Yksinäisyys

Me Lopettajat
1

Monen yksinäisen yksinäisyys korostuu jouluna. Jos kyseessä on vieläpä päihdetoipuja, jonka sosiaalinen verkosto on koostunut etupäässä juopottelukavereista ja baaritovereista, voi ensimmäisen raittiin joulun viettäminen olla yllättävän vaikeaa.
Monet haluavatkin päästä vaikkapa laitoskuntoutukseen juuri jouluksi; yhteisöllisyyden ja valmiin joulupöydän ääreen.

Lainsäädäntö sallii nykyisin kapakoiden ja baarien aukiolon läpi joulun. Ne ovatkin monelle yksinäiselle kuin keidas erämaassa. Mutta jos aikomuksena on viettää raitis joulu, voi seuran löytäminen olla monimutkaisempaa.

Yksinäisyyteen liittyy, kumma kyllä, myös jonkinlaista häpeää. Yksinäinen ei välttämättä kehtaa tunnustaa olevansa yksinäinen, koska ei halua tulla säälin ja surkuttelun kohteeksi.

Joulu yksin voittaa tietysti sen klassisen vaihtoehdon, jossa ydinperhe asettuu suurin odotuksin joulunviettoon, perheenpää tarttuukin pulloon ja ajaa perheen lumihankeen jouluyön tähtitaivasta katsomaan.

Mutta sinkut, eronneet, lapsettomat, yksineläjät, millaisia ajatuksia ja muistoja joulu herättää?

2

Varmasti on just noin, kuten Valtio-mies sanoi. ensimmäinen selvä joulu pitkään aikaan voi olla outo kokemus.

Samoin , joskin eri tavalla rankka on varmasti ensimmäinen yksinäinen joulu sellaiselle joka on pitkään tottunut ottamaan vuoden pimeimmän ajan hetket vastaan lämpimässä seurassa, läheisen tai läheisten kanssa, keskellä jotakin jota tapahtuu, kenties.

Mutta, onpa ystäväpiirissä sellainenkin kaveri, joka on viimeksi viinaryypyn ottanut yli kaksikymmentä vuotta sitten -ja silloin se ryyppääminen oli nimenomaan sitä alkoholisoitunutta, elämää ryyppäämisen ehdoilla. Alkoholismiksi sitä kai voi sanoa?
Ja sen jälkeen, elämä on asettunut toisiin uomiin, ei se entinen enää varjosta elämää, eikä edes kaverille itselleen muistu mieleen ne ryyppyvuodet.

Mutta joulu on eri asia.
Sitä hän hiukan pelkää. Jokin, joko Joulussa itsessään, siihen liittyvissä muistoissa ja odotuksissa tai sitten juomisessa, tai niissä yhteensä, on saanut aikaan sen, että joulunaikaan hiipii epävarmuus ja jonkinlainen elämäntuskakin, kentie.

Niinpä hän on koko parikymmentä vuotta hakeutunut jouluksi yhteen päihdehoitopaikkaan, joka ottaa vastaan joulunpyhiksi myös entisiä asiakkaitaan. Ja usein on siihen antanut kotikuntakin jonkinlaisena ehkäisevänä päihdehuoltona myös taloudellista tukea, joskus taas on maksanut omasta taskustaan.

Onhan hän joskus niinkin sanonut että jouluksi voisi lähteä yksinäisyyttä pakoon muuallekin kuin just päihdekeskeiseen ympäristöön, siellä kun kans väkisinkin ajatukset palaavat niihin rillumareivuosiin ja alkoholinkäytön tuomiin menetyksiin elämässä. Mutta, kun se on muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi sekin, niin ei tule oikein muita vaihtoehtoja mietittyä ihan vakavissaan.

No, pääasia kuitenkin lienee se, että jouluahdistus on selätetty, ja on tunne siitä että on jossain muualla kuin yksin.
Osallisena jostain. Hyväksyttynä. Selvänä. Rauhallisena.

3

Tuossa linkki, josta voi luka yksinäisyydestä: finfami.fi/labyrintti/uusin-labyrintti
Hyviä juttuja, monesta eri näkökulmasta.

4

Kyllähän ihmiset on näemmä tajunneet asiat jo aikoja sitten. Minusta alla oleva lainauksen pätkä kuvaa selvästi traumaattisesta kokemuksesta kärsivää ihmispoloa. Tällainen ihminen on todella yksinäinen läheistenkin läsnäollessa. Raitistuessa on tilanne vähän samankaltainen, se vanha itse on kadonnut ja uusi itse ei vielä ole saanut voimia tarpeeksi ja haparoi uudella tiellä.

Lainaus Taivaankansi-sivulta

5

Edesmenneen isäni hyvä uskonnollinen perinne oli se, että joulut ollaan aina selvin päin. Tuota linjaa olen jatkanut, että jouluna aina selvänä. Jos kanta on ateistinen/agnostinen niin uskonnollisesta lähtökohdasta voi silti raittiin joulun rakentaa - uskot vaikka pihavaahteraan tai mihin muuhun hyvänsä vaikka arabisosialismiin Quaddafin Vihreän kirjan pohjalta ja sen takia olet joulun raittiina. On uskottava johonkin voidakseen toimia - tuo on William Jamesin kirjan Uskonnollinen kokemus moninaisuudessaan pääidea.

Pysyvänä toimintana tuo ei tietenkään kanna sillä elämässä pitää olla sisältöä. Vrt monet huippu-urheilijat, joilla on ollut alkoholin liikakäyttöä muiden toimesta aikataulutetun urheilu-uran loputtua. Ovat saaneet hommat yleensä toimimaan lyhyen alkoholin liikakäyttöperiodin jälkeen.

6

“Sehän on synti!”, puuskahti eräs päihdekuntoutuja kauhistuneena, kun joulun mahdollisesta alkoholinkäytöstä kysyttiin. :slight_smile: Muuten vietti koko vuoden pienessä sievässä, ja joskus isommassakin.

Jälleen uskonnon sisäinen ristiriitaisuus, kun toisaalta alkoholi mahtuu kristilliseen traditioon hyvinkin sujuvasti. Parhaiten ehkä katolisuuteen, mutta myös luterilaisuuteen. Mutta ehkei nyt puhuta uskonnoista enempiä tässä ketjussa.

Aika vähän, tai ei lainkaan, tullut omakohtaisia kokemuksia yksinäisyydestä tähän ketjuun, vaikka Punatulkun linkki ja Metsänreunan kirjoitukset on toki kiintoisia.

Minähän vietin taas ihan all alone tyylisen joulun. En tosin kärsinyt ollenkaan, vaan olen nauttinut rauhasta ihan hassuna. Kävin yksin joulusaunassakin, enkä kaivannut sinä hetkenä ketään fyysisesti lähelle. Jo tieto siitä, että tulossa on taas arjen vilske ja seurallinen uudenvuodenviettokin, mahdollistavat että jouluna yksin olosta voi vain nauttia.

Joulun viettäminen yksin ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä: yle.fi/uutiset/joulun_viettamine … ta/8547645

Mutta kaikki eivät toki nauti. Iltalehti maalaa peräti kauhukuvan “yksinäisen helvetistä”. iltalehti.fi/uutiset/2015121 … 3_uu.shtml

7

Yksinolo ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa. Yksinolo on välillä rentouttavaa ja se on vapaaehtoista. Taitaa yksinäisyydestä puhuminen olla vaikea paikka monelle lähteä avautumaan…?? En tiedä? :unamused:

8

“Aika vähän, tai ei lainkaan, tullut omakohtaisia kokemuksia yksinäisyydestä tähän ketjuun,”

Yksinasujana ei joulu ole meikäläisellä mitenkään ole eronnut arjesta (paitsi että kaupat kiinni ja kalliimpaa kioskiruokaa). Yksinasuminen - ellei ole mukana työelämässä - vääristää ainakin minulla vuorokausirytmiä eli joskus nukkuu päivät ja valvoo yöt.

Yksinäisyyttä enemmän hävettää aina se tilanne, ettei ole työpaikkaa (minulla ei sadoista hakemuksista ja kahdesta yliopistotutkinnosta huolimatta ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa). Itse koen uskonnollisesti virittyneenä työssä käymättömyyden raskaana syntinä ja näen toistuvia painajaisunia. Matteuksen evankeliumin mukaan oikean käden viettelys on Jeesuksen sanoman mukaan ainoa synti, joka varmasti vie tuonelaan joten koska miesten avioliiton ulkopuolisen seksin ajattelu, pornon katsominen, käteen vetäminen miehillä on ylivoimaisesti kaikkein suurin synti niin olen lähes impotentti ollut yli 10 vuotta.

Minun ihanneyhteiskunta rakentuisi teologisesti jollekin USA:n keskilännen kellariseurakunnan maanläheisille opeille ryyditettynä Saudi-Arabiasta tuoduilla uskonnollisilla ja alkoholipoliiseilla. Paineiden purkamiseksi otettaisiin käyttöön sukulaiseni innovoima malli eli kaikki saisivat paaluun jalkaraudalla sidottuna juoda kerran viikossa Koskenkorvaa.

Uskon menestyksen teologiaan ja rukoilen monesti USA:n oikeistorepublikaanisten miljardöörien rikastumisen puolesta (God Bless Corporate America). Yöpöydällä on vielä lukematon Billy Grahamin kirja. Uskon empiiriseen teologiaan esim. salamaniskujen uskonnolliseen tulkintaan - sukulaisen tv-systeemit rikkoi salama (katsoi paljon pornoa) ja minun kannettavan emolevystä verkkokortin (olen liikaa Internetissä) ja uskon myös EDV-ilmiöihin mm. Googlen kääntäjän käännösvirheiden teologiseen tulkintaan.

→ Tujakat teologiset tulkinnat saattavat antaa potkua päihteettömyydelle, mutta ateistejakin on raitistunut niin moni muukin tapa saa hommat toimimaan.

9

Tässä kohtaa yhtyvät kristinusko ja islam, joista viimeksi mainittu ei lampaiden panemiseta pane pahakseen. Kuitenkin molemmissa uskonnoissa tulee lisääntyä ja täyttää maa. Seuduilla, joilta kyseiset uskonnot ovat lähtöisin, onkin lisääntyminen on aina ollut arvossaan. Mitä enemmän lapsia, sen parempi mies allahin silmissä. Senhän ei ole väliä onko niitä mukuloita mahdollisuus ruokkia tai vaatettaa, sehän on epäolennaista.

Joo, palatakseni ketjun aiheeseen olen myös sitä mieltä, että yksinolo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyyden kokeminen on kammottava olotila ainakin silloin kun tarvitsisi apua tavalla tai toisella. On siitäkin kokemusta, silloin ei vain auttanut valittaa koska oli itse itsensä siihen jamaan ajanut.

10

Minkähän ikäinen olet Arska ? Nimittäin sen ymmärrän, ettei työpaikkaa näin huonona aikoina helpolla löydy mutta onhan tässä ollut nousukausiakin. Hakemuksillahan ei nyt työtä juurikaan saada vaan verkostot ja suhteet ovat se keino.
Tosin jos nuo nuo uskomuksesi ja ihanteesi ovat muuta kuin läppää en kyllä ihan ensimmäisenä olisi sinua palkkaamassa. On ne sen verran ihmeellisiä.

Mitä yksinäisyyteen tulee niin minä ainakin juovana aikana usein join tylsyyteen ja yksinäisyyteen. Ensimmäinen joulu eron jälkeen yksin oli todella kamala ja viinallahan sitä tuli itsensä turrutettua. Uskon, että moni alakoholisti on yksinäinen ja silloin esim AA-ryhmät voivat tuoda juomatonta seuraa.

11

On yksinäisyys joskus ollut ongelma aina silloin tällöin. Sitten aloin hoitaa sitä viinalla ja nyt en yksinäinen olekaan (vaikka naisystävä onkin aina toisinaan fyysisesti melko kaukana).

12

" islam, joista viimeksi mainittu ei lampaiden panemiseta pane pahakseen. "

Raamatussa ennakoidaan väärät profeetat ja Muhammed oli oman aikansa Jim Jones ja L. Ron Hubbard eli tulot, status ja valta tuota miekkosta kovasti kiinnostivat. Ei se mitään näkyjä aavikolla nähnyt.

“Kuitenkin molemmissa uskonnoissa tulee lisääntyä ja täyttää maa.”

Liikakansoitus jouduttaa maapallon tuhoutumista ja siten Jeesuksen tuloa. Raamatussa ennakoidaan Jeesuksen toinen tuleminen jolloin hän kertoo Taivasten valtakunnan salaisuuksista.

13

Lasolarska, sinun kirjoitukset saivat hyvälle tuulelle! Kiitos!

Yksinäisyys on paljon vakavempi asia, kuin mitä sitä mediassa muka vaikeana asiana uutisoidaan.

Yksinäisyyden tuskan taustalla soi toivo siitä, että tietää Jumalan syvällä tavalla kunnioittavan yksinäisiä. Sen takia tämä laulu on tehty.

youtube.com/watch?v=TvChSZBKb6A

“Sorrow”

The sweet smell of a great sorrow lies over the land
Plumes of smoke rise and merge into the leaden sky
A man lies and dreams of green fields and rivers
But awakes to a morning with no reason for waking
He’s haunted by the memory of a lost paradise
In his youth or a dream, he can’t be precise
He’s chained forever to a world that’s departed
It’s not enough, it’s not enough
His blood has frozen & curdled with fright
His knees have trembled & given way in the night
His hand has weakened at the moment of truth
His step has faltered
One world, one soul
Time pass, the river rolls
And he talks to the river of lost love and dedication
And silent replies that swirl invitation
Flow dark and troubled to an oily sea
A grim intimation of what is to be
There’s an unceasing wind that blows through this night
And there’s dust in my eyes, that blinds my sight
And silence that speaks so much louder than words
Of promises broken

14

No tuohonhan on ihan pakko kommentoida.

[i]"Suomen yksinelävien yhdistyksen jäsenistä löytyy runsaasti väkeä, joka viettää joulunsa yksin.

– Uskoisin, että pitkällisen soputumisen päätepisteessä he siitä osaavat nauttia, sanoo yhdistyksen varapuheenjohtaja Jutta Järvinen."
[/i]

Yksinelävien yhdistys? Ei ole asiaa mistä ei perustettaisi yhdistystä. :laughing: Mä en tajua ollenkaan miksi yksin elämistä ja yksin joulun viettämistä pitää selitellä. Suomalaisen yhteiskunnan paras ominaisuus on juuri se että täällä voi vapaasti elää yksin vaikka koko elämänsä ja kuolla (sekä muumioitua parikyt vuotta kuoleman jälkeenkin ennenkuin joku vahingossa löytää ruumiin) ilman että kukaan häiritsee. Minä muistan sen huikean tunteen kun 18- vuotiaana muutin ensimmäisen kerran omaan vuokra- asuntooni ja ekan kerran laitoin oman oven kiinni perässäni ja tajusin että kaikki se tila niiden neljän seinän sisällä on yksin minun. Nyt minulla on vihdoin oma ovi, ja sinä lukko, ja kaikki se tila on minun tilaani. Olin siihen asti elänyt koko elämäni jonkun kanssa, jakanut huoneen jonkun kanssa mikä ei sekään ollut sinänsä huono kokemus. Mutta yksityisyyttä ei ollut tarpeeksi. Se tunne kun saat oman tilan ihan itsellesi oli jotakin sellaista ylellisyyttä että tämä yksin eläminen tuntuu vieläkin ainoalta vaihtoehdolta. Tällaiset otaksunnat että vasta “pitkällisen sopeutumisen seurauksena” yksin eläjät osaavat nauttia yksin olemisesta ja yksin vietetystä joulusta on aikamoista tuubaa. Minun ei ainakaan tarvinnut sopeutua sekuntiakaan. Minulle on täysi mysteeri miten joku voi kärsiä siitä että hänellä on etuoikeus saada tästä maailmasta pieni tila vain omaan käyttöönsä. Ja määräysvalta siihen miten haluaa vaikkapa sitten joulunsa viettää. Jos olisin naimisissa ja minulla olisi oma perhe tarvitsisin siltikin oman asunnon vain itselleni.

En tietystikään väheksy yksinäisyyttä kokevien kärsimystä, mutta kyllä minä siltikin pidän yhteisöllisyyden ihannointia liioiteltuna. Naistutkimuskin pitää suurena askeleena tasa- arvon toteutumisessa sitä, että nainen sai vihdoin “oman huoneen” miehensä talosta. Perinteisesti nainen oli nähty vain parhaana omaisuutena joka miehellä on omassa talossaan. :unamused: Yksin elämiseen suhtautuminen negatiivisena asiana kertoo lyhyestä muistista.

15

Minä olen onnekseni sellaisessa työssä, joka ei juhlapyhiä katso. Eli tämäkin joulu meni duunissa, ja hyvä niin. Tosin siinä tämä joulu poikkesi aikaisemmista, että tänä vuonna ei korkki narahtanut työvuorojen välissä. Vuosi sitten “eksyin” aattona aamuvuoron jälkeen baariin, sieltä jatkoille jossain epämääräisessä seurassa, ja joulupäivänä iltavuoroon kauhessa kankkusessa, tai ehkä jopa vieläkin promilleissa. Sitä joulua en muistele ylpeydellä. Tänä jouluna on tuntunut hyvältä herätä raittiina uuteen työpäivään. :slight_smile:

Minä en ole koskaan stressannut yksinäisyydestäni juhlapyhinä. Ehkä siihen vaikuttaa se, että tarvittaessa voisin kyllä mennä sukulaisten luo joulua viettämään. En vain ole halunnut. Ja sitä on helppo perustella sillä, että olen töissä. En kylläkään ole varma, että otanko aina työvuorot juhlapyhiksi siksi, etten muistaisi yksinäisyyttäni, vai siksi, etten yksinkertaisesti piittaa perinteistä. Ehkä vähän molempia. Yksinäisyys vaivaa aika-ajoin ihan tavallisessa arjessa, joten juhlapyhinä en ole jaksanut ottaa siitä ylimääräistä stressiä. :wink:

16

Vähän sama täällä. Minulla on lähivuosina todennäköisesti tapahtumassa suuria mullistuksia elämässä joten en tiedä miten se tulee vaikuttamaan näihin asioihin. Rehellisesti sanoen en ole koskaan tuntenut yksinäisyyttä vaikka olen elänyt paljon omissa oloissani aikuiselämässä. Ehkä mä sain ladattua ihmisten läsnäoloa lapsena koko elämän tarpeen täyteen. :laughing: Ehkä joskus ulkomaan reissulla sain hetkellisen kokemuksen yksinäisyydestä kun ikävä matkakumppanini päätti omia passini, lentolippuni, matkatavarani ja teki katoamistempun jättäen minut yksin hortoilemaan orpona vieraassa maassa kokemattomana matkailijana pitkin vieraan maan kujia. Silloin olin hetken verran paniikissa mutta sekin muuttui nopeasti hienoksi vapaudentunteeksi. Yhtäkkiä ei ollutkaan sidoksissa mihinkään. Vähän kuin olisi heittäytynyt vapaapudotuksella ja huomannut ettei kuollutkaan. Joten yksinäisyyden kokemus on tähän mennessä aika outo ja vieras. On jännä katsoa miten käy kun elämä menee eteenpäin ja ihmiset jotka ovat aina olleet olemassa elämässäni katoavat fyyisestä maailmasta, tunteeko silloin yksinäisyyttä enemmän. Korvieni välissä minulla tulee aina olemaan seuraa jokatapauksessa. Se on varma. :unamused:

Sekin on outoa miten näitä sosiaalisia paineita tehtaillaan keinotekoisesti aina juhlapyhinä lehdissä ja mediassa. Että pitäisi olla sukulaisten ja ystävien kanssa viettämässä juhlaa, kun samaan aikaan työelämässä kaikki haluavat työvuoronsa joulunpyhiksi ettei tarvitsisi mennä viettämään joulua. :laughing:

17

Niinhän se tuolla mun pojallanikin oli. Sille vain kävi niin ikävästi, että joutui minut ottamaan nurkkiinsa asustelemaan. Kyllähän se tätä järjestelyä suuttuessaan manailee, vaan minä yritän pitää matalaa profiilia ja on se nyt huomannut, että on musta joskus jotain hyötyäkin. Tässä elämäni vaiheessa en kyllä kestäisi yksin asustella ja oleskella, tuntuis kaikkia aika tuubalta.

18

Jos olisin sellaisessa työssä että pyhinäkin on jonkun oltava töissä, olisin varmasti suosittu työkaveri. Olisin vapaaehtoinen olemaan kaikki juhlapyhät töissä. En vietä joulua, pääsiäistä tai juhannusta ja mitä niitä muita nyt onkaan. Lähinnä ärsyttää kun niitä, erityisesti joulua, väkisin tuputetaan joka paikassa.

Nautin yksin olemisesta ja harvoin tunnen itseni yksinäiseksi, mutta joskus niitäkin hetkiä on. Vaikka yksinäisyydestä puhuttaessa usein mainitaan ettei se ole sama asia kuin yksin oleminen, silti ne niputetaan yhteen. Monesti uutisoidaan kuinka monta prosenttia on yksinäisiä vaikka puhutaan yksin asuvista. Yksinäisyystutkijatkin sortuvat tähän ja etsivät selitystä lapsuuden traumoista tai jotain muuta soopaa. Usein taustalle pitää etsiä joku ongelma jos ihminen viihtyy yksin. Väitän että monesti yksinäisyyden tunne tulee siitä kun joka paikassa toitotetaan yksin olemisen olevan ongelma!

19

Mielestäni yksinäisyystutkijoita pitäisi auttaa. Maailman yksinäisin työ ja asuvat lisäksi yksin ja osa on varmasti todella yksinäisiä. Ehkä se on uhraus uran eteen ja mitä vain tieteen vuoksi.

Yksinolioita on enempi kuin kaksin- tai moninolioita. Yksin synnymme ja kuolemme. Siinä välissä yksinäisyystutkija tutkii yksinäisyyttä kuten itse tutkin yksin alkoholia ja sen vaikutuksia yksinäisyyteen ja olinkin ihan pätevä ja ihailtu yksin menestyksekkäästi toimiva alkoholitutkija.

Nyt olen vain selvän näköinen ennustaja. mutta emmmäää silti kirvesmies ole, vaikka mulla onkin kirves kotona…

Rankkaa varmaan olla itsekseen, jos ei pidä itsestään, mutta osahan on valinnut yksikseen olemisen ja parempi niin kuin huonossa suhteessa. Onko läheisriippuvuus sitten ihailtavaa. ihan karmee tauti, eikä kestä yksinoloa.
On se surkeeta, vois joku sanoa. Ensin piti tulla toimeen itsensä kanssa, tulla itsekseen, oppia kuin itsestään, jne.

20

Mua ihmetyttää juuri sellainen asenne että kaikkien pitäisi sitä ja tätä ollakseen normaali. Minulla oli monta vuotta joululakkoa. En viettänyt joulua ollenkaan kun tuli kiintiö täyteen. Kyllästyin lahjarumbaan ja ärsytti se miten jouluisin tulee esiin miten jollakin on varaa ostaa lahjoja ja jollakin ei. Kaikennäköiset sukulaisten ja ystävien väliset jutut tulee esiin jouluna ja kaikkialla helkkäs ärsyttävät kulkuset.

Nyt taas joulua on vietetty ja se tuntuu ihan kivalta. Jos olis lapsia joulu voisi olla tosi kiva juhla. Lasten innostus ja jännitys on ihanaa ja ne tykkää pukista ja availee lahjoja ym. Sitä on ihanaa katsella. <3 Mutta valinnanvapaus on se juttu. Kun ei ole pakkojuhlimista eikä sosiaalisia paineita eikä ota stressiä niin joulut ja muut juhlat voi olla ihan kivaa aikaa.

Mukavaa huhtikuista tapaninpäivää kaikille. Siltä toi ilma ainakin näyttää. Nyt täytyy lähteä mässäilemään lanttulaatikkoa. Joulujuomista ei vielä tiedä.