Day eleven!
Heräsin neljältä, kun oli vilu, no mittari kainaloon ja 38:han sieltä tuoi tulokseksi, nyt alpo naamaan ja pajautin, niin jos se tulis uni uudestaan, ei mul muuta täs vaiheessa…
Moikka ja hatunnosto aloittajalle, ei ne nitkut kestä enää ku pari viikkoa, siitä sitten päivä päivältä enemmän tarmoa 
Kiitos viestistäsi! Mulla alkaa onneks levottomat jalat ja kädetkin helpottaa, joten saa nukuttua jo suht hyvin. Se unettomuus saa pään pahiten sekaisin, mutta tsemppiä sulle, kyllä sä selviit. Pitää olla vaan päättäväinen ja ainakin mulla se toimii. Nää olot mä kärsin ekan ja vikan kerran. Elämässä on niin paljon kaikkea siistimpää, kun vetäminen ja möllöttäminen. Loppuvaiheessa ei kiinnostanut enää mikään ja tuli vaan maattua yksin himassa ja kaikki sosiaalinen elämä pysähtyi… Tsemiä kyl sä onnistut!
Päivä 12.
Hikoilin koko yön, kuin sika! Alkaa vissiin virustauti hellittää? Muuten aika seesteinen olo ja luulen et alkaa reflat olee kärsitty. Yllättävän normaali olo ja ei tunnu olevan masiksia yms. Hei kyl tää näköjään tästä! Tack och adjö!
Päivä 13. Kuume tosiaan hellittänyt ja alkaa influenssa olla voitettu, mutta muuten olo aika nuukahtanut. Päässä särisee ja iho nipistelee, kuuluu varmaan refloihin… Muuten ihan ok ja minkäänlaisia vetohaluja ei ole. Mielessä kyllä käynyt, kun olo influenssan kanssa paska, niin olis saanut kummasti jelppiä siihen, mutta se idea meni nopeasti ohi. Nyt tässä odotellaan vaan taudin talttumista ja mielenkiinnolla, minkälainen olo on sen jälkeen. Uskon että voiton puolella olojen suhteen, mutta miten sitten toi psyykepuoli? Ainakaan nyt kuumeisena ei ole ollut muuta masista, kuin tää sairastaminen ja himassa olemisen sietämätön rasite. Nooh, kohta pääsee taas liikkeelle ja ihmisten ilmoille ja harrastusten pariin. Vkl jatkoja kaikille! :mrgreen:
Kiitos tilanne päivityksistä. Niin, pari viikkoa sinulla tässä mennyt, joten pahin on jo kuitenkin takana. Kun pääset liikkeelle, niin se taas helpottaa sitten tuon ns. muun elämisen järjestymistä sitten.
Day 16! Influenssa hellitti ja olo on kun uudella ihmisellä. Pikkasen jalka painaa, mutta meen illalla pelaamaan lätkää ja ylipäänsä liikkeelle pääsy on niin jees. Reflat alkaa olla siis lusittu. Kiitos kaikille tuesta ja mua ei enää täällä tässä roolissa enää näy. Käyn kyllä tsemppaamassa muita varmasti, kun sitä en kauheasti tän oman projektin varrella ole paljon jaksanut. Tervettä itsekkyyttä, näe mä ton asian. Maailma on auki ja mä hyppään nyt sinne mukaan, zau! :mrgreen:
Mukava lukea positiivista tekstiä täällä. En itse liputtais vielä vaikka hyvin mennytkin sinulla , tahtoo kultaantua muistot nopeasti ja siihen henkiset oireet päälle. En halua masentaa ja jokainenhan meistä kokee oireet omalla tavallaan. Vahva tahto mitä sulta taitaa/näyttää löytyvän vie pitkälle. Ootko suunnitellu mitä alat tekemään nyt kun aika ei mene narkatessa? Tämä on itelleni iso ongelma ollut ja tulee olemaan.
No mä oon pelannut lätkää ennen sitä narrkausaikaa ja kun käy 4-5 kertaa viikossa jäillä, niin ei kerkee narkata!
Hei!
Kiitos kun kirjoitit tämän prosessisi tähän. Siitä on hyötyä myös muille. Konkretiaa.
Kovin on hiljaista täällä kuivurissa, ei kehtaa omiakaan mietteitä sen enempää tänne laitella kun ei oikein saa keskustelua aikaan. Harmi =/
Miten on erossa pysyminen onnistunut? Itseä vähän pelottaa/mietityttää tuo erossa pysyminen että pystynkö siihen…
Niin, hiljaista täällä on, koetetaanpas kirjoitella. Siitä se silloin vilkastuu.
Tässä on hyvä ketju Xonesta eroon pääsemisestä, kun on halu päästä eroon aineesta, niin se kyllä onnistuu. Hyvinä hetkinä on tarpeellista tehdä suunnitelmaa siihen, että miten toimii jos ja kun heikko hetki jossain vaiheessa tulee. Yksin neljän seinän sisällä pähkäileminen ei oikein tahdo onnistua, seinät kaatuu päälle ja kynnys madaltuu entisestään. Tai no joku voi tehdä tuollakin keinoin, mutta harvemmin 
Tere! Niinhän siinä sitten kävi, että heikon hetken tullen repsahdin. Kyllä voi vituttaa. Parit ekat nokat toi taas kivan olon ja sen jälkeen ihan booring… Nyt taas neljättä päivää jo ilman ja luulisin, että kun tuossa välissä ei tullut vedetttyä kun vissiin reilu kasi tauluun ja kun kärsin jo kerran kunnon feflat, niin ei tulis niin rankkoina. Kertokaa jos jollain kokemusta asiasta. Nyt on myös reilusti lyricaa, alproxeja ja sit on 5 oxycontinia. Uskaltaakohan niitä ottaa? Tämä on nyt se mun viimeinen kärsimys tässä elämässä tolla aineella. Laittakaa hei ihmeessä viestiä, se jeesas ihan törkeesti viiemiksikin!
Kohti kesää mennään ja streittinä meinaan mennä! 
Day 7! Alkaa olee taas ok fiilis ja joka hetki lähemmäksi päämäärää mennään. Tsemii kaikille, jotka kärvistelee, kyllä se aurinko paistaa vielä sisäisestikin, kun vaan pysyy tiukkana!
7 päivää! Hyvä, siitä se lähtee, kasvata motivaatioitaisi tietoisesti. Kuten olet huomannut, niin päihteily ei tuo sinulle mitän hyvää. Sekin vähäinen hyvyys, on lyhytaikaista. Ajalllisesti taas asian korjaaminen vie pitkän ajan.
Kaikkia keinoja kannattaa tietoisesti hyödyntää, asioita jotka on “pois pahanteosta”.
Tsemppiä tähän päivään ja tuleviin.
Joo niinhän se menee. Vituttaa vaan, et piti repsahtaa, mutta vissiin se on aika yleistä? Nyt on niin väkevä olo siitä, että en meinaa lipsua jz päästä oikeesti eroon. Onhan toi homma ihan turhan kanssa, mutta kohti uusia seikkailuja ja ilman päihteitä tällä kertaa. Tossa on nyt yks mimmikin kuvioissa, ei kylläkään tiedä näistä mitään, mutta tuo lisää tsemppiä ihan helvetisti. Ei noista aurinkoisista keleistäkään haittaa oo :mrgreen:
Day 11. Fyysiset oireet selätetty vol 2. Lähinnä nukkuminen ilman budia, alpoja ja lyricaa vaikeaa, mutta niillä nukkuu hyvin. Yhdellä luricalla (150mg) pärjännyt koko päivän ja alpoja mennyt kanssa yksi vaan. Eli suht kivasti pyyhkii. On nuukahtanut olo, mutta käsittääkseni se on henkistä lamaa nyt ja kyllä se aurinko rupee paistelee jossain kohtaa kirkkaastikin. Kyllä se on kuulkaa nyt niin, että paluuta vanhaan ei ole ja kaikille, niille jotka miettii lopettamista, niin lopettakaa ihmeessä. Kaikesta kivasta ja vähemmän kivasta täs elämässä joutuu yleensä jotenkin kärsii, mut se kannattaa ainakin tässä vaiheessa. TSEMII!!!
Tsemppiä sinulle edelleen. Sinulla on kova motivaatio, jos se joku päivä on heikompi, niin huomio se. Eli sekin voi olla joku päivä heikompi.
Sinänsä toipuminen on prosessi. Joku käy tosi syvällä pohjalla, lopettaa ja ei retkahda. Joku taas retkahtelee ja toipuu silti. Tosin tuo pohja on sitten oma asia, henkilökohtainen pohja. Suurin osa kyllä retkahtaa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Se riippuu niin monesta asiasta loppupelissä.
17 päivä menossa ilman ja kivasti menee. Ei pää tuota mielihyvää juuri mistään, mutta epäilen, että kun mielihyvä on pitkän aikaa ollut kemiallista, niin hetki vierähtää ennen kuin se palautuu? On tää aikamoista taistelua, mutta vetämisen himoa ei ole yhtään ja tää nyt kestää sen minkä kestää. Itseppä oon aiheuttanut sen… Kaikille tsempit, kyllä se meiltä onnistuu!