Joo, oma napa alussa tärkein. Voihan sitä aina käsityksensä ilmaista hienovaraisesti. Tunnet paremmin tilanteen. Tämä mun lähetin sulkeutuu nyt joksikin aikaa, kun on vähän pitempi reissu, josta olen omassa ketjussakin maininnut. Pärjäile. Palaillaan joskus.
Puhelin sovellus im so sober ilmoitti tänään välitavoitteesta. Tuli tänään 50 päivää puhtaana ja raittiina täyteen.
Onhan se sekin jo jotain. Toi oli itelle jo ensimmäistä kertaa sellainen muistutus että todellakin vahvalla pohjalla olen jo rakentamassa tätä uutta elämääni. Joku sanoisi että eihän 50pv ole homma eikä mikään mut kyllä se on ja se on oikeasti paljon. Varsinkin jos samanlainen päihteiden SAIRAANLOINNEN käyttö kuin itellä mikään olo ei ole tarpeeksi ja vajaita en rupea edes ottaa . Mut nyt se on historiaa ja elän sitä oikeaa unelmaani uudessa kodissa. Jossa ei koskaan oteta mitään päihteitä.
Hieno saavutus tuo 50 vrk selvin päin 
Jatka samaa rataa 
Just koko päivän saanut touhuiltua jotain pientä. Pyykit kuivumassa, juuri söin burgerin kera ruisleivän. No tulihan sieltä pitkästä aikaa soitto vanhoista kuvioista että sattumoisin illalla täälläpäin kaupunkia ja hyvää kukkaa ois saako tulla käymään?. Oli kyl pakko vastata että ei kiitos. Kun en itsekkään sauhuttele ni viimeisenä mä sitä haluaisin katsoa vierestä. Jep ei todellakaan. Muutama ihminen vasta käynyt uudessa kodissa. Ja hekin täysraittiita. En todellakaan halua tänne käyttäjiä kun en edes kaljan tissuttelijoita tänne halua. Koti on pyhä paikka ja kun minä nyt olen päättänyt ryhdistäytyä niin toivottavasti ihmiset pikkuhiljaa hyväksyy sen. En halua eikä minun tarvitse enää käyttää yhtään mitään. Nyt lähden kuumaan suihkuun sit Netflix päälle ja yötä kohdin rueta valmistautumaan.
Jep poikakin oli tuossa isänsä luona torstaista perjantaihin. Oli muuten aivan mahtavaa aikaa. Tuli kyllä selväksi miten paljosta olen jäänyt paitsi, ja minkä takia , päihteiden takia. Huh huh kyllä on nyt ruettava olemaan se isä lapselle jota en taas ole ollut LIIAN pitkään aikaan. Oli niin mahtavia keskustelu hetkiä reilun 3v pojan kanssa että isille tuli todella hyvä mieli, ja näitä yhteisiä hyviä hetkiä rupeaa nyt tulemaan useammin. Tässä nyt pojan lähdöstä lähtien saanutnvertaistukea kavereilta ja sukulaisilta mikä on myös tärkeää. Ensiviikolla avohoitoa yms. Tänään luvassa vertaistukea lisäksi suunnittelua tulevaan on kyllä aivan mahtavaa ollut olla jo näinkin kauan täysin selvä oma itsensä.
Muutaman päivän tauko taas kirjoituksessa mitäs mitäs tänään tuli sellainen kuin 60vrk puhtaana ja raittiina. Vähän ylpeä olen. Noi pienetkin onnistumiset tuo nykyisin ihan voittaja fiiliksen. Avohoitoa ollut ja omahoitaja keskusteluja koska kuuluu mun korvaushoitoon. Todella kivoja ja anteliaita olleet kyllä kaikki keskustelu apu. Ja hyvä on se että ei ole tullut hirveemmin houkutuksia. Mitä nyt on pyydetty järkkäö tai kyselty aineita vieläkin. Ja kun osa entisistä päihde kavereista ei usko että olen ollut tosiaan 2kk raittiina vaan ei se haittaa. Ainiin sitten EHKÄ isoin asia saapui kyssistö neurologin lausunto jossa todettiin jo lievää vahinkoa kolmessa kohtaa aivoissa, lisäksi oli jotain liikepoikkeavuuksia. Joten olisiko syytä näin 34v lopettaa ihan jo pelkästään tuon takia. Olen aina tiennyt että IHME JOS EI olisi pysyvää vauriota jo tullut reilun 20v päihdesekoiluilla , joten toi ei yllättänyt. Pisti kyllä hetkeksi miettimään. Mutta käykää muutkin kirjoittelemassa minulle kuulumisia yms. Pyrin viikkotasolla täälläkin olemaan joskus enemmän joskus vähemmän.
Aivot onneksi ovat kykeneviä korjaamaan ja korvaamaan vahingoittuneita osia. Tärkeintä on antaa aivoille tekemistä ja haasteita.
Madtrue, onneksi olkoon 2 kuukaudesta, hieno homma!
Anteeksi, että utelen, mutta huomaatko itse näitä neurologin mainitsemia vahinkoja aivoissa? Tuntuuko / näkyykö ne päivittäisessä elämässä? Itse pitkään runsaasti alkoholia käyttäneenä mietin monesti onko aivoille tullut vahinkoa ja voisiko se jäädä minulta huomaamatta. Eipä silti, eihän sillä sinänsä väliä siinä mielessä, että vahinko siellä sitten on ja kivempaahan se itselle on jos ei sitä huomaa 
Madtrue, onnea 2kk raittiudesta! Todella upeaa!
Itsellä nuoruudessa opiaattiriippuvuus, mutta viimeiset viisi vuotta olen kamppaillut alkoholin kanssa. Olen alkoholisti, mutta kulissit olen vielä onnistunut pitämään kunnossa. Viime kesästä alkaen olen yrittänyt raittiutta, mutta onnistunut pisimmillään 2,5kk pätkään. Sitten on ollut retkahduksia ja rännejä. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt juomiseen, en saa siitä enää mitään. Se on pakonomaista aamusta aamuun. Töissäkin olen ollut kännissä, mutta en ole jäänyt kiinni. Päätin taas yrittää lopettaa ja tällä hetkellä viimeiset kännit vedin 5.3. Eli huomenna tulee 14vrk juomatta täyteen. En käytä termiä raitis, koska viinan himo on hirveä ja mieli tekis. Viikko sitten aloitin Antabuksen tähän tueksi. Aloitin myös Instaan tavallaan blogin, jonne haluan kirjoittaa mun rehellisiä ajatuksia auki, ettei päihdeajattelu saisi liikaa valtaa omassa päässä (_alkoholi_ongelmana). Toivottavasti tämäkin tästä…sinun kirjoituksistasi sain paljon voimaa jatkaa, kiitos siitä!
Hei kiva että välillä muutkin kirjoittelee. Tuo antabus on kyllä hyvä nyt sitä jo pidempään syöneenä niin huomasin tos viikko sitten että olin UNOHTANUT koko antabuksen vaikka käyn sen valvotusti ottamassa. Juu noi aivoihin tulleet vauriot ni kyllä sen huomaa esim muistissa ja kun neurologi käski kyljelleen niitä jalkoja pyörittää ni se pyöritys olikin sellaista että pätki niin sanotusti ja muut samalla tavalla tehdyt , niin sehän kirjoittikin siihen että viittaa mahägneettikuvauksessa löydettyihin vaurioihin. Tänään juuri puhuin hoitajan kanssa tästä kun se olikin sitten yllättävän kova paikka itelle meinasin tai no harkitsin että lähden dokaa ja ottaa piriä yms että antaa mennä kyllä se kuolo korjaa tälle vuotta. Mut se olikin riippuvuus mikä yritti minua saada ratkeamaan. Olen pysynyt lujana ja aion pysyä jatkossakin. Kiitän itseäni jokaisesta raittiista päivästä koska olen todellakin valinnut parhaan mahdollisen ja oikean suunnan loppuelämäksi. Kyl sieltä joku uus tulee joka jaksaa mut mun terveys ei kestänyt rajua käyttöä enempää et 23vuotta ja mä voin sanoa et ihan pikkupentuna jo liimat,butaanit,bensat ni onhan ne mua varmasti jo silloin ala asteikäisenä hajottanut ja tässä ollaan. Rocky 34v minun on lopetettava päihteet tai päihteet vie mut hautaan paljon ennen nelikymppisiä. Ja noilla minun tuhoilla aluilla neurologi sanoi että et varmaan halua palvelutalon nelikymppisenä. Totesin että en.
Mut tästä ruettava iltapuuhiin. Kiitoksia kaikille kirjoittajille tuesta olette tosi tärkeitä ihan pelkän kirjoituksen avulla.
Hei , pitkästä aikaa piti tulla kirjoittamaan , tässä aamukahvia nauttiessa rockylle kertynyt tähän mennessä jo 73 vrk. Tuntuu hyvältä ja olen saanut uusia tuttavuuksia vanhoistakin käyttäjä kavereista kun on oikeasti keskusteltu selvinpäin , olen saanut positiivista palautusta tästä minun valitsemasta tiestä ja on kyseltykin että miten kykenen tähän Ja onko ollut vaikeita hetkiä. Erilaisia kysymyksiä sadellut ja aika moni on lopettanut päihteiden tyrkyttämisen ja osa vielä reilun 2.5kk selvällä alulla niitä NS tyrkyttää. Moni on myös sanonutnä että saanut minusta ja minun puheista voimaa jaksaa eteenpäin. Tämä on ollut todella todella upeaa aikaa olen tosi hyvin voinut en ole ratkennut vaikka unia tuleekokäy. Kun ajattelee näin että oikeasti 73vrk niin huh huh ja miten nopeasti aika on mennyt. Aamuvirkku olen vaikkapa rupeaisi myöhään nukkumaan, poikani luo minun luona säännöllisesti ja olen saanut HUOMATA sen miten tärkeä olen omalle pikku pojalle. Saan neuvoa kertoa asioita opettaa erilaisia taitoja mikään ei ole näin palkitsevaa ollut pitkään aikaan kuin se rakas lapseni Leon. Olen tässä miettinyt että paheneeko miten nämä välillä aika ajoin tulevat päihdehimot. Puhutaan aina näistä 3kk kohdalla 6kk kohdalla yms että pahimmillaan olisi päihdehimot. Ja vain taata kun minulla on ollut satoja kokemuksia päihteettömyydestä että juurikin tässä on ollut jotain todella erilaista. Ja uusia puolia olen huomannut itsestäni. Kun katko hoitajien kanssa jutellut niin ovat kuulemma olleet todella ylpeitä minusta ja minä ymmärrän sen. Nykyisin en vetäydy olemaan yksin paitsi silloin kun monta asiaa vireillä ja haluan keskittyä näihin asioihin. Toivon teille kaikille ketkä välillä vilkaisee kirjoituksiani hyvää pääsiäisviikkoa ja voimia muillekin raittiuteen pyrkiville.
Hyvää Pääsiäistä!
Voimia Sulle. Lapset ovat raitistumisessa ihan itsekkäästikin ajatellen suuri siunaus ja voimavara. “Lapsi pärjää kyllä aina”, sanoi mulle A-klinikan terapeutti, kun lapseni oli pieni ja olin eronnut. Ruikuttelin ja säälittelin silloin lapseni pärjäämistä. “Nyt on pääasia, että sinä itse pärjäät”, terapeutti lisäsi siihen.
Kavereitakin on monenlaisia. Vladimir Vysotskin laulu “Mistä tunnet sä ystävän” kertoo asiasta. Arja Saijonmaa ei vain ole minusta oikea suomenkielisen käännöksen esittäjä. Laulajan pitäisi olla mies, samanlainen raspikurkku kuin venäläinen Vysotski.
Hengessä mukana