You are always on my mind

Vuoden alussa päätin, että kokeilen vielä kerran, onko minusta kohtuukäyttäjäksi vai ei. No ei ollut, ja päätin pyrkiä päivä kerrallaan kohti täysraittiutta. Nyt olen ollut 10 päivää juomatta omin avuin, ja täytyy kyllä sanoa että hiton vaikeata on ollut. Viina pyörii mielessä, ja välillä tulee aivan hirveä himo ottaa “vain yhdet”. Se ei ole minulle mahdollista, koska en halua kohtuukäyttää vaan juoda kunnon kännit. Ei nyt joka kerta, mutta usein kuitenkin.

Oma juomishistoria on täyttää kohta 30-vuotta, aloitin 13-vuotiaana ja siitä asti on kännätty ihan riittävän paljon. On tullut tapaturmia, putkakäynti, vatsa huuhtelu, ambulanssikyytejä ja kaikkea mahdollista ikävää. Kaikkein ikävimmät tapahtumat sattuivat jo kauan sitten, mutta on sen jälkeenkin hajanaisia mokia tullut ihan riittävästi. Olen syyllistynyt tekoihin, joita en ikinä olisi tehnyt selvin päin.

Haluan elää selvin päin loppuelämäni. Olen kiitollinen näistä vielä vähäisistä raittiista päivistä. Alkoholi pyörii kuitenkin koko ajan mielessä ja unissa, ja teiltä lopettaneilta haluaisin kuulla kokemuksia, kuinka pitkän ajan kuluttua lopettamisesta teillä helpotti. Menikö viikkoja, kuukausia vai vuosia? Vai helpottaako koskaan?

Felix

Toivotan sulle voimia, onnea, rohkeutta… mitä kaikkea voisitkaan tarvita.

Sitkeästi vaan kohti raitista tulevaisuutta. Kyllä se siitä. :slight_smile:

Minulla on takana yli kuuden vuoden raittius, tai siis oli (nyt olen neljän vuoden ajan jälleen juonut mutta en itsetuhoisesti). Sen jälkeen, kun olin hakenut pariin kertaan vauhtia päivystyspolilta (lääkehiiltä ja muuta mukavaa), katkolta ja päihdekuntoutuksesta niin lopettaminen oli valtava helpotus. Kävin kyllä alussa myös AA:ssa mutta sen ulkopuolella en yksinkertaisesti ajatellut alkoholia, en hyvällä enkä pahalla. Ja AA:nkin jätin aikoinaan pois kun tajusin, että kokouksista pois lähtiessäni olin paljon kielteisemmällä tuulella kuin niihin mennessäni.

Tällä hetkellä en tiedä haluanko lopettaa, alkoholin tuottamat harmit ovat tällä hetkellä huomattavasti pienemmät kuin tuolloin. Jos päätän lopettaa niin tiedän, että helpointa minulle on silloin lopettaa kaikki sellainen mikä saa ajatukseni liikkumaan alkoholissa. Eli löytää tilalle jotain, ei luopua jostain.

Mutta jokaisen pitää löytää omat saappaansa.

Hei, Felix!

Olet onnekas, kun sinulla on jo hyvä alku. Minulta viinanhimo lähti hyvin nopeasti, melkein heti kun olin ollut ekan kerran AA-palaverissa. Enkä ole ainoa, jolta se on palavereissa käymällä myös pysynyt poissa. Tiedän toki, että saan sen helposti takaisin antamalla luvan ottaa eka huikka.

Kiitos vastauksista ja kannustuksesta. AA:ssa olin 6 viikkoa vuonna 1995. En pitänyt silloin itseäni tarpeeksi paatuneena juoppona, nyt ansioluettelo on varmasti riittävän pitkä. Lopettaminen on ainoa mahdollisuuteni, hekumointi johtuu käytöstä johtaa varmasti uusiin känneihin ja vaikeuksiin.

Eilen vesiselvissä juhlissa tuli tunne, että olen nousuhumalassa vaikka lasissa ei ollut limsaa vahvempaa. Mistäköhän moinen fiilis voi kummuta?

Moi.
Tosi tuttua toi humalan tuntu limsapäissään. Olen ollut nyt 4 viikkoa ilman viinaa ja heräilen öisin ja luulen olevani kännissä. Todella hienoa katsella kelloradion numeroita ja jatkaa nukkumista kun ei tarvitse krapularyyppyjä lähteä etsimään.
Pyrkimys on päästä eroon pysyvästi mutta toi Elviksen biisikin soi päässä ja se ei ole muuta kuin viinapiru joka on aina mielessä.
Menin tänään A-kilta kokoukseen. Se tuntuu paremmalta (minulle) kuin AA.
Sama mitä kautta saa tukea kun vaan on selviä ihmisiä ympärillä.
Unilääkkeitä joudun vielä käyttämään mutta vähennän niitäkin pikkuhiljaa.
Kaikille hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa
terv,reiko

Voisiko tuo “selvänä kännissä” - fiilis johtua siitä, että hermosto ikään kuin virittyy jo valmiiksi ryyppäämiseen, ja humaltumisen tunne tulee jo ennen ekaa huikkaa. Olen opettanut itseni juomaan kuten Pavlov koiransa syömään,ja kuola valuu suupielistä ilman viinatilkkaakin.

Aikanani kun harrastin alkoholittomien siiderien juontia harvakseltaan, tulin niistä “humalaan”. Ihan aito kevyen nousuhumalan olo ja joutui tarkistaan, onko tölkissä tosiaan nollat. Toinen on viikonloput, jos on juonut aiemmin joka viikonloppu. Menee helposti useampi lauantai kun herää “krapulaan”. Olo on aidosti krapulainen ja siinä saa aina hetken selvitellä itselleen että ihan selvinpäinhän tässä ollaan, vaikka siltä ei tunnukaan. Aikanaan join pitkään myös varsinkin tiistaisin, jolloin heräsin samanlaiseen tokkuraan myös keskiviikkoisin olin juonut tai en. Noissa aamuissa on kyllä ihan parasta, kun tajuaa viimein että ei, minulla ei todellakaan ole krapulaa! :smiley:

Näinpä näin. En siis ole ainoa joka tuumii semmoisia että että alkoholistina itseään lopunikäänsä pitävät ovat todennäköisemmin negatiivisia, kuin raittiina itseään pitävät. Onhan siinä vissi ero, että kun ei tarvitse juoda ja kun ei voi juoda :wink:

Luulen selviytyneeni juuri siksi että valitsin alunalkaen positiivisen suhtautumisen työkalukseni.
En ryhtynyt tuijottamaan alkoholismiini vaan avasin silmäni näkemään kaikkea sellaista millä ei ole mitään tekemistä juomisen (ja sen ajattelun) kanssa.

Mutta kukin tahtonsa mukaan, kunhan eivät yllytä muita rajoittamaan ajatteluaan ja ennustelemaan toisille elinikäistä kitumista ja sairastamista, taudin varjossa elämistä ja parantumattomuutta.

Positiivisuus on ainakin joskus (kuten minun kohdallani) johtanut siihen ettei sillä omalla podetulla alkoholismilla ole enää merkitystä eikä sitä tarvitse kaivella. Mutta, tosiaan, ajatelkoon jokainen itse ja rakentakoon tulevaisuutensa sellaiseksi kuin haluaa. Onneksi oman asennoitumisensa (alkoholiinkin) voi valita.

Minä niiiin yhdyn mieheen metsänreunasta :wink:

Tänään onnistuin väistämään tekosyyn korkata viinipullo. Autosta löytyi pari mojovaa naarmua, jotka oli tehty ilkivaltaisesti. Mielessä kiehahti, ja suuttumukseen olisi ollut hyvä syy hieman tissutella. Olin kuitenkin aamulla päättänyt, että tänään en juo, tapahtui ihan mitä tahansa. Tuntuu aika kivalta pitää lupaus itselleen.

Lauantaina on tulossa vieraita mökille. Talo ei tarjoa väkijuomaa, mahtaa vieraita kummastuttaa kirnupiimätarjoilu. En ole vielä valmis avautumaan juomattomuuteni syistä, vetoan joihinkin ulkoisiin syihin vielä tässä vaiheessa.

Mieliala on melko hyvä, mutta keho on aivan ylivirittynyt. Koko ajan pitää puuhata jotain, paikallaan oleminen on vaikeaa. Liikunta auttaa onneksi.

Kiitos hyvästä näkökulmasta mies metsänreunasta. Omaan kohtaloon on helppo käpertyä ja itsesääli ei kieriskelemällä lopu. Itsensä mieltäminen ennemmin raittiina kuin alkoholistina kuulostaa rakentavammalta lähtökohdalta tulevaisuuteen. Olen aivan varmasti vahvasti henkisesti riippuvainen alkoholista, ja siltä puolelta näitä ongelmia täytyy ratkoa.

Viitsisikö kukaan kertoa ihan tiivistetysti, millaista hoitoa A-klinikalta voisi saada? Haluaisin ammattilaisen mielipiteen tilanteestani, missä tässä oikein mennään.

Tänään tulee 2 viikkoa raittiutta täyteen. Ei varmaan ole kovin fiksua tehdä raittiudesta mitään urheilusuoritusta, mutta jotenkin näin alkuvaiheessa noita päiviä tulee vaan laskettua. Ei ole helppoa hypätä carpe diem - moodiin ja elää hetkessä päivä kerrallaan.

Ensi viikolla palaan mökiltä kotikulmille vanhojen houkutusten pariin. Alitajunnasta kuuluu kuiskuttelua, että “ethän sä nyt mikään alkoholiriippuvainen ole, ne makaa puskissa radan varressa. Eikös tämä 2 viikon raittius jo todista sen?”. Haihattelen kohtuukäytön perään, joka ei tule onnistumaan ja josta mä en saa mitään kiksejä. Ainoat kiksit mitä siitä saa, on että ei tullut taas revettyä täysin. Kohtuukäyttö tarkoittaa mulle 3 isoa A-tuoppia pubissa ja sen jälkeen 3 isoa pinttiä kotisohvalla kitusiin. Tällä määrällä seuraavana päivänä hoituu kaikki hommat eikä tule mitään kankkusia. Rankka känni tarkoittaa mun kohdalla 25+ annosta päivän aikana.

Vähän negatiivisa fiboja tänään, mutta jotenkin toisaalta helpottavaa julkaista noin omat dokausmäärät.

Valoa kohti mennään!

Kyllä mua viimeksi kun ns. lopetin auttoi, etenkin alussa, päivien ja viikkojen laskeminen ihan sikana, joten anna mennä vaan! :slight_smile: Omalla kohdallani se nyt ei kestänyt, mutta tuskin olisin päässyt 10 viikkoon ilman jotain virstanpylvästä mitä odottaa :unamused:

Moiks Felix. Laske kaikessa rauhassa päiviä äläkä unohda palkita itseäsi vaikka jokaisen selätetyn viikon sunnuntaina. Suomen päihdehuollosta en voi antaa sinulle vinkkejä, mutta ehkäpä jo Päihdelinkin muilta sivuilta löytyy jotain (Tietopankki tai kysymyksiä asiantuntijoille yms.). Varmaan joku meistä kirjoittajistakin hyppää kohta vinkkailemaan. Kokeilitko hakusanoja?
Tsemppiä!

Kiitos kannustuksesta grip ja andante. Kivahan näitä raittiita päiviä on laskea, viimeisestä 2 viikon tipattomuudesta on kyllä tosi pitkä aika.

Kelailin äsken, että kaikkiin mun kaveruussuhteisiin liittyy alkoholi tosi vahvasti mukaan. Ei sellaisia kissanristiäisiä, etteikö niistä konttaisi aamuyöstä kotiin Hesarin alle nukkumaan. Ihan loputtomiin ei kavereiden tapaamistakaan voi vältellä, nyt täytyy keksiä ne omat konstit miten biliskutsut ym. humpat selätetään.

Ensimmäiset viikot selvänä olivat mullakin sellaista aikaa että tiesin kyllä tunnin tarkkuudella kauanko olin ilman ryyppyä ollut.

Ja miksen olisi tiennyt, laskenutkin. Jokainen päivä oli uusi ennätys.

Olo oli outo, kun jokaiseen päivään kuulunut tekijä oli poissa, ja oli vielä hiukan odottelua sen suhteen miten se tyhjiö alkaa täyttymään. Selvänä oleminen oli ensimmäisten päivien pääasia, ja sen asian ympärillä ajatukset paljon liikkuivatkin.

Kyllä se siitä sitten väistyy, ja muut asiat alkavat täyttämään mielen. Miettimistä riittää ilman alkoholin ajatteluakin, ja uusia juttuja tulee tilalle ihan kuin huomaamatta.

Paljon auttoi se, kun huomasin että hei, minähän olen koko ajan siinä kunnossa että voin mennä mihin tahansa, ei tarvitse miettiä joko henki haisee niin paljon ettei osallistumiseni enää ole paikallaan, ja jos siinä jäikin pois kaveripiiristä se osa jonka kanssa ei muuta yhteistä ollut kuin päihdeasiat niin se ei sitten kovin pitkään tuntunut missään. Kumma kyllä, jotkut ihmissuhteet ryyppäävienkin kaverien kanssa jopa syvenivät, he kun alkoivat ilmestymään seuraani silloin kun halusivat itsekin tehdä jotain selvin päin ja halusivat olla porukassa jossa ei alkoholia juuri mainitakaan vaan keskitytään johonkin ihan muuhun. Olen huomannut että ehkä osaltaan just noiden “selvänätekemisporukoiden” ansiostakin jokunen kaverini on kans joko lopettanut tai ainakin minimoinut alkoholinkäyttönsä - ihan siitä olen huomannut että nykyään heidät löytää vesiselvinä melkein milloin tahansa.

Aikansa kutakin, kai se alkoholin unohtuminen kestää eri ihmisillä eri ajan, mutta kunhan selvänä pysyy, niin kauemmas taakse jää, päivä päivältä.

Se on hiukan sama juttu kuin hiipuvan rakkauden kanssa. Ei tapahdu salamannopeaa esiripun laskeutumista, jonain päivänä sitä vain huomaa että metsässä on hiljaista. Ja että hiljaista on ollut jo kauan.

Viime päivät olen ollut kohtuuttoman ärtynyt perusarkeen. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista 23 raittiin päivän jälkeenkään, mutta on kivaa kun ei tarvitse kelailla johtuuko kärsimys krapulasta.

Söin 1,5 vuotta 1-3 kertaa viikossa lääkettä nimeltä Klotriptyl Mite, jolla lääkitsin kroonista niskakipuani. Lääke toimi myös hyvin krapulan hoitoon, se lievitti ahdistusta ja antoi hyvät yöunet. Selvin päin otettuna lääke antoi seuraavaksi päiväksi hyvän ja energisen olon. Lääkettä en ole käyttänyt kohta 2 kuukauteen, mutta nyt pohdin, että voisikohan osa näistä alakuloisista fiiliksistä johtua sen käytön lopetuksesta. Kai se jonkinlainen mieto bentso kuitenkin on.

Tällaiset hurinat päässä tänään.

Miksi haluat elämän olevan ruusuilla tanssimista? Ruusuissa on piikkejä, kovia ja teräviä tai pienenpieniä teräviä jotka salakavalasti sujahtavat ihon alle jäytämään viikkokausiksi.