Kiva kuulla, että olet rauhallisempi ja stressi hellittänyt. Varmaan ajan kanssa tilanne tasoittuu vielä. Toivon todellakin, että miehesi pääsee peleistä eroon.
Mä tein sen osittain, avauduin ystävälleni peliongelmasta. Vähän kaunistelin tilannetta. Kerroin siis tämän hetken tilanteen. Että sorrun aina parin viikon välein ja menee parikymppiä - viisi kymppiä kerralla plus sen säästötilin 800 euroa. Hän yllättyi täysin, ei osannut aavistaa, että kärsin peliongelmasta. Ihmetteli miksi en ole kertonut aiemmin… Aion kyllä myöhemmin kertoa koko totuuden.
Minä olen myös uusi täöllä enkä oikein tienny aloittaako uuden ketjun vai vastaako näihin valmiisiin. Minulla se tilanne että mies pelannut vuosikausia ja nyt minulla alkaa voimat olla siiinä pisteessä etten vaan yksinkertaisesti jaksa enää tätä valhetta ja salailua. Mutta miten kauan pitäisi jaksaa? Pelaaminenhan on kuitenkin sairaus (vaikkei pelaaja sitä itse myöntäisikään), voiko sairaan ihmisen jättää??
Kerroit, että kumppanisi on pelannut jo vuosikausia. Kuinka kauan ajattelit vielä katsella, varsinkin jos ongelmaa ei hänen mielestään ole? Ajattele omaa hyvinvointiasi. Kukaan tuskin haluaa olla aikuisen ihmisen, varsinkaan oman kumppanin holhoaja.
Olet täysin oikeassa, että peliriippuvuus on sairaus. Peliongelma on vaan sellainen sairaus, että siitä ei pääse eroon, ellei itse aidosti halua lopettaa. Lopettamispäätös ei voi tulla kenenkään muun suusta tai tahdosta.
Usein peluri tarvitsee todella täydellisen, silmiä avaavan pohjakosketuksen, jotta saisi edes hieman järjen ääntä yläkertaan asti. Minulle pohjakosketus ei ollut edes luottotietojen menetys tai vaikkapa suhteen päättyminen pelien takia. Piti mennä vieläkin syvemmälle ja löytää se oma pohja.
Aikaa on kulunut tuosta kun viimeksi kirjoitin ja pahempaan suuntaan on menty. En enää jaksa. En enää yhtään mitään. Vaikka kuitenkin pitöisi jaksaa. Mutta henkinen oloni on siinä pisteessä että ei enää jaksa yhtään valhetta. Tuntuu että koko ajan vaan kaikki on valhetta. Mutta entä kun en itsekään enää jaksa, eli en jaksa enää lähteäkäön. Jonkinlainen lamaannus on iskenyt enkä jaksa enää.
Tai voit ottaa anonyymisti yhteyttä kriisikeskukseen https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto Voi helpottaa ja selkeyttää ajatuksia, jos saat puhua luottamuksellisesti jonkun kanssa. Jospa se lamaannus vähän hellittäisi, kun saisit jostain apua.
Pelien lopettaminen on pelaajan tehtävä eikä se pelaaminen lopu ennen kuin valehtelu loppuu - niin itselle kuin toisille valehtelu.
Mitä teille kuuluu nykyään?
Onko pelejä saatu loppumaan ja mitä keinoja olette löytäneet omaan jaksamiseen?
Tässä ketjussa oli hurjan paljon tärkeitä asioita otettu esiin.
Yksi on ehdottomasti se, mitä ”pitää” jaksaa, koska peliriippuvuus on sairaus.
Olen sitä mieltä, että mitään ei pidä jaksaa jos ei halua. Itse kipuilin tuon kysymyksen kanssa paljon, koska rakastan puolisoani.
Välillä vain tuntui, ettei hän rakastanut minua, kun teki minulle näin.
Minulla kesti jonkin aikaa ymmärtää riippuvuuden vaikutukset ja se, miten riippuvaisen aivot toimivat.
Riippuvuudella ei ole mitään tekemistä järjen kanssa eikä kukaan ole riippuvainen tahallaan.
Silti, meillä on oikeus rajojen asettamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Rohkaisen jokaista kääntämään huomionsa omaan itseensä ja vaikuttamaan omaan hyvinvointiin.
Peliriippuvaisen läheisenä on väsyttävää ”taistella tuulimyllyjä vastaan”, koska vain riippuvainen itse voi nostaa itsensä pohjalta.
