Yksinäinen käyttäjä

Olen kaveripiirin ja perheeni ainoa, joka käyttää mitään päihteitä. Monet kaverit ovat päihdevastaisia, eivätkä he tiedä viihdekäytöstäni mitään. Onko kenelläkään täällä samanlaista tilannetta, ettei ole oikean elämän kaveria, kenelle voisi puhua rehellisesti päihteiden käytöstä? On yllättävän raskasta kantaa tällaista salaisuutta. Tuntuu siltä, että voin olla vain 70 % oma itseni kavereiden kanssa. Koen olevani yllättävän yksinäinen, vaikka en kai tosiasiassa ole. Ahdistavinta tässä on se, että jos joku väärä tyyppi saa tietää tästä niin saatan menettää työpaikan.

Ajauduin päihteiden pariin uteliaisuuttani sen jälkeen kun minulle oli diagnosoitu ADD. Metyylifenidaatti on lääkkeenä. Ihastuin MDMA:n ja psykedeeleihin, ja kiinnostuin niistä alunperin kun etsin ADHD:n/paniikkihäiriön/PTSD:n hoidosta tietoa. Puolisoni tietää käytöstä, mutta häntä ei kiinnosta jutella asiasta mutta hyväksyy satunnaisen käytön. Haluaisin jutella kokemuksista ja riskeistä jonkun kanssa, jolla on omakohtaista kokemusta.

Kuulostaa todella typerältä, mutta mistä ihmeestä löytäisin luotettavaa juttuseuraa, jos lähtökohtaisesti olen paranoidi kertomaan käytöstäni kenellekään? En kaipaa mitään terveydenhuollon ammattilaista, koska en usko että he oikeasti pitävät kiinni vaitiolovelvollisuudestaan.

Minä olin pari-koli vuotta samanlaisessa tilanteessa, että kukaan tiennyt käytössäni, mutta sitten alko löytymään muita käyttäjiä mitä olin vältellyt pitkään. On se helpottavaa kun voi rehellisesti puhua ja olla, mut käyttö voi lähteä lapasesta paljon helpommin IME.

Minä suosittelisin soittamaan a-klinikalle jossa sitten pääsisi purkamaan fiiliksiä, mikäli paikkakunnaltasi sellainen löytyy. En tiedä miten onnistuu puhelimen välityksellä. Samasesta mestasta mahollisuus löytää ihmisiä jokka ei tuomitse käyttöösi ja voit myös saada apua irti pääsemiseen jos vain haluat (kokemusta on tästäkin:))

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]

Mä en ymmärrä, miksi aloittaja menisi A-klinikalle tahi vastaavaan ammattilaisinstanssiin, koska sain sen käsityksen, ettei koe käyttöä ongelmaksi, vaan yksinäisyyden. Ei sen päihdetyöntekijän tehtävä ole olla mikään seuraneiti, joka ilahtuneena komppailee, kun toinen kertoo innoissaan trippailukokemuksistaan ja pohtii, mikähän deeli olisi seuraavaksi kokeilemisen arvoinen.

Tjaa… Mistähän sitä samanhenkistä seuraa sitten löytäisi? Mä olen vähän jäävi auttamaan tässä asiassa, koska mulla ei ole ollut pahemmin ongelmia saada seuraa itselleni, oli kyse sitten käyttäjistä tai päihteettömistä ihmisistä. Kyllähän sitä seuraa löytyy, kun vain saa suunsa auki ja tietty omaa sen verran tilannetajua, että missä tilanteessa/seurassa kannattaa suunsa aukaista mistäkin asiasta, mutta totta maar tuo hankaloituu kummasti, mikäli lähtökohtaisesti jättää suunsa avaamatta, koska kuumottaa. Netti on nykyään toki oiva väylä tutustua vaikka millaiseen porukkaan ja siinä voi aluksi olla anonyymikin, mutta eihän se tietenkään IRL-seuraa korvaa ja stoppi tulee tuossakin, jos ei uskalla sitten lopulta edetä mitään nettikeskusteluita pidemmälle.

Yksinäisyys noin yleisesti ottaen on siitä kimurantti juttu, että siitähän voi kärsiä, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ja millaisia ihmsiä tahansa.

Esim. kokemuksista ja riskeistä voi jutella siellä a-klinikalla sekä vois tulla muunkinlaista näkökulmaa siihen päihteiden käyttöön. Jos puolisoa ei kiinnosta puhua asiasta niin mahtaako tykätä että aloittaja saisi käyttäviä kavereita jotka ei välttämättä ole niin hyviä, ja oma viihdekäyttökin siinä voi levitä käsiin.
Oma kokemus on että kun itse olin se yksin käyttävä enkä nähnyt asiaa ongelmana ja jos joku olisi a-klinikasta vinkannut niin sinne olisin mennyt jo aiemmin. Sieltä saisi tukihenkilönkin jolle voisi puhua asioista joista aloittaja haluaa ja onhan ainakin täällä omalla paikkakunnan a-klinikalla ryhmä (aktiviteetteja ja muuta rentoa) toipuville/toipuneille ja sitä suunnitteleville. Yksin kun tuon huume asian kanssa on pirun vaikea elää ja mahollisesti vaikeampi kun löytää niitä muita käyttäviä kavereita.

No itel sillee sama tilanne et omat vanhat kaverit tietää taustat(ennen oli vävän rankempaa tuo viihteily), mut ei tälläsiä viitti ihan kaikille tutuille avautua saati missään duunissa, vaikka sillon tällön tullu duunikaveri joka on samoilla linjoilla(harvoin nois duuneis päivittäis narkkaajiin törmääkään). Musa yhdistää keikoilta löytyny muutama tuttu jotka kans tullu tutuiks, viikon loppusin joskus ehtii nähä ku kaikki on työssäkäyviä ja muutakin menoo vkl ku tavata viihteel mut kyl noist saanu henkireikiä ku 1-2kk välein törmäillään ja otetaan rennosti.

Mulla on aina ollu vähän vastakohtainen tilanne. Kun kaikki narkkarit tulee juttusille ja jos ei tule ni katon “sen” näköisen tyypin ja meen ite.
Kyllä narkkari narkkarin tuntee.

Mutta nyt olikin kyse viihdekäyttäjästä, joten homma hankaloituu huomattavasti ne kerpeleet kun pukeutuu ja käyttäytyy normaalisti. :slight_smile:

Sitten nykyään on vielä semmoinen ilmiö, että on ns. “pilvimestarit”, jotka paheksuu jo ykkösolutta, mutta ottaa aamusta asti kakosen vapohittejä ja kasvattaa kilon satoja omaan käyttöön ja niistähän ei sitten saatana myydä, tiedä vaikka iteltä loppuis joskus tuo jumalan maahan tiputtama yrtti.

Vielä 2000-luvun alussa ja 1990-luvun lopussa ihmisestä monesti näki päälleppäin sen pilven käytön ja entisajan pilvipäillä, joiden pilvet oli yhteisiä ja karstatkin poltettiin porukassa saattoi olla yhteyksiä esim. essojen myyjiin.

Nykyajan pivimestareiden mielestä jo tatitkin on myrkkyä, kun ennen ne oli vaan “luonnontuote” ja auta armias jos joku saa tietää laskuvarjoista vaikkapa tattien kanssa niin silloin taasen älähtää tämä “yleisvihreä” porukka joka syö kuusenkerkkiä koko kesän ja talvella mätetään vaan opera speciaaleja ja pepsi maxia.

Eli pukeutumisesta ei voi päätellä mitään enää.

Jos menisit vaikkapa johonkin trance-bändin keikalle ja sitten ihan rohkeasti vaan alat vaikka tupakkapaikalla juttelemaan jostain, meillä miehillä on kyllä semmonen sisäinen “pätevyysmittari”, joka kertoo kannattaako johonkin tutustua paremmin.

Älä ole liian hyökkäävä, ja käytä apunasi vaikk facebookia.

Kyllähän me täältä seuraa viihdekäyttäjälle (tuleva päihderiippuvainen 90% todennäköisyydellä, itsestähän se on kii, pysy erossa opiaateista niin prosenttisi paranee huomattavasti) löydetään.

Toi on taivaaan tosi et kil nipaa löytyy pilvin pimein ja nehän ne tulee juttelee kun perus viihdekäyttäjät pitää monesti matalaa profiilia. Ja samaa mietä oon myös näistä pilvihipeistä saatanan tekopyhiä itteään täynnä olevia urpoja. mielestäni kaikkia huumeita tulisi saada käyttää vapaasti ihan sama mitä joku myssypää inisee luonnontuotteiden paremmuudesta, se on vaan niin et jollekkin sopii toinen, toiselle toinen ja joku on aina jollekkin se mihin nitkahtaa ei sitä voi tietää ennen ku kokeilee toki, opiaattien viihdekäyttäjiä on huomattavasti vähemmän ku myssyn, mutta esim 50- luvulla huumeet sai aposta mutta lieveilmiöitä ei juurikaan eiintyny. Itse asiasssa ois paras jos apteekista saisikin vain luonnon tuotteita myssy, oopiumi ja kokalehdet :smiley:

Minulla on vähän samanlainen tilanne, ettei omista viihteilyistä voi kertoa muille kun plinkkiläisille.
Koen tämän yksinäisyyden tosin omaksi turvaksi, koska jos minulla olisi enemmänkin kavereita, jotka käyttäisi roinaa tai muuta niin omakin käyttö olisi ihan erilaista. Parempi, ettei ole kavereita, joilta voisi saada muutakin kamaa kun omat lääkkeet joita välillä käytän “väärin”, joista minun “viihteily” koostuu. :unamused:
Aiemmin oli yksi tyyppi ja huonoa siitä vaan seurasi, se oli pelottavaa seuraa ja pelottavaa aikaa. Siinä mielessä tosi huono mäihä koska tämä tyyppi oli niitä pahoja huumeveikkoja tai vaan tosi sekaisin, ja ihan suoraan sanottuna siinä oli taponyritys (olen sen nyt vasta tajunnut miten vakava paikka siinä oikeasti oli), jonka annoin tyhmänä anteeksi, kunnes se toistui toisen kerran. Jäi aikamoiset kammot, että en kyllä kaipaa elämääni samanlaista kokemusta enkä ihmistä.