Ylireagoinko?

Ollaan miehen kanssa seurusteltu vajaa vuosi. On mulle tuttu toki aiemminkin ollut, mutta tutustuttiin reilu vuosi sitten paremmin. Olen aina tiennyt että hänellä on päihdeongelma, eli ei ole tullut minkäänlaisena yllätyksenä. Viime kuukaudet mua on vaivannut kuitenkin se, että arkisin mies saattaa juoda päivässä yhden oluen ja viikonloppuisin saattaa olla todella humalassa niin että sammuilee baariin. Ei kuitenkaan arkisin päivittäin juo, ja joskus on arkipäiviä kun ei juo sitä yhtäkään, paitsi viikonloppuna. Ei siis juo sen takia niin paljoa, että tietää sen vaivaavan mua. Tämä määrä, mitä meidän seurustelun aikana juo, on huomattavasti vähemmän siitä mitä on aikaisemmin juonut. Mua kuitenkin se vähäkin vaivaa, koska oon itsellenikin luonut sen verran tiukat rajat juomiseen että ei vahingossakaan lipsahda haitallisiin rajoihin. Ollaan keskustelu (ja riidelty) asiasta useaan kertaan, ja miehen mukaan tämä on isoin kompromissi mihin hän suostuu. Hänen mukaan hänen juominen johtuu pelkästä juomisen halusta, eikä halua enempää selvinpäin edes olla. En kuitenkaan IKINÄ ole vaatinut että pitäisi olla kokonaan juomatta, eikä mies edes ole humalassa kuin viikonloppuisin yhtenä päivänä yleensä, joskus harvoin kahtena päivänä viikonlopusta. Usein mietin että ylireagoinko ja että johtuuko se että juominen vaivaa siitä, että pelkään hänet menettäväni jossain kohtaa juomisen vuoksi. Mies vakuuttelee että en tule menettämään häntä juomisen takia, mutta itseni vähän epäilyttää. Onko teidän mielestä tällä suhteella toivoa? Olenko vain itse liian tiukkapipo?

Mies ei kuitenkaan mulla mistään valehtele, ja pystyn häneen täysin luottamaan. Raha-asiat hän on mokannut vuosia sitten, ja makselee velkojaan pois tälläkin hetkellä. Käy vakituisesti töissä, eikä ole kertaakaan ollut esim. krapulan vuoksi poissa työstä, koska on aina työkuntoinen. Mietin usein että ylireagoinko, koska meidän ainoa ongelma on se että hän arkisin saattaa juoda. Ei koskaan arkisin juo humalaan asti, ellei ole ulkomaan työreissulla jossa ei iltaisin muuta tekemistä ole.

Ainiin, ja vielä se lisänä että mies ei kohtele mua huonosti. Hyvin harvoin humalassa saattaa olla ilkeä, mutta pelkästään silloin kun meillä on muutenkin riitaa. Muuten on ihan täydellinen ja ihana kumppani, joka viihtyy mun kanssa paljon selvinpäinkin.

Voi jösses :smiley: näistä edellisistä viesteistä huomaa sen, kuinka ajatuksissa oon ollut kun noita kirjoittelin: eri nimimerkki kaikissa, koska en ollut vielä kirjautunut tänne mutta sama tyyppi kirjoittanut nämä kaikki :confused:

Jos asia vaivaa sinua ja on aiheuttanut pahaa mieltä sekä riitoja, niin eikö se ole jo ongelma? Oletko valmis siihen että miehellesi tulee alkoholi olemaan aina se ykkönen ja että alkoholismi on paheneva sairaus? Koetko että sinun pitäisi olla kiitollinen päivistä jolloin miehesi ei juo vaikka se on normaalitila?

Sellainen asia kuin “alkoholiongelma” on vähän ongelmallinen käsite. Jos alkoholi aiheuttaa kotona jo ongelmia, niin onhan se tietysti ongelma, mutta riippuvuuden kuvauksessa se on hyvin harhaanjohtava. Alkoholiriippuvuus on sairaus F10.2. Se ei mene ohi. Se on parantumaton ja etenevä! Eli etenee takuuvarmasti aina pahempaan suuntaan.

Olen itse käynyt hoidon täällä ja mielestäni näillä sivuilla on hyvin kuvattu sitä, onko kyse alkoholismista vai tavallisesta juomisesta:

fenix-klinikat.fi

Jos kyse on alkoholismista, voit siis olla varma, että “ongelma” vain pahenee, niin kauan kuin keskushermostoa altistetaan päihdeaineelle vähäisessäkin määrin. Aina se johtaa kuitenkin muuhun kuin vähäiseen altistukseen!

Tsemppiä ja Voimia sinulle!