Yritän lopettaa enkä vähentää. Tässä minun tsemppiketju!

Me Lopettajat
1

Olen tissuttelija. Ja juoppo. Pakko tunnustaa asia anonyyminä. Olen ollut juoppo jo siitä lähtien, kun maistoin ensimmäisen kerran alkoholia.

Kaikki tapahtuneet ikävät asiat sekä alisuoriutuminen elämässäni johtuu alkoholista. Siis ihan kaikki. Voisin kirjoittaa kirjan, niin kuin varmaan jokainen juoppo.

Nuorena join todella rajusti ja humalahakuisesti. Sattui ja tapahtui ja heräsin milloin mistäkin enkä muistanut mitään. On kai ihme, että olen hengissä. Tästä käytöksestä pääsin aikuistuttuani onneksi eroon.

Päältäpäin ei kuitenkaan uskoisi. Olen korkeakoulutettu, hoikka, reilu kolmekymppinen aviossa oleva, ja äiti. Harrastan väkisin liikuntaa että pysyn kuosissa ja voin sitten palkinnoksi vähän juoda. On omakotitalo ja kaksi hienoa autoa pihassa. Ei pitäisi olla mitään ongelmaa. On merkkilaukut ja asusteet. Mutta kun se ei auta.

Reilu vuosi sitten hakeuduin päihdelääkärille kun juomiseni oli jokailtaista ja arvioin, että viikossa meni varmaan sellaiset 40 annosta. (Tyypillisesti tissuttelin, kun olin nukuttanut lapsen ja aamulla olin suht kunnossa, vaikkakin nuutunut). Päihdelääkäri lähetti minut psykiatrille, joka totesi minulla vaikean masennuksen, ja sain lääkityksen joka on auttanut vähentämään juomistani merkittävästi. Jaksaa toimia päivällä ja pystyy yöllä nukkumaan. Mutta tissuttelen edelleen. Jotain alkoholinhimostani kertoo sekin, että kerran kokeilin Revia -lääkettä, mutta se johti siihen, että join sitten ihan kunnolla niin kuin kunnon alkkis ainakin. Säälittävää :frowning:

Hiljattain otin jopa personal trainerin, että pääsisin hyvään kuntoon ja olisi motivaatiota olla juomatta. Yritän siis panostaa. Mutta tissuttelen viikollakin vähäisiä määriä edelleen ja aina viikonloppuisin vedän pienet sievät.

Neljän vuoden sisällä olen ollut pisimmillään 9 päivää kokonaan juomatta. Mahtavaa, eikös?

Siis tämä ei VOI olla totta! Tämä tissuttelunhimo! Masennuslääkitys ja väsyttävät lääkkeet auttavat aika paljonkin, mutta haluaisin lopettaa ainakin hetkeksi kokonaan ja palata ehkä joskus taas kohtuukäyttöön.

Saako täältä kanssaihmisten mielipiteitä? Auttakaa :frowning: Voi että olen kateellinen ihmisille, joilla ei ole tätä kamalaa persoutta alkoholille!! Vaihtaisin kaiken omaisuuteni sellaiseen ominaisuuteen, oikeasti!!! :cry:

Nyt tänään en ole juonut ollenkaan. Eilen tissutteln ehkä 5 annosta. Kun oli kaapissa ja järkeilin, että nehän kannattaa juoda pois, kun nyt olen kuitenkin juomatta pidemmän aikaa :unamused: Onneksi talossa ei nyt edes ole viinaa kun olen kaikki niin tarkasti vetänyt :unamused:

Miehellä on meillä homma paremmin hallinnassa sikäli, että ottaa vain pe-la mutta ns. fiksusti, mutta pitääpä hänenkin se viinipänikkä perjantaina ostaa. Krapulapäiviä meillä ei ainakaan usein vietetä eikä mölistä kännissä, ja kai meininki voisi pahempikin olla.

2

No niin. Tuon äskeisen aloituksen kirjoitin tuonne vähentäjien puolelle 20.1, eikä tissuttelu eikä viikonloppujuominenkaan ole vähentynyt. Päinvastoin. Kai tällaiselle viinapersolle oikea ratkaisu olisi lopettaminen vaikka se alkoholi niin ihanaa onkin.

Tästä illasta olen selvinnyt, olen jo peiton alla, HUH :smiley: . Mies kysäisi, miksi en tuonut viinipänikkää kun kävin äsken kaupungilla asioilla. Hyvä, että en tuonut…

3

Mielipiteitä pyysit, joten kerron omani. Viinanhimohan kertoo alkoholismista joka taas on pakonomaista tarvetta juoda. Ei siinä auta maat eika mannut, ei talot eikä tavarat kun juoppo haluaa juoda. Olen minäkin kokeillut joskus Reviaa ja oma mielipiteeni siitä on, että se on ihan humpuukia. Ainut asia mikä juopolle auttaa on se, että pitää korkin kokonaan kiinni. Sinulla on vielä tällä hetkellä elämässäsi päällisin puolin kaikki hyvin, mutta viinan avulla voit todellakin menettää kaiken. Itselleni siirtyminen suurkuluttajasta alkoholiriippuvaiseksi tapahtui melkeinpä huomaamatta. Se raja on hyvin häilyvä, veteen piirretty viiva. Oli tosi rankkaa lopulta huomata sairastuneensa alkoholismiin. Se oli myös alku toipumiseen. Menin terapiaan, A-klinikalle, luin paljon alkoholismista, aloin kirjoittaa tänne, aloitin antabuksen käytön. Näiden asioiden avulla sain raittiudesta kiinni. Juomatonta aikaa on nyt 3,5 v.

Olet havahtunut omaan liialliseen viinankäyttöösi. Sinulla on ihan selvät alkoholistin merkit. Nyt kannatta todella miettiä mitä tulevilta vuosilta haluaa…

Kaikkea hyvää sinulle, kirjoittele kuulumisiasi.

4

Hyvä että päädyit lopettajien puolelle, Rouva. Ja tervetuloa siis.

Ilmaisit että alkoholi on sinulle mm. “palkinto” liikuntaharrastuksesta ja fyysisessä kunnossa pysymisestä. Mutta etkö ole huomannut vielä alkoholin kielteisiä vaikutuksia juuri treenaamiseen ja kunnossa pysymiseen?
Alkoholi vaikeuttaa liikunnasta palautumista ja haittaa ravinnon hyväksikäyttöä ja aineenvaihduntaa, varsinkin kun mukana on vielä vakituinen väsyttävä lääkitys.
Vaarana on ylirasitus tai tila jota kutsutaan harhaanjohtavasti “ylikunnoksi”, vaikka kyseessä on ylikuormitustila.
Lisäksi vaarana on tietysti verenpaineen kohoaminen vaarallisen korkeaksi, joka voi johtaa vaikka mihin kamaliin tapauksiin.

Mitäs mieltä sun aviomies tai lapsi/lapset on alkoholinkäytöstäsi? Jos aiot pistää korkin kiinni, saatko siihen tukea mieheltä?

Oletteko lääkärin kanssa pohtineet, että masennuksesi voi olla nimenomaan alkoholin aiheuttamaa? Eli tilanne olisi siis että lääkitset alkoholilla ja lääkkeillä masennusta, jonka alkoholi on aiheuttanut. :neutral_face:

5

Kiitos paljon viesteistänne, jaana.muru ja Ketostix.

Olen kyllä huomannut juopottelun kieleteiset vaikutukset treenaamiseen. Se onkin ehkä se viimeisin juttu, minkä avulla TODELLA tajusin, että hei, tämä ei nyt ole millään muotoa tervettä. Siis että ei kykene harrastamaan juopottelultaan ihan tavallista terveysliikuntaa.

Masennuskin varmasti johtuu juomisesta sekä juuri juomisen aiheuttamasta alisuoriutumisesta jo nuoresta lähtien. Ja ihan arjessakin. Asioita jää tekemättä enkä esimerkiksi töissäni pysty läheskään siihen mihin oikeasti pystyisin. Heti kun on onnistunut olemaan muutaman päivän juomatta, tulee ihana olo, että “minä hallitsen itseni ja tapahtumat”.

Lapsi ei juomisesta ole mitään sanonut, koska pääsääntöisesti ei näe minun juovan. Tunnen kuitenkin piston kun kirjoitan tätä… :frowning:

Miehelle maistuu istelleenkin, mutta vain viikonloppuisin. Paha onkin se, että meillä on aina viiniä.

Tänään heräsin ilman väsymystä tai krapulaa, ja olo on ihana! :smiley: Jes, jo tähän aikaan ylhäällä!

Seuraavana tavoitteena on pysyä tämä ilta juomatta. En edes muista, milloin olisin katsellut Putousta ilman punaviinilasia. En varmasti koskaan. Tavat ovat hyvin vahvat, apua! :frowning:

6

Olenkohan liian kiltti? Olisin mennyt nyt aamupäivällä jumppatunnille mutta mies käytännössä kielsi, kun “pitää mennä kaupoille”. Eli jumppatunti saa jäädä jos haluan perherauhan säilyttää. Eli myös viinikauppaan. :frowning: Juokoon itse, minä en juo, jo lapsenkin takia! :angry:

7

No niin, kaupoilla on käyty ja mies kävi Alkosta punaviinipänikän ja valkoviinitetran. Ilmoitin, että minä en ainakaan juo tänään, kun eilen viimeksi huomasin miten huonossa kunnossa olen. Saunakaljat jätin ostamatta, joten nyt ei ole onneksi “saunajuomaa”.

Nyt on sellainen olo, että jos pystyn tänään olemaan juomatta, pystyn varmasti mihin tahansa :frowning: On kunnon viinireservi kaapissa, jääkaapissa hyviä kaloja illaksi ja illalla tarkoituksena tehdä pizzaa, ja saunassa käynti ja telkusta kivaa. Mies tarjoaa varmasti viiniä. Kyllä viinapiru on kamala :open_mouth:

8

Sen perusteella mitä olet tähän ketjuun omasta alkoholin käytöstäsi ja riippuvuudesta kertonut, niin mielestäni pitemmän päälle tuollainen perhetilanne ei voi jatkua jos haluat kyetä lopettamaan alkoholin käyttösi.
Tosin eipähän sitä koskaan tiedä vaikka ihan pelkällä tahdonvoimalla nyt saisit korkin pysyvästi kiinni, mutta jos se ei onnistu niin kannattaisi miettiä joitakin muita keinoja sen jälkeen.

Ps. Lapsi/lapset kärsii aivan takuuvarmasti jos vanhemmat käyttävät alkoholia tuolla mitalla. Ei “normaali” perheissä osteta omaan käyttöön pönikkä tolkulla viinejä “sauna-juomiksi”.

Pss. Millainen reaktio mieheltäsi tulisi jos ehdottaisit, että tänään ei käytettäisi lainkaan alkoholia vaan keskittyisitte hyvään ruokaan, putoukseen ja sen jälkeen vaikkapa toisiinne?

9

Taisin ilmaista itseni epäselvästi. Siis onni on nyt se, että varsinaisia saunajuomia ei onneksi ole. Tarkoitus ei myöskään siis ole kuluttaa sitä pönikkää yhden illan aikana. Mies voi ihan hyvin jättää sen puolityhjän/täyden tonkan jääkaappiin odottamaan ensi viikonloppua, mutta minulla on siinä se ongelma että se kummittelee siellä :unamused: En halua vaikuttaa puolustelevalta, mutta joo, oikeassa olet varmaan vaikkakaan ei täällä mitään örvelletä tms. lapsen nähden.

10

Heips! Onnekas olet siinä mielessä, että olet jo tuossa iässä tässä pisteessä. Voin vakuuttaa, että jos annat itsesi jatkaa tuohon malliin, odotettavissa on lisääntyvää juomista, vaikeuksia eikä se lopettaminen ainakaan helpotu.

Itselläni on ikää jo yli 50, ja join aktiivisesti noin 10 vuotta. Aina on viina maistunut, mutta viimeiset pari kolme vuotta oli yhtä tuskaa, hauskuus oli siitä juomisesta kaukana. Et halua juoda, siitä ei tule hyvä olo kuin hetkeksi ja silti sitä jatkuu sammumispisteeseen asti.

Hyvä alku on tunnustaa, että on alkoholisti. Mullekin terapeutti kertoi, että juon, koska olen masentunut. En huolinut masennuslääkettä, vaikkakin valehtelin kokeilleeni sitä.Oikeasti olin masentunut ja ennen kaikkea ahdistunut juomisestani.Kaikenlaista piti tapahtua kuitenkin, ennenkuin pääsin terapeutille saakka ja tuli halu lopettaa juominen.

Retkahduksia on näiden pian kolmen vuoden aikana tullut, niistä pitää vain rämpiä yli. Jokainen on kuitenkin sen todistanut, että alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää. Juominen menee joka kerta överiksi. Hauskaa se ei ole, ja henkinen krapula on aina yhtä paha.

Lue Lilli Loiri-Sepän ( olikohan nimi oikein?) “Selviämistarinoita”. Siinä on ihmisten omia kertomuksia juomisestaan ja raitistumisestaan. Onpa meillä täällä palstallakin yksi kirjan henkilöistä tsemppaamassa meitä muita. Juhani Seppälän “Selvästi juovuksissa” on hyvä. Ja tämä palsta on hyvä foorumi myös purkaa tuntojaan ja lukea muiden keinoja.

Itsekin kuntoilin jo juovana aikanani melko paljon, selitin itselleni, että en voi olla oikea alkoholisti, kun käyn jumpassa, pyöräilen ja käyn kuntosalilla. Hah. Tietenkin olin, sillä vain sain hiukan itsetuntoani kohotettua, kuten silläkin, että krapulapoissaoloja ei töistä ollut. Mutta sehän vaati vain aikatauluttamista ja viikolla sen verran tiukkutta määrissä, että pystyi aamulla ajamaan autoa. Vaikka mitenkähän monta kertaa olisi puhallettu yli sallitun, jos ei olisi ollut niin paljon hyvää onnea?

Lopettamisessa ei ole huonoja puolia ollenkaan, oma elämäni on ainakin muuttunut niin paljon paremmaksi, vaikka niitä kirottuja retkahduksia onkin ollut-muistutuksena ilmeisesti siitä, että olen edelleen toipuva alkoholisti.

Jos olisin jatkanut samaan malliin- viikolla 5-6 kaljaa tai viinipullo, siis illassa, ja viikonloppuisin niiden lisäksi toinen viinipullo tai parin litran pänikkä…en luultavasti olisi hengissä enää. Ahdistus olisi ollut varmaan sitä luokkaa, että olisin yrittänyt uudelleen tappaa itseni ja nyt olisin myös varmistanut, että se onnistuu.

Lapsille se olisi kauhea taakka, alkoholistiäiti ja mummi, joka kaiken tuottamansa murheen jälkeen tappaa itsensä. Suru ja helpotus.

Miehelläni on vakava sairaus, jonka mielihyvin vaihtaisin tähän omaani.

Toivon todella, että raitistut, huomaat, että elämä on vielä edessäsi. Voit tehdä siitä hyvän tai kulkea sitä viinan viitoittamaa tietä eikä se tie pääty hyvin. Sen varmaan tiedostat jo itsekin.

Tsemppiä uuteen raittiiseen viikkoon meille kaikille!

11

Heippa hei!
Tervetuloa minunkin puolestani tänne kertomaan ajatuksistasi. Itse en ole aloittanut tänne omaa ketjua mutta aktiivisesti lukenut muiden kokemuksia ja aina välillä vastaillutkin. Syynä varmaan, kun tämä kirjoittaminen ei ole oikein oma juttuni.
Olemme molemmat lähes samanlaisessa tilanteessa, olen vain sinua vanhempi, yli viidenkymmenen. On akataaminen koulutus, vakituinen työ, lapset (aikuisia kylläkin), aviomies, omakotitalo ja kaksi autoa. Voiko puitteet elämälle olla enää paremmat. Kaikki olisikin hyvin, jos tuo alkoholi ei olisi salakavalasti tullut elämääni mukaan. Syitä voi lähteä erittelemään mutta en katso sitä tarpeelliseksi.
Olen alkoholisti (kohtuukäyttö ei onnistu kohdallani siksi luen tätä ketjua) ja tällä hetkellä en enää kestä sitä, että alkoholi on alkanut hallitsemaan elämääni. Jopa liikuntaakin, mikä mulle on tärkeää ollut aina ja johon suhtaudun samoin kuin sinäkin.
Itselläni saan mieheltäni kylläkin kaiken tuen eli hän on valmis olemaan ilman alkoholia (jota käyttää itse muutenkin tosi vähän) ja hän on luvannut, ettei ota jos en minäkään. Tiedän, että lopettamiselle ei kaikkein paras syy ole, että mieheni takia haluan lopettaa mutta on se siinä suhteessa tärkeää, koska viinapäissäni olen hänelle tosi ilkeä, mikä jälkeenpäin kaduttaa tosi paljon. Hän ei ole sitä ansainnut! Hän on pitkään myös pyytänyt, että lähtisin hakemaan apua itselleni. Työni takia on kuitenkin vaikea lähteä esim AA-ryhmiin, enkä oikeastaan haluakkaan. Nyt tein päätöksen lähteä hakemaan apua yksityiseltä puolelta. Voin laittaa rahan, joka menee viinaan nyt tähän apuun.
Kävin terapeutilla viimeviikolla ensimmäisen kerran ja nyt olen menossa huomenna taas. Olen ollut 4 päivää ilman alkoholia. Terapeutti kysyi, mitä häneltä odotan. Vastasin rinnallakulkemista ja tukemista ja sitä, että minulla on mahdollisuus puhua tästä riippuvuudesta. Myös tieto siitä, että olen menossa hänen luokseen kannustaa juomattomuuteen. Sovimme, etten valehtele, jos olen ottanut… eihän käynneistä muuten ole apua.
Nämä neljä päivää ovat olleet hyviä. Toki alkoholi on ollut mielessä. Olen osallistunut paljon enemmän kotitöihin ja aloittanut liikkumisen vaikkakaan en ihan täydellä teholla jalkani takia mutta ootan saavani sen kuntoon, jotta voin alkaa käymään myös kuntosalilla. Liikunta on todella hyvää lääkettä! Itse en halua ainakaan vielä aloittaa mitään lääkityksiä. Luen tätä linkkiä säännöllisesti, muiden kirjoittamia plogeja, artikkeleja riippuvuudesta ja löysin myös AA:n sivuilta nettiradion, jota olen kuunnellut.
Yritän mennä päivän kerrallaan ja toistaa itselleni totuutta, ettei minun tarvitse juoda tänään(olen oppinut sen täältä). Muistan kiittää itseäni illalla juomattomuudesta. Yritän välttää alkoholin ostamista kotiin eli esim työmatkoihin minun pitää satsata. Tiedän myös, että varautuminen retkahduksiin on tärkeää.
Yksinäni en siis taida alkoholia selättää vaikka niin kovasti olisin toivonut. Mieti sinäkin, onnistutko siinä. On tosi hienoa, kun kirjoitit tänne ja toivon, että saan vielä sinusta kuulla… jos vaikka edettäisiin yhtä matkaa ja tuettaisiin toisiamme. Minäkin toivoisin sinun miettivän, voisitteko yhdessä miehesi kanssa olla tässä projektissa? Omalla kohdallani kun en pysty vastustamaan alkoholin ottamista, jos sitä on tarjolla.
Kaikkea hyvää sinulle matkalla raitistumiseen ja kirjottelehan kuulumisiasi!

12

Hei vaan hei foorumilaiset!

Itse olen myös huono kirjoittamaan, vaikka kuinka anonyymiksi itseni tuntisinkin. :confused:
Tänään kävin ensimmäistä kertaa A-klinikalla, omaehtoisesti. Punnitsin lopettamisen ja vähentämisen välillä, valitsin lopettamisen.
Päihdelinkin keskusteluilla on ollut iso osa päätöksessäni, mutta merkittävin osa on ex-puolisollani(vaikka juomisellani hänet elämästäni hävitinkin).

Joten kiitos tarinoistanne! Niitä tarvitaan. :slight_smile:

“Voittajana perille!”

13

Kiitos kannustavista viesteistänne! :smiley:

Nyt olen pysynyt viime lauantain jälkeen palstalta poissa. Silloin kirjoitin, että jos pystyn olemaan juomatta, pystyn varmasti mihin tahansa. No sinä iltana iltayhdeksältä mieheni toi minulle sohvalle punaviinilasin, ja taistelin tahdon voimalla peräti tunnin(!!) ennen kuin retkahdin. MUTTA positiivisena täytyy mainita se, että ottaminen jäi minun mittapuullani kohtuulliseksi, varmaan korkeintaan 5 annosta meni. Negatiivinen puoli olikin sitten taas siinä, että kun sitä viiniä sitten pänikkään jäi, niin tissuttelin vielä kahtena iltana loput viinit pois, eikä mies ottanut pisaraakaan.

Tekosyynä loppuken viinien juomiselle itselleni oli se, että tulee vielä sota Venäjän kanssa jotenkin, kun silloin su/ma oli tuo Ukrainan uutisointi kriittisimmillään :blush: Olipa oikein hyvä syy juoda loput viinit, ja se avaamaton litran valkoviinitetrakin kun se pyöri siinä tiellä jääkaapissa. Mutta homma pysyi aika hallinnassa, tai no, hallinnassa ja hallinnassa = ei ainakaan krapulaa.

Nolottaa!! :blush:

Nyt on tullut oltua kolme iltaa juomatta. Nämä viikonloput ovat kyllä pahoja! Uskon teitä, kun sanotte, että jos vielä jatkaa niin aina on vain vaikeampi lopettaa. Mutta kun aina sitä ajattelee että no jos toisaalta vielä tänään vähän maistaisi kun tuli tuossa salillakin käytyä. Kyllä tämä alkoholismi on kimurantti juttu :question: Ei kai se oikeasti auttaisi kuin kärvistellä tunti kerralaan, vai mitä suosittelisitte?

Miehelle en kehtaa tästä edes puhua, olen yksin ongelmani kanssa. Kyllä tämä pitäisi nyt vain omalla tahdonvoimalla selättää :cry:

14

Mitäpä jos sanoisit miehellesi ettet vaan juo? Hankalahan se on olla ottamatta jos viiniä kannetaan nenän eteen, etenkin prosessin alkutaipaleella. Päivä kerrallaan -ajattelumalli on omalla kohdallani toiminut parhaiten nyt 2,5 kuukauden ajan, joskus ihan hetkikin kerrallaan, viimeksi tänään kotiin tullessani. Fiilikset tulee ja menee, eikä ne juomahimot loppujen lopuksi niin älyttömän kauan kestä. Ensimmäiset viikot oli toki vaikeimpia, silloin söin antabusta, mulle se toimi. Sen lisäksi mätin surutta ihan kaikkea mahdollista mitä huvitti, sekin auttoi aikansa. Antabuksen kanssa ei sitten voi juoda yhtään, voi olla hengenvaarallista touhua se. Tästäkin on omakohtaista kokemusta :neutral_face: Suosittelen ottamaan yhteyttä esim. A-klinikkaan, itsekseen on toki mahdollista lopettaa mutta ainakin mulle keskustelu oli erittäin tärkeää oman tilanteeni tiedostamisen kannalta.

15

Suuri paradoksi on, että alkoholista luopuminen on alkoholistille mahdollista sitten, kun hän myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden.

16

Olen joskus sanonutkin, etten juo. Silloin kun olen onnistumut pitämään esimerkiksi sen historiallisen 9 päivän raittiin putken. Silloin kun lapsi oli vauva, niin kerrankin siivotessani mies toi minulle lasin, kun minusta tulee kuulemma mukavampi kun juon. (Silloin raskaus- ja vauva-ajan jälkeen oli aika pitkäkin aika kun en juonut ja jos join, niin nykyiseen verrattuna hyvin vähän).

Mutta nyt tilannepäivitys:

Viiniä oli nytkin tänään kaapissa, ja otin jos tuossa yhdeksältä lasin käteeni ja käytin siinä änikän edessä. Ja tiedättekös mitä!! Laitoin lasin takaisin kaappiin!!! Uskomatonta! :smiley: Nyt on kyllä onnistunut voittajaolo, vaikka kyse nyt olikin “vain” tästä yhdestä illasta.

Mutta tänään ei mieskään ottanut yhtään mitään. En tiedä, olisiko tämä linja pitänyt näin hyvin, jos olisi ottanut.

Tuossa kellon lähestyessä iltakymmentä helpotti, kun päätös oli tehty. Iltapala vain äkkiä kitusiin ja peiton alle! :smiley:

17

Mietin vain tuota ketjusi otsikkoa. Jos olet ihan oikeasti lopettamassa koko alkoholin käytön, eikö olisi viisasta kertoa tästä myös miehellesi? Ja tilanteessasi pyrkisin kyllä siihen ettei huushollissa ole tippaakaan alkoholia - itselläni ja varmaan hyvin monella muullakin täällä kirjoittelevalla on huonoja kokemuksia siitä, kuinka koitetaan säilyttää alkoholia “lahjaksi” tai taloudessa on viinakaappi tms… Mutta haluatko oikeasti lopettaa juomisen vai pyritkö vielä kohtuukäyttöön? En nyt lukenut ketjuasi alusta asti joten en tiedä lähtötilannetta, mutta ilmeisesti koet juomisen ongelmaksi kun tälle palstalle hakeuduit?

18

Minun on lopetettava ainakin muutamaksi tai pariksi kuukaudeksi. Siitä eteenpäin en tiedä, että kykenisinko taas kohtuukäyttöön. Jo työnikin puolesta minun olisi kyettävä, solloin tällöin kun on tilaisuuksia, joissa olisi hyvä ottaa normaalit ruokajuomat.

Miehelleni olen joskus yrittänyt varovasti sanoa, että nyt pitäisi olla pitempi aika juomatta. Mutta kun hänellä ei tätä ongelmaa ole, niin kai hän ei ymmärrä. Lisäksi tiedän hänen käyttävän tätä seikkaa minua vastaan, mikäli rakkauteemme joskus tulisi ryppy. Hän on “toisella kierroksella”, ja teki silloin niin ja onnistui erossa erottamaan lapsen äidistään. Siis ihan oikeasti erottamaan, katkaisemaan kaiken yhteydenpidon yli kahdeksi vuodeksi, vaikka äiti on ihan normaali ihminen, olen tavannut. Ei todellakaan mikään juoppo. Se on perimmäinen syy, miksi en voi tästä avoimesti kotona puhua.

19

Minulle kyllä sopii kirjoitella kuulumisia ja edetä yhtä matkaa :slight_smile: Suoraan sanottuna tuntuu, että on ihan hyvä juttu raportoida tänne kaikki tunteet ja myös ne kolttoset, jos niitä tulee. Teidän muiden tuella onnistuin varmasti eilenkin olemaan juomatta. Kun käsittää sen voimattomuutensa ja sen, että jos tänään ottaa, niin huomenna on sitä vaikeampi lopettaa. :unamused:

20

MIKSI ?

No on sinulla sitten oikein ihastuttava reilukerhon jäsen miehenä.