^ Kah, Late, et sitten lähtenytkään banaanisaarille. No, tutkimattomia ovat modejen tiet, sehän nyt on huomattu jo ajat sitten :mrgreen: 
.
Koska pahoittelit aiempaa sekoiluasi ja kirjoitit noinkin asiallisen postauksen, ja koska olen niin pirun(liian?) kiltti ihminen, yritän vielä tämän kerran vastata sulle jotakin rakentavaa, mutta mikäli sieltä alkaa jälleen puskea sitä samaa joukkotuho- tappo- ja kidutusuhkailua ja uhoamista, niin sitten kyllä luovutan kanssasi lopullisesti.
Mulla on itselläni epävakaa persoonallisuushäiriö myös noiden muiden paskadiagnoosieni kukkuraksi ja voin tunnustaa, että olen riehunut, raivonnut, hajottanut niin yksityistä, kuin julkistakin omaisuutta, ollut itsetuhoinen, väkivaltainen, kärsinyt hirveistä alemmuuden, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteista, hylätyksi tulemisen pelosta ja ylipäätään kaikenlaisista peloista jne., jne. Olen myös pyöritellyt päässäni ties mitä kauheita tuhoamisajatuksia, joskaan harvemmin olen niitä missään julkisilla foorumeilla aivan pokkana julistanut :mrgreen: . Lääkityksiä mulle on kokeiltu joka helvetin lähtöön ja munkin on sanottava, että benzot ovat niitä mulle parhaiten toimivia lääkkeitä, vaikka toki niillä onkin se kääntöpuolensa, eli ne saattavat vain ylläpitää sitä paskaa sekopäistä tilaa, etenkin ylenmäärin rouskittuna 
. Opparit taas, no niin, ovat parhaita mielipidelääkkeitä, joita maailmasta löytyy IMO, mutta kun niiden kanssa se toleranssi kasvaa ja pian ollaan kusessa 
. Lääkäritkään niitä harvemmin mielipidelääkkeiksi määräävät, vaikka se voisikin olla oikea ratkaisu monessa tapauksessa . On mulla tosin respalla mietoja oppareita(Panacod, Tramal), mutta eipä niitä mielipidelääkkeiksi ole määrätty, vaikka lähes yksinomaan siihen tarkoitukseen niitä käytänkin 
. Mulla ei ole siis mitään oikeita pahoja kipuja, mutta eipä lekurin sitä tarvitse tietää. Eikä se lääkkeiden laillisuuskaan tietenkään tolenranssin nousua estä.
No joo, se siitä. Oletko sä harkinnut terapiaa? Siis ihan kunnollista sellaista, josko Kela suostusi korvaamaan sen sulle yksityisellä ja onnistuisit vieläpä löytämään itsellesi oikein hyvän ja sopivan terapeutin. Lääkkeet kun eivät ole mikään kovin pitkälle kantava ratkaisu persoonallisuushäiriön kohdalla, vaikka ne hyvänä kainalosauvana toimisivatkin. En tiedä, millaiset hoitokontaktit sulla on vai onko minkäänlaisia, mutta mikäli käyt jossakin helvetin MTT:ssä kerran kuussa lähinnä uusimassa respasi ja kertomassa samat asiat aina uudelleen jollekin uudelle tyypille ja tähän on aikaa max. 1 h, niin eipä se pahemmin ketään auta 
. Mä suosittelen tuota kunnollista terapiaa, sillä mua se on jeesinyt todella paljon noiden kaikkien paskojen fiilisteni kanssa 
. Toki hyvän terapeutin löytäminen ja sen rahoituspuolen kuntoon saaminen vaatii oman vaivansa, johon sairaan ihmisen jaksaminen ei välttämättä riitä. En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta ikä auttaa myös, ainakin oman kokemukseni perusteella. Olen nyt 34 ja elo on kummasti seesteisempää ja mieliala tasaisempi, kuin esim. parikymppisenä . Ei tämä kovin helppoa vieläkään ole, mutta paljon tuo ikä on silti pahimpia särmiä hionut.
Mitä tulee sun tyttöystävääsi, niin sun kannattaa skarpata senkin vuoksi, ettet tahdo häntä menettää . Harva sitä loputtomiin jaksaa katsella täysin arvaamatonta ja mahdollisesti vaarallisenoloistakin sekopäätä. Tiedän toki, että skarppaaminen on huomattavasti helpommin sanottu, kuin tehty sairaan ihmisen kohdalla, mutta juuri siksi terapiaa suosittelenkin, että se antaisi sulle eväitä siihen skarppaamiseen, ts. vaikeiden tunteidesi rakentavaan käsittelyyn.
Tämä tekstini kuulosti ehkä aikamoiselta lässytykseltä, joka vain vituttaa ihmistä, jolla on pirun paha olla, mutta luulen silti tietäväni vähän, mistä puhun .
Tsemppiä .
.