Hei
Tänään on ärsyttänyt lähes kaikki. No tällaisiakin päiviä on. Olen vasta tänään palannut arkeen loman jälkeen tai ainakin siltä tuntuu. Kaikki vanhat ongelmat on taas täällä ja päällä. Lomalla en oikeastaan murehtinut mitään mutta nyt. Asiat vain pyörivät mielessä, eivätkä anna rauhaa. Luulin jo käyneeni läpi niitä mutta vielä tarvitaan lisätöitä ennenkuin ne on lopullisesti selvitty. Kaikkea en voi muuttaa vaan minun on myös opittava hyväksymään jotain asioita, joita en voi muuttaa ja elämään niiden kanssa sovussa. Koen kuitenkin, että muutosta tapahtuu pikku hiljaa.
Hei
Eilen käytiin ostoksilla, niin siellä teki mieli pelata Täyspotissa. Se onkin ainut paikka, jossa mun tekee mieli pelata aina, kun käyn siellä. En tiedä mistä johtuu. En ole siellä mitenkään voittanut isosti vaan hävinnyt mutta aina siellä tulee pelaaminen mieleen. Miksi pelaisin? Hyvä kysymys. Tällä hetkellä en keksi mitään hyvää syytä pelata mutta huonoja syitä kyllä tulee mieleen roppakaupalla. Siis ei enää pelejä!!!
Kun sairastuin, niin lapsuuden aikaiset “ystävät” hylkäsivät minut täysin. Heistä ei ole kuulunut mitään. Että sellaisia ystäviä! Nyt sairaana voimavarani eivät ole riittäneet uusien ystävien etsimiseen, joten olen aika yksin. En kuitenkaan koe olevani yksinäinen. Olen mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Tietysti olen ollut surullinen menetyksestä mutta en sille mitään voi, kun he eivät halua enää olla kanssani. Niin sairas en ole, että minusta näkyisi päälle päin jotain eikä ajatteluni ole muuttunut tai vääristynyt. Miehenkin mielestä minä hoidan kotiasiat paljon paremmin kuin moni muu, jonka hän tuntee. Ainakin mies arvostaa minua sairaudesta huolimatta vaikka onkin välillä, kun minulla ollut huono kausi, joutunut käymään ruokakaupassa ja laittamaan itse ruokaa.
Nyt tuntuu, että parempaa kohti mennään, kun lääkkeet on alkaneet kunnolla vaikuttamaan, lopulta. Monia vuosia sitä helvettiä kestikin ja lisänä vielä lapsuuden aikainen trauma, mikä piti selvittää. Kohti pelaamatonta tulevaisuutta luottavaisin ja rohkein mielin.
Tiesitkö että sinulla on ihmeellinen mies ?
Hei
Oikeastaan tuntuu tosi oudolta, että aloin vuosia sitten pelaamaan varsinkin, kun olen läpikäynyt 3 erilaista terapiaa näiden 12 vuoden aikana. 2 niistä maksoin itse ja 1 Kela avitti. Mutta masennuin 5 vuotta sitten niin pahasti eikä silloinen lääkitys auttanut vaikka muutoksia tehtiin. Nyt kun lääkitys “kunnossa” koen. että terapiat vaikuttavat vieläkin vaikka olivat silloin aikanaan raskaita käydä läpi mutta niiden hyöty jatkuu koko loppu elämän. Kuten hyvän terapian tarkoitus onkin.
Olen käynyt niin syvällä, että tämän hetken ongelmat tuntuvat varsin pieniltä verrattuna aikaisempaan. Mä olen itselleni liian ankara vieläkin. Pitäisi osata hellittää ja opetella nauttimaan asioista, jotka hyvin eikä aina murehtia ja valittaa.
Hei
Tänään olen erityisesti miettinyt ihmissuhdeasioita. Nyt on suku vuorossa. Noin 11 vuotta sitten paljastin, toin esille suuren salaisuuden, joka ei kestä päivän valoa
Sillä seurauksella. että minua uhkailtiin ja minut ja äitini suljettiin suvusta pois. Sekä meidän leimattiin hulluiksi. Tämä kaikki sen takia, ettei hienot kulissit sortuneet ja samalla vältettiin mahdollinen tuomio. Minua ei uskottu. Kukaan sukulainen ei ole ollut yhteydessä minuun tai äitiini. Se on sääli, koska minä tykkäisin sukujuhlista. Tykkäisin kovasti kestitä sukulaisia ja ystäviä. Ennenkuin sairastuin tein sitä usein. Järjestin bileitä kavereille ruuan ja juoman kanssa. Tosin ne bileet olivat melkein aina minun luona ja kutsuja vastavierailulle tuli harvoin. Mutta minä tykkäsin kokata ja leipoa. Minun pitäisi keksiä jotain sen tilalle, koska tietyt sukulaiset eivät koskaan anna anteeksi minulle salaisuuden esille ottamista vaan toivovat minun kuolemaa kuten yksi minulle sanoi, että joutaisin kuolla pois, jos osaa olla hiljaa ja valehtelematta. Mulla on tällainen suku. Toivottavasti muilla on parempi.
Huonoina hetkinä olen hävennyt itseäni ja syyttänyt itseäni siitä, että pilasin sukusuhteet vaikka tiedän, että vika ei ole minussa vaan heissä, kun eivät pysty kohtaamaan totuutta. Sille minä en mitään voi. Nyt kaikki serkkuni uskovat, että minä olen vainoharhainen, valehteleva sekopää. No antaa heidän uskoa niin, ehkä heidän on helpompi elää niin.
Oikeastaan outo kysymys!!! Tiedätkö sinä, että usein menestyneen ja ihmeellisen miehen takana on nainen? Ilmeisesti ET. Mä olen masentunut mutta minussa on monia muitakin ominaisuuksia, kykyjä ja taitoja. Mieheltä on kysytty, että millainen vaimo hänellä oikein on, kun hän osaa ottaa niin hyvin asioita huomioon. NIIN!!! Minulle tulee nyt Jacklin Kennydy mieleen, joka totesi Marilyn Monreolle, että kyllä sinä tuon miehen (Jack Kennydy) saat mutta muista, minä en enää sitten ole järjestelemässä asioita!Niinpä…
Et näköjään ymmärrä niin et ymmärrä, turha selittääkkään.
Sen verran voin et yleensä miehelle vaimon sairaus on raskas taakka, jonka kanssa oppii jotenkin elämään tai sitten ei.
Sä olet erityisen onnekas, kun sun miehes tajuaa sua niin hyvin.
Minä olen niin rikki että en kestä mitään muita kuin tukevia viestejä nyt. On ollut niin paljon menetyksiä ja vielä tähän mennessä ei ole tullut paljoa uutta tilalle. Välillä tuntuu, että elämä on yhtä luopumista milloin mistäkin ystävistä, sukulaisista, työpaikasta, terveydestä, lasten saamisesta… Jäljelle on jäänyt mies ja äiti. Toki arvostan näitä kahta viimeeksi mainittua tosi paljon.
Hei
Eilen meillä oli vieras, jota sain kestitä koko päivän. Puhuttiin myös paljon, syvällisiäkin. Sain kokea entisestä elämästä parhaimmat puolet. Se oli ihanaa. Nyt tiedän, että selviän pikku hiljaa ja elämässäni tapahtuu muutoksia tai on jo tapahtunut muutoksia
Pelaamisen suhteen tuntuu tapahtuneen iso askel totaali pelaamattomuuden suuntaan. Jotain on kolahtanut paikalleen. Kyselen itseltäni, miksi minun pitäisi pelata tai mitä hyötyä pelaamisesta olisi. En keksi yhtään hyvää syytä pelata vaan päinvastoin. Vihaan edelleen pelejä, niiden näkeminen ihan yököttää tällä hetkellä.
Hei
Makselin laskut ja jäi taas tavanomainen summa omiin menoihin ja bensaan. Se ei ole paljon mutta on riittänyt tähänkin asti, kun ei tuhlaa. Tämä on jo kolmas kesä, kun pitää pihistellä, kyllästyttää… Se siitä pelien “ilosta”. Sain kuitenkin käytyä kampaajalla ja ostettua kesäkukkia. Mulla on kaapit täynnä vaatteita, kun ennen pelaamista, olin kova shoppailemaan. Tuleepahan pidettyä ostetut vaatteet nyt.
Olen “siivonnut” elämääni viimeiset 10 vuotta. Siihen se energia taisi mennä. Kun en oikein meinannut jaksaa mitään muuta. Nyt mielessä siintää uusi pelaamaton ja velaton elämä kuin joku “paratiisi”… Sitä kohti…
Hei
Nyt kun muistelen, niin mulla pelaaminen ollut aina kausiluonteista paitsi eka puoli vuotta. Muutoin olen pelannut kuukauden tai kaksi “hullun” lailla kunnes luottokortti tapissa. Sitten tuli pakkostoppi ja alkoi velkojen maksu ja ääretön v*tutus siitä kuinka " tyhmä" sitä on ollut pelatessaan ilman huolen häivää. Mulle pelaaminen on aiheuttanut vain ongelmia. Ei ainoastaan taloudellisia vaan myös psyykkisiä ja sosiaalisia. Pahimman putken ollesssa päällä pelasin 8-10 tuntia päivässä, niin ei siinä jäänyt aikaa hoitaa ihmissuhteita. Ja milloin en pelannut mietin koko ajan pelaamista, olin poissaoleva, ärtyisä, eristäytynyt ns. muissa maailmoissa. Pelatessa olin psyykkisesti aivan rikki. Mulle peleistä on ollut vain haittaa, joita nyt pikku hiljaa korjataan…
Heippa
Kitkin pahoin rikkaruohottuneen kukkapenkin niin mulle tuli mieleen siinä kitkiessa että rikkaruohot on kuin peliongelma. Niistä on tosi vaikea päästä eroon. Heti kun tulee vähän tilaa niin ne alkavat kasvaa ja jos ei tee mitään niin rehottavat pian valtoimenaan. Jos pienikin osa rikkaruohosta jää niin se alkaa taas kasvamaan kuten pelilngelmakin. Rikkaruohoista on vaikea päästä eroon mutta “hyviä” kasveja on joskus vaikea saada kasvamaan kuten pelaamattomuuden opettelu on ollut mulle. Pelaamiseen on niin helppo palata kun uusien tapojen opettelu on työlästä ja aikaa vievää… Jos on jäänyt jotain mikä ruokkii pelaamista niin on suuressa vaarassa pelata niinpä pitäisi “kitkeä” kaikki sellaiset asiat pois.
[quote=“koolibri”]
Hei
Yrittäjä, hyvä, että sait velat maksettua ennen pelaamistasi ja lisälainahanat kiinni. Tsemppiä nyt vain pelaamattomuuteen. Minusta kaikki kasinopelit on pelkkiä rahasyöppöjä, ei mitään muuta. Pokerista en tiedä, koska en sitä osaa mutta tiedän, että on joitakin harvoja ihmisiä, jotka elättävät itsensä ja perheensäkin pelaamalla ammattilaistasolla pokeria. Mies tuntee ja tietää muutaman. Se kuinka rikasta tai köyhää heidän elämänsä on, en tiedä.[/quote
…
Sä oot mahtava Yrittäjä kun kerrot niin reilusti noista pelailuhommista, tollasta avoimutta toivois kaikille.
Kun kuitenkin me kaikki tiedetään mitä tää on !
Jaksamista ! Ja pysy linjoilla.
Koolibri, osaaks sä neuvoo tätä Tinjaa, meillä kun on molemmilla sitä masistaustaa ja yksinäisyyttä, näin olen ymmärtänyt, miten sä jaksat eteenpäin ja oletko sinut menneisyyden kanssa.
Kertoisitko kun en jaksa lukea aikaisempia kuinka kauan pelasit ja menetitkö paljonkin rahaa peleille.
Mulla nyt pelihistoriaa takana melko tasan kaks vuotta ja rahaa oon hävinny 7- 8 tuhatta.
Eka vuos oli täysin sumusta hullaantumista uudesta jutusta ja tää toinen vuos tätä irti räpiköimistä melko huonolla menestyksellä, jos pystyt jelppaathan.
Tinja
Niin tollasta mun pelaaminen oli pahimmillaan. Siinä paloi myös rahaa valtavasti. Mä pelasin satasilla per päivä.
Mä elän päivä kerrallaan myös masennuksen kanssa. Menneisyys ei vaivaa enää päinvastoin olen tyytyväinen että olen päässyt joistakin ihmisistä eroon lopullisesti. Elämään tulee kyllä uusia asioita ja ihmisiä kun on valmis siihen. Mä olen yksin paljon mutta en ole yksinäinen. Nyt mulla on aikaa itselle. Aikaisemmin ei ollut kun oli ihan “sairaan” vilkas sos.elämä. Aina piti olla menossa ja järjestää jotain. Oikea oravanpyörä ja sitäkin kesti vuosia.
Hei
Yrittäjä kiva kun kerroit pelaamisestasi niin tuli taas kirkkaasti mieleen millainen “h*vetti” se pelaaminen oli mulle. Eikä viimeisestä kerrasta ole kuin vähän yli pari kuukautta. Tekee hyvää muistella sitä “mahtavaa” peliaikaa… Voimia… Pelaamattomuuteen…
Hei
Tinja mielelläni auttaisin sinua jos vain voisin mutta oma pääkin taitaa olla sekaisin. Kirjoittelen tänne lähinnä omia pelaamiseen littyviä juttuja. Jos niistä on jollekulle hyötyä niin hyvä ja jos ei niin voi jättää lukematta… En minä osaa ketään neuvoa enkä haluakkaan vaan jakaa kokemuksia siitä pelaamisesta miksi pelaa tai pelasi. Mun kokemukset on mun kokemuksia ja jollain toisella voi olla ihan erilaisia kokemuksia enkä niistä ala väittelemään. Minun kohdalla on kyse hyvin vakavasta pelipngelmasta ja olen nyt sen lopulta tajunnut ja itselleni myöntänyt. Jos siitä alkaisi tervehtyminen…
Tsemppiä Tinja ja koita jaksaa.
Moi Koliibri
Pakkohan se on jaksaa, toi moka mulla otti vaan tosi koville, yllätyin itsekkin.
Mielelläni luen sun tekstejäs muustakin kun peliongelmasta, kun siittä masiksestakin oon kärsinyt ja ajoittain kärsin vieläkin niinkuin sinäkin.
Jotenkin on hyvä tietää että jossain on ihmisiä joilla on jotain samankaltaista. Nytkin kun kerroit peliongelmasi vakavuudesta niin osaan laittaa asioita paremmin oikeisiin mittasuhteisiin.
Sitä jos vaan pyörittelee omassa pääsään kaikkee saattaa alkaan vääristeleen asioita.
Ja Koliibri, kyllä sä osaat auttaa, pelkällä olemassaolollas autat niinkuin Isabellakin, ei olla niin yksin.
Sinäkin olet tärkeä.
Kumpa muistais kuitenkin et me kaikki ollaan muutakin kuin ongelmaisia, ollaan ihmisiä, ja yritetään olla ihmisiks.
Tinja
Hei
Kiitos Tinja säkin olet tärkeä. Niin tota mäkin muistuttelen itselle, että peliongelma on vain yksi osa elämää. On muutakin me ollaan puolisoita, vanhempia, ystäviä, työntekijöitä jne. Se pelaaminen sai vain liian suuren osan elämästä. Siitä tuli koko elämä eikä muille asioille jäänyt yhtään aikaa. Mutta muutkin asiat voivat tulla liian hallitseviksi esim työ tai harrastus ja sitten elämän muut osa-alueet kärsii kuten perhe tai parisuhde. Pitäisi oppia ottamaan eri elämän osa-alueet huomioon ja antaa tarvittava huomio ja aika niin ettei mikään hallitse liian kauaa. No pelaaminen täytyy mun jättää pois. Mutta peliongelma mulla on ja pysyy koko loppuelämän mutta sekään ei saa ottaa liian suurta paikkaa mun elämässä. Ehkä ajan kanssa helpottaa…