Hei vaan kaikille. Olen uusi ryhmàssà ja kirjoittelen keskieuroopasta, asumme tààllà. Meillà on kaksi kouluikàistà lasta. olemme olleet yhdessà 15 vuotta, ilman suurempia ongelmia. Luotamme toisiimme. Vain yksi kivi on alkanut hiertàà kengàssà; miehen alkoholinkultus on pikkuhiljaa, monien vuosien aikana, kasvanut ja lisààntynyt. Aluksi harvoin, kalja kerran viikossa, seuraavana vuonna olut pari kertaa viikossa, sitten aivan pikkuhiljaa useammin ja useammin, nyt pàivià jolloin juo on enemmàn kuin niità jolloin eli ole juonut. Juo vain olutta.
Vasta ihan viime pàivinà ole herànnyt noihin mààriin, koska harvoin mies on silminnàhden humalassa, nàen ettà on ottanut mutta ei koskaan ole ollut tòrppòilyhumalassa, ei kaatuile, oksentele tai kàyttàydy muuten ikàvàsti. Ei ole koskaan juonut aamulla. Humalatila on niin lievàà etteivàt lapset laita edes merkille. Koskaan ei ole ollut poissaoloa tòistà tai mistààn muistakaan sovituista menoista. Koskaan ei ole kàyttàytynyt aggressivisesti. Tyònsà hoitaa hienosti ja on edennyt urallaan hyvin. Touhuaa lasten kanssa, tehdààn retkià. Mutta illallisen aikaan katoaa autotalliin tai muihin ulkotiloihin, ja samalla kun siellà vàrkkàilee tai vaikka grillaa, siellà on aina kalja vieressà. Syò sitten myòhemmin kun olen laittamassa lapsia sànkyyn. Sitten sànkyyn, laittaa heràtyksen, kattoo telkkua ja nukahtaa. Viikonloppuna voi juoda jonkun oluen pàivàsaikaankin, mutta silloinkaan ei millààn tavalla riehu tai ole hàiriòksi, piilottelee ja sitten makkariin telkkua kattomaan ja pàivàunet.
Ainoa huolestuttava asia on se ettà juominen on hitaasti mutta varmasti aina lisààntynyt, ja sità on piilotellut. En ole ollut asiasta kovin huolissani kun kaikki muu on niinhyvàllà tolalla, silloin tàllòin olen jàkàttànyt tyyliin ettà “onko se ihan pakko joka ilta” mutta kun sattumalti osuin kaljakàtkòlle ja merkkasin muistiin tòlkkimààràt pàivittàin, on sità juotu 4-0-4-4 tòlkkià neljàssà illassa. Tàstà huolestuin niin kovin ettà heràsin keskellà yòtà ja mietin tarkkaan miten asian esitàn ja heràtin sitten miehen ennen kukonlaulua.
Pyysin kuuntelemaan tarkasti ja esitin huoleni siità miten hànellà on juominen ja juomisen piilottelu on lisààntynyt nyt siihen pisteeseen ettà on parasta pistàà kokonaan poikki kun vielà ollaan siinà pisteessà ettei mitààn ole menetetty ja on mahdollista muuttaa kurssia. sanoin ettà estààkseen tàyden riippuvuuden ja alkoholisoitumisen hànen tàytyy ainakin toistaiseksi olla aivan kokonaan juomatta. Lupasin ettà autan ja tuen. Mies kuunteli àllistyttàvàn rauhallisesti ja sanoi ettà olen oikeassa ja ettà kyllà hàn pystyy siihen.
Sanoin ettà kun tàstàkin selvitààn niin olemme vielà entistàkin vahvempi pari.
Selvitàànkò oikeasti?
Olenko huolestunut ihan turhasta vai olenko pàinvaastoin liian toiveikas? Oliko nyt jo liaan myòhàistà? Onko miehestà enàà kohtuukàyttàjàksi?
olen huomannut ettà tàllà palstalla aika suoraan osaatte sanoa mielipiteennne ja kuulisin nyt mielellàni niità kun en osaa olla yhtààn objektiivinen siinà ettà miten huolestuttava tilanne meillà on.
Hei,
hyvin olet asian miehelle esittänyt. Tietyssä vaiheessa voi kelkkansa vielä kääntää, esim. jos ei ole aivomuutoksia, peruuttamattomia. Riippuvuudesta jo ilmeisesti kysymys, tuo piilottelu on siitä aika selkeä merkki. Tuskin myöskään olet kaikkia piiloja löytänyt. Eikä etsiä kannattakaan, itse on silloin kärsivä yhtälailla.
Erota itsesi päihteidenkäytöstä kokonaan, tee selväksi asia. Jos hänellä ymmärrys toimii, hän hakee apua ja ymmärtää tilanteen. Oma mieheni, kiva ja älyläkäs, muuttui lopulta ihmisenä kokonaan, aivomuutokset muuttivat ja nyt 52-vuotiaana on aikalailla menetetty tapaus. Vielä tavatessamme alle 10 vuotta sitten, käyttö oli kuvaamasi kaltaista.
Lue Juha Kemppisen kuvaukset alkoholismin vaiheista. Kun juna lähtee liikkeelle, sitä vaikea pysäyttää.
Jos nyt varhais-keskivaiheessa, pysähtyä voi vielä. Sairaus kuitenkin etenee kuvatun kaltaisesti.
Siksi kannattaa nyt olla tomera. Täälläkin moni kertoo, miten puoliso kuitenkin on hyvä, huolehtiva, hoitaa työnsä. Näin juova toimii, eikä alussa ole kuin välttämättä muuta kuin läheisten epämääräinen tunne siitä, että juominen ei ole normaalia. Ajan kuluessa kuitenkin myrkky tekee tehtävänsä.
Oma ketjuni Kauhun kierteessä on jo tuolla kauempana. Jouduin lähtemään oman ja lapsen hyvinvoinnin takia. Miehellä aivojen surkastumista, mutta kieltäytyy jatkohoidoista. Näin alkoholi vei perheen, muut läheiset suhteet, kodin, luottotiedot, melkein firman, terveyden jne jne.
Hänellä on valinta, yksin hänellä. Juovan lähelle ei luitenkaan pidä jäädä, jos hän ei hakeudu hoitoon. Tee tämä siis selväksi, osoittaen kuitenkin tukevasi toipumisessa.
Koska olet lukenut tekstejä täällä, tiedät miten toimia. Vaikeaahan se on. Muistan, että jos yksikin kärsii toisen alkoholin käytöstä, kyseessä on alkoholiongelma. Sitä ei kannata lakaista maton alle eikä vähätellä.
Voimia sinulle!
Kiitos vastauksestasi Himmu. Kävin lukemassa suosittelemasi artikkelin alkoholismin vaiheista.
Keskustelun jälkeen mies ei ole juonut mitään, tiedän kyllä että kolme päivää on vielä tosi vähän… Hän näyttää aivan hyvin hyväksyneen sen että nyt oli pistettävä stoppi sille lähes päivittäiselle kittaamiselle, mutta toisaalta sanoo ettei hänellä mielestään ole riippuvuutta. Kieltäminen taitaa olla huono merkki?
Toisaalta hän ei näytä ollenkaan kärsivän tästä juomattomuudesta, ei ole hermostunut eikä kärsi mistään fyysisistä oireista, eikö hän sitten vielä fyysisesti ollutkaan vielä riippuvainen?
Meillä on nyt sellainen suunnitelma että 5 kk ajan pitäisi olla ihan kokonaan juomatta ja sitten mahdollisesti kokeilla kohtuukäyttöä.
minnamanna, teillä on aika pitkälle samankuuloinen tilanne kuin meillä, joitain eroavaisuuksia löytyy mutta pääasia kuitenkin sama. Mies on riippuvainen alkoholista, 2 viikkoa suunnilleen pystyy olla parhaimmillaan ilman, mutta se viimeinen viikko on yhtä hermostunutta kiukkua. Alussa hänkin sanoi että pystyy ihan hyvin olla ilman ja lopettaa juomisen ihan itse, mutta muutaman viikon päästä hän itsekin vasta huomasi, ettei oikeasti enää pärjää ilman tuon kauempaa.
Alkoholistit on taitavia taivuttelemaan ja lupailemaan, tarvittaessa vaikka lahjomaan, ettei tarvitse kohdata sitä tosiasiaa, että alkoholi on voimakkaampi kuin siitä riippuvainen. Voimia ja lujuutta toivon sulle!
Sirtuunaperhonen, minä olin lukenut ketjusi ja ltöysin siitä tosiaan paljon yhteneväisyyksiä meidän tilanteeseemme, tosin me olemme parikymmentä vuotta vanhempia.
Kyselin tuossa illalla että onko ollut vaikeaa tai onko ollut ongelmia olla juomatta, ei kuulemma ole ollut vaikeuksia. Kun tiedustelin että oletko kumminkin ajatellut olutta niin grillatessa kuulemma oli ajatellut, mahdotonta ettei olisi ajatellut kuulemma.
Olen yrittänyt olla huomaavainen ja helliä vähän normaalia enemmän, olen leiponut lempiherkkuja ja koitan pitä myönteistä kontaktia yllä.
Aina välillä mietin kyllä että olenko ylireagoinut, mutta en kai kuitenkaan. Mies on käsittääkseni alkoholismin ensimmäisessä vaiheessa, jonkinasteinen riippuvuushan sen on pakko olla, ei kukaan juo olutta kahta litraa janoonsa tai maun vuoksi. Kirkkaat eivät meillä häviä mihinkään, vein juuri sukulaisille ison laatikollisen kaikenlaisia viinoja joitka olivat olleet kaapissa jo vuosia… Itse hän sanoi että ei mielestään ole oluesta riippuvainen, tupakasta kyllä. Myönsi että juo liikaa, ja että on aiheellista stopata ennekuin tavasta tulee iso ongelma. Hän kuulemma joi koska tykkää.
Se minua kyllä vähän helpottaa että tässä ymmrätääkseni vielä “peliaikaa”, olemme vielä sillä harmaalla alueella ettei kaljoittelusta ole juuri muutta haittaa kuin vaimon ärsyyntyminen 
En ole koskaan ollut huolissani lasten hoidosta tai että joku asia olisi jäänyt hoitamatta. Mutta onhan tämä aivan liian ušein toistuva juominen rassannut hermoja ja sitä on miettinyt monen monta kertaa että onko tämä menossa nyt vääjäämättä jonhonkin tosi huonoon suuntaan… On ollut tosi rentouttavaa kyllä nyt kun ei ole tarvinnut tutkailla eikä kyräillä. Yritän ilmaista tyytyväisyyteni ja iloni juomattomuudesta kaikin tavoin .
Alkoholismi on salakavala sairaus. Mitään turvarajamääritelmää ei ole -jokainen on yksilö tässäkin suhteessa. Hienoa, että olet nostanut kissan pöydälle ja voitte puhua asiasta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa siihen puuttuu, sen parempi. Sitten, kun sairaus on puhjennut jo alkoholismiksi, päihderiippuvuudeksi, tie on yksikaistainen. U-käännöstä ei voi enää tehdä. Ulosmenoliittymiä sillä tiellä kyllä on, kunhan löytää oikean kartan! Jaksamista Minnamanna 
Minnamanna: Jos mies oikeasti pitää oluesta, kannattaisi ehkä ostaa alkoholitonta olutta, jota mies voisi sitten juoda. Omassa lähipiirissä oli eräs bisseä ja punaviiniä tissutteleva mieshenkilö, joka yrittää kohtuukäyttää alkoholia. Lopetti moneksi kuukaudeksi kokonaan ja hän koki nuo alkoholittomat oluet avuksi, koska ei halunnut pelkkää vettä tai limua juoda.
kiitos vastauksesta sinullekin Nasaalisti
Nyt on mennyt jo yli viikko eikä mies näytä sen kummemmin kärsivät tai kärvistelevän. Tällä viikolla on ollut pitkiä ja raskaita työpäiviä, olen jotenkin odottanut että olisi jossain vaiheessa sanonut että myt kyllä tarvitsen/haluan/ ansaitsen yhden oluen, mutta ei ole sanonut eikä yhtenäkään iltana mielestäni juonut yhtään mitään.