Yritän lopettaa juomisen

poistettu

poistettu…

poistettu

poistettu

poistettu

Sehän se aluksi onkin rassaavaa ja pelottavaa luopua vanhasta kun ei tiedä mitä uusi raitis elämä tuo tullessaan. Meitä on kuitenkin monia pidempään raittiina olleita, jotka kaikki vakuuttelevat samaa asiaa: kukaan ei halua palata entiseen. Toivottavasti se auttaa sinua jaksamaan ja ymmärtämään, että raittuuden mukanansa tuomat asiat ovat pelkästään hyviä.

Muista kuitenkin, Eeva-Leena, että pelkkä alkoholin käytön lopettaminen ei riitä. Sinun tulee tehdä aivotyötä mielenrauhasi eteen. Se on ainoa tapa elää hyvää raitista elämää ilman suuria vääntöjä.

Ja muista sekin, ettei kukaan pärjää yksin, koska aivoja ei voi työstää pelkästään yksin. Pitää olla toinen samanlainen ihminen, jonka kanssa jakaa kokemuksia ja etsiä ratkaisuja arkipäivän ongelmiin.

Mulla maistuu antabus suussa kun kerroit sen ottamisesta aamulla. Niin vereslihalla olen vieläkin ja kaikki entinen hyvässä tunnemuistissa. Jatka näin aluksi sen ottamista, vaikka se ei sua pelasta, toimii kainalosauvana vain.

Kuulostaa tutulta tuo Eeva-Leenan kuvio; vapaapäivät ovat olleet minun kompastuskiveni ja viime viikonlopun jälkeen olen sairastanut 3 päivää. Olen menettänyt monia hyviä ystäviä, koska en enää ole pystynyt normaalisti seurustelemaan ihmisten kanssa. Paitsi viime viikolla kyläilin ystäväni luona, ja he älysivät olla tarjoamatta minulle alkoholia. Oli paras reissu pitkään aikaan. Ja se ajatus, ettei kukaan tiedä, jos juon yksinäni 2+ pulloa viiniä…
Tsemppiä onnistumisellisi, perässä tullaan

poistettu

poistettu

Hei Eeva-Leena,
Hauska kuulla kuulumisiasi, tuo mitä kirjoitit oli iloista luettavaa.
Kuulostaa tosi hyvältä :smiley:

Aurinkoisia kevätpäiviä!

poistettu

Hienoa Eeva-Leena, nostan hattua!

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että raitistuminen todella maksaa vaivan. Elämä avautuu aivan uudella tavalla, kun se viinan aikaansaama näköalattomuus poistuu. Löytää uusia mahdollisuuksia, kun viinanhuuruinen pää ei enää ole esteenä.

Kuntoutuminen on kuitenkin pitkä prosessi ja tuki on siinä tarpeen. Hyvä, että olet kirjoittanut tänne, tee niin jatkossakin.

Saavatko nuo kaljamainokset vielä aikaan janon tunteen? Mitä tunnet niitä katsoessasi?

Antabus on hyvä tekninen apuneuvo pysyä juomatta, mutta itse tarvitsin raitístumiseeni muutakin. Se tabletti oli niin helppo jättää aamulla ottamatta, kun kuivattelua oli kestänyt mielestäni sopivan kauan. Toivottavasti et aio antaa itsellesi lupaa juoda jättämällä antabuksen pois johonkin epämääräiseen syyhyn vedoten. Minä tein niin monta kertaa, koska olin jo pohjustamassa seuraavaa juomakertaa.

Kaikkea hyvää sinulle!

poistettu

:bulb:

Juomatta 2 1/2 kk. HIENOA! Näin komeasti lääkärikin kirjoitti lausuntoon viikko sitten…
Jooh ja raittius jatkuu mitä nyt öisin olen välillä unta nähnyt kun yritän juoda pullollista kaljaa samalla ihmetellen kun ei ole minkäänlaisia oireita vaikka olen antabustakin ottanut, samalla jo valmiiksi häpeillyt entäs jos alkaa iho punoittamaan niin mitäs toiset sanoo? Pilkkaavat ja ivailevat tietysti… HEH ! Mitä unia… Nyt en sentään ole aamulla herännyt itku kurkussa että, olen retkahtanu ihmetellen samalla ettei ole kovinkaan krapulainen olo… :laughing:
Välillä on sellainen tunne että, tekisi mieli mennä ja juoda muutama kalja… :smiling_imp: Olen kyllä oikein tyytyväinen kun olen pystynyt olemaan juomatta, moni asia on niin toisin, paremmin. :smiley:

:bulb:

Raittiina olemisessa on paljon hyvää, tosi paljon. Olo on itsevarmempi kun tietää ettei ole illalla alkoholia ottanut lainkaan , nukkumaan meneninen ja nukahtaminen on helppoa, yöt sujuu hyvin. Mitä nyt välillä näkee unta kuinka tupakka käryää ja tuoppi on nenän edessä :confused: Onneksi unet eivät ole jokaöisiä ja näyttävät olevan harvenemaan päin… Aamukahvipöydässä monena aamuna on käynyt mielessä että, olispa kiva tänään käydä kaljoilla… :question: kuitenkin tyytyväisenä siihen että, olen pystynyt olemaan raittiina. Hoitajallekin yritän joka kohdassa vakuuttaa että, tähän tai tähän asiaan auttaa pullollinen keppanaa saaden vastauksen että,ei käy ja antabusta otetaan niin kauan että, pääsen näistä ajatuksista eroon kokonaan ja miellän kokonaan sen ettei alkomahooli ole ollenkaan meikäläistä varten… :confused:
Raittiuden myötä olen petrannut vähän toisenlaisellakin saralla itsevarmuuden ja hyvän olon tunteen lisäksi. Nimittäin rahatilanne on aivan toisenlainen, siis parempi. Olen ostanut uusia vaatteita ja parit kengät sekä saanut vähän jo säästöönkin. Mieli on myös muuttunut silleen että, heti kun mielessä käy :smiling_imp: ajatus kaljottelusta, kehun itseäni etten millään raski enää maksaa tuopillisesta kaljaa 4,60€ kun ei se siihen yhteen kummiskaan jäisi ja olisin taas hetken kuluttua helvetinmoisessa kierteessä…
Työkaverit taannoi kyllä huomasivat että, meikä oli krapulassa… Asiasta ei puhuttu… Nyt yksi aika suoraan sanoi että,“sinä olet lopettanut kaiken ottamisen kokonaan” Minä vaan hymyilin että, niiiiiin… Toinenkin vihjaisi siitä asiasta, joten annoin periksi ja sanoin että, se on viisasten juoma eikä se sovi minulle lisäten vielä ettei sairastamani diabetes sinällään ole este ottamiselle… Ei ole aikomustakaan kertoa heille että, saan apua päihdeongelmaan ammatti-auttajilta…
Hoitotaholle olen kertonut kuinka olen varma työkavereitten pistäneen merkille silloiset krapula-aamut…
Raittiina tästä jatkamaan tätäkin päivää ja aloittamaan raitista viikonvaihdetta. Olen alkanut suunnittelemaan säästökohteita jotka eivät enää tunnukaan niin mahdottomilta kuin ennen… :stuck_out_tongue:

Perjantai-ilta juopottelu oli niin piintynyt tapa että, siitä oli vaikea luopua. Vieläkin tunnen tarvitsevani ja näin ollen saankin kekusteluapua siihen kuinka se perjantai jatkuu työajan jälkeen. Tuntuu hyvältä kun viikonloputkin pystyy olemaan juomatta. Olen tyytyväinen raittiina olemiseen vaikka hoitokäynneillä kerronkin kuinka nyt olisi pullo kaljaa paikallaan… Se on sitä luopumisen tuskaa totutusta tavasta. En halua repsahtaa enää, siinä ei ole mitään hyvää.
Nyt on raha-asiatkin ihan eri mallissa ja olen ostanut uusia vaatteita, saanut vähän säästöönkin ja painokin on hieman pudonnut. Kaljamaha pois! Siinä on sitä tavoitetta. Nykyään olen myös paljon iloisempi,pirteämpi ja yötkin nukun paremmin. Olokin on itsevarmenpi kun ei tarvitse pelätä mitään ja yrittää peitellä krapulaista oloa. :wink:

Heti alkuun, onnittelut!

Ihan mielenkiinnosta, oletko Eeva-Leena alkoholisti mielestäsi?

Olen alkoholisti. Olen jättänyt kirjottamatta lähihistorian alkoholin täytteisistä vuosista, hoitoon ohjauksesta ja onnistumisen tunteesta, uudelleen retkahtamisesta , uudesta hoitoon hakeutumisesta joka sekin päättyi retkahtamiseen. Lomista kun lomakohteena oli vain baaritiskit ja terassit toisten kertoillessa miten mukavasti olivat lomansa viettäneet…
Kirjoitan vain nykytilanteesta kun tämä viimeinen hoitoon hakeutuminen ja siinä oleminen näyttää tuottavan tulosta. Siitä miten tämä sujuu ja miltä tuntuu. Onhan nyt ensimmäinen kerta kun näin pitkään olen ollut juomatta.