Yksinkertainen alkoholiriippuvuus

Joskus vuosia sitten yksi päihdehoitoalan ammattilainen asiaa minulle noin selitti, tuollaisen kaavion kanssa:

Että jos piirretään (täysin kuviteltu ja helvetisti yksinkertaistettu) jana “normaali” mielentilasta, semmoisesta joka ei yleensä ole riemusta hihkuvaa pää pilvissä kulkemista mutta ei myöskään säkkiin pukemutumista ja tuhkaämpärin päähän nöyryyden merkiksi kaatamista, onpahan vain sitä ihmisen junnaavaa keskivertosiedettävää ja välillä hymyilyttävää elämää.

Otetaanpa siihen ryyppy. Ja toinenkin. Maukasta juomaa mieluummin hauskassa seurassa, rentoutuen ja tarinoiden.
Noin se pomppaa, mieliala. Korkealle kuin kesäinen keinu. Kaikkien pilvien päälle, auringonpaisteeseen.

Ja humala haihtuu, aikanaan. Palataan samaan tilaan. Ei siinä sen kummempaa. Ja toistetaan sama. Kunnes sitten käykin niin, että laskuhumala ja krapula saakin aikaan sen että mieliala laskee pikkuisen sen “normaalin” alapuolelle. Mutta ei se mitään, hinta on pieni, jatketaan.

Sellainen kumma ilmiö aikaa myöten tulee, ettei hutikassa mieli kohoakaan ihan yhtä korkealle kuin ensialkuun. Mutta kohoaapa kuitenkin, irrottaa arjesta ja tylsyydestä.
Olotilan alimmat kodat kyllä alkavat menemään vähän syvemmälle, alakulon ja pahan olon puolelle. Ja saattaa käydä niinkin että ne eivät itsestään niin nopeasti palaudu sieltä ylöspäin, normaalitasolle, kuten ennen.

Niin se tippuu, sikäli kuin homma siihen menee että alkoholia jatkuvasti käytetään. Pitkät tauot , semmoiset kuin vähän viinaa käyttävillä yleensä ovat, toki palauttavat tilannetta niin ettei sillä “kohtuullisella” käytöllä ikinä tuollaista kuviota havaita.

Mutta, jatketaan sen jatkuvan juopon mielialakuvion seuraamista.

Kun pahaksi menee, niin menee semmoiseksi että päästäkseen edes entisajan “normaaliin” mielialaan on saatava ryyppy. Ja silloin se onkin sitten lähes jokapäiväistä.

Ei kai se aina noin ole. Eikä koskaan ihan noin yksinkertaista. Toki siihen mielialaan vaikuttavat kovin monet muutkin asiat, olosuhteet, tapahtumat, muut omat teot ja valinnat, perusluonnekin (perimäkin siinä joukossa) ja ihan pelkkä hyvä tai huono tuuri.

Mutta joskus se asia tosiaan on noin yksinkertainen. Eikä siinä tarvita sen selittämiseen silloin mitään monimutkaisia ohjelmia ja teorioita, korkeampia voimia jne. Joskus asia voi olla tosiaan yksinkertainen.

Noh, mistähän tuo mahtaa johtua?

[quote=“mies metsänreunasta”

Sellainen kumma ilmiö aikaa myöten tulee, ettei hutikassa mieli kohoakaan ihan yhtä korkealle kuin ensialkuun. Mutta kohoaapa kuitenkin, irrottaa arjesta ja tylsyydestä.
Olotilan alimmat kodat kyllä alkavat menemään vähän syvemmälle, alakulon ja pahan olon puolelle. Ja saattaa käydä niinkin että ne ne eivät itsestään niin nopeasti palaudu sieltä ylöspäin, normaalitasolle, kuin ennen.

.[/quote]
Suuret asiat ovat yksinkertaisia. Tolleen se kehittyy alkoholismi. Ihminen haluaa nostaa mielialaansa eikä näe että se onkin mielialan alamäki kokonaisuutena.

Niin, mutta miksi?

Miksi ihminen etsii mielihyvää haluaa kohottaa mielialaansa?
Nyt meni syvälliseksi. En minä tiedä.

Mutta kun se yrittää eikä huomaa että lopputulos on tuo mikä kuviossa näkyy niin siitä tulee alkoholisti.

Niin mutta mistä tuo muutos oikeasti johtuu?

Perimmäinen kysymys se on. Koska Jumala on niin säätänyt tai koska korkealle kehittynyt materia niinkuin aivot toimii kemian ja fysiikan muitten mukaan koska niillä on ominaisuuksia jotka saa aikaan jotain. Miksi maa vetää puoleensa putoavaa kappaletta. Voiko olla luonnonlakeja ilman että Jumala on ne säätänyt? Voiko olla Jumala ilman että joku on antanut Jumalalle valtuudet säätämiseen? Mielihyvää etsii eläimetkin ja kasvitkin sillälailla että pyrkii valoon ja juuret syvemmälle. Joku siinä on syynä mutta kuka voi olla varma mikä.

Onko nyt välttämättä ratkaistava filosofian peruskysymys kovalla kiireellä jotta voidaan ajatella alkoholisoitumista?

En muuten tiedä miksi aivot jotenkin toimivat mielihyvän suhteen eri tavalla kun juominen jatkuu. Mieliala ei nouse ryypystä yhtä korkealle kuin alkuun -ja useimmissa näkemissä alkoholisoitumistapauksissa ovat myös krapulat hikukan pidentyneet ja vieroitusoireet tulleet selvemmin esiin. Miten aivot sen prosessin tekevät, en tosiaan tiedä.
Ja onko siellä kaiken takana se korkeampi voima jota pitäisi rukoilla?

Ehkei minun tarvitse ihan kaikkea sentään.
Kun nyt ajattelin laittaa tuohon puuhellaan taas tulen, niin eikö minulle riitä se käytännön tietous siitä miten palamnen tapahtuu, siihen liittyvästä kemiastakin just sen verran että aine siinä happeen yhtyy … onko minun tutkittava perinpohjin miksi jokin aine haluaa yhtyä happeen ja mitä siellä atomitasolla oikein tapahtuu kun klapit muuttuvat savuksi, lämmöksi ja tuhkaksi ja minun tiskiveteni lämpiää. Ja onko minun välttämättä tunnettava sanasta sanaan selitys siitä miten Prometeus aikoinaan varasti Jumalilta tulen ja antoi sen ihmiskunnan käyttöön?

En mä kans käsitä miten jumala tähän asiaan liittyy, mut ehkä se skorpionille on tärkeäkin kysymys, kuka tietää?

Niin, eihän metsänreunan miehen tosiaan kaikkea sentää tarvitse tietää. - Mutta kun tietää toisia neuvoa yleispätevästi parantumaan alkoholismista vain nappaamalla korkki kiinni sekä unohtamaan kaiken muun.

Alkoholismista on paljon uutta tutkittua faktaa, varmaan suomeksikin löytää. Duodekimkin kertoo alkoholismista ja monet muut sivut ihan suomenkielellä.

Mäkin yritin joskus taannoin esittää täällä plinkissä ämericcäläistä tutkimustietoa, vaan Vadelma sai siitä hirveän hepulin. - Joten paskaaks tänne mitään löytämäänsä faktaa tuo esille, kun ei se kerran ketään kiinnosta pätkänkään vertaa.

Raittiuden alussa, kun halusin tietää mikä minun on ja mitä minssa oikein tapahtuu niin luin kaiken mahdollisen mitä kirjastosta löysin. Olihan se pelottavaa luettavaa. Ensinnäkin siksi että mitä vahinkoa olin tehnyt itselleni ja voinko koskaan enää olla “normaali”.
Olin eräällä luennolla, jossa selitettiin juuri samalla tavalla alkoholismin kehitys, kuin mitä aloittajakin kertoi. Mutta siinä kuvio jatkui siten, että kun lopetti viinan käytön, niin mieli sahasi ylöspäin ja jopa normalisoitui.
Itselläni normalisoituminen vaati pitkän ajan. En edes tajunnut sitä että mielentilani olivat jotenkin erilaisia kuin muilla.

Ei tuollaista mielialajuttua tullut niin ajateltua silloin kun korjailin sitä melkein koko ajan.
Mutta, kyllä tuossa minunkin kokemukseni mukaan perää on, tuossa sahauskuviossa.

Ja samoin kuin sinisilmä, olen sittemmin huomannut että alkoholinkäytön lopettaminen normalisoi asian -je kyllä, aikaa se tietysti otti, ei se samantien kohdilleen paukahtanut.

Sitä sitten taas en tiedä, miten kävisi jos aloittaisin uudestaan samaan malliin joka päivä hiukan alkoholilla mielialaa kohentamaan. Hyvinkin voi olla, ettei se olisi palautunut sellaiseksi kuin se oli aluanalkaen, voipa olla ettei alkoholin mielihyvää tuova vaikutus olisikaan edes tauon jälkeen yhtä tehokas kuin silloin neljä-viisikymmentä vuotta sitten. Ja hyvinkin voi ola että laskuhumalan ja krapulan tuntu olisi pahempi kuin silloin joskus.

Eli, ihan mahdollista että päivittäisen juomisen kanssa olisikin sahaamassa yhtä alhaalla kuin vuosikymmenien käyttöputken loppuvaiheissa.
Eli, jos joskus päättäisinkin alkaa taas jotenkin alkoholia käyttämään, niin en mistään hinnasta alkaisi jokapäiväiseen napsutteluun. Kun kerran hyvin tiedän mitä se mielialalle pitkässä juoksussa tekee.
No, eipä nyt ole suunnitelmissa eikä tunnu mitään tarvetta alkaa harvemminkaan ottamaan. On tässä elämässä niin paljon kaikkea muuta jota se saattaisi sitten häiritä muillakin tavoin. Ja kun kerran näin mukavalta tuntuu niin annanpa mennä sitten, selvänä.

Tietysti siitä, että se etanoli pistää ne aivojen välittäjäaineet epäsapainoon.

Tuon mielialakuvion tajuamista tietysti vaikeuttaa se, että eihän ihmisen mieliala koskaan ole riippuvainen pelkästään yhdestä tekijästä, vaikkapa alkoholinkäytöstä.

Alkoholiin sitoutuneessa elämässäkin toki on niin paljon kaikkea muuta, ettei tuo edes selvästi näy.
On iloisia asioita, mukavia tapahtumia, auringonpaistetta ja räntäsadetta. Ja hankaluuksia, ikäviä ihmisiä ja omia töppäyksiä, vahinkoja ja heilahteluja suuntaan jos toiseenkin.

Tuo kuvio on erittäin pelkistetty, tottakai. Siinähän kuvio esitetään aivan kuin mieliala nousisi ja laskisi pelkästään sen mukaan miten promillet veressä nousevat ja laskevat. Niinhän se ei tietenkään ole, mutta joskus asioita on irrotettava kokonaisuudesta jotta yleensä voidaan joku selventävä kuvio piirtää.

Mun mielestä tuo kuvio oli tosi selkeä ja “makes sense”. Itsekin olen asiaa näin mieltänyt, mutta en ollut sitä osannut tuolla tavalla jäsentää. Tykkään nähdä asioita piirrettynä :stuck_out_tongue: .
Ja Mastodontin kanssa samaa mieltä, että syy tuohon aallon jyrkkenemiseen on nimenomaan kemiassa eli etanolin vaikutuksessa hermostoon. Totta kai huomioon ottaen kunkin ihmisen oman fysiikan ja psyykkeen. Jokainen on hieman erilainen omanlaisensa psykofyysinen kokonaisuus. Mutta aina joitain yleistyksiä ja yksinkertaistuksia voidaan tehdä.

Sanoisin, että ihmisen keho ja mieli pyrkii aina lopulta kohti normaalia. Se normaali vaan muuttuu, kun sitä kemiallisesti käsitellään, valitettavasti.

Näinhän tuo on.
Ihmisellä voi olla myös geneettisten tekijöiden kautta monenmoisia ongelmia välittäjäainepuolella.

Alkoholi on masenne. Alkoholi juotuna siis masentaa. Kun juo masennetta, niin masentuu.
Kun on masentunut, elämänhalu on heikohko. Ei siis tunnu hyvältä, kun tuntuu pahalta.

Kun ei juo masennetta, niin ei masenna. Masentumisen ehkäisy tapahtuu olemalla juomatta alkoholia.
Kun ei ole masentunut, olo tuntuu aika normaalilta. On myös lyhyempi matka tuntea iloa, jopa onnellisuutta.

Kemiallisen riippuvuuden ylläpito tapahtuu alkoholismin kohdalla nestemäisen alkoholin juomisella.

Tätä se on, se yksinkertaisen alkoholiriippuvuus.

Onpa siis tämmönenkin ketju tänne päivän aikana ilmestynyt.
Yksinkertaisen yksinkertaisesti.
Seitenkybän teoriasta tykkäsin, masenne on hyvä uusiosana.
Mutta kerro minulle seitenkybä, miten sinä teit tuon väliotsikon? (“Oikein ja väärin…”)

^ Juu, siis skribailet vaan tähän samaan kenttään ja Re: kohtaan ja laatikkoon “oman” otsakkeesi.

Hidaste on sanani bentsodiatsepiineille. Näitä sanoja on jos millekin ryhmittymälle ja substanssille.

Tätä otsikkoa voi siis muuttaa. Taas viisastuin vähän. Kiitos 70.

^Ole hyvä. Sähän oot kans kova kirjoittamaan. Tätä väliotsikointia voi käyttää omassa ketjussaan vaikkapa
jonkin erillisen asian otsakkeena ja sen aiheen löytäminen voi olla helpompaa vaikkapa 2020-luvulla,
kun ajoittain palailee tutkimaan omia merkintöjään ja käypi läpi arkistojen juomattomia syövereitä.

Koko otsikon muuttaminen tapahtuu ensimmäiseltä sivulta ja tuosta samaisesta laatikosta.

Nimmarin vaihtotalkoo ei niin vaan onnistu ja siksi onkin hyvä,
että joillain on ihan nimikin käytössä, vaikkei oikea olisikaan.

no, numeronakin voi tulla tunnetuksi ja jossain määrin ja
lopulta ihan kaikkihan perustuukin
lukuihin, lukemiin ja likiarvoihin :smiley: