Olen itse täällä palstalla juomisen vähentäjänä(ja syömisongelmaisena) mutta haluaisin kysyä miten saada apua hyvälle ystävälleni. Hän on polttanut(nyt yrittää lopettaa) ilmeisesti useita vuosia ja suuria määriä lasipiipussa. Keuhkoputkentulehdus ollut kolme kertaa, ja vakava pyörtyminen kerran. Lopettaminen aiheuttaa aina vieroitusoireita jotka ovat välillä todella pahoja(vapinaa ja hikoilua) ja lievimmillään huono mieliala. Ilmeisesti kannabiksen käytöstä myös hormonitoiminta on mennyt täysin sekaisin.
Millä tavalla voisin auttaa ystävääni? Hän itsekin onneksi nyt ymmärtää, kuinka haitallinen huume on kyseessä, mutta miten tukea lopettamisessa tai edes vähentää haittoja?
Hienoa että ystäväsi on herännyt kannabiksen hänelle aiheuttamiin ongelmiin. Ihan ensiksi hänen kannattaisi hankkia laadukas vaporisaattori (esim. volcano) tai sitten syödä se kannabis rasvaan sekoitettuna. Näin voidaan välttää keuhkohaitat ja ne mahdolliset pyörtymiset. Tavaran jatkuva polttaminen on yksinkertaisesti hölmöläisen hommaa…
Kannabis tuollaisessa ongelmakäytössä (ja myös joskus lääkekäytössä) aiheuttaa viekkareita mutta ne eivät kestä kovinkaan pitkään ja ovat laadultaan kuitenkin vielä ihan inhimillisesti kestettävissä jos vertaa melkein mihin tahansa psykoaktiiviin jota ihminen on pidempään säännöllisesti käyttänyt (esim. minun elämäni ei muutu vaikka lopettaisin seinään 24/7 hitsauksen ja pystyn käymään duunissa sekä hoitamaan asiani siitä huolimatta vaikka hieman hikoiluttaa).
Siksipä muuten esim. erilaisissa vieroituspaikoissa harvemmin pelkistä cannarefloista kärsiviä tapaa koska ne ongelmat voidaan hoitaa kotioloissa (moni hoitaja ei ole yli 20vuoden historiansa aikana tavannut Suomessa ainuttakaan puhdasta cannaongelmaista vieroituksessa koska sille on niin helkkarin harvoin aitoa tarvetta). Toisaalta ongelmaisella nimenomaan ne psyykkiset reflat sitten voivatkin olla sietämättömät koska se himo siihen pössyyn on niin vahva ja tekee mieli pajauttaa…
Neuvoisin ystävääsi rohkeasti lähtemään poikkeamaan esim. A-klinikalla että asiaan voisi saada ammattiapua eivätkä klinikan ihmiset juorua asioita eteenpäin ja lekurikin on vaitiolovelvollinen. Julkiselta puolelta sairaalasta en lähtisi itse apua hakemaan koska leimaavat Suomessa vielä turhan herkästi “narkkariksi” ja täten itsensä leimauttaminen saattaa vaikeuttaa saatavaa hoitoa jatkossa (muihinkin mahdollisiin sairauksiin) koska meillä on voimassa vielä kieltolaki ja laittomien huumeiden käyttäjiä/ongelmakäyttäjiä vainotaan ja syrjäytetään koska ilmapiiri nyt on mikä on. Meidän maan kannabiksenongelmakäyttäjien hoito on suoraan 60-luvulta verrattuna sivistyneeseen maailmaan…
Ei olisi myöskään huono veto ottaa yhteyttä johonkin psykiatriseen erikoislääkäriin tai päihdelääketieteen erikoislääkäriin. Nämä tyypit voisivat kenties myös selvittää sen miksi ystäväsi on ylipäätään kannabisongelmainen ja miten sen psyykkisen solmun voisi ratkaista pysyvästi koska aika harva ihminen sitä kannabista imee jatkuvasti koska se on niin helkkarin kivaa.
Ok, pitää sitten kysellä mikä on tilanne, että jos hän käyttää vielä, niin voisiko edes yrittää vaikka tuota syömiskonstia… tosin kuulemma silloin vaikutus on vielä vahvempi ainakin hänellä ollut.
Ystäväni käyttää/on käyttänyt kokeiluluontoisesti ja välillä pidempään myös muita päihteitä, mutta suurin riippuvuus näyttää olevan kannabikseen. Hänen päihteiden käyttönsä juontaa vaikeasta lapsuudesta ja nykytilanteesta, sekä siitä että kotona huumeisiin on suhtauduttu hyväksyvästi. Terapia olisi tärkeää hänelle, mutta ei taida olla vaihtoehto koska maksaa. Muutaman kerran hän on jossain kyllä käynyt. Julkiselta puolelta ystäväni ei tosiaan suostu hakemaan apua, eikä edes menemään lääkäriin vaikka olen huolestuneena siihen monet kerrat kehottanut… huonot kokemukset varmaan tässä vaikuttavat. Jos käyttö jatkuu, yritän saada käymään A-klinikalla.