Ylimielinen kohtelu terveydenhuollossa

Nyt rohkaistuin ensimmäistä kertaa kirjoittamaan tänne palstalle asian takia, joka vie yöunetkin. Olen tähän asti vain lukenut muiden kirjoituksia ja saanut niistä paljon rohkaisua. En edes tiedä onko tämä oikea palsta.
Tarinani alkoi noin neljä vuotta sitten. Olin silloin kolmivuorotyössä, opiskelin työn ohessa yliopistossa, kärsin perheväkivallasta, saimme toisen lapsen samalla…loppujen lopuksi masennuin todella pahasti noin vuosi toisen lapsen syntymän jälkeen eli paloin loppuun. Sitä ennen en käyttänyt alkoa kuin ehkä 1 annos/viikko, jos sitäkään. Tässä vaiheessa löysin alkoholin. Kuinka hyvä olo siitä tuli pahimpina ahdistushetkinä…Ja lopun voitte varmasti arvata. Sittenhän sitä meni pian litra kirkasta/vrk. Milloin minua vietiin ambulanssilla, milloin poliisiautolla…
Tästä kaikesta nyt aikaa kolme vuotta. Olen toipunut täysin kaikesta ja perhe-elämämme on nyt normaalia lapsiperheen arkea. Meillä on kaunis talo, vene…isot velat :slight_smile: Olen korkeassa/vastuulisessa asemassa työssä, käytän alkoholia satunnaisesti, korkeintaan pari annosta kerrallaan. En pidä alkoholista. Yleensä ostan oluenkin alkoholittomana, koska olut hyvää janoon, mutta alkosta tulee huono olo.
Ongelman ydin on kohtelu terveydenhuollossa. Kävin lääkärissä näyttämässä kipeää kättäni tk:ssa ja sitten ortopedillä, kumpikin kohtelivat todella ylimielisesti. Ortopedi kysyi, voinko olla ilman viinaa edes kolmea päivää, että voisi leikata. Menin ihan hämilleni enkä saanut mitään suustani. Pukeudun kuitenkin hyvin, meikkaan…eli siis aivan normaali ihminen olen. Saan todella asiallista ja kunnioittavaa kohtelua yksityisellä, mutta kun yksityinen lääkäri kuitenkin maksaa.
Saimme kolmannen lapsen ja tk:ssa neuvolan hoitaja tietysti pääsi lukemaan kaikki tietoni kun olin raskaana. Sain todella ilkeää kohtelua. Tähän asiaan puuttuivatkin mieheni ja muutkin joille asiaa puhuin, ja asia meni eteenpäin. Sairaalassa kun olin synnyttämässä, tietysti terveystietoni nähtiin, ja lapsi leimattiin heti FAS-lapseksi…vauvan sairauskertomukseen oli merkitty, että kasvon tietyt piirteet täyttyvät. Siellä sairaalassa sitten joka ikinen hoitaja kävi katsomassa vauvaani kuin parastakin nähtävyyttä, että sitten oppivat millainen on fas-vauva. Ja minä itkeä tihuutin kolme ensimmäistä kk tämän takia. Tosin miehelläni ne samat piirteet ja sisaruksillaan. No itsepähän tiedän, kuinka paljon viinaa join raskauden aikana…en yhtään. Nyt sitten jatkuvasti neuvolassa tarkkaillaan lasta…josko niitä kehitysviivästymiä tulisi. Mutta leima on lyöty otsaan…

Tämä todella sekavaa luettavaa, mutta en tahdo enää päivääkään jaksaa näiden asioiden takia. Valvon ja jännitän lääkärissäkäyntiä. Pelkään kuollakseni että joudun akuutisti sairaalaan hoidettavaksi…

Niinhän sitä sanotaan, että luottamuksen voi menettää hetkessä, mutta sen palauttaminen vie kauan. Jos olit kolme vuotta sitten täysdeekis niin ei ihme, että epäillään. Mitä väliä, kunhan itse tiedät mikä on tilanne?

Ymmärrän hyvin että olet pahoitanut mielesi,sydänjuuria myöten.
Erityisen pahalta epäasiallinen kohtelu tuntuu kun se kohdistuu omaan äitiyteen.
Itse tekisin valituksen moisesta kohtelusta. Kerroit olevasi hyvässä asemassa työpaokalla ym, entä jos kävisit toistaiseksi yksityisellä puolella,tai työterveydenhoidon paikassa ? (kunnes tuon julkisen terveydenhoidon törkeä kohtelu on saatu aisoihin).Tuollainen kohtelu julkisella terveysasemalla (jotain 18 euroo lääkärikäynti) on liian alentavaa kenelle vaan jos on minkäänlaista “joustovaraa” .Ainakin pääkaupunkiseudulla kun tuohon summaan (terveyskeskusmaksu jotain 20 euroo ,lisää 10 euroo) pääsee ykisityiselle.Tiedän sellasen yksityis lääkärin stadissa joka ottaa 25 euroo (ja tuohon sisältyy toimistomaksu). Kerroit myös et joku 4.v sitten sulla on ollut
alkoholin käytön kanssa ongelmia, siitä tuli mieleen että oletko pystynyt luottamuksellisesti ja hyvää kohtelua saaden käymään läpi alkoholin ongelmakäytön aikaista aikaa ja sun jaksamista nyt kun tilanne on rauhoittunut?
AA-ryhmistä voisit saada vertaistukea kaikenpuoliseen jaksamiseesi. Uskon että sut otettaisiin hyvin ystävällisesti vastaan ja saisit tukea ja apua. Hienoa kuitenkin että olet saanut alkoholin ongelmakäytön loppumaan. Se on paljon se.
Luulen että tuo tyly kohtelu kertoo niiden ihmisten rajoittuneisuudesta, koska heillä tuntuu olevan sellainen ahdasmielinen käsitys että jos on kerran ollut jotain niin on aina. Siltikään se ei oikeuta heitä kohtelemaan ketään ihmistä kohtaan ylimielisesti/alentavasti. Gooletappa asuinalueesi potilasasiamiehen yhteystiedot. Uskon että siitä on sulle apua. Toivotan sulle mitä parhainta kesänjatkoa ja jaksamista. Tänne voit kirjoittaa aina, kun siltä tuntuu. Koitetaan jeesata sua.

Voi että kiitos teille tosi paljon asiallisista vastauksista!!! Erityisesti Sinulle Fruit. Tosiaan tuota tukea, keskusteluapua ja VERTAISTUKEA tarvitsisin kipeästi, että voisi käydä niitä asioita läpi mitä koin/tein jne. En ole pystynyt antamaan anteeksi itselleni. ENkä tiedä pystynkö siihen koskaan. Yksinäni itken öisin menneitä asioita. Mieheni on antanut anteeksi, läheiseni, mutta itselläni SYYLLISYYS on niin valtava…ja häpeä! Miehelle muutaman kerran jutellut, mutta hän vain sanoo että ne asiat ovat menneet ja olleet ja nyt kaikki on hyvin. Luultavasti te tiedätte täällä miltä minusta tuntuu.

Siinä vaiheessa kun minulla oli vaikea vaihe elämässä ja vedin viinaa minkä ehdin ja sain käsiini, tiedätte varmaan tunteen…ainoa terveydenhuollon ihminen joka ei syyllistänyt, vaan ymmärsi ja sain sympatiaa ja empatiaa, oli terveyskeskuksen päihdesairaanhoitaja. Aivan ihana ihminen! Kaikki terveydenhuollon eri ihmiset joiden kanssa olin silloin tekemisissä…eli psykiatri, äitiysneuvolan terveydenhoitaja, lastensuojelu…syyllistivät, luokittelivat täysin parantumattomaksi ja toivottamaksi tapaukseksi ja masennuin silloin vaan entistä enemmän. Ja tietysti siihen pahaan oloon vinaa ja viinahan tunnetusti vain lisää masaennusta—>loputon noidankehä, johon ei loppua ainakaan tullut sillä syyllistämisellä ja terveydenhuollon asettautumisella yläpuolelle. Olen todella katkera tästä em. asioista.

Niin miehenikin on sanonut että menehän yksityiselle, miksi käydä julkisella. Tosin lapseni kanssa täytyy käydä tietenkin neuvolassa tarkastuksissa.

Ihanaa jos saisin täältä apua teiltä…Olen pahoillani että viestini on niin itsekeskeinen, kun täällä varmasti kaikilla on paljon myös ongelmia…

Vielä kysyn paria asiaa. Katsoin että perjantaisin kokoontuu yksi ryhmä paikkakunnallani. Minulla suuret ennakkoluulot sellaisia AA-kerhoja kohtaan. Olen niin huono edes kertomaan mitään ryhmässä…esiintymispelkoni syytä. Voisiko siellä käydä niitä menneitä asioita läpi ja saisinko sieltä vertaistuen? Voiko ryhmään vain mennä vai pitääkö ilmoittautua jonnekin? Häpeä todella niin suuri että tuntuu ettei kellekään normaalisti korkeasti koulutetulle ihmiselle sellaista voi tapahtua :frowning: , että kehtaanko sinnekään mennä vai olenko vain yksin koko loppuelämäni näiden asioiden kanssa niin kauan kuin enää sellaista jaksan.
Olisi todella hyvä että kunnioittavassa ja ystävällisessä ilmapiirissä voisi asioita käydä läpi. Varmasti pääsisin takaisin tk:n psykiatriankin yksikköön asiakkaaksi takaisin mutta en pysty sinne enää menemään. Niin huonot ja katkerat muistot sieltä ovat.Mutta niinhän olen lukenut tutkimuksia että Suomessa psykiatrinen hoito ja osaaminen alhaisella tasolla.

Kiitos Sinullekin Nezumi vastauksestasi!
Piiitkä yövuoropäivystys takana ja kohta täytyy mennä nukkumaan hetkeksi :slight_smile: Mutta mieli paljon helpottuneempi, olen vihdoinkin löytänyt asiallisen palstan jonne purkaa tuntojaan. Kiitos teille kaikille!
Minulla olisi niin paljon asioita joita puhua ja taas puhua…liittyen uskontooni, sairastumiseeni masennnukseen ja alkoholismiin, loppuunpalamiseen…
Yritän mennä sinne aa-kerhoon perjantaina, jos vaikka uskaltaudun. Eikä sitä tiedä vaikka viinanhimo yllättää. Täytyy tunnustaa että joskus ajattelen pahimpina hetkinä, kuinka ihanaa oli juoda itsensä tosi umpitunneliin ja olla välittämättä yhtään mistään…

Hyvä että kirjoitit! Täällä jos missä tiedetään, ettei ole hyväksi itselle pitää asioita sisällään.

Pienten lasten kanssa on raskasta muutenkin, mutta kun itse sairastuu niin varmasti se vie voimat ja itsevarmuudenkin.

Kirjoitit myös että olet korkeasti koulutettu, ja miettinyt, mahtaako kenellekään muulle käydä näin… No, esim. mun miehelle. Tosin hän ei meikkaa :slight_smile: Kuule, me täällä ollaan sun naapureita, sukulaisia, opettajia ja bussinkuljettajia. Valitettavasti se alkoholin himo ei tunne sukupuolta, siviilisäätyä tai mitään muutakaan luokkaa minkä perusteella vois osata varoa.
Itseasiassa taitaa olla niin, että suurin osa tämän maan alkoholisteista hoitaa työnsä, heillä on perhe ja päällisinpuolin asiat kunnossa. Vähemmistössä on torinrannan deekut.

En oikein ymmärrä miksi sinua on kohdeltu noin kaltoin, jos mitään syytä ei ole ollut :confused: Oletko pystynyt luomaan luottamuksellisen suhteen neuvolan terveydenhoitajaan? Oletko pystynyt hänelle yhtään avaamaan tämänhetkistä, hyvää tilannettasi?

Hei! Vanha ketju, mutta löytyi, kun googletin muiden kokemuksia huonostya kohtelusta terveydenhuollossa lohduttaakseni itseäni ja saadakseni asiaan selkoa. Nimittäin olen miettinyt sitä niin monet yöt, että miksi minua melkein aina kohdellaan niin huonosti ja epäasiallisesti, jos joudun asioimaan terveydenhuollossa. Omasta mielestäni ei pelkkä alkoholismi merkintä voi sitä selittää, kun omissa silmissäni alkoholistitkin ovat ihmisiä ja lääkäreissäkin heitä on yhtälailla…

Koska minulla on hyvä mielikuvitus, olen keksinyt kaikenlaisia teorioita siitä, mistä kohtelu johtuu. Olen miettinyt, että johtuuko se siitä, että lääkärit luulevat minusta jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi, että olen tyhmä ja en tiedä mistään mitään. He näet väittävät kaikenlaista eri vaivoista, joista tiedän ettei se, mitä he sanovat pidä paikkaansa. Mietin, että onko heidän osaamisensa noin huonolla tasolla, pitäisi kuitenkin olla terveyden vaiko sairauden ammattilaisia? Vai valehtelevatko vain tosissaan päin naamaa? Luulevatko todella, että uskon niitä juttuja? Jos vielä uskallan mennä lääkäriin, ja kohtelu on taas samanlaista, niin aion kysyä suoraan, että mihin tietoihin, arvoihin tai mielipiteisiin se perustuu.

Sitten salaliittoteoriaosastolla mietin, että johtuuko laiminlyönti sittenkin siitä, että he tietävät minusta jotain, mitä en tiedä heidän tietävän? Johtuuko kohtelu esimerkiksi siitä, missä suvullani on maita? Koska on ihan merkittävissä paikoissa. Että jos on siellä jotkut tahot, jotka tahtoisivat maat haltuun, niin on joku hyväveliverkoston rekisteri, jonka perusteella meikäläisiä ei hoideta vaan toivotaan, että kuollaan mahdollisimman pian pois? Nimittäin sekä mummini ensimmäinen aviomies, että pappani ovat kuolleet hoidettavissa oleviin sairauksiin ennenaikojaan lääkäreiden kieltäydyttyä auttamasta. Äitinikin tuntuu olevan todella vaikeaa saada terveysongelmiinsa asiallista apua, vaikka hän ei ole koskaan käyttänyt päihteitä ja on aina ollut töissä, toisin kuin minä. Hän on kiltti ihminen, toisin kuin minä. Olen varma, että minulla on hyvä sydän ja poikkeuksellisen paljon empatiakykyä, mutta kiltti en enää ole. Sillä ei maailmassa pärjää tämänkään vertaa. Äiti on pärjännyt sillä, mutta nyt on ajat ja paikat toiset, kuin äitini nuoruudessa.

Tämän ketjun aiemmat kirjoitukset avaavat minulle asiaa, että todellakin saattaa johtua alkoholismimerkinnästä, ettei auteta missään. Että ei johdu välttämättä siitä, että minun ajatellaan olevan hyödytön yhteiskunnalle, koska myös ihan menestyneitä alkoholistinaisia, joilla on juomisaika kestänyt verrattain vähän aikaa ja on saavutettu asioita elämässä myös kohdellaan paskamaisesti. Tosin minun kohdalla se huono kohtelu kyllä alkoi jo mielenterveystoimistoissa, ennenkuin aloin juoda kunnolla…