Yksin en kykene.

Tervehdys kaikille!

Eilen kirjoittelin ensimmäistä kertaa, mutta Me Vähentäjät ryhmään. Ei pitkään mennyt kun tajusin ettei vähentäminen muo pelasta. Juomisen on vain loputtava. Olen itse itseni pahin huijari.
Kuitenkin hyvää viestistäni poiki; sain kannustavia kommentteja ja tukea siirtyä Me Lopettajiin. Aika hurjalta tuntuu miten yksinäinen asian kanssa on ollut vuosikausia, kun muutama ystävällinen ja kannustava sana saa kyyneleet silmiin. Tunteet siis herkässä, mutta eipä sitä joka päivä todella myönnä itselleen olevansa alkoholisti. Ja ollut sitä jo monta kymmentä vuotta.

Juominen on alkanut jo nuorena, aivan käsittämätön viinapää ollut. Tavallaan olin ylpeäkin välillä siitä, että pystyin juomaan monet miehet pöydän alle. Elämä heitellyt laidasta laitaan ja satuttanut rankasti, mutta tietty herkkyys ja kiltteys on säilynyt. Kiltteydessä ja auttamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta mihin olen unohtanut itseni?

Kaiken sen ahdistuksen ja pahanolon hukutan juomalla, juu en väkeviä juo tai en ainakaan kotiin osta, olen vaan se aamusta aloittava ja illalla lopettava oluenjuoja. Yritin uskotella asian olevan hallinnassa. Eihän se ole. Ylilyönnit lisääntyneet, baari-illat venähtäneet, muisti pätkii jatkuvasti ja enhän mä enää kestäkkään mitään. Hirveä syyllisyys ja jatkuva väsymys - asiat jäävät hoitamatta.
Mulla on hirveä kaipuu takaisin maalle rauhaan (pakenis jälleen), ottais vain koiran ja repun mukaan ja lähtis. Ikäväkyllä kerrostaloon jouduin palaamaan ja tuntuu kuin tukehtuisin tänne.

Jotainhan mä pystyn tekemään kai… katsoin noita AA-ryhmiä lähistöltä ja tänne kirjoittaminenkin auttaa. Yksin en kykene.

Hei Yksin en kykene.

Itse aloitin tänne kirjoittelun maaliskuun alussa. Silloin oli kova tahto ja usko että loppuelämä on alkanut ja muutos tapahtuu.

Ei se ollutkaan niin helppoa. Nyt, tänään, istun hotellissa ja itken pahaa oloani. Haluaisin keskittyä hetkeksi itsestöni ja läheisistäni huolehtimiseen.

Oma suositus on, että hae ulkopuolista apua nyt. Itse mietin lähdenkö työmatkalta suoraan hoitoon jotta saan elämän raiteilleen. Koskaan ei ole liian aikaista.

Jos haluat, niin vaihdetaan ajatuksia.

Hei yksin!

Siitä se lähtee, kun olet myöntänyt, että yksin et kykene. Apua, tukea ja kannustusta on saatavilla.
Ja siinä olet oikeassa, että jotain pystyt tekemään. Tiedät jo AA-ryhmien kokoontumispaikkoja, joten sinne vaan mukaan meidän alkoholistien vertaistukeen. Sieltä on alkanut lukuisien suomalaistenkin raittius ja alkoholin orjuus on taakse jänyttä elämää. Jos mahdollista, jo huomenna palaveriin vaikka jännittäisi tai jopa pelottaisi tai hävettäisi! Sulla on mahdollisuus, kun kerran minulla ja muillakin.

Tänään et ole yksin

Eihän yksin tarvitse yrittää. Onhan meitä muitakin samoissa ongelmissa olevia.
Oletpa edennyt jo huimasti. Eilen vielä yritit vähentää ja tänään jo tiedät että haluat lopettaa.
Itse kuljin tällä tiellä niin pitkälle että vähentäminen ei enää ollut vaihtoehto.
Oli siis juotava jatkuvasti tai lopetettava kokonaan. Päätin lopettaa ja sen asian puolesta olen taisteluani käynyt.
Itsekin join kaljaa ja paljon. Join illalla, yöllä, aamulla ja päivällä.
Aina.
Mitään en enää jaksanut kunnolla tehdä. Tietysti kännissä jotain sohelsin.

Nyt kun aikaa on kulunut noista kosteista vuosista olen alkanut elää ja voida paremmin. En kaipaa mennyttä vaan elän täysillä nykyisyyttä.
Yhä edelleen käytän Antabusta, koska haluan varmistua että pääsen todellakin riittävän kauas alkoholista.

Ulkopuolinen apu on hyvä, koska silloin saa tukea ajatuksilleen. Siis nimenomaan niille oikeaan suuntaan oleville ajatuksille.
Alkoholismissa on sellainen jännä juttu että kun aikaa selvänä kuluu alkaa uskomaan että voi ihan hyvin ottaa yhden, kaksikin.
Se tie vie väärään suuntaan.

Tänään on paras aika aloittaa työt raitista ja hyvää elämää varten.

Putkis 0132

Niinpä niin. Kirjoittaminenhan se tässä helpoin osuus on. Sanoista tekoihin on vielä hyvin pitkä matka. Nimimerkin alla oleva laskurikin huijaa. En mä ole pystynyt olemaan juomatta edes kahta päivää, en edes yhtä. En vaan tiedä mistä laskuri meni päälle ja miten sen saisi pois.
Eilinen päivä meni ravatessa ympyrää; tupakalla, lasi vettä ja kuppi kahvia ja tupakka ja jne. Vettä tuli ainakin juotua paljon. Ruokaa ei tee mieli, pakotin itseni kuitenkin syömään edes jotain. - Kunnes sitten 20.30 lähdin kiireellä käymään kaupassa ja hain neljä olutta. Tuntui että join ne hetkessä, hirveään “janooni”. Ravaaminen loppui ja pystyin istahtamaan ajattelemaan. Aluksi olin vihainen itselleni että luovutin ja sorruin menemään kauppaan. Tänään nyt aamulla ajattelen että 4 oli kuitenkin paljon paljon vähemmän kuin normaali aamu-päivä-ilta annokseni. Joten voisin kai olla vähän armollisempi itselleni. Eilinen oli muutenkin hyvin rankka henkisesti - olen vihdoin (jälleen) saanut lopetettua väkivaltaisen suhteeni ja ex mieheni haki loputkin tavaransa pois. Tunnen asiasta helpotusta mutta myös syvää tyhjyyden tunnetta. Joten tavallaanhan tässä on kahden katkaisun paikka - molemmat vievät hengen jos jatkan. Oivalsin juuri tuon äskeisen.
Tämä kirjoittaminen tuntuu olevan aika hyvä asia - pysähtyä edes vähän miettimään mitä haluan elämältäni jatkossa.

Olet kuitenkin ymmärtänyt tilanteen vakavuuden ja se on hyvä.

Toiset pystyy lopettamaan ihan itsekseen mutta eivät kaikki, esim minä, vaan tarvitsevat ulkopuolista apua. Mikä kellekin parhaiten sopii selviää kokeilemalla.

Sait jo hyviä neuvoja; Päivä kerrallaan tai vaikka tunti kerrallaan kun siltä tuntuu.

Tilanteen vakavuus todellakin tiedostettu. En vain ole välittänyt, jatkanut samaa rataa vuodesta toiseen. Ehkäpä toissaviikonlopun tapahtumat saivat vihdoin tajuamaan että asioihin on tultava piste. Jos ei niin se on menoa sitten. Ehkäpä tämä “kuolevaisuuden” tajuaminen avasi silmäni. Enkä halua kuolla, ainakaan ihan vielä, ainakaan tällä hetkellä joten vaihtoehtoja ei enää ole.

Muo pelottaa, ihan hirveästi. Mutta siinähän pelottaa, en halua luopua tästä halusta lopettaa. Jää vain nähtäväksi sätkyttelenkö itsekseni vai lähdenkö hakemaan ryhmistä apua.

Siis mikä pelottaa?

Mitä voit menettää jos haet apua ?

Moikka vieläyksi!

Millaiset on nyt fiilikset? Jos eilen törpöttelit vain neljä, niin kyllä sinä tämän päivän pystyt olemaan juomatta. Ja kun tästä päivästä selviät, niin huominen voi olla jo helpompi. Yrittäisit syödä vähän enemmän, lueskele vaikka tätä Plinkkiä ja kirjoittele tuntemuksia!

Tervetuloa selviytyjien joukkoon “vieläyksi”.
Juomisen voi lopettaa vain lopettamalla juomisen. Mutta ei se niin yksinkertaista todellakaan ole, lopettamisen lisäksi on aloitettava ja muutettava monta asiaa elämässään. Hyvä että tulit tänne kirjoittamaan, autamme sinua parhaamme mukaan.

Sait jo neuvoja AA:han ja muihin raittiusyhteisöihin. Ne kannattaa kokeilla, mutta jos joku ei tunnu omaltasi älä jää niihin väkisin yrittämään. Etsi sellainen yhteisö tai harrastus jossa todella viihdyt. Sehän voi olla vaikka yksi hyvä lenkkikaveri, ei aina tarvitse suurta joukkoa.
Tuo oli myös hyvä oivallus suhteen loppumisesta, sitäkin sinun on käsiteltävä. Olisiko ammattiapu tässä tapauksessa tarpeen, sinulla on paljon selviteltävää sisimmässäsi. Rajuja mielialan vaihteluita on luvassa.

Ainakin alkuun tarvitset sijaistoimintaa joka täyttää tyhjät hetket. Se voi olla lukemista, pasianssia, urheilua tai vaikka sukkien ja myssyjen neulomista synnytysosaston vauvoille. Kukin mieltymyksensä mukaan.

Muista syödä säännöllisesti. Nälkäisenä tulee nopeita retkahduksia.
Monet ovat ottaneet antabuksen alkuavuksi. Sen kanssa on vain muistettava että pienikin määrä alkoholia aiheuttaa todella pahoja oireita, joten sen aloittaminen on tehtävä vakaalla ajatuksella. Tahdonvoiman tueksi se on kuitenkin hyvä asia.
Tässäpä aluksi, otetaan päivä kerrallaan. Tai puoli päivää, sen pituinen hetki kuin on tarve. Kun on huono hetki, muista että kaikki menee ohi. Kaikki menee ohi, paitsi päätös lopettaa juominen.
Voimaa.

ps. Sinulla on hyvä nimimerkki. “vielä yksi” selvä päivä. “vielä yksi” juomaton ilta.

Tsemppiä sinulle vieläyksi! Mene vaan rohkeasti käymään AA -tapaamisessa. Uskoisin, että sinulle olisi hyväksi istua sellaisten ihmisten kanssa juttelemassa, joilla on omakohtaista kokemusta niistä asioista, joita käyt tällä hetkellä läpi.

Jaksamisia!

[/i]
Kirjoitin aiemmin että muo pelottaa hirveästi. Dave2 heittämät kysymykset saivatkin minut pohtimaan asiaa tarkemmin.
Aluksi meinasin vastata vain, että unettomuus, ajatukset, fyysiset oireet, epäonnistuminen, yksinäisyys jne. Tajusin kuitenkin että paljon enemmänhän mun pitää pelätä sitä, etten hae apua ja edes yritä muuttaa elämääni. Tiedostan sen ettei helppoa tule olemaan yli 20v lipittelyn ja juomisen jälkeen. Nukkumattomia öitä kaikkine lisukkeineen ja mausteineen tulee varmasti ja monia muita tuntemuksia joista en tiedä vielä mitään.

JuuliaS Olet ihan oikeassa että mielialan vaihtelut tulevat olemaan rajuja. Ainoa keino selvitä niistä yli on nyt saada juominen täysin poikki. Tiedän sen että jos nyt sorrun juomaan, sorrun myös vastaamaan hänen viesteihin ja kappas taas palaamme yhteen ja sama kierre jatkuu, juominen ja väkivalta, ja ehkä seuraavalla kerralla en selviäkkään enää hengissä.

Convallaria Kiitos kysymästä fiilikset yllättävänkin hyvät. En ole juonut tänään kuin; 1L piimää, 1,5L tuoremehua, 3 kp kahvia, vettä en edes tiedä paljonko, hirveästi kumminkin, teetä ja vitamiini porejuomaa (kameliksiko muuttumassa?). Alkoholia ei yhtään! Sain syötyäkin vähän nuudeleita ja suklaata. Ja kaikki on pysynyt sisällä. Siitä hyvin iloinen! Plinkkiä tullut lueskeltua ja hyvin uppoiduin Putkis 0132 vaellusreissuun. Upeita kuvia ja aivan järjettömän mahtava (ja pitkä, huh!) reissu! Hatun nosto!

Eli tämä päivä oli hyvä päivä! Nautin koiran kanssa lenkkeilystä vesisateesta! Jotenkin pimeä ja tuiskuava ilma tuntui hyvältä.
Oikeasti kiitos kaikille jotka olette kirjoittaneet mulle, tuntuu tosi hyvältä saada kannustusta jaksamiseen! …ja sitä tullaan tarvitsemaan!

vieläyksi kirjoitti

Hyvää huomenta!
Ei tarvitse pelätä, olethan jo lähtenyt hakemaan apua lukemalla meidän tänne kirjoittamien kokemuksia ja kertomalla itsestäsi hyvin oleellisen asian, halun juomisesta eroon pääsemiseen. 20 vuoden tuhoa kohti vienyt juomisesi on hyvä ja tukeva pohja muuttaa elämäsi suuntaa. Jos tänne kirjoittelu ei riitä, älä epäröi mennä kuuntelemaan niitä naisia ja miehiä, jotka kokoontuvat säännöllisesti tukemaan omaa ja toistensa raittiutta. Yhteiskuntakin tarjoaa konkreettista apua, katso eri mahdollisuudet yläpalkista kohdasta MISTÄ APUA?
Rohkeutta sinulle suunnata askeleet kohti vapautusta ja raitista elämää!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme ratkaistaksemme yhteisen ongelmamme

Huomenta vaan Lomapuisto ja muut!
Nyt tosin on jo keskipäivä. Hereillä ollaan oltu jo ihan aamusta. Yö meni miten nyt kuvitella saatta päin p, mutta sehän tässä nyt oli odotettavissa. Kaikki juomani mehut ja piimät + muut suorastaan pursuivat ulos kehostani ja sen jälkeinen palelu ja tärinä hirveää.
Joo tosiaan aikaisin jälleen kuitenkin noustu, isästä huolehdittu (alzheimer) ja puurot keitelty, koira lenkitetty, pyykkiä jälleen tänäkin aamuna pesty jne. eli normaalit rutiinit jotka mun on pakko hoitaa vaikka pää olisi kadoksissa.
Vaikka yö oli huono ja olo tälläkin hetkellä kamala olen saanut hoidettua myös pakollisiakin paperi-asioita liittyen äitini kuolemaan. Jeps aika rankkaa touhua. Ihan hirveätä käydä laatikko tolkulla läpi papereita jotka jo vuosia sitten menneet totaaliseen epäjärjestykseen ja äitinihän on säilyttänyt kaiken. Tuleipahan törmättyä myös vanhoihin valokuviin lapsuudesta juu sellaisiin paperiversioihin ja mustavalkoisiin (toki myös värikuvia. Aika makeita värisävyjä ja kuoseja kodissamme on ollut. Aika Retroo!. Vähän meinaa alkaa ikettämään välillä. Löysinpä vanhoja koulutodistuksianikin olinpas aika hyvä ala-asteella laskusuunta tosin näkyy yläasteelle siiryttäessä. No eipä niillä todistuksilla elämää ole rakennettu. Vanhat piirrokset ja maalaukset olivatkin ihan mielenkiintoisia. En mä ihan huono ole ollut. Täytyisköhän kokeilla uutena harrasatuksena. Isäkin näköjään just heräs puuron jälkeiseltä levolta, kysyy ihan just onko kahvia… täytyis päiväruoka laittaa myös… sieltähän se pyyntö tuli, lopettelen hetkeksi. No ettepähän te sitä huomaa että olin poissa. Kahvi ja voileipä riitti tällähetkellä, no puuro annos oli kyllä aika iso. Mun syöminen on kärsinyt pahasti vuosien varrella koska joudun pyörittämään tätä ruokarumbaa jatkuvasti ja itse ei ole tehnyt mieli, sittenhän se on ollut helppo avata olut ja ammentaa siitä energiaa.
Tätä tekstiä tulee nyt tauotta yhteen pötköön. Pitäis varmaan lukea mitä laittanut mutta enpä taida. Menee sitten sellaiseksi hienosäätämiseksi ja säädettävää on ihan tarpeeksi muutenkin. Mulla on varmaan joku ylihermostunut aktiivisuus sekoitus käynnissä.
Noita AA-ryhmiä on joo, jotenkin vaan aina huonoon aikaan… autoa ei käytössä (yllättävää heh) ja siks varmaan kortti säilynytkin… joo siis liikkuminen ei ihan helppoa. Mutta kyllä mä jotain apua jotenkin keksin ja pääsyn ryhmiin, kun niinhän se on että jos tästä vielä enemmän luhistun niin enhän mä kenestäkään voi huolehtia ja itestäkin pitäis. Mutta niin kauan kuin en saa itteäni raahattua ryhmään niin kirjoitan tänne. Yritän jatkossa varmaan vähän jaotella tekstiä mutta nyt se tuntuu vaan niin oikealta kirjoittaa just näin. Pisteitä sentään vähän ees laiteltu. Olipaha hyvä käydä se konekirjoituskurssi yläasteella mun sormet menee semmosta tahtii. virheitähän ei lasketa.

Sinähän olet oikeasti aika rautainen, kyllähän sä tän hoidat, siis raitistelun! Kamalasti sulla hommia hoidettavana ja nostan hattua, että isästäsikin huolehdit.

Itsekin olen joutunut tuota kuoleman jälkeistä pepereiden/tavaroiden selvittelyä tekemään ja se oli helkkarin raskasta ja aikaa vievää. Tsempit siihenkin.

Jatka kirjoittelua ja muista syödä :slight_smile:

Kiitos vaan Convallaria, mutta olo ei todellakaan ole “rautainen”, vaan oon todellisuudessa aika hajalla, epäkunnossa, hävitty, menetetty, kaput, toivoton, epäkunnossa oleva, alkuainenumero 16.
Eli siis täydellinen itsesäälipäivä. Joku jossain viisaasti kirjoittikin täällä, että pitää varoa vittuuntumista ja ärsyyntymistä. No mulla ne on molemmat päällä, joten ei ehkä niin hyvä päivä!

Ja voi v että muo v mun sisarukset. Kaikki ovat pitkään tienneet että mulla on ollut ongelmia alkon kanssa ja ollut muutenkin aika heikoilla, mutta ei ne ole aiemmin viittinyt kauheasti miettiä voisiko auttaa. Nyt kun äidin kuoleman takia on perunkirjoitukset kaikki pommittavat päivittäin. Samperin paskat, missä ne on olleet kaikkina näinä vuosina kun takapuolta pesty ja autettu syömään ja huolehdittu - ja hei haloo isäkin on vielä hengissä! Hemmetin lokit!

  • nyt taas rauhoitutaan -

vieläyksi kirjoitti

Harkitse, voisitko rohkaistua soittamaan paikkakuntasi AA:n auttavaan puhelimeen? Niitä on noin 80 paikkakunnalla. Tutustuisit raitistuneisiin ihmisiin ja kaipa sitten kyytikin järkkäytyisi. Lue ja kirjoittele! Numerot löydät sieltä mistä ryhmätkin.

Tänään et ole yksin

Kaiken pakeneminen, niin tuttua! Oon itse kokeillut tunteiden kohtaamista ja eihän se olekaan niin hirveää!

Veiläyksi, missä olet?
Jos lähdit vielä yhdelle, tiedoksesi, niin on käynyt meille kaikille ainakin kerran. Tule takaisin. Ei maailma tähän kaadu, yritetään uudelleen.