Olen yli 4 kymppinen nainen, lapsia, naimisissa, hyvä työ ja monilla kriteereillä mitaten elämässä hyvin pärjännyt. Ja sitten se syy miksi tänne kirjoitan…meille kaikille niin tuttu ja murheellinen Olen pilaamassa paitsi oman myös lasteni elämän alkoholin käyttöni takia.
Olen alkoholiriipuvainen ja alkoholin suurkuluttaja. Kerta-annokseni on tavallisesti pullollinen tai puolitoista punaviiniä, kuohuviiniä tai shamppanjaa. Ja tämän " lasillisen" nautin 2-4 kertaa viikossa. Lomalla melkein joka päivä. Juomastani alkoholista yli 95% on laadukkaita viinejä…ikään kuin se jotain muuttaisi. Samaa etanolia se on…on vaan ollut varaa juoda kalliita juomia ja sillä tavalla puolustella ja peitellä omaa juomista. Kun eihän alkoholisti juo shamppanjaa… Ja rehellisyyden nimissä halvemmatkin viinit mulle maistuisi. Väkeviä en juo koskaan, enkä nykyisin siideriä tai oluttakaan. Jotenkin se humala on ollut aina paras viinistä tai kuoharista. Tullut riittävän nopeasti, mutta ei liian nopeasti.
Näin on siis mennyt jo vuosia…kuinka monta? Ehkä viisi kuusi vuotta. Sitä ennen raittiita päiviä oli enemmän ja kerta- annokset olivat pienemmät. Oli myös raittiita viikkoja ilman sen kummempaa ryhdistäytymistä. Lasten raskaus- ja vauva- aikoina en juonut ollenkaan. Juominen on myös muuttanut muotoaan. Aina olen tykännyt juoda ystävien seurassa, koska “muutun hauskaksi ja seuralliseksi”. Pohjimmiltani olen sosiaalinen jännittäjä, vaikka olen sen huolella peittänyt. Nykyisin joisin mieluiten yksin, koska silloin voi juoda niin nopeasti kuin haluaa, sillä lasini tyhjenee kovin nopeasti. Ja sekin on minulle uutta, että ns. kontrolli tai ne rippeet joita siitä on enää jäljellä on pettänyt viimeisen vuoden aikana useasti eli olen mokaillut ja mikä surullisinta aiheuttanut surua ja häpeää lapsilleni. Eikä tämäkään ole saanut minua vielä lopettamaan juomistani… Taukoja olen pitänyt, yrittänyt lopettaa, harkinnut lopettamista harva se aamu… Pisin juomaton aika tänä vuonna on 2 viikkoa. Tämä kaikki on niin tuttua ja tavallista tarinaa…ainutlaatuista on vain se, että se tapahtui minullekin…Minustakin tuli alkoholisti pitkän ja ahkeran harjoittelun tuloksena.
En ole erityisemmin huolissani terveydestä, vaikka syytä olisi. Sairastan masennusta ja tarvitsen siihen kahta eri lääkettä ja melkoisia annoksia nykyään. Olen hyvinkin tietoinen siitä miten alkoholi vaikuttaa serotoniiniaineenvaihduntaan, mutta suurempi huolenaiheeni on kuitenkin lihominen ( olen lievästi ylipainoinen) ja se, että juominen on lisännyt syömistä ja torpedoinut liikuntaharrastuksen. Olen sentään joskus ollut erittäin liikunnallinen ja juossut maratoneja. Työni olen toistaiseksi jaksanut hoitaa enkä ole töistä koskaan poissa. Krapulassa toki olen useinkin ollut töissä, mutta ei sitä ole kukaan huomannut ( omasta mielestäni). Ja juomani määrät eivät aiheuta minulle yleensä krapulaa, valitettavasti. Mutta väsymystä, kiukkua, ahdistusta, makean himoa jne. ne ovat kyllä tuttuja.
Miksi sitten nyt tänne kirjoitan? Kolmen viikon loma takana, 2 selvää päivää, vaikka lupasin lapsille loman alkaessa, että nautin korkeintaan 2 lasia viiniä päivällisellä. Lupaus piti 5 päivää:( Join tosin vain iltaisin, mutta annoskoot olivat nuo aikaisemmin kuvatut tavalliset määrät. Yhä selvemmin tunnen, että olen menossa yhä syvemmälle suohon juomiseni kanssa. Aamulla päätän, että nyt se loppuu, illalla avaan viinipullon. Tänään toimin kuitenkin toisella tavalla…tämä on uuden ajan alku. Tämä päivä…ei sen enempää…ei nyt tarvitse elää loppu elämää vain tämä päivä.