Mitä tahansa elämässä tapahtuu, muista lapset. He rakastavat sinua vaikka maailman ääriin.
En osaa sanoa mitään kuntoutumiseen liittyvää, itse olen ottanut vasta puolikkaan askeleen, mutta niinkuin omassa ketjussani sanoin, oman hengen vieminen käy mielessä useinkin.
Sikäli tuttua.
Mutta aina kun se olo tulee, halaan lapsiani tai ajattelen heitä, heille olen kuitenkin tärkeä ja heillä on “elämän kirja” vielä puhdas. He tarvitsevat vielä multa apua sen kirjoittamiseen.
Itse en ole pystynyt aiemmin vastaanottamaan apua, ja nytkin se tuntuu liian raskaalta, mutta asian kertominen vanhemmille auttaa sen verran että he patistavat, ja he tietävät joten tavallaan isoveli valvoo…
Muista lapset! Ja itse yritän ajatella koko aika että kukaan ei ole kuollut, ja jos ei kuole niin se on jo iso voitto!
Kiitos teillle kaikki…
On ollut rankka päivä taas,tuntuu niin yksinäinen…on tullut aika hurja realitycheck mulle,että minkälainen mies on ollut…
En ole oikein jaksanut itse tänne kirjoitella. Sain kunnon flunssan jälkitautineen ja siinä useassa antibioottikuurissa meni mehut täysin ja, koska on syksy, olen muutenkin alavireinen. Toissa iltana kirjoitin ja poistin kirjoittamisiani ja sunnuntainakin ehdin kirjoittaa pitkät pätkät muualle, mutten sitten lähettänyt.
Tänä syksynä en itse ole haaveillut ns katoamisesta tai sellaisesta itsemurhasta, jota ei ymmärrettäisi itsemurhaksi vaan näyttäisi tapaturmalta, mutta viime syksynä ja kaksi vuotta sitten herättyäni peliriippuvuuteen, se oli vakio “haaveeni”.
Kuitenkin sitä ymmärtää, että tunteet ja olotilat ovat hetkittäisiä. Alakuloisenakin löytää niitä ilon aiheita eikä menneisyyttä ja isoja tehtyjä virheitä voi muuttaa eli siinä häpeässä ja syyllisyydessä piehtaroimisessa on rajansa. Masentuneelle on vain paha sanoa, että se olisi hetkittäistä tai, että ryhdistäydy. Olen ajatellut itse, että nämä alakulon ajat kuuluvat koko pakettiin, ja silloin kun näin menee voin rauhassa laittaa päätäni puskaan ja olla surkeana, miettiä asioita ja toivoten siitä sitten löytää ulospääsyn.
Tällä hetkellä myös omalta kohdaltani moni asia on muuttunut ja muuttumassa. Olen ihan varma, että töistä tulee lähtö. Pelkään talon ulosmittausta. Meillä alkoi YT:t ja sellainen kolminumeroinen määrä meistä saa lähtöpassit. Siinä ei paljoa ilahduta, että tosiaan ulosottoni on nyt työnantajalla tiedossa enkä ole kuullut pomostani yhtään mitään noin kuukauteen. Aikaisemmin laittoi meiliä, ettei koske meitä tai minua, mutta nyt ei ole laittanut - eli koskee kuten tiesinkin, mutta itsekästä puhua itsestäni vain.
Keskustelupalstoilla ei voi ohjeistaa tosiaankaan kovinkaan paljon toisia, muuta kuin konkreettisilla tilanteeseen liittyvillä neuvoilla, eli mistä saa apua. Tunneasioihin ja parisuhteisiin ei voi puuttua. Ei voi nostaa toista ahdingosta tai masennuksesta, mutta voi olla henkisenä tukena siinä paranemisessa ja meidän tapauksessa peleistä irti pääsemisessä.
Pp14 
Kaks viikkoa takana kliniikkalla tänään, ja vielä 2 viikkoa edessä,ja kyllä tämä vielä selviää,tietysti se on ollut rankka,mutta nyt näen ainakin vähän valoa…
Vieläkin soitin velkaaneuvottoja tänään,ja hän sanoi että kyllä tämä on ihan pikkuasia, tämä vieläkin selvitää…
Että tänään on hyvä päivä ja näen nyt että on ollut aika paljon ongelmat…
Kiitos teillle kaikille, ja ens viikko ensimäinnen ga kokous
Nyt olen ollut kotona 4 päivää rehabin jälkeen, ja vieläkin 5 viikkoa pelitön…ja elämä tulee pikku hiljainen takaisin!
Vieläkin täytyy mennä pankiin kysyä jos on mahdollista saada järjestyslainaa, mutta otan nyt päivästä päivään
Ihana kuulla! Asiat selviää hiljalleen pelaamattomuuden myötä. Tsemppiä jatkoon!
Pelasin 40 CENTIÄ kun se oli jo tilillä ennen lukitsi sitä,ja herranen aika mikä huono olo, kerroin se muijalle ja tietysti hän vähän kysyi miksi? Ymmärrän sitä,ja en varmasti haluaa pelaa enää,tuo olo on niin paha ja elämää on liian hauska…
Nyt vaan vähän hermostuu mennä velkaneuvontoon ja pankkiin jos on mahdollista saada 50k järjestyslaina…
Hyvä päivänjatkoa ja pelitön päivä
No niin…on ollut pitkä aika ,ja vielä pp,ainakin yli 10 kuukautta nyt! Ja on se hyvä tietysti…mutta tuo velkaat, menee nyt ulosottoon, onko se mahdollista elää sen kanssa? En tieä kuinka rahat riittää asuntolainaan ja niin pois päin,että olo on aika paha täällä hetkellä…mutta,jatketaan, en voi tehä mitään muuta
Mahtavaa kuulla että olet ollut pelaamatta. Ulosoton kanssa voi elää ja siihen tavallaan tottuu. Googletappa “rotvallin reunalla ulosotto laskin”, näet paljonko nettopalkastasi jää käteen ulosoton jälkeen. Kovasti tsemppiä!