Yritän taas

.

lopussa kirjoitti

Alkoholismi on krooninen ruumiin ja mielen alueen sairaus. Siihen ei ole keksitty pätevää lääkettä. Juomisen jatkuessa se johtaa ennenaikaiseen tuhoon. Antabus on hyvä pelote, mutta ei sitä voi käyttää vuosikausia. Kuntohärvelikään tuskin pitää alkoholista riippuvaista raittiina, tai ainakaan noilla sinun määrilläsi se ei näytä onnistuvan.

Kuitenkin, jos olet neuvoton ja voimaton alkoholiin ja juomiseesi nähden, olet tervetullut tutustumaan naisiin ja miehiin, jotka ovat ryhmissä toisiaan tukien omaksuneet tavan elää raittiina päivä kerrallaan

.

Rupesi kovasti kiinnostamaan miten AA kokemuksesi eivät olleet positiivisia ?

Myöskin minkälaista vertaistukea olisit sitten kaivannut ?

Antabus on varmaan hyvä alkuapu jos tehoaa. Minä kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon joihin ei juurikaan vaikuta.

Päivä kerrallaan on todellakin hyvä periaate.

.

Etsimällä ja kokeilemalla kaikkea mahdollista mitä tarjolla on saattaapi löytää oman halun avaimen. Ikävä kyllä, asiahan on niin, että oli sitten minkä hyvänsä asian ympärillä joukko ihmisiä, niin nuo samat kuviot toistuu porukassa kuin porukassa vaikka minkälaiset säännöt olisi porukalle laadittu.

Se hyvä puoli asiassa on, että kun ei heti tyrmää kaikkea, niin homma pysyy ainakin tuoreena mielessä kun on apua etsivällä mielellä liikkeellä. - Mutta kun kukaan ei voi tässä alkoholismi taudissa antaa toiselle sellaista suoraa tukea, että toinen ihminen sillä pysyisi raittiina. Kyllä se vain ihmisestä itsestään löytyy ne palikat lopulta. Nöyrästi putsaamalla korvansa ja kuuntelemalla muita selvinneitä saapi uusia vinkkeleitä omiinkin propleemeihinsa.

Ainoa yleispätevä ja kaikkia koskeva neuvo on tietysti älä ota sitä ensimmäistä huikkaa!

Tuo on niin totta. Itse olen aika puhelias ryhmätilanteessa ja tulee avauduttua vähän liikaa. Syksyllä kävi näin ja jälkeen päin tuli itseinho höpötytksistäni. Myös tuntui, että ihan kaikki eivät pitäneet jutuistani. Koin itseni jollakin tapaa ulkopuoliseksi. Jätin sitten koko ryhmässä käymisen.

Tuo sinun yleispätevä ja kaikkia koskeva neuvo on se suuri viisaus. Minunkin se pitäisi jo vihdoin sisäistää. Tiedän, että tässä taas mennään pari viikkoa ihan kepeästi huikatta, mutta sitten koittaa se päivä, jolloin aivot kehittelevät jonkin tekosyyn. Silloin pitäisi olla vahva.

lopussa kirjoitti

Pitkät ja jankkaavat puheet ovat tietenkin raskaita kuultavia. Koettelevat kärsivällisyyttä, mutta kyllä niissäkin aina jokin omaan elämään sopiva idea on. Ainakin Hesassa lähes kaikissa ryhmissä sovitaan kokouksen alussa puheenvuoron maksimipituus. Kannattaa käydä monessa ryhmässä, koska jokaisella ryhmällä on omat tapansa. Tosin kiertävä puheenvuoro on yleinen joka puolella Suomea.
On luonnollista vierastaa askelia, ne poikkeavat jopa suurestikin juovan alkoholistin ajatusmaailmasta. Kuitenkin ne ovat toimia, joilla ensimmäiset sata alkoholistia raitistuivat, ja myöhemmin lukematon määrä. Niitä voi tutkia ja sulatella rauhassa. Hätäilyyn ei ole aihetta. Liikkeen ja askelet sisältävän kirjan nimi Alcoholics Anonymous (Nimettömät Alkoholistit) syntyi noin neljä vuotta siitä, kun Bill ja Bob olivat tavanneet.
Jos menet käymään mainitsemiisi kahteen paikkaan, tarkkaile siellä olevia ja pyydä kännykkänumerot joiltain asiallisilta tyypeiltä. Ja pyydä tai osta mukaasi luettavaa. Siitä se lähtee…

Hiljaa hyvä tulee

Kun nyt tuolla Maahisen ketjussa puutuin sana/ajatusten valintaan niin otetaampa tähän vielä NLPtä.

Siinä nimittäin opetetaan, että kun käytetään isi-muotoa niin puhuja ei usko asiaan. Esim Olisi kiva kun saisi palkankorotuksen.

Tässäkin on parempi sanoa: Silloin pitää olla vahva.

Mitä tulee noihin Lomapuiston mainitsemiin askeliin ja kirjaan, niin en ainakaan antanut häiritä ja minähän olen aivan pakana joten uskontojutut ei minua heilauttaneet.