Uusi lopettaja ilmoittautuu mukaan seuraanne! Rekisteröidyn tänne vihdoin vaikka olen seurannut palstaa varmaan parisen vuotta ja räpiköinyt yksin lopettamispäätösteni kanssa (joista ei siis ole tullut mitään)
Nyt on viina vienyt naista niin että tuuliajolla ollaan. Ikää on lähes 40 ja viina on ollut kuvioissa nuoresta asti. Ongelmakäyttäjäksi aloin ehkä vasta vajaa 10 vuotta sitten. juominen on aina ollut humalahakuista enkä ole osannu lopettaa ennenkuin on taju kankaalla. Sitä kesti yleensä ennen vain yhden illan mutta viime vuosina kuvio on jatkunut niin että hommaa jatketaan heti seuraavasta aamusta. Lopullinen pohjanoteeraus kai tuli viime kesänä kun 5 viikon kesälomasta en ollut päivääkään selvinpäin. Siitä olikin sitten kiva lähteä töihin . Turha kai sanoa että eka viikko meni sairaslomalla. Työpaikkani olen onnistunut kuin ihmeen kaupalla pitämään vaikka olen ihan varma että ovathan ne jotain huomanneet. Nyt viimeisen kahden kk:n aikana varmaan 3 tai 4 maanantaita olen ollut poissa. Korkki ei vaan mene kiinni kun sen on kerran avannut. Nyt olen myös alkanut nappailla bentsoja siinä tuoppien lomassa.
Sain nyt kaikkien kauhujen keskellä aikaiseksi soittaa lääkäriin ja hain antabuksia. Koska tiedän että kun tää kankkunen tästä taas hellittää niin korkki aukeaa … Tästä suosta on nyt pakko nousta tällä kertaa! Ahdistaa ja vituttaa vaan edelleen niin ettei veri kierrä. Toisaalta ekan kerran elämässäni voin ajatella etten koskaan enää ota lasillistakaan. Päivä kerrallaan tästä eteenpäin! Tästä on tainnut olla juttua ennenkin mutta vaikuttaako antabukset jotenkin bentsojen kanssa? En siis käytä niitä säännöllisesti, vaan silloin kun oikein ahdistaa. Ja haluan myös niistä jatkossa eroon.
Tsemppiä kaikille lopettajille!
Tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksia ja toivoa. Jokainen meistä on ollut samassa tilanteessa kuin sinäkin. Tuntenut , ettei enää osaa kuvitella elämää ilman alkoholia, muttei osaa kuvitella elämää alkoholin kanssakaan. Omalla kohdallani raitistuminen on muuttanut koko elämän toinen-mahdollisuus.blogspot.com … 20tarinani tuossa tarinassani on se toivonkipinä toivottavasti, jonka sinäkin tarvitset saadaksesi itsellesi sen haluan alkaa opetella päivän kerrallaan elämään ilman päihteitä. Jos minä olen selvinnyt, tulet sinäkin selviämään.
Onnea ja siunausta raittiille polullesi. Olkoon tämä loppuelämäsi ensimmäinen uusi päivä.
Antabukset ja bentsot eivät vaikuta keskenään, voit huoletta syödä niitä yhdessä.
Tilanteesi vaikuttaa huolestuttavalta ja nyt todellakin olisi aika laittaa se korkki pysyvästi kiinni niinkuin itsekin olet varmasti todennut. Antabus on hyvä kainalosauva aluksi juomisen lopettamiseen (ei tule niin helposti lähdettyä spontaaniisti dokaamaan). Mutta sitten kun jätät sen ottamatta, niin itsekkin varmaan ymmärrät, jotta selkeesti alat petaamaan juomista ja ylläoleva aloitus postaus menettää täysin merkityksensä. Palaat siis juomaan.
Ennen kuin näin pääsee käymään niin kannattaisi hakea muutakin apua kuin vain nuo antabukset. Olisiko kenties A-klinikasta tai AA-ryhmistä apua? Tämä plinkkikin on tietysti hyvä virtuaalinen vertaistuki…
Minulla on välillä ollut ehkä aika karujakin mielipiteitä, mutta olen siis sitä mieltä, että jos palaat juomaan niin juo sitä viinaa sitten kunnolla. Niin paljon, jotta seuraavalla kerralla olet entistä vahvenpi lopettamis päätöksessäsi
Toivottavasti siis raittiuspäätöksesi pitää. Kirjoittele aktiivisesti kuulumisia, lue ihmisten kertomuksia. Näin minä olen päässyt takaisin helvetinporteilta elämään.
Tervetuloa vaan! Olen kanssa aikas uusi täällä niinkun rekisteröitymisestä luonnollisesti näkyy. Tein lopettamispäätöksen 12.9.-2010. viikon putken jälkeen puskasta heräämisen lomassa. En ottanut antabusta vaikka viinaa teki mieli kunnolla parisen viikkoa. Sinä toki saat ottaa, en sitä ole sanomassa. Mutta oletko miettinyt mitä antabuksen jälkeen? Kun taas “voi” ryypätä? Eihän niitä koko elämäänsä voi popsia. Tarkoitan vaan että pitää tehdä vakaa päätös haluta raitistua. Siis nimenomaan haluta sitä. Eikä vain olla juomatta kun tuli nyt sellainenkin juttu itselleen luvattua… Mutta toivottavasti sinä et kuulu tuohon jälkimmäiseen lauseeseen. Miksi kuuluisit? Olet ollut jo tarpeeksi rohkea kun liityit tänne plinkkiin!
Jos noin on, niin siihen on olemassa ratkaisu. Tervetuloa minunkin puolesta etsimään omaa tietäsi kohti raittiutta. Itse olen raitistunut AAn avulla, kun en kyennyt lopettamaan juomista. Onhan siinä tietysti muitakin elementtejä, kuin esim. perheeni, läheiseni jotka olivat tukenani koko prosessin ajan.
Tänäänkin elämä maistuu elämälle, eilinen ei pelota, huominen ei ole huolia täynnä ja elämä tuntuu mahdottoman helpolta ja vapaalta. Raittius on ollut minulle se kaikista tärkein asia tässä elämässä, sillä ilman sitä, minua ei olisi, enkä näin voisi edes tietää miltä se raittius voi oikeasti tuntua.
Kiitos kaikille vastanneille! Vertaistuki on hyvä juttu
Lääkäri ehdotti myös tuota AA:ta ja ihan tosissani mietin että jospa uskaltautuisin käymään kokouksessa. Eihän siinä mitään menetettävää ole. Miksi se kynnys vaan tuntuu niin korkealta … miettii että jos joku tuntee … mutta mitäs siitäkään, kaikkihan on apua hakemassa samaan asiaan…
Joo tiedän ettei se antabus ole ratkaisu, mutta halusinkin nyt saada sen putken katkeamaan jotenkin. Tottakai tässä täytyy itse työstää omassa päässään tuota asiaa…
Se on perjantai-ilta ja mä olen selvinpäin …en edes tiedä koska sellaista on viimeksi tapahtunut. Mutta tästä jatketaan!!
Hyvä päätös mojito! Minä raitistuin nelikymppisenä (1,5 vuotta sitten), koska juomisen ongelmat alkoivat jo ylittää kohtuuden rajat. Ja tietysti elämä on sen jälkeen muuttunut täysin, nyt minun ei tarvitse valehdella eikä hävetä enää koskaan.
Mutta joo, tuossa alussahan on toki tärkeintä olla juomatta ja päästä fyysisesti eroon alkoholin vieroitusoireista. Se on helpohkoa, mutta alkoholin käytön lopettaminen saa sairaan päässä aikaiseksi jonkinlaisen tyhjyyden tunteen. Kuten totesitkin, asioita kannattaa pohtia ja joko levätä sohvalla tai keksiä tekemistä; oman mielialan mukaan.
En itse käynyt aa:ssa montaa kertaa, mutta vertaistuen avulla minäkin raitistuin. Raittiit alkoholistit ovat monesti tosi mukavaa sakkia Suosittelen joko aa:ta tai jotain muuta ryhmää.
Viikonloppu ilman viinaa takana ja kohta viikko täynnä. Ihmeellisiä tuntemuksia herätti tuo viikonloppu. Oli yhtäkkiä ihan hirveästi aikaa! Ennen se aika meni pää turtana tehden jotain yhdentekevää tai ei mitään. No tulipa kokattua ja siivottua kunnolla Jossain vaiheessa iski sellaisia pieniä levottomuuden tunteitakin, ei oikein osannu olla. Nää liittyy varmaan niihin mun perimmäisiin syihin kun juominen on alkanut. Ja tajusin että on vielä pitkä ja kivinen tie edessä kun noita alan työstämään …
En maininnut aiemmin että mullakin on lapsia. Huomasin tänään tuon äitien keskustelun ja tuttuja tuntemuksia siellä… hirveä syyllisyys juomisesta lasten takia. Jos olisinkin tuhoamassa vain omaa elämääni, mutta kun siinä menee syyttömiä sivussa … yritän olla vellomatta nyt menneessä ja katsoa tulevaan, päivä kerrallaan ja selvinpäin!
Ota rauhallisesti ja anna armoa itsellesi. Parasta mitä voit tehdä itsellesi ja lapsillesi nyt on pysyä erossa alkoholista. Syyllisyys on niin v:mainen kaveri, että se voi tehdä kepposet. Tarkoitan tässä nyt, että on ihan aiheellista tuntea syyllisyyttä typeristä teoistaan, mutta meillä alkoholisteilla on usein heikot eväät käsitellä sitä…paitsi juomalla viinaa. Itse olen jääräpäisesti työntänyt etenkin lapsiin liittyvää syyllisyyttä kauemmaksi, odottamaan käsittelyä. Uskon, että monen äidin raittiusyritykset voivat kaatua sen möhkälemäisen syyllisyyden alle ja siksi on hyvä ensin päästä tolpillensa ja alkaa harjoitella keinoja tuon möhkäleen kohtaamiseen ja käsittelyyn. Olen tässä huomannut, että se möhkäle alkaa nyt ensin mennä palasiksi. Ei se kutistu, mutta jakaantuu helpommin ymmärrettäviksi palasiksi.
Ajattele, että tästä eteenpäin kaikki on kuitenkin paremmin.
Kyllä AA on paikka jota tulee varoa! Minäkin jouduin lopulta sinne ja menetin…kurjuuteni.
Nykyään käyn enää tosi harvoin, koska pääsin uuden elämän alkuun ohjelman avulla. En tunne tarvetta istua palavereissa enää ja jos alan tuntea, menen sinne kipinkapin.
Se hyvä AA:ssa on myös, että sieltä saa lähteä juomaan jos haluaa. Kukaan ei estele.
By the way, mitähän “ne muut” tekevät palavereissa? Olisivatko vaikka hakemassa apua alkoholismiinsa…
Ota ihmeessä ne antabukset käyttöön. Ne toimivat hyvänä kainalosauvana alussa. Sen kun olet aamulla ottanut niin sitten ei tarvitse päivän mittaan miettiä ottaako vai ei. Asia on jo ratkaistu. Tämä alkoholismi on niin pirullinen tauti että kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön. Itse käytin myös antabusta… ensin säännöllisemmin ja nyt ihan satunnaisesti otan jos on oikein tiukka paikka.
Tsemppiä tiellesi
Runsas viikko selvinpäin takana. Ihan kohtuullisella fiiliksellä tässä mennään. Töissä pitää kiirettä ja oikein ihmettelen miten olen pystynyt tämän syksyn menemään läpi, lähes ainaisessa krapulassa (ja jopa humalassa
Onhan noiden työkavereiden ollut pakko huomata jotain … mutta miten vaikeaa siihen on puuttua. En minäkään kovin helposti uskaltaisi.
Hankalia aikoja tulee vielä eteen, kun pikkujoulukausi pukkaa päälle. Kieltäydyn niistä mistä voin ja niihin joihin joudun, on vain pakko mennä autolla selitysten kera.
Jaksamista kaikille!
Lääkärisi taitaa tietää mistä on kysymys ja ehdottaa sinulle hoitomuotoa joka on auttanut miljoonia ja auttaa yhä edelleen miljoonia. Lääkärisi varmaan ajattelee, jotta menettäisit kurjuutesi, kun ehdottaa sinulle AAta. AAssa voi todellakin törmätä tuttuihin ja niitä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt kapakassa . Miettiminen miksei mene AAhan on ihan normaalia toimintaa juovilla ihmisillä, mutta jos käyttäisi prosentinkin siitä energiasta mitä tuhlaa juomisen sallivaan ajatteluun sen ehkäisevään ajatteluun, niin huomaakin tarvitsevan AAta ja kipeästi.
Pistänpä taas kuulumisiani tänne. Nyt on 3 raitista viikkoa takana. Viime viikonloppu oli kieltämättä hankala. Olisin taatusti avannut korkin ilman antabuskuuria Jotenkin on taas sellainen vaihe päällä elämässä että asiat ei tunnu olevan hanskassa ja ainoa tapa millä niihin osaan reagoida, on avata pullo No nytpä se ei onnistu, on pakko kohdata asiat sellaisina kun ne tulee.
Sain juuri loppuun Selviämistarinoita -kirjan. Oli kyllä tosiaan ajatuksia herättävä opus. Ja siinä tuli peilailtua omaa juomista ja sen historiaa samalla. Kyllä mulla ainakin mopo on lähtenyt käsistä juuri sen viinalla lääkitsemisen takia. Ahdistusta lievitetään viinalla, joka aiheuttaa taas lisää ahdistusta. Mielialalääkkeitäkin olen syönyt, mutta viinahan vie tehon niistäkin. Lääkäri ehdotti terapiaa, sitä tässä nyt mietin että haluanko, olenko valmis siihen.
Mieli on nyt just niin harmaa kuin säätila ulkona
Hyvää raitista viikkoa silti itse kullekin!
Mutta toivottavasti sinä et kuulu tuohon jälkimmäiseen lauseeseen. Miksi kuuluisit? Olet ollut jo tarpeeksi rohkea kun liityit tänne plinkkiin!
Jossain vaiheessa iski sellaisia pieniä levottomuuden tunteitakin, ei oikein osannu olla. Nää liittyy varmaan niihin mun perimmäisiin syihin kun juominen on alkanut. Ja tajusin että on vielä pitkä ja kivinen tie edessä kun noita alan työstämään …
Minäkin jouduin lopulta sinne ja menetin…
