Morjensta kaikille! Kuvaus itsestäni ja syistä miksi tänne kirjauduin. Äidinkieleni voi olla paikon tönkköä, kun ei tule paljoa kirjoiteltua. Elikkä olen perusterve pian 35 vuotias mies. Perhettäkin on ja jonkin verran omaisuuttakin, vielä. Olen juonut koko aikuisikäni alkoholia ja suurin piirtein suhteella 55% selviä päiviä ja loput humala/krapula.
Olen käynyt a-klinikoilla, terapioissa, myllyhoidossakin pari viikkoa(lähdin laitokselle ja hoito jäi kesken).
Työelämässä vakavia ongelmia ja nytkin saikulla koodilla f32.1
Kaikki töissäkin tietää että se vain ryyppäsi vapaalla niin rajusti, että oli pakko hakea saikkua ettei saa viimeistä varoitusta.
Mutta kyllä, pää alkaa prakaamaan nyt niin pahasti että sainkin lähetteen jollekkin erikoislääkärille tulevalla viikolla. En pysty nukkumaan stressin/krapulan takia ja kaikki menee päin helvettiä kun pää on kuin sissikamiina. Itsetuhoisia ajatuksia ym ym. Viimeksi keskiviikkona yritin juoda yhtä lähes jäätynyttä olutta, mutta oksensin sen saman tien wc:n lattialle samalla kun ripuloin pöntöllä. Olin juonut viisi päivää tauotta ja aloitin heti yövuoron jälkeen aamulla klo 06:00 kun tulin työstä kotiin. Elimistö aivan sekasin jatkuvasti.
Jos jotain hyvääkin niin en kuitenkaan koskaan ole sortunut muihin päihteisiin enkä edes tupakoi mutta tuo viina. Nyt keskiviikkona kun olin aivan loppu niin lääkäri kirjoitti Oxamin -reseptin unettomuuteen, mutta hyvin heikosti auttoivat ja jäi vain ikävä maku suuhun.
Olen nyt siinä tilanteessa että vähentäminen ei enään onnistu. Olen kai satoja kertoja yrittänyt ja aina sama lopputulos. Pelkään hirveästi sitä, että kun saikku loppuu ja käyn maanantaina vain yhden yövuoron ennen 4pv:n vapaata, että noidankehä alkaa alusta. Minulta kiellettiin työkavereiden kesken vuorojen vaihdotkin, mutta olen laiminlyönyt sitäkin Drägerin näyttäessä liki kolmea promillea töitä edeltävänä iltana. En enään uskalla mennä kännissä töihin kuten ennen menin jatkuvasti. Olen kuitenkin työssäni pätevä.
Velkaa on silmät ja suut täynnä ja jos esim: lopputilin saan, edessä on loppuelämän velkavankeus ja perheenkin menettäminen. Tämä on vain pieni pintaraapaisu elämästäni, mutta jos joku on ollut samassa tilanteessa ja selvinnyt voittajana kuulisin mielelläni.
Moi ja tervetuloa tänne!!! Elämäntilanteeni oli ja on aika toisenlainen mutta kyllä tuosta kuvauksestasi paljonkin tuttua löytyy. Olin itse myös täydellisen loppu, umpikujassa ja itsemurha-ajatuksissa lopettaessani vain vuosi sitten, elin valheessa ja kulisseissa. Nyt on toisin.
Kuvauksesi vaikuttaa siltä että olet tilanteessa jossa tarvitset sekä vertaistukea että ammattiapua, intensiivistä kuntoutusta sanalla sanoen. Mihin Myllyhoito tyssäsi? Olen itse ollut Kalliolassa 5 viikkoa ja tiedän kuinka helvetin rankkaa se voi olla. Nuo minnesota-mallin hoidot voivat kuitenkin olla melkoisen tehokkaita, sen tiedän omakohtaisesti myös. Itselläni oli ja on yhä varaukseni näitä hoitoja, AA:ta ja NA:ta kohtaan, mutta ainakin minut ne raitisti. Oma suhteeni ja asennoitumiseni siihen hoitoon muodostui sellaiseksi, että sain sieltä sen mitä tarvitsin. Täytyy myös antaa itselleen mahdollisuus muuttua, pitää mieli avoimena ja antaa tilaa yllätyksille. Näin siis minulla.
Tärkeintä on nyt vaan saada korkki kiinni ja hakea pikaisesti kaikki mahdollinen tarjolla oleva apu. Muut asiat seuraa kyllä sitten siitä. Voimia kovasti, pysy linjoilla!
Huomenta Fathom ja tervetuloa mukaan. Luin tekstisi mielenkiinnolla ja tunnistin siitä hyvin paljon omasta menneisyydestäni. Lainasin ensi alkuun Rytmi-Reiskaa ja täydennän ensimmäistä lausetta hieman toiseen suuntaan.
Itselleen kannattaa tosiaan antaa mahdollisuus muuttua. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että mielestäni kannattaa antaa myös toisille osapuolille mahdollisuus auttaa itseään vaikeassa tilanteessa. Nostaa kädet reilusti pystyyn ja myöntää täysin rehellisesti oma avuttomuutensa alkoholiongelman edessä. Vaikka arkielämän vielä pystyykin jotenkuten selättämään, niin vakavan alkoholiongelman ratkaisu onnistuu harvalta omin avuin. Ammattiapu on sitä varten, että sen puoleen voi kääntyä. Eihän klinikkahoitoon monta kertaa elämässä mennä. Saat sopivat työkalut mukaasi ja sovellat niitä sitten kotioloissasi. Joko omatoimisesti tai vertaistuen avulla. Oman umpisolmuni sain vasta klinikalla 5 vuotta sitten auki. Käännekohta omalle vuosikymmeniä kestäneelle alkoholisti-karriäärilleni.
Pysy ehdottomasti linjoilla, katsotaan yhdessä eteenpäin!
Moro! Tervetuloa joukkoon.Tuossa herrat jo edellä asiaa kertoivat.Taistelu yksin viina-pirua vastaan oli minulle ainakin vaikeaa ja yhdessä vertaistuen avulla asiat ovat nykyisin niin paljon paremmin.Pysy mukana päivä ja hetki kerrallaa!t.akkari
Huomenta poppoolle! Siitä on nyt viikko kun odottelin siwan aukeamista ja ostin toistaiseksi viimeiset olueni. Eli ihan kohtalaisesti on mennyt. Ei tämä viikon paussi mitenkään tavatonta mulle ole siillä työjaksonihan on aina kestänytkin sen aikaa, mutta se, että olen ollut vain yhden päivän töissä tänä aikana ja muut päivät kotosalla selvinpäin on erittäin harvinaista:)
Nyt on tavallaan toinen vapaa aamu ja kieltämättä polttelee helkkarin paljon. Tavallisesti olisinkin jo loiventanut jo pari tuntia ja hyvissä nousuissa jo tähän aikaan.
Mutta nyt kun kahvikin maistuu kahvilta, pirtissä lämmin ja aurinkokin näyttää pilkistävän metsän(tuulimyllyjen) takaa niin ehkä se menis tämäkin päivä nollalinjalla.
Ja huomaan pellonpoikki myös naapurin alkoholistin(kuivilla) olevan jo aamulenkillä ja tämä on taivaan tosi. Olemmekin auttaneet toinen toistamme raittiuteen ja toki myös ryypäännet lukemattomia kertoja, mutta nyt näyttää aivan hyvältä.
Yöllä pään täyttyessä taas ikävistä asioista ajattelin lukea Kojon eroon viinasta -kirjaa, mutta eihän se yövalo toiminutkaan niin piti käydä hakemassa lekurin määräämä lääke jotta sais unen.
En haluaisi syyttää ketään muuta juomisestani koska join jo näitä tapahtumia ennenkin alkoholistisesti, mutta ei se kyllä edesauta toipumistani että yks umpikyrpä työkaveri naljailee joka asiasta joka ainoa päivä ja sen tietää kaikki, pomotkin.
Tilanteeseen on yritetty saaha ratkaisua kaikin keinoin ja lauantaina(eka aamu) on kuulemma luvassa henk.kohtainen kuuleminenkin hänelle. Pitäs lokakuun puoliväliin jaksaa kestää, jos tilanne ei muutu senkään jälkeen(puhuttelun) ja sitten hän joutuisi eläkkeelle kaikkien onneksi.
Hei, mainiota, että sulla on raittiutta haluava naapuri tukenasi, ja sinä tietenkin hänen tukenaan.
Jos rohkenet ja katsot soveliaaksi, kysäise naljailevalta työkaveriltasi, miten voisit auttaa häntä. Jokin ongelmahan hänelläkin on. Ongelmat eivät ole alkoholistien monopoli. Eivätkä kaikki ongelmat häviä raitistumalla, mutta vähenevät ja muuttuvat toisenlaisiksi. Raittiina avun ja neuvojen pyytäminen sekä vastaan ottaminenkin on helpompaa.
Hei hieno meno, onnea! Mulla on myös samalla päihteiden kannalta hasardilla alalla touhuava hyvä ystävä joka on raitis alkoholisti. On aivan älyttömän tärkeää päästä puhumaan asioista vertaisen kanssa, kaverini on ollut tukenani aiemmissa raitistumisyrityksissäni ja on tietysti myös tässä nykyisessä.
Hyvä jos työasiat selkiytyvät. Pystytkö duunissasi puhumaan kenenkään kanssa ongelmastasi?
