No sinä oot aikaansaavalla tuulella! 
Lizzy: bravo bravissimo! 
Onhan mulla kavereita täälläkin, siitä iloinen. Jotkut olen saattanut suorasukaisuudellani tai sopimattomalla huumorillani/itsekeskeisillä jutuillani suututtaa tai en muuten vaan sovi porukkaan. No laatu korvaa määrän Se on sitten 6. vrk alkanut, kauhea hinku saada eka viikko kasaan, sitten saa mennä painollaan from day to day. Tuota elämän rajallisuutta on tässä tullut mietittyä varsinkin viime kuukaudet kun on tapahtunut yhtä sun toista ikävää ja tunne siitä, ettei aikaa hukattavaksi alkoholin huuruille juuri enää ole, on vahvistunut. Joinkohan jo kaiken tarpeellisen? Hyvät yöt.
Sitä tuskin tarvitsee enää kyselläkään, joko kaikki tuli juomarin uralla saavutetuksi Itse olen huomannut, että kun koko juomisen ajatuksenakin pystyy pikku hiljaa jättämään asiana sivummalle, taakse ja lopulta pois mielestä kokonaan, sitä antoisampana juuri tämä hetki ja tulevaisuus alkavat näyttäytyä. Ennen laskin kovinkin keskittyneesti niitä raittiuspäiviäni ja muuta, mutta lopulta väsyin siihenkin, kun se alkoi tuntua jotenkin paineistavalta. Ihan tarpeeksi on ollut kaikkea suorittamisen ja saavuttamisen ja sinnittelemisen vimmaa muutenkin Se on aina yhtä huojentavaa, kun löytää juttu toisensa jälkeen omasta elämänkuviostaan sellaisia jännitteitä ja taakkoja, joista pääsee vain, kun päästää niistä irti: huojentavaa, että raittiuskin tuntuu etenevän pikemmin periksiantamisten ja poisheittämisten kautta kuin etappeja ja leveleitä saavuttamalla Toki on välillä hyvä summata, miten homma on edennyt ja mitä positiivista eteneminen on elämään ja olemiseen jo antanut, mutta itseäni auttaa eniten se, kun onnistun palauttamaan huomioni pääpainoisesti vain käsillä olevaan hetkeen ja tilanteeseen. Nyt sinulla on kuudes vuorokausi menossa ja siihen kuuluu omat ilonsa: ne saa iloita nyt ja luottaa siihen, että aika pitää itsestään huolen - ajallaan
Hienoa tekstiä. Kiitos.
.
Voimallista maanantaita! Tänään on klinikkakäynti tiedossa. Mietinpähän vaan mitä siellä puhuisin kun tuntuu, että sanallinen arkku tyhjennettiin totaalisti siellä vuoden päivät käydessäni. No työntekijä on sama (hyvä!) joten eiköhän siitä jotain kehkeydy. Voi ainakin jollekin ymmärtävälle taholle valittaa sitä, kun ei ole onnistunut lopullista raittiutta tavoittamaan. Lääkkeitä en huoli mitään paitsi antabus-reseptin voisi pyytää pahan päivän varalle ja ehkä pitkävaikutteista melatoniinia, lääkärille ei muutakaan asiaa. Ja juonut en ole yhdeksään päivään, vaikka en päiviä laskekaan :mrgreen:
Hienoa Lizzy!
Ja voimallisesti maanantaita Sinulle! Ihanaa herätä aamuun selvänä!!
Pyydä vaan antabusta, minulle se on ollut todellinen apu joinakin hetkinä. Jo sen olemassaolo, kaapissa, laukussa, elimistössäni, rauhoittaa minua.
Meri
Huomenta Lizzy. Meitähän sitten yhdistää 9 päivän raittius. En minäkään ole juonut yhdeksään päivään. Hyvä. :mrgreen: Saitko kiinni? 
Miksi mietit lopullisen onnistumisen epäonnistumista sensijaan että painottaisit osittaista onnistumista? No- ehkä ammattilaisen kanssa kannattakin puida asioita syvällisemmin. Kyllä keskustelu syntyy liikaa yrittämättäkin. Anna tilanteen ratkaista. Hyvää viikonalkua. 
Hei Meri ja Andante hyvää viikon alkua kummallekin! Klinikalla käyty, antabus pyydetty varalle. Minua auttaa tämän alko-ongelman kanssa sen asian hyväksyminen että olen uhri, tiettyjen olosuhteiden, ihmisten, toisten ihmisten tekemisten ja tekemättä jättämisien uhri. En ole voinut valita kaikkia polkujani itse ja olen lääkinnyt itseäni juomisella. Se ei vaan toimi enää koska 1) nousuhumalat ovat mennyttä 2) krapula tulee jo pienestä (ja suuresta kestää päiviä) 3) ahdistus vain pahenee juomalla siihen päälle masennusta 4) harmittaa jo heti ensimmäisen juoman jälkeen että piti ottaa. Ehkä alan käyttää huumeita. Uusi aine voisi auttaa taas muutaman vuoden. Täytyy harkita. Viinaa ei ainakaan viitsi enää juoda. Minun vastuullani on, että ELÄN elämääni. Ihan sama mitä muut ajattelevat tyylistäni, elän vaan ja mulla on siihen oikeus (tietyissä rajoissa :mrgreen: ) selvällä viron kielellä: haistakoon paska 
Mitä vanhat silmäni joutuvatkaan vielä päivän päätteeksi lukemaan? 
Lizzy, antoivatko ne sulle jotain punaisia ja vihreitä pillereitä siellä klinikalla kun noin merkillisiä ideoita täällä viljelet? Tai jätitkö kahvikuppisi pariksi sekunniksi vartioimatta? Pöh! Uusin megahitti: “Lizzy in the sky with diamonds”… Tilulii…
OK, läppäilyt sikseen. Hyvä,että kävit klinikalla. Tota uhrijuttua vois vähän pohtia. Itse olen eri näkökannalla, mutta menis tässä pitkäksi.
Samoin sulle hyvää viikkoa ja palataan.
No huono läppä oli 
Raitista tiistaita kaikille! B-vitamiini, magnesium, D+kalcium, sinkki -tabut huiviin ja kipin kapin töihin menoksi (antab. saa odottaa pahempien aikojen pyhiä).
Saanko kysyä lizzy miksi et ota muutenkin antabusta? Eihän raittius toki senkään varaan yksinään saa perustua, mutta itse olen ajatellut että ennemmin jos ottaisin antabusta epäsäännöllisestikin, niin ottaisin sitä nimenomaan silloin kun on hyvä fiilis raittiudesta ja HALUAA olla raitis. itselle tuli vaan mieleen, että jos ottaisinkin lääkettä vasta silloin kun tekisi yhtäkkiä mieli juoda, niin ottaisinko sitä? No, kaikki ei varmaan ole näin kierolla mielellä pelissä mukana ja itsellä ehkä luotto itseen edelleen huono, ja ajatus raittiudesta toisinaan hatara, siis silloin kun riippuvuuteni alkaa huutelemaan aivan omia juttujaan. Tapoja on monia ja kysyn siis ihan kiinnostuksesta
Tietysti saa kysyä Syy on yksinkertaisesti se, että pidän antabusta ihan yhtä pahana myrkkynä elimistölle, (maksalle jne) kuin viime aikoina käyttämiäni alkoholimääriä. En käytä mitään ennen kuin on pakko. Ja pakosta puheen ollen…antabuksella tuntuu kuin olisi pakolla raitistelemassa ja jos oikein tahtoo juoda, ei ole mikään temppu jättää nappi ajoissa pois. Itsellä juominen perustuu yleensä suunniteltuun naukkailuun, ei siihen että jotenkin yhtäkkiä vain retkahtaisi juomaan. Mielummin otan napin ns. ennalta ehkäisynä: matkat, juhlat tms. tilanne, jossa mielelläni joisin edes hiukan. Tämä ajattelu toimii itselläni ehkä tunne “myrkyttäväni” kehoa joka päivä tavallaan turhaan.
Mukavan tuntuinen raitis päivä puolessa, lihaskunto tälle päivälle tehtynä ja nyt täytyy lähteä viemään hoitokoira vielä lenkille, vanha saksanpaimenkoirapoika, tottelevainen kuin mikä Tuosta melankoliasta ja peikoista sekä päivänpaisteista hmmm… minä en pidä juuri tuosta suomalaiskansallisesta melankoliasta, haikeudella mässäilystä ja pidän taas erityisesti päivänpaisteesta, iloisista elämänmyönteisistä ihmisistä, jopa tekopirteistä jumppaohjaajista 
(mutta nämä ovat makuasioita tietty) Ihan hirveintä mitä tiedän ovat esim. Kaurismäen elokuvat, jossa joku synkkämielinen mulli urahtelee ja ruma nainen teryleeneissä kiskoo röökiä penkin päässä ja kaikki on niin perkeleen kamalaa…Ciao ja pirtsakkaa päivää!
Kiitos päivän nauruista!!
Kaurismäki-fanina nauran noille kohtauksille jo niitä nähdessäni Arvottomissa on kohtaus, jossa Matti Pellonpää iskee naisen, surkeanaamaisen ketjupolttaja Kati Outisen. Matti kysyy: “Aiotko todellakin jäädä loppuiäksesi vahtimaan keitettyjä nakkeja?” Tämän jälkeen seuraava kohtaus on välittömästi se, jossa Matti ja Kati ajavat autolla yössä, tupakoivat eivätkä sano mitään Ja ON surkiaa!
Mäkin jollain tasolla olen Kaurismäki- fani. Mutta ainoastaan siksi, että tiedän Suomen olevan täysin jotain muutakin. Pännii vaan kun silloin harvoin kun Suomesta tulee jotain telkkarista, niin nämäkin leffat ovat tyrkyllä. Tosi hyvää Suomi-imagoa! 
Ja täkäläisten ei valitettavasti näinollen tarvitse edes “etsiä kunnes löytävät”.
Minun Saksa-vuosinani A. Kaurismäen Der Mann ohne Vergangenheit veti salit täyteen sekä dubattuna, että tekstitettynä levityksenä: eräs kaveri sanoi, että vasta alkuperäisen ääniraidan kuullessaan hän tajusi Kaurismäen komediallisen puolen. Ite tykkään nykyään enemmän M. Kaurismäen leffoista, hyviä dokkareita ja erityisesti Kolme viisasta miestä on piristävä poikkeus tässä Pahojen poikien ja Levottomien maassa. Siitä huolimatta, Matti Ijäksen noteeraan maamme ehkä parhaaksi ohjaajaksi: sen juttujen koomisuus on mulle mieleisempää ja stooritkin ovat vähemmän alleviivaavia kuin etenkin A. Kaurismäen saarnat.
Saksassa tehdään nykyään paljon hyviä leffoja! Kyllähän Good bye, Lenin! ja uudemmista esim. Soul kitchen ovat aika reteitä pätkiä
OK. Pitääpäs yrittää saada ajankohtaisia suomalaisia leffoja jotenkin koneelleni ennenkuin rupean ottamaan kantaa enempää. Lupaan: Etsin kunnes löydän.