteessaa messissä sen mitä mies vain voi ja ei ne henkiset yhteydetkään kahden aikuisen ihmisen välillä noin vain rakennu ehjäksi ilman vuorovaikutusta ja vastaantulemista ja mäjähdä sitten vjittu pöytään kuin manun illallinen ja aamupala ja yösnapsi, maitoa… vjittu.
ja siis kyse on kuitenkin ammattimaisen eläinkuntateollisuuden lemmikkikäyttäytymisestä, ja niitä jalostettuja rotujakin on n. 400. no - onhan siinä paljon erinäköisii ja luontoisii bitchei, hey. mutta lopulta on vain joko alfanaaraita tai niitä, jotka luulevat olevana alfoja. välillä tuntuu, että alfat on vaikeimpia, vaikka kyllä mä sen kanssa henkisesti pärjään tai ainakin pääsen samalle psyyketasolle, mutta kun tää ei oo mikään fakin koiranäyttelyreeni tai kilpailu kehässä, vaan elämää vapaana koira-aitausten ahdistavuudesa ja hurttapuistojen kahletsivuudesta. ja voihan niitä muita perseitä mennä haistelemaan, jos siltä alkaa tuntua, mutta ehkä se tassun antaminen riittää vieraalle, eikä tarvii ruveta tietenkään toisen naamaa heti nuolemaan ja taskulla eli lompsalla käymään… no,
mulla ei tod oo sellasii ongelmii, ku ei oo ees lompsaa ja rakkaus koiriin ei ole rahallinen panostus, vaan kyse on kahden toisistaan diggailevan eri tavoin karvaisen tyypin yhteisestä tekemisestä, hä…

Washingtonissa on politiikkapiireissä sanonta: [i]jos haluat ystäviä, hanki koira. word, man.

mut mennään ilman sarvia positiivisempaan päin. tai kellahdetaan ketarat ojossa taivaalle.
uros voi päätyä nuolemaan omia kassejaan… siis kun tulee ostoksilta kaupasta kaksin käsin
ja jugurtit valuu kassin pohjasta… ja nartut on uroksii fiksumpia, siksi tuo pitkä suhde kestää.
mut jos oikein fiksu narttu ois, niin ei kai se ois yhdenkään uroksen kaa vaan alkais lespoilemaan…

olen kova jätkä ja naisellakin on oikeus siihen[/i]
vai miten se yksi mietelause meni, moro…

[1970]

[size=150]L[/size]aitettiin lusikat jakoon. Ajatus tuli naisen puolelta ja ilahduin tästä välittömästi. Itseasiassa tää on kyllä ollut mielessä jo pitemmän aikaa. Hyvä ratkaisu ja terveellinen myös. Oikeestaan ehdottoman välttämätön, ei niin voinut jatkua… näitä juttuja kuitenkin useimmat tasapainoiset ihmiset tekee, jopa monta kertaa elämässä.

[size=150]O[/size]ishan ne lusikat toki voinu pitää tallessakin, mutta mä viskoin ne vjitun ruskeiksi väriltään juurtuneet teelusikat mäkeen, mistä lie olivat lähtöisin. Ehkä jopa 1700-luvulta, oisko ne olleet arvokkaita ?? Tilalle tuli neljä kpl kahden eri sortin malleja. Käytettyjä, elämää sopivasti nähneitä ja sekoittamiseen sitoutuneita, aivan kuten antajansakin.

[size=150]O[/size]nko rakkaudesta pidetty liikaa vai liian vähän meteliä ja kuinka paljon se ohjaa toimintaamme… vai oliko se seksi. Eikö ne jossain kohtaa tule yhdeksi tai siis ovat limittäin tai ainakin kerran vuodessa lomittain osapuolten kesken vaihtuvia harrasteita ja täydentävät kroppaa saaden aikaan orgastisia tuntemuksia, kihelmöivää fiilistä, just sitä seksiä. Miksei kukaan ole tajunnut himokasta liikeideaa ja alkanut myymään sillä tavaroita, kuten autoja ja kaikkia tärkeitä ostaritarvikkeita ja vaikka muffinseja ja dildoja. Siitä isommasta jutusta eli rakkaudesta vois mun mielestä vaikka tehdä muutaman leffan tai sellasta rytmikästä ja tanssittavaa musiikkia, jota voisi vapaassa ilmapiirissä jakaa asemakäytävällä. Ja herra taiteilija kiittää jokaista almun antajaa. Runoi ja novellei ja radioon kuunnelma, jossa komia ja pystyvä poika ja kaunis ja viehkeä tyttö kohtaavat aivan rutiinitilanteessa keskellä harmaata ja ankeaa arke ja tarinaan ympätään yllättäviä tapahtumia pitkin vaihtelevia jaksoja ja stoorin tähdet ovat välillä dramaattisesti erossa ja tytön upporikas äiti kuolee skeittionnettomuudessa, mutta sen kunto-ohjaaja on onnistunut kähveltämään koko sadan millin omaisuuden ja perheen hallussa olleen syöpäparannuslääke-reseptilisenssin ja tekijä häippäsee homorakastajansa kanssa Norjan vuonoille. Nuoripari ajautuu päihdekäyttöön ja vaikka kuinka lukevat espanjankielistä plinkkiä, he päätyvät heittämään muulina keikkaa Boliviassa ja vain poika jää nalkkiin, mutta pakenee etelä-amerikkalaisesta vankilasta kymmenen vuoden päästä melkein heterona ja yhtenä kappaleena takaisin ja pari palaa yhteen ja alkaa pitämään Brasiliassa menestyvää sambakoulua, tai jotain.

mutta tästä tuli päivä. Jotenkin unetus palaa ehkä raiteilleen, mutta menee se valvotusromilleissakin, on luomuolo. Bentsoista olin irti 2013 kevään jälkeen vajaat 2 ½ v ja nyt on ollut kuuria päällä ja ongelma on olemassa. En dokaa. Koirat diggailee ja ryntäilevät syksyn edetessä kohta puoli vuotta alkavaan yhtenäiseen vesikauteen, jota mamut kavahtavat ja loikkaavat ryssiin. Meikän kukkaviidakko on olemassa, mutta puolet on samaan näkkileipäiseen elämäänsä uupuneita, maisema ei vaihdu ja tarjoilu on niukkaa ilman öylättiä, eikä ne saa vetää enää kunnon nesteytyksiä ja juua itteensä koomaan kuten kamunsa muorinkukka ja pikku-flamingo tekivät viime talvena pikällisen masennuksen murtamana tai karkean hoitovirheen johdosta… ja osa noista näyttää henkisesti päätyneen kasveiksi. Kolmas iso kultaköynnös uhkailee myös lakata olemasta… ehkä se ei tunne kuuluvansa nopeasti kasvaneeseen uuskarvakoirajanainsfämiliiin… saatan vain päästää sen menemään… ja ostan uuden. Muuten elämä versoo yli kasvuennusteen ja ehkä saan tsäänssin palata samoihin duuneihin lähiaikoina. Tein sen minkä vain voin ja myin itteni heille ja ehkä sopimus tulee, en vielä tiiä tai voi muuta ku venata, man.
Olen onnellinen, ensi kertaa pitkään aikaan… ehkä ikinä. Siksi se minua niin ravistaa, mutten onneksi oo enää teini. Se jolla onni on, myyköön sen steissillä pimeesti tai lastatkoon sen junaan matkalla pohjoiseen tai läntätköön kengänpohjaan ja kävelköön onnen kukkuloille tai tuupatkoon sen vaikka sydänkäytäväänsä pitoa yllä pitämään tai pitäköön ittellään, tai olkoon se käytettävissä omillaan, niin vaikeat ja murheelliset ajat alkavat haalistua… jou.

====> tää on kyl äijämäisesti aivan vjitun nolo piisi, enkä voi tästä toipua…
mutta Annie Lennox on niin kova nainen, että siksi… ja aiheesta.
jännä video ja ajatuksia nostava suora rinnastus marssiviin joukkoihin…
youtu.be/p4ZYp9HZe2o - Eurythmics - Miracle Of Love

jakumoja.

aye

[helisee]

Ymmärsinkö oikein, siis lähditte taluttamaan koirianne eri suuntiin?

Sellaista se on! Onneksi itseltäni tuo kaikki on jo onnellisesti ohitse. Oliko se nyt sitten rakkautta? Taisi olla ihastumista ja sitä ihtiänsä eli HE HE HEKUMAAAAAAA! Himoa ihahahahanaaaa! Hetken huumaa kuumaa. Voihan käydä niinkin, että jo ylihuomenna intohimon pyörre iskee kohdatessa koiran ulkoilutuslenkillä, jätätte koirat heitteille ja syöksytte lähimpään pusikkoon parittelemaan niinkuin ei olisi koskaan pariteltu. - Kuka sen tietää…

Rakkaus ja seksi, siinä vasta ongelmallinen yhtälö! Ne pitäis erottaa toisistaan niin selviäis elämässään tuskattomammin. Mun käsittääkseni miehillä se hommeli käy paljon helpommin.

Kokemukseni mukaan varsinainen rakkaus kestää maagiset seitsemän vuotta. Todellisuus alkaa sen jälkeen paljastumaan pikkuhiljaa vähän kerrallaan. Onneksi jotkut parit selviävät tämänkin vaiheen ylitse ja säilyttävät sekä rakkauden että seksin autuuden aina hautuusmaalle saman kiven alle.

[1970]

^ Voi harmi, kun jouduit pettymään… on ikävää myös, että oikolukeminen toimii liian hyvin. ja en saanut ysin ilmaisullani ironian sävyistä mesitsiä edes tyydyttävästi perille kellekään… ja toi oli masentavin vastaus tässä ketjussa koskaan… mut ehkä suomennan. suomenkielisen tekstin. joka kirjoitettiin suomeksi. tyylini ei ole sieltä virastosta. se on mun kadonneesta balanssilasta ja tyylilaji ei nähtävästi kohtaa mitään kohtaa.

toisaalta tutkimukset osoittavat, että kaltaisessani tilassa olevat ihmiset ovat tieteellisestikin katsoen järjiltään.

Yhdessä ollaan. ja siitä se onnellisuus tuli… ja tulee… ja on ainakin tänään.

[size=200]L[/size]usikat jakoon = heitin vanhat neljä (4) kpl ruosteisia teelusikoita roskiin, sillä rakas naiseni toi tilalle neljä uudempaa lusikkaa, joilla me, yhdessä hämmennämme aamu- ja iltakahvit ja teet - siis kahdestaan ihan samassa asunnossa suurimman osan viikoista (2 kpl heteroista keski-ikäistä ihmistä). mut mitä vittua mä tästä kellekään tänne ees kirjoitan, onhan mulla muutakin elämää, jopa ihan livenä, hä. ja muilla kans. ehkä mä haluan kirjoittaa. ja ehkä mä siten ilmaisen itseäni. tää ketju on ollut olemassa jo vuodesta 2010. mut miten tää aihe liittyy mihinkään. vittuako tuun kertoo yksityisasioistani tänne, miksi perkele ? oonko joku saatanan hörhö. oon tietenkin ja tulin ehkä siksi, että sekakäytön ja dokaamisen vuosikymmenien aikana olin enimmäkseen yksin. 2010 lopetin. pikku hiljaa olen muuttunut. 2013 raitistunut. toisille olen sama mulkku täällä palstalla ja muualla edelleen, muttei mua ne vittupäät ole koskaan kiinnostaneetkaan, eikä rakkaus ja rakastuminen tai edes standarimuotoinen 7 vuotta jossain suhteessa sinällään tee ihmisestä kaikista pitävää, eikä tarttekaan, se on falskii shittii, määän vihata ei sentään tarvii alkamaan ja tehdä siitä missiota - mut on kyl erilaisia päällekkäisiäkin fiiliksiä, nytkin. ja ne eivät missään tapauksessa mene ohi. tai ne voi mennä ohi. ne menee. jotain menee joka kerta ohi.

[size=200]SIIS [/size]ei menty. eri suuntiin. ollaan samassa. suunnassa. kaksistaan. + kaksi koiraa. ei ehkä tehdä lapsia kevääksi. saattaa kenties olla, ettei mennä naimisiin. eri taloudet. en ole ehkä elossakaan vaikka vuonna 2022.
mä elänkin tänään ja nyt. ois kiva kans herätä huomenna. nukkua sitä ennen. kaikenlaista tapahtuu elämässä. paljolti tämä järjestely on meille molemmille paras. kolme vuotta sitten tavattiin, mutta se oli tuolloin vain pelkkää koirailua. nyt tämä on opiskelua toisen ihmisen. vaikutus on ollut elämääni myönteinen. hänkään ei ole näyttänyt olevan onneton. en usko realistina sadan vuoden rakkaustarinoihin. eikä ihmisikä taida riittääkään. kummallekaan tässä elämässä. ehkä siihen vaivaan tulee jokin rohto, jota hierotaan otsalohkoihin. toistaiseksi olemme vain kaksi eri nimistä ihmistä rajallisella fyysisellä ajalla täällä omine vikoinemme ja vahvuuksinemme. en usko, että kaksi päihdevammaista ihmistä voisi onnistua. tavis/absolutisti ja aktiivipäihdeuran lopettanut. onko siinä toivoa. ei se tunnu olevan arkea vaikeuttavaa. tai arvoja sotkevaa. moni mies on ikäluokassani aktiivijuoppo. olenko vahvoilla, kun lisäksi olen vielä henkisesti ja fyysisesti olemassa. mitä menetettävää mulla tässä on. hän on fiksu, nätti ja mukava. mut me ollaan myös aikuisia ihmisiä, liki 90 v on eletty yhteensä planeetalla. aluksi eri suunnissa ja paikkakunnilla. eri piireissä, toinen naimisissa tai pitkissä suhteissa. toinen enimmäkseen hunningolla ja tärviöllä. taustat ovat täysin erilaisia, ei mitään yhteistä muutenkaan. toinen joutelias, fingerporihommia duunaava merkoholisti ja entinen pultsarimies. toinen yrittäjä-tuplamaisterinainen. miten helvetissä mä olen saanut tollasen naisen. koulutus ei tietenkään saa olla ykkösasia, silti tämä on hämmentävää ja isoa kansaa mietityttävää iltapäivälehtikamaa. eli täysin mahdoton suhde aidon rakkaudellisen yhteiselon jatkuvuuden kannalta, eiksje.

[size=150]LUONNE[/size] lienee ihmisessä tärkein elementti. ja sopiiko ne yhteen henkiseltä puolelta jostain kohtaan kimpassa toimien ja kestääkö kantti vastakohtaisuuksia. onko huumoria. sujuuko fyysisyys. kuinka korkea on luottamuksen aste. onko kahvi oikealla tavalla annosteltua. kaksi vaikeaa tapausta on varmasti parasta, mitä tiedän. mutta jotkin piirteet voivat aina olla tuhoava voima. ja meikän mouhoisuus. miksei tulevaa voi jo nähdä. mistä sen voisi mennä lunttaamaan. me kaikki elämme hetkessä. miten ees joidenkin yhdessäolo voi onnistua. miten ees pystyin olemaan tänään juomatta. jo kolmatta vuotta. voiko se olla mahdollista. miksi olin. miksen ollut. mikä voi olla parasta kellekin. onko mikään. voiko suhteet onnistua. kuka voi onnistua ja missä lajissa. tarviiko sitä reenata. kuinka onnellisuus mitataan. mitä tarkoittaa onnistuminen kellekin. onko toisen myönteinen ja onnellinen tunnetila pois minulta. miksi pitäisi ponnistella eteen tunteen, jota en halua. miksen vain jatkanut entistä erakkoelämääni. miksi piti tulla jonkun hyvän naisen puskasta mua rakastamaan. pitääkö sen eteen tehdä jotain. miksi ihmiset ees jaksaa rutiinejaan, joista me diggaillaan. se on sittenkin yksi yhdistävä tekijä. mutta miten ihmiset yleensä tapaa toisiaan. tapaako ne ensinkään toisiaan. ketkä tapaa ja missä, ja miksi ihmiset haluaa olla yhdessä. hyi, jotkut jopa samassa vuoteessa ja yhtäaikaa, mutta toiset vain haluavat olla. mutta aina voi olla liian kauan.
ei kai sellaista ole kellään, eihän se ees voi olla normaalia. mitä sanoo joku asioista paremmin tietävä onnen suurkukkuloilla istuva ikiviisas gubbe. vitut mua kiinnostaa tai aika vähän, sittenkin.
voin mä monta biisiä aihepiiristä kuunnella mielialani mukaan.

[size=150]K[/size]aiken keskellä pidän kuitenkin ykkösasianani pysyä erossa dokaamisesta. tunnevammaisuuteen pohjautuva tautini on koteloituneena. olen joissain elämäntilanteissa kokenut. toisissa aika kokematon. en ole tyhmä, vaan aika laiska. oon tehnyt duunia itteni kanssa tullakseni ittekseni. omuus on melko hyväs kondikses. nyt oon lisäksi aktiivisesti hieman enempi täs suhtees pyristellyt, sillä se kannattaa. mä petraan. miksi vaikeuttaisin omaa tehtävääni olemalla vain ajattelematon kusipäädorka, vaikka oonkin aika tavallinen jörn donner. helpointa on vain ajella luutuneita vanhoja railoja ja pysyvä teennäisenä ja etäisenä. oon löytänyt sille jonkin vastakohdan ja on tää kyl hienoa, ei voi muuta sanoa, mutta mä kirjoitin.

ja tämä kirjoittaminen alkaa tosissaan puuduttaa mua. myös fyysisesti ja virheitä vain satelee. taidanpa lopetella.
kaikista vähiten tunnepuolella pidän elämässäni turhautuneisuudesta. pettymyksiä mulla on ollut niin paljon, että mun pitäis olla oikeestaan jo täysin tunnekuollut, mutta kylmää elän. univajeisuuskin on onneksi kääntymässä ihmismäiseen tilaan. mulle on aika sama lukiko kukaan, sillä jostain syystä jopa minäkin koen tämän plinkkauksen ajoittain vitun rasittavana foorumina. mutta onko se kenenkään syy. eihän se ole. on vain tunteita, jotka menevät ohi. mut ehkä tunneskaalani on ollut aika pinnassa näinä aikoina, jopa mieheksi olen nössöytynyt melkoisesti ja sellaiseen on joko tultava pikainen ja machomainen muutos tai sitten pidän pintani ja olen edelleen itseni - tällaisena

==> [size=150]K[/size]ukaan tai mikään ei ole erikseen mun raittiuttani aikaan saanut, vaan olen tutkinut riippuvuuteni sisältäpäin ilman teoreettisia luentoja ja olen se mitä olen mitä olen mitä olen mitä olen, sillä minä olen minä.
Karkeesti todeten raitistuin viinasta koirailemalla, lukemalla, kirjoittamalla ja juomalla sitä ennen määräni täyteen.
ja terveellä itsekkyydellä pysyn poissa vanhoilta kentiltä, mutta rakastaa toista naista mä näköjään vielä osaan.
ja kukaan ei ole ollut niin kauan yksin kuin minä. tai no, ehkä se oli huomionhakuinen loppukaneetti tai se oli fakta.
miun gibbee on miun gibbee, mutta voi olla että kaikella on sittenkin tarkoituksensa, ilman jumaluuksiakin tässä todellisuudessa. viimeiset viisi vuotta on olleet aika hyviä ja edellinen vuosi 2014 oli vasta mun eka hyvä vuosi.

jos meen kirkkohäihin kesällä 2016 kutsun kaikki messiin heittelemään keittelemätöntä riisiä puluille.

raportti on tältä osin muuttumaton edelliseen - stop - en palaa aiheeseen enää - stop - tai palaan aiheeseen -stop.

nyt hyvää yötä kaikille. aamulla alkaa aamu. ja youtu.be/ur-TGGKw5_s - Maija Vilkkumaa - Liian Kauan

joo. ja sit verhot kii ja moro, sano rakastuneet toisilleen. [size=200] [/size]

[helisee]

ja toi oli masentavin vastaus tässä ketjussa koskaan…

Nooo, sehän on jees, ettei lusikat lentänny nurkkaan ja koiran ulkoilutus onnistuu samaan suuntaan!

Ai hitsi et mää sain sut ihanasti riehaantuun! - Mä kuulin kesällä radiosta mielenkiintoisen pätkän, jossa haastateltavana oli joku seksitieteen lääkärisnainen. Se tahallaan aloitti jutun tuolleen tästä yhtälöstä rakkaus+seksi. En kuullut juttua kokonaisuudessaan mikä on ikävää ja tietty en muista naisen nimeäkään, mikäli muistaisin tutustuisin sen juttuihin enemmänkin.

Mulla itselläni elämässä on ollut tosi puutteelliset tiedot aihepiiristä parisuhde. Nyt jos olisin nuori henkilö ja järkevä, tutustuisin aihepiiriin perusteellisesti!

[1970]

^ Moro Heli, nou hätä. ja oli varsin puhdistavaa naputella tuhansine kirjoitusvirheineen tuntemuksiani viime yönä. Äskettäin eräs konkarimies, joka kuuluu näihin oikeesti ikuisessa rakkausliitossa saman naisen kanssa oleviin ja jotka ovat olleet mun iän eli 45 vuotta yhdessä, ihmetteli jotain ohjelmaa, jossa neuvottiin parisuhdeasioissa. "hyvä kun selviää tuota yhdestä. Toimittaja oli kysynyt joltain, että onko tullut harkittua avioeroa. “no ei, mutta monta kertaa täydellistä murhaa”, joten hyvä että on näitä aitoja ja voimakkaita tunteita herättäviä suhdanteita…

Rakastumiset on vähän eri asia kuin ne elinikäiset yhdessä vieri vieressä ahtaissa ja ankeissa oloissa eläneet oikeat Suomen sodat läpikäyneet usein traagiset ihmiset ammoisessa agraariyhteiskunnassamme viime vuosisadalla.
Ei kaikilla ollut vaihtoehtoja. No, ei oo vieläkään, mutta eri ajasssa ja mitassa. Mun isovanhemmat todellakin olivat “kimpassa” jo ennen sotia ja se yhteiselo-oleminen päättyi kuolemaan molemilla pareilla vasta 1990-luvulla… Samuli Putro lauloi siitä jotenkin, että "kutsun tätä helvetiksi kahden ihmisen" vai oliko se rakkaudeksi.
Mut ei silloinkaan kaikki ole voineet olla onnellisia, oli järjestettyjä liittoja ilman tunteita ja miehet olivat sodasta palatessaan järjestään henkisesti rikki ja puhumattomuus kantoi suurille ikäluokille, jonka edustajia olivat vanhempana etenkin suuret isäluokat, ja kyllä se heissä näkyi ja alkoholismin geneettinen vaikutus ja alttius keskimellakan vapauttamiseen 60-luvun lopulla, josta tuli märkä sukupolvi, jonka edustajana ja osaltaan näiden mainittujen yhteisvaikutusten ja kehityskulun myötä isäni on jo kauan kasvanut koiranputkea… Vika on Hitlerin.

Hippiliike 1960-luvulla vapautti vain naisten tandemit. Femiininen orgasmi sattumalta käsikopelolla eräänä yönä löydettiin, nimettiin ja tunnustettiin tieteellisesti vasta tuolloin e-pillerin kehittämisen aikoihin, jonka myötä osa naisista saattaa tulla mentaalisesti arveluttavaksi. Meikä on feministisempi kuin moni nainen täällä koko fakin palstalla, eikä se mun miehenä olemista kutista ja sovinistisuuteni tulee siinä mukana ihan sovussa… Tiiän kuinka pitää kohdella ja toimia ja säätää näiden eläinten kanssa, tarkoitan siis lemmikeiksi otettuja narttukoiria ja rakastaa omaani. Uroksii en ota, ku ne on niin pässei ja niillon kaiken aikaa vain yksi asia kerralla mielessä. Sitten vaan käytän samoja metodeja rakkaaseen, mut eläimellistä hässimistä ei voi tai saa hyväksyä. Enkä ole toisten laumoissa laukkaava keissi. Mut koirapiireissä rapsuttelen toki kaikki ja mullon jonkin sortin kuiskaajastatus ja oon oppinut paljon niistä hihnan yläpään tyypeistä, eikä rodun perusteella voi ketään alkaa mihinkään kategoriaan asettelemaan, vaikka se helpottaisikin asioiden ja ihmisten ajatusmaailman hahmottamista.

Finskeissä kansakunnan perimässä ja käyyttäytymistieteellisenä faktana on se ongelma,
että me ei saada tuoda omaaitseä liikaa esille, vaikka olisimme jossain lajissa lahjakkaita
ja meillä olisi jotain annettavaakin yleiseen tietoisuuteen, sillä muutoin arvioidaan, että sä olet:

A - kännissä
B - kamoissa
C - hullu
D - jokin muu seko ja hyvänä päivänä nuo kaikki yhdessä tietenkin. helvetillisesti kateellisuutta ja pelätään vieraita ja syksyllä kelien viilennyttyä myös ihmiset kylmenee. mut me kaikki ollaan luonteeltamme erilaisia, eikä joka oikkuun tartte diagnooseja ja on erilaisia fiiliksiä ja ankeita vaiheita ja ahdistuskin kuuluu elämään…

Kertaus eräästä ilmiöiden tajuamisen älykkkäästä tulkitsijasta, jonka verbaliikka tulee aina olemaan merkittävää:

On liki välttämätöntä arvostaa maailman parasta Suomen kieli-instituutiosta 1970-luvulla virallisesti valmistumatonta monialamestaria suomalaiskielisten sanoitusten ja uuden musagenren luomisen osalta. ja en ala pitämään esseemuotoista monologia aiheesta, vaan menenkin tiukasti melkein heti asiaan. Juicella oli päähän-pinttymänä riimiensä loppusoinnut. Poikkeuksena on tämä yksinkertaisen hieno kipale, jossa vain todetaan toisistaan erillisiä asioita ja ehkäpä tuo on aamuyöstä ylöskirjoitettua tajunnanvirtaa… tämä sopii aamuhetkiin, nimiosa on joko kellonaika tai jonkin tuotteen, ehkä hölskyvän, hinta tai jokin muu koodi, muttei kuitenkaan kipaleen kestoaika… liekkö sillä väliä, mutta mielikuvien luominen sanoin on taidetta… tämähän on kuitenkin melko simppeliä Juicea hänen tuotantonsa isossa mitassa, jossa laatu on varsin korkeaa.

youtu.be/R7amvClktus - Juice Leskinen - 3.30 ja kitarasoolo soitettu 50 pennin kolikolla

Vastapainoksi itse alusta loppuun nakuteltu levy ja biisi, jossa joka ainoa laini on loppusoinnultaan täydellinen.
Aiheena perinteinen suomalaisen miehen syväanalyysi, kuinka asiat menee aina pieleen, vaikkei olisi elämäntapaluuseri tai miksi vaan halutaan kutsua sellaista osaa finskiäijistä, jotka kovasti ovat tekeviä ja kilttejä, mutta ei vaan mikäään onnistu… rahat viedään, nainen huijaa ja omat lapsetkin varmaan vierastaa kuin muukalaista, sniff… Tarinahan on tosi, sillä joku todella tuli Hämeenkadun varrella olevaan Messiin tilittämään noita iänikuisia kansakuntamme perinnemurheita. Juicena eläminen täällä mansessa oli yhtä helvettiä, kun niitä saatanan olalletaputtelijoita vaan piisasi joka paikassa. Itsehän en häntä koskaan häirinnyt, kuten en mennyt kännissä lässyttämään Davellekaan… tai muillekaan. Kinnusen hessulta kerran pummasin pari röökiä, mutta onko se jokin suurtaiteilija… Parasta on olla tavis, josta kukaan ei ole kiinnostunut ja saa olla maito- tai viinakaupassa rauhassa. Jälkimmäisessä en asioi, sillä niillä ei ole mulle siellä enää yhtään tuotetta, jota minä tarvitsisin.

youtu.be/fsCgFseo9d0 - Juice Leskinen - Dokumentti - rummut Leskinen, yksi ja sama biitti toistolla

ja sit tähän päivään.

[Anonymous]

Mick voimia sulle! Mulle nyt ei auennut täysin sun tilanne, kun silmät harittaa ja koitin tahkota sun kirjoituksia läpi…

Elämän suurimmat nautinnot ja onnen hetket samoin kuin karmeimmat henkiset tuskat liittyy ihmiisuhteisiin.

[1970]

^ kiitos, mut olen kyl kunnossa ja voin paremmin kuin koskaan, joten lisävoimaisuus voi olla jopa vaarallista
Ei ole vaikeuksia erotella seksiä ja rakkautta. Ne voi yhdistää, sitä varten ne ovat ja fyysisyys ja henkisyys vyyhtinä kietovat kahdet kasvot toistensa sisäiseen maailmaan avoimesti katsoen yhteisen halun ohjaamana autuutta tavoitellen… ← oho tais olla halpaa kioskikirjallisuutta… tai en tiiä, kun en käytä.

Lataamasi viisaudet ovat hyvin totta, mutta miehenä en kehtaa edellisten postausteni lisäksi enempää alkaa kohtuujulkises foorumis aiheesta pehmoilemaan Nää kirjoitukseni voivat tosinaan tai usein olla tulkinnanvaraisia, vaikeaselkoisia tai sekavia, mutta oli miten oli edelleen kaikki hyvin, untakin alkanut saapua. Jossain vaiheessa varmaan alan tapani mukaan vetäytymään jonnekin, sillä havaitsen tän lopettamon osalta ja oman syklittäisen fiilispohjaisen kiinnostukseni ja vimmani hiipuvan ja vaikkei se delaiskaan, niin voi hiipiä ja hivuttautua hiljaisemmille hiilloksille - mut kaitäs vielä ollaan kuulolla ennen mahdollisia talviunia tai
hiljaisempaa vaihetta ja kuljetaan päivän kunnon ja mielen mukaan, varsin positiivisesti

ja pian tulee yö, josta huominen.

[1970]

NYT oon ratkaissut yön hiljaisimpina tunteina, miten mies ja nainen heterosuhteessa voivat olla parina ikuisesti:

1. Ei hankita omia lapsia, on vain sun lapset ja mun lapset ja sama juttu eläinten kanssa, sun kissa ja mun koira
2. Ei asuta saman katon alla, vaan ihan omissa maksetuissa tai vuokratuissa mökeissä ja betonissa -
   samassa taajamassa ja maassa kuitenkin ja mantereella, kaukosuhteet ei toimi kakellakaan
3. Eri taloudet ja rahat ja tulonlähteet, eikä niitä kuvioita aleta sotkemaan, maksa sää ite noi maskaras ja pikkaris
   ja yönaamiotarvikkeet ja ihonhoitouutesarjat ja hiustenhoitokemikaalimyrkyt ja määä hoidan tän HK:n sinisen
4. Jos ollaan tilapäisesti samassa tilassa eli olosuhteiden pakosta tavallaan asutaan kimpassa => kaksi sisävessaa
5. Todella paljon omaa aikaa, ehkä muutama vuosi välillä taukoa ilman skypeä tai hypeä tai mitään puolisukuyhteyttä ja muutenhan voi aktiiviaikoina olla vaikka kellon ympäri kimpassa ja istua sisäkkäin, ei siinä ole mitään rajoitusta tai ainakaan vielä äsken fundamentaaliset femakkofarmissa ole muutoksista tiedottaneet

ja näillä varsin toimivilla ja mielestäni aivan helvetin hyvällä viidellä täkyllä voi saavuttaa kestoltaan sen ikuiselta tuntuvan parisuhdanteen valiomuodon, sillä kun aloittaa nelikybäsenä ja elää tonne 9kybäsex, niin ehtii siinä pari sukupolvee jutella joutavia ja laskea mäkeä ja kohjuja ja voi muistella tätä kymmenlukua sitten 2050-luvulla, eikä seksi ohjaa liikaa ajatusmaailmaa, sillä monella masalla alkaa massa olla mahan alla aika lailla tasasta, kun äijällä ei jorma uotinen enää esiinny lavalla ihan joka ilta tai viikko. ilman lääkitystä ehkä joka toinen vuosi on päällä ponteva show ja jää aikaa muuhun eläköityvän ja muuten tervehenkisen pariskunnan toimintaan, silloisen elämän ehtoolla on netin tilalla jotain muuta, voi vaikka käydä muissa galakseissa etsimässä elämälleen uusia huikeita haasteita, sun muuta ja ottaa oppaaksi esmes ikinuoret elämäntuntijalegendat lenita airiston ja aira samulinin…

ja sanoppa muuta, yep yep. joten näillä - tai ilman. do or do not and get happy or die trying´man.