Hei!
Olen jo pitkään lueskellut täällä kirjoituksianne ja nyt viimein sitten myös itsekin ajattelin kirjoittaa. Olen keski-iässä oleva työssäkäyvä nainen. Tarinani on samankaltainen kuin monella muullakin eli useampien vuosien alkoholin käyttö taustalla ja nyt koen tulleeni tilanteeseen, että alkosta pitää päästä eroon kokonaan. Minun tilanteessani ei vähentäminen onnistu, sillä kun otan sen ensimmäisen huikan, se on menoa sen jälkeen.
Rekisteröidyin Jeppeen ja tein siellä auditin, jonka tulos oli karua luettavaa. Olen nyt onnistunut olemaan viikolla juomatta mutta kun perjantai tulee, en pysty olemaan ilman vaan juon sekä perjantain lisäksi myös lauantaina. Juomiseni on kaikenlisäksi aivan tolkutonta ja humalahakuista. Juon myös yksikseni. Sunnuntaina sitten armoton pettymys omaan itseen. Nyt alkamassa toinen alkoton päivä, jotenkin tuntuu toivottomalta taas tavallaan aloittaa alusta. Yritän pitää mielessä ajatuksen päivä kerrallaan.
Kirjoittaminen ei ole vahvimpia taitojani tuoda ajatuksia esille mutta yritän kuitenkin aktiivisesti käydä täällä. On ihana, kun on tällainen paikka missä voi käydä lukemassa teidän kirjoituksianne ja saada vertaistukea tässä taistelussa. AA:ssa käymistä en halua ainakaan tällä hetkellä ajatella.
Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon! Tsemppiä kaikille, jotka olette myös luopumassa “ystävästä”!
Tervetuloa mukaan!
Monesti vaikeinta on päätöksen tekeminen.
Kun se vaihe on ohi, ja tavoite on selvä niin keinot sitten löytyvät aina tilanteen mukaan.
Omiin ajatuksiinsa ja mielitekoihinsa voi vaikuttaa, itseään voi psyykata monin tavoin. Tarpeeksi moneen kertaan itselle toistettuna melkein mikä tahansa ajatus muuttuu totuudeksi omalla kohdalla.
Minun kohdallani toimi hyvin se, että halusin tulla riippumattomaksi alkoholista, ja niinpä toistin itselleni alkuvaiseessa varmaan sata kertaa päivässä että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, ja selvänä on hyvä olla. Ja uskoin itseeni.
Ja sitten vaan jonain päivänä huomasin että tottahan se on.
Senm jälkeen onkin sitten ollut elämässä ainakin yksi murhe vähemmän, kun ei ole tarvinnut juomisasioita ajatella ainakaan omakohtaisena paiseena.
Siitä vaan eteenpäin! Usko itseesi ja huomaat että voimat riittävät!
Kiitos tervetulotoivotuksesta Mies metsänreunasta!
Olen lukenut noita sun aikaisempia kirjoituksiasi ja ottanut vinkistä vaarin eli toistelen itselleni, etten tarvitse alkoa. Ja oikein tosi, enhän minä sitä mihinkään tarvitsekaan. Siksi onkin tosi hölmöä sitä juoda mutta taustalla tietty on tuo kinkkistäkin kinkkisempi riippuvuus.
Yritän löytää myös positiivisiakin asioita tästä rimpuilustani. En esimerkiksi tosiaan ole juonut enää viikolla kuten aikaisemmin. Olen alkosta ostanut myös pienempiä pulloja viinaa. Koko ajan pitää vain olla skarppina mutta mihin se skarppaus mahtanee kadota, kun viikonloppu tulee…Ehkä nyt ei kuitenkaan kannata ajatella perjantaita, selvitetään tämä maanantai nyt ensiksi.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Tervetuloa Alviina!
Meitä on monta! Toisaalta surullista, mutta toisaalta lohdullista! Hienoa, että liityt joukkoon ja haluat raitistua, siitä se lähtee. Tosin en ole paras neuvomaan 
Minä tunnistan NIIN HYVIN tuon “ystävän”, joka on paikalla, kun kutsuu ja auttaa kadottamaan pahan olon ja murheet - hetkeksi.
Teen kovin kipeää luopumistyötä “ystävästä” ja ikävä tulee toisinaan! Tässä viimeisen raitisteluni (n. 1 kk) aikana olen ollut pari kertaa “pikatreffeillä” tuon “ystävän” kanssa ja kyllä jokainen kerta todistaa sen seikan, että “ystävän” tuoma lohtu on 1.ohimenevää 2. valheellista 3.tuhoisaa pidemmän päälle.
No, minähän nämä asiat tiedän jo vanhastaan, mutta riippuvuus on vahva. Yritän psyykata itseäni miettimään mukavia asioita (kesä, loma, jne.) mutta ei auta…
Sinulle toivon voimia ja periksiantamattomuutta. Eteenpäin pienin askelin. Ja jos harha-askelia tulee, niin uudestaan eteenpäin kohti raittiutta!!! Kyllä se löytyy ja onnistuu, kenellä “yhden pysähdyksen taktiikalla”, kenellä useamman takapakin kautta…
Tänne kirjoitteleminen ja muiden kokemusta lukeminen on hirveän tärkeää itsellei tällä hetkellä.
Virtuaalinen AA-ryhmä.
Tervetuloa vertaisjoukkoon, Alviina! Minullakin kesti tosi pitkään ennen kuin rohkaistuin kirjoittamaan tänne.
mrs.MiddleAgen kuvaus “pikatreffeistä” oli osuva - olin myös viimeksi aika pettynyt turhaan tapaamiseen… 
Hei Alviina ja tervetuloa! 
Olen laillasi keski-ikäinen työssäkäyvä nainen. Raittiutta on nyt takana lähes neljä vuotta.
Kuuluin, kuten sinäkin, siihen runsaslukuiseen joukkoon, joka ei ihan sitä kovimman luokan rappiojuoppoutta edusta. Siihen sakkiin ei kovin moni yllä, koska a) henki menee ennen kuin etenee sinne asti b) on täysin mahdollista olla suurjuomari vaikka koko loppuelämänsä ja pitää samalla jokin roti.
Eli et ole harvinainen lintu ollenkaan! =) Alkoholi aiheuttaa joka vuosi 6-7 miljardin välilliset ja välittömät kustannukset. Me työssäkäyvät juopot olemme tuosta summaa kasvattamassa huomattavasti isommalla volyymilla, kuin mihin pieni rappioalkoholistien jengi ikinä yltää. Varovaisten arvioiden mukaan vuosittain menetetään 2 miljoonaa työpäivää vuodessa alkoholin vuoksi. Niiden hinta on noin 700 miljoonaa euroa. Lisää kaikenlaisia valaisevia lukuja löytyy Ehyt ry:n sivuilta. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että vuosittain liikenteen vuoksi kuolee 250 ja vastaava luku alkoholi kohdalla on 2000.
Kesä on mitä mainioin aika opetella uutta, päihteetöntä elämäntapaa. Tsemppiä, sinä onnistut kyllä!
Hei Alviina ja tervetuloa uuteen elämään!
Lainaan tähän kesäkuun 9.päivän tekstiä kirjasta Päivä kerrallaan.
“Aluksi yritämme elää nykyhetkessä pysyäksemme raittiina - ja se onnistuu. Kun olemme iskostaneet ajatuksiimme, huomaamme että 24 tunnin jaksoissa eläminen on tehokas ja tyydyttävä tapa käsitellä monia muitakin asioita.”
Hei kaikille!
Iso kiitos teille, kun olette vierailleet viestiketjussani. Nyt on tunne, ettei ole yksin. Vertaistuki on tosiaankin todella tärkeää. Vain sellainen henkilö, joka on käynyt tai käy raitistumista lävitse, voi tietää, miten vaikeaa se voi olla. Olisinpa jo aikaisemmin kirjoittanut tänne! Olen kyllä avioliitossa, että siinä mielessä en ole yksin. Mutta ongelmani vaikeutta mieheni on hankala ymmärtää. Onneksi hän ei ainakaan tuo alkoholia kotiin, sillä silloin yritykseni raitistua ei kyllä onnistuisi. Olen huomannut, että avainasia on, että koti on alkoton. Heti jos tiedän, että viinaa on jossakin, kontrollini pettää.
On hienoa Basi, että vaikka itselläsi on raittiutta useampi vuosi, jaksat käydä täällä ja tsempata meitä aloittelijoita ja muitakin. Kirjoittelit, että kesä on hyvä aika pyrkiä raittiuteen ja ainakin omalla kohdallani se pitää paikkaansa. Syksyn tultua pimeys tuo mukanaan itselleni kaamosväsymyksen ja on hankala skarpata ollakseni ilman viinaa. Ja pyrkimys raittiuteen vaatii näköjään kyllä jatkuvaa skarppaamista!
Kun mietin viimeviikon alkua ja vertaan sitä tämän viikon alkuun, huomaan oloni olevan paljon parempi. Uskon sen johtuvan tänne kirjoittamisesta ja teiltä saamistani tsemppauksista. Retkahduksen ei tarvitsekaan olla maailmanloppu. Viime viikolla olin tosi ahdistunut ja pettynyt itseeni. Pitää yrittää koota itsensä ja elää vain tässä hetkessä. En uskalla edes ajatella huomista, sen paremmin kuin ensi viikonloppua taikka juhannusta. Yritän olla myös ajattelematta, etten koskaan voi enää juoda. Tosiaan yritän, kokoaikaisesti en kylläkään siihen pysty… mutta jos sitten ajan kanssa 
Kohta alkaa tämä päivä olla voiton puolella. Toivottavasti myös teillä muilla siellä!
Mukavaa illan jatkoa!
Tervetuloa minunkin puolestani tänne!
Usko vaan kun saat tänne kirjoiteltua, niin se auttaa. Oot aloittamassa hyvää tietä kohti raitistumista. Se on hyvä tie.
Eipä mulla muuta. Kun kirjoittelet tänne niin saat vastauksia, jotka varmasti auttaa sinua.
Itsekin oon hiukan huono kirjoittamaan kun joudun aina korjailemaan ja muokkailemaan tekstiä. Tää paikka on samantyyppinen kuin AA missä voit anonyymisti purkaa tunteitasi ja kirjoittaa mietteitäsi.
Vähän sekavia kirjoittelen omalle palstalle ja pohdin omaa alkoholin käyttöäni, jaan tarinoita itsestäni, ynnä muuta elämääni. Sekin auttaa kun kirjoitat myös muille - se peilaa jotenkin omiakin tuntemuksia alkoholin suhteen. Tulee mieleen asioita sisältäsi. Näin mulle on käynyt täällä. Ehkä hiukan rauhoitun jossain vaiheesa kun kirjoitan aika paljon tänne. Toisaalta nyt ei oo oikeen mitään muuta mun elämässä… Mua se auttaa ja muiden ihmisten tarinat auttaa kanssa. Hyvin paljon.
On hyvin ihanaa kun kirjoitit tänne. Teit rohkean ja hyvän päätöksen raitistumistasi.
Haluan kuulla sinusta lisää. Kaikki peliin niin onnistut.
Paljon tsemppiä!
Moro Alviina! On hienoa,kun tulit mukaan.Minua ainakin tämä plinkki on tukenut.Myös samanlaista itseen pettymistä ja pään seinään hakkaamista elämä ollut.Jokainen kirjoittaa tänne tavallaan ja tyylillään.Minulla aina noita kirjoitus virheitä yms,mutta ei sen väliä vaan vertaistuki tärkeintä.Tästä se lähtee sinullakin menemään .t.akkari
Heippa hei!
Tsemppiä sinullekin Akkari!
Työpäivä takana ja olo koko päivän tosi väsynyt mutta taitaa kuulua taudin kuvaan. Kolmatta päivää mennään enkä voi kieltää etteikö alkoholi olisi ollut mielessä. Usein on pitänyt muistuttaa itseäni, että tänään en juo. Kotimatkalla ei voi poiketa alkoon. Koska en juo olutta enkä siideriä, ongelmaa ei tuo ruokakaupassa käyminen vaan alko on paikka, jota pitää välttää viimeiseen asti.
En ole koskaan juonut mietoja alkoholijuomia, viiniä kylläkin aina joskus ruuan kanssa. Joskus toivon, että joisinkin sillä kirkkaiden juominen hirvittää ja kun vielä aina ne ei jää pieniin määriin. Alkon juon ihan sellaisenaan ilman mitään limsoja ja usein myös pullon suusta … oikein naisellista 
.
Olo tuntuu tylsältä, mikään ei oikein kiinnosta ja oletettavasti tää ilta menee sohvalla löhöillessa ja näitä viestiketjuja lukiessa. Olen hyvilläni, kun löysin tien tänne kirjoittamaan. Kun pääsen paremmin alkuun, yritän kirjoittaa myös muiden viestiketjuihin. Kuten Punatulkku kirjoitti myös muiden viesteihin kirjoittaminen voi varmaan auttaa raitistumisessa. Multa ei onnistu AA ryhmiin meno oman työni vuoksi. Uskon kyllä, että ne ovat varmaan antoisia mutta yhtenä esteenä on, jos kohtaa jonkun tutun. Yritän pärjätä nyt näin ja lisäksi lukemalla erilaista kirjallisuutta. Olen löytänyt netistä Järvenpään sosiaalisairaalan tekstejä esim retkahduksista. Kokonaisiin kirjoihin ei jotenkin keskittymiskykyni riitä.
Mutta näillä ajatuksilla mennään vaikka taitavat nää ajatuksetkin olla jonkin verran jähmeitä…
Tämän illan olen kuitenkin raittiina! Raitista iltaa myös kaikille teille uudet ystäväni!
Heippa Alviina! Hienoa,että edelleen raittiina.Jo kolme päivää on hyvä saavutus ja tiedän niin kokemuksesta,ettei ole aina niin helppoa.Minulla hyvä apu oli ,myös tuo kaikenlainen alan kirjallisuus ja sitten tuo ulkoilu ja liikunta yleensä.Joskus joutui vaan pakottamaan itsensä lenkille,mutta aina se auttoi ja selvisin taas eteen päin.Joillekkin tuo AA-toimii hyvin ja itsellenikin apua ollut paljon,mutta kukin tietää itse mikä parasta apua on ja kannattaa kyllä mielestäni kokeilla silti ihan kaikkea tarjolla olevaa,myös AA-ta.Ei ehkä kannata hirveesti miettiä tulevaisuutta,vaan elää ihan tunti ja vuorokausi kerrallaan ja jokaisena aamuna,kun pää selvänä herää saa mahtavan palkinnon ja mielihyvän! Kirjoittele kuulumisiasi ja muista,ettet ole yksin tään ongelman kanssa! Mukavaa illan jatkoa.t.akkari
Hei Alviina!
Minulle on ollut suuri ilo ja tavaton helpotus tavata AA-ryhmissä tuttuja. Ovathan he kohtalotovereitani! Tietenkin ryhmistä myös saa uusia tuttuja, jopa ystäviä.
Joissain kirjoissa on lyhyitä lukuja, esimerkkinä Nimettömät Alkoholistit ja Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita.
Huomenta!
Taas yksi työ takana ja neljäs päivä alkamassa, raittiina! Kummasti nämä olotilat vaihtelee. Eilen aamulla ja oikeastaan suurimman osan päivää olin maassa mutta nyt taas olo tuntuu jotenkin toiveikkaalta. Johtuneeko osittain, kun tuolla ulkona niin nättiä ja aurinko paistaa jo aamusta.
Kiva kun Lomamuisto ja Akkari kirjoittelitte! Olen liikkunut aikaisemmin paljonkin, käynyt juoksemassa ja salillakin säännöllisesti. Jossakin vaiheessa nämä harrastukset jäivät kait alkon myötä, kun krapulassa ei oikein uskaltanut lähteä ja jos aamulla oli käynyt salilla ja sen jälkeen ryyppäsi tiesi tekevänsä turhaksi salilla käymisen. Nyt eilen otin itseäni niskasta kiinni ja latasin salikortin ja tarkoituksena on lähteä tästä kohta vaikka väkisin salille. Olisi hienoa, jos saisin salikäynneistä taas säännöllisen harrastuksen. Tykkään, kun voi kunnolla rehkiä ja saada hien pintaan.
Nyt on alkanut olemaan mielessä, että pitäisikö kuitenkin jollain tavalla alkaa valmistamaan itseä tulevaan perjantaihin, joka on nyt näyttänyt olevan kompastuskivi raittiudelle. Jotenkin vain kun työviikko takana, pään täyteen vetäminen tuntuu ainoalta keinolta tyhjätä viikon rehkiminen. Vai pitäisikö vain kuitenkin mennä päivä kerrallaan ja katsoa, mitä perjantai sitten tuo. Mitähän mieltä te kokeneemmat konkarit olette? Kiitos vielä Lomamuisto lukuvinkeistä. Yritän saada nuo kirjat luettavakseni.
Nyt jotain murua rinnan alle ja yritys sinne salille ennen töihin lähtöä. Aurinkoista ja selvää päivää teille kaikille!
Joskus voi käydä niin, että jonkun ilkeän mahdollisuuden pelkääminen, sen pohtiminen ja ajatuksissa pyörittäminen paisuttaa ja voimistaa sitä lisää.
Voisi olla perjantaita ja viikonloppua ajatellen sellainenkin mahdollisuus että jospa ajatukset olisivat kiinni kaikessa muussa kuin päihdeongelmassa, jotain muuta mielenkiintoista olisi täyttämässä elämää ja kutistaisi sitä ongelmaa nimenomaan silloin kun vapaata aikaa on?
Mukavaa keskiviikkoa, nyt kuitenkin ensin.
Ehkei kannata alkaa vielä mielessä valmistautumaan viikonloppuun sillä mielellä että on se niin vaikeeta, niin vaikeeta että kyllä tästä retkehtaa juomaan… 
on kuitenkin olemassa ne miljoona muuta vaihtoehtoa, suuri osa niistä ihan kivoja viikonlopunviettotapoja!
Tsemppiä!
Moi! Helposti etenkin negatiivisten ajatusten miettiminen etukäteen kyllä vaan paisuu pahemmiksi. Mutta en nyt haluaisi näiden raittiiden päivien taas nollaantuvan tulevana viikonloppuna. Tämän raitisteluyrityksen alkutaipaleella suunnittelin kerran mukavaa ohjelmaa viikonlopuksi muualla kuin kotona. Tämä kyllä kaatui aivan olemattomaan kiukutteluuni täällä kotona ja siitä sitten tietenkin sain syyn juopottelemaan sillä seurauksella, että suunnitelmani ei sitten toteutunut. No perjantai on huomenna ja tänään on tänään eli viides päivä alkamassa raittiina!
Tämän päivän tavoitteena on sitten päästä kotiin käymättä alkossa. Mulla nimittäin huomenna vapaapäivä ja oiva mahdollisuus tämä ilta viettää juopotellen. Jotain olisi keksittävä juomisen tilalle mutta jos ajatukset vain kiertää alkon ympärillä… Onneksi on tämä plinkki, jossa aina voi viettää aikaa vaikka keskittymiskyky olisikin tiessään. Jillan tarinaa eilenkin luin monta kertaa. On tosi hienoa, kun hän kertoo viestissään ajatuksista ennen raitistumistaan ja nyt on jo pitkään ollut ilman. Jospa minäkin joskus…
Tämän epävarman oloni kanssa nyt kohti tulevaa päivää eipä tässä muukaan auta. Kesäistä torstaita kaikille!
Korkin kiinni laitto saattaa olla savolainen projekti elikäs aloittamista vailla valmis. Karu totuus on, että ellet asu omakotitalossa ja omakotitalossakin talvella ja rospuuttoaikana se, että iltamyöhällä tai jos olet yövalvoja niin ainoa tekeminen sitten käytännössä on joko viina tai sitten viihde-elektroniikka.
Mutta kaikkeen tottuu. Mallina kaikille voi olla vaikka jalkansa kisaonnettomuudessa menettänyt kilpa-autoilija Alex Zanardi, joka yksikantaan totesi proteeseillä kävelyn opettelemisen oleva seuraava tavoite - ja mies onkin kunnostautunut vammaisurheilussa!
Toisekseen; raju viikonloppujuominen on riski. Jos juo vain ja ainoastaan perjantaina niin keski-ikäisenä on “kuurista” täysin toipunut vasta maanantaina. Toleranssi ja siten alkoholisoitumisriski alkaa kasvamaan jo tästä. Jos juo vain kerran tai korkeintaan kaksi kuukaudessa ja yhden päivän kerrallaan - niin kuin humalahakuisesti juovien ei-ongelmaisten suomalaisten enemmstö niin juomisen ja työelämän voi vielä yhdistää. Säännöllinen viikonloppujuominen joka tapauksessa ei keski-ikäisellä enää tule kyseeseen.
Ajatukset pois alkoholista voit kääntää esim. kehittämällä alkoholittomien juomisen asiantuntemustasi; makupaletti on laaja. Makuaisti tottuu parissa viikossa - ja ennen pitkää kaikki etanolipitoinen (pl etanolin maun peittävät drinkit) alkaa maistumaan epämiellyttävälle. Ennen pitkää et edes pysty nopeaan alkoholistiseen juomiseen vaan puklaat välittömästi jos sitä yrität.
Tänään alkavat jalkapallon MM-kisat ja on myös yöotteluita. Kokeile jos jalkapallo alkaisi kiinnostamaan - tällä tasolla näet sitä vain joka 4. vuosi.
Hmm… Tuossa “selvästi juovuksissa”-kirjassa sanotaan, että alkoholisti laittaa elämässä ykkösprioriteetikseen juomiseen. Olisko se niin sitten, että kauan kaipaamasi harrastuksetkin palaa kuvioihin kun viina jää taakse?
Hei Alviina! Varmasti selviit viikonlopusta! Tuossa edellä jo kirjoiteltiin noista vaihtoehto juomista ja minulla oli tuo pepsi maxi-viccy drikki tosi kova sana tuossa eka kuukausina ja vieläkin menee aika lailla.Usein tummaa suklaata levy-tolkulla kyytipoikana ja kyllä se jotenkin auttoikin,juuri viikonloppuisin.Kai sillä jotain korvasi,mutta ihan sama mitä syö tai juo,kun pysyy vaan erossa siitä eka ryypystä,josta kuitenkin se helvetti tahtoo aina alkaaa,kuten varmaan tiedätkin.Levätä kannattaa,myös riittävästi ja vaikka siinä sängyllä lukee jotain kevyttä.Tosiaankin futiksetkin alkaa ja onhan siinäkin ajankulua.Tietenkin vaikka mitä tekisi ja aikoisi tulee niitä levottomia hetkiä väliin,mutta usko pois jo kahden viikon kuluttua on helpompaa.Tsemppiä Alviina! t.akkari
Myöhästyneet tervetuliaiset myös minulta, Alviina ( al- Viina??? ). Näetkö kieroutuneen alkoholistin vääristyneen havaintokyvyn.
Oletko tutustunut ketjuun “Yksinkertaisia Niksejä”? Kurkkaa, saattaa löytyä jotain sinulle sopivaa. Punatulkku mainitsi vanhat harrastukset ja mielenkiinnot. Mulla ne ainakin ovat palanneet kuvioihin. Tärkeää vain, ettei yritä alkuvaiheessa täydellä höyryllä vanhalle suoritustasolle. Hiljaa hyvä tulee ja tärkein ensin!