Yksi on poissa

Siskoni entinen mies (yhteisiä lapsia 2) menehtyi toissapäivänä vieraaseen rappukäytävään tukehtumalla. Narkomaanina tämä lahjakas ja mukava ihminen oli ollut noin 20 vuotta. Kuoli siis 46 vuotiaana. Lapsilla suru valtava osittain kuolintavasta ja isän elämäntyylistä. Kuolema oli ehkä odotettavissa sillä aineet maistuivat laidasta laitaan, ja kannabiksella oli aloittanut. Muistan hänet ajalta ennen narkomaanin uraa positiivinen ja rohkea tyyppi, kun alkoi narkkaamaan hän itse katkaisi välit meihin kaikkiin. Lapsiakaan ei halunnut koskaan tavata,poika nyt isompana sai Stadissa kun asutaan isän joskus steisillä kiinni ja yritti jututtaa. Koditon oli viimeaikoina. Lohdutuksen sanoja on lapsille vaikea antaa, kun surreet jo koko isän elämää aikaisemmin , nyt molemmat aivan murtuneita. Nyt vihdoinkin hän vapautui huumeiden otteesta ja on vapaa kahleista.

näitä sattuu ja tapahtuu, luuletko tosiaan, että me ollaan tultu jäämään tälle
perkeleen tellukselle? No Way, Bullshit, se on elämää ja siihen pitää sopeutua.
silti, otan osaa suruihinnne, ja R.I.P.

PS. itseltäni lähti 4 suht nuorta frendiä viimevuonna, kaikki doussien käyttäjiä, toisaalta,
mulla on 40-50v tuttuja/frendejä jotka ovat nistejä, osa piri, osa supu, kaikki elossa.
ei se aina ole se doussi joka vie tuonelaan.

Kiitos osanotosta duudsoni, ja minulla on tiedossa se että kuolleisuus on lajissamme 100%: varma juttu. Olisi tietysti siistiä ettei tarvitsisi kuolla jossakin rappukäytävässä yksin ja tukehtumalla. Ja tietysti lapsille olisi ollut kiva tutustua isäänsä , ja ymmärtää miksi ne ihanat ja mahtavat huumeet olivat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset.
Se että sinulla on vielä useampi narkkari ystävä elossa kuin kuollut on upea asia.
Minun ajatus on kuitenkin että narkomaanin elämä on kaukana elossa olemisesta ?
Tästä hiukkasen on kokemusta ikävä kyllä oman poikani ansiosta. Joka luojalle kiitos on taas tullut järkiinsä ja ollut ilman aineita noin 90 päivää.

Juu syvästi olen pahoillani kun tuolla tavalla “töksäytin”.
mulle tuli jotenkin vaan mieleen, kun tuo oli sinun ensimmäinen viesti palstalle,
että olisit voinut olla trolli, tai se että aloitti kannabiksella käytön jne.
tuli vaan mieleen että jos olisit ollut trolli, että tässä yritetään demonisoida
kyseistä substanssia, mutta näin ei ilmeisesti ollutkaan. mielessäni pyörähti myös se,
että Jos olisit ollut trolli, niin viestissä olisi piilenyt juurikin päihteiden
käyttäjien halveksuntaa, mutta TÄSTÄ EI SIIS TODELLAKAAN OLLUT KYSE, minulla
vaan vilisee ajatuksia päässä kun on tuo lievä psykoottinenmasennus taustallani.
Anteeksi tästä! Hienoa että uskallat jakaa ajatuksiasi ja tapahtumia mitä olet
joutunut kokemaan/näkemään täällä, ja samalla jaat ns. varoituksensanaa nuoremmille,
tai miksei vanhemillekin käyttäjille, se on hieno asia! en osaa sanoa muuta,
tässä ajankohtainen kipale sulle, ja monelle muulle:
--------------------------------->>>
Ilpo Kaikkonen - Terveiset sinne taivaaseen
youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg

Silveri, tuliko mieleesi, että osasyy siihen, miksi tämä edesmennyt henkilö ei tahtonut nähdä lapsiaan, oli ehkä se, että hän häpesi omaa tilaansa ja tekemiään virheitä, ei halunnut järkyttää, eikä näyttää huonoa esimerkkiä. Tuo omien lastensa välttely ei siis välttämättä johtunut vain siitä, että hänellä olisi kaiken aikaa ollut niin kiire juosta kaman perässä tai että ne vetokaverit olisivat olleet hänelle rakkaampia, kuin omat lapset. Mulla ei ole lapsia, onneksi, etenkin niiden lasten vuoksi, mutta muuten olen pyrkinyt monesti siihen, etten huolestuttaisi ja järkyttäisi liikaa läheisiäni, ihan heidän mielenrauhaansa ajatellen, vaikka kyllä nuo melko hyvin perillä ovat mun päihteilyistäni.

Kepeät mullat vainajalle ja paljon voimia teille omaisille, eritoten niille lapsille.

Mun teki mieleni jo aiemmin esittää osanottoni tähän avaukseen, mutta olin hiljaa, koska mulla heräsi tästä hieman samankaltaisia ajatuksia, kuin duudsonilla. En nyt suorastaan trollina sua pitänyt, mutta jotenkin tuli sellainen tunne, että oliko sun tarkoituksesi syyllistää meitä narkkeja, kun pilaamme muidenkin elämän vai tahdoitko kertoa varoittavana tarinana, että huumeisiin voi kuolla, ihan kuin emme jo moista asiaa tietäisi.

Mutta, ei todellakaan mitään pahoja fiiliksiä sua kohtaan :slight_smile: . Tämä nyt on vain tällaista hullun narkin vainoharhaisuutta ja juuri sitä omaa syyllisyyden tunnetta :confused: .

Kiitos osanotoista ja vastauksista.
Olen aikaisemmin lukenut Vilpolaa, poikani tilanteen vuoksi, se miksi nyt kirjoitin tämän saunanpuolelle johtui osin siitä , että hain jotakin tolkkua siihen miksi narkomaani ei tajua mihin kaikki voi päätyä, en usko että kukaan haluaa kuolla yksin tukehtumalla johonkin rappukäytävään. Valistamaan en ketään todellakaan ryhdy en onnistunut siinä kovinkaan hyvin poikani kohdalla, taisi pojallani vaan pohja tulla nopeammin vastaan kuin monella muulla, ja nyt tosiaankin ollut kuivilla jonkin aikaan. Ja se että kyseinen siskoni mies olisi halunnut säästää lapsiaan ettei halunnut tavata epäonnistui sillä molemmat lapset ovat aivan maassa juuri sen takia etteivät saaneet tutustua isäänsä vaikkakin hän käytti. Poika juuri totesi että hän aina halusi tavata isäänsä vaikka olikin kamoissa. Ja ajatus iskästä jossakin rappukäytävässä kuolemassa vaivaa hänen tytärtään nyt öisin ja varmaan jättää ikuiset arvet.
Itse olen aina sanonut että haluan olla poikani kanssa tekemisissä kaikesta huolimatta, jotenkin saa edes nukuttua kun tietää edes jotakin kaverin olinpaikasta ja kunnosta. Se että suljetaan pois ja ajatellaan että näin säästetään läheisiä ei ainakaan minun kohdalla eikä siskon lasten kohdalla pitänyt paikkansa.
Kiitos siis vastanneille ja palaan Vilpolaan suremaan muiden omaisten kanssa kohtaloamme. Minun pojalla tosin siis nyt asiat ehkä paremmin neljä vuotta hän jaksoi taistella huumeiden parissa, toivotaan että näin on jatkossakin.

Tuskinpa on kyse siitä, etteivätkö narkomaanit, ainakin useimmat, tajuaisi, mihin kaikkeen mahdolliseen paskaan se narkkaaminen voi päätyä. Eivät narkkarit ole lähtökohtaisesti sen tollompia, kuin muutkaan ihmiset. Se vain menee niin, että kun on kunnolla koukussa, aineet sanelevat hyvin pitkälle sen, miten toimitaan, vaikka järki ja tunteetkin siellä jossakin taustalla huutelisivat jotakin ihan muuta. Ja kun siihen koukkuun päätyy niin salakavalasti. Ei huumeidenkäyttö mitään pelkkää tuskaa aluksi ole(Joillain toki saattaa olla, mutta he tuskin jatkavat kyseistä “harrastusta” kovin pitkään.) ja jokaisella on ne omat syynsä, miksi alkaa käyttää huumeita. Eikä se kuolema narkomaanilla(kaan) ole välttämättä se suurin pelon aihe tässä elämässä. Moni saattaa kovastikin odottaa ja toivoa poispääsyä täältä, mutta kantti ei riitä ns. aktiivisen itsemurhan tekoon :confused: .

Mä en omalla kohdallani tarkoittanut aivan tuota, että olisin tyystin sulkenut perheenjäseneni elämästäni ja vain kadonnut jonnekin, vaan sitä, että pyrin peittelemään pahimpia olojani ja salailemaan pahimpia mokiani heiltä, mutta ymmärrän kyllä, mitä ajoit tuossa takaa. Kyllä munkin vanhempani halusivat aina tietää, missä mä suunnilleen menen ja pyrinkin pitämään heidät jotakuinkin kartalla, vaikken läheskään kaikkea paskaa halunnutkaan heille raportoida. Tuo on hienoa, ettet ole hylkäämässä poikaasi tai ottamassa liikaa etäisyyttä häneen, vaan tahdot tukea häntä :slight_smile: . Narkkarit eivät nimittäin yleensä aivan tarkoituksella ja pelkän kiusan vuoksi aiheuta sitä huolta ja murhetta läheisilleen, vaan potevat hyvinkin paljon syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa siitä, että “joutuvat” tekemään niin :frowning: . Juuri siksi joku narkki saattaakin tulla siihen lopputulokseen, että hänen on parempi pysytellä poissa perheensä ja muiden “kunnollisten” läheistensä silmistä, vaikkeivat ne läheiset sitä tahtoisikaan tai ymmärtäisikään. Ihmisillä nyt on ylipäätään erilaisia tapoja ratkaista vaikeita asioita elämässään, vaikkeivat päihdeongelmat liittyisi edes millään tavoin kuvioihin.

Jos vielä luet tätä, Silveri, niin toivotan myös paljon voimia sun pojallesi ja toivon todella, että hän onnistuu pääsemään lopullisesti kuiville :slight_smile: .

Silverille osanotot.

Minun lapsenlapseni isä on päihdekierteessä ja nyt kuvaan on astuneet mitä ilmeisimmin myös huumeet. Jouluna olin niin surullinen pienen pojan takia. Isänsä ei ottanut mitään yhteyttä, ei muistanut poikaansa edes yhdellä puhelin soitolla. Surkeaa katsella lapsen isä ikävää ja ihmettelyä kun ei isi vastaa puhelimeen. Ilmeisesti on niin, ettei tämä isi tällä hetkellä pystyisi lapsen kanssa olemaankaan ja puhelimessa sen selittäminen on liian vaikeaa. En tiedä, vituttaa oikeesti ihan helvetin paljon :imp: mieli tekisi se päiväkin manata jolloin tyttäreni tämän kaverin tapasi ( ovat eronneet jo muutama vuosi sitten ) mutta onhan siitä suhteesta tämä ihana lapsi. Lapsen isä on jo melkein vuoden laistanut tapaamisista ja nyt tuntuu ihan maan alle hävinneen.

Parempi ehkä onkin, että pysyy nyt poissa. Sen verran taitaa itsekin tajuta. Lasta vaan on sääli kun ei tietty näitä asioita ymmärrä eikä hänelle ole muuta sanottukaan kuin, että isi on kipeä…

Kuten Winston jo kirjoittikin, niin ihan varmasti kaikki käyttäjät sen kyllä tajuavat, mihin käyttö voi johtaa. Himo päihteisiin vaan menee kaiken yli, ei siinä järkeilyt paljoa auta.

Ja miksi päihteilijät eivät tapaa lapsiaan, ei varmasti johdu siitä, etteivätkö he haluaisi. Halutaan joo varmasti säästää rakkaita näkemästä itseä kamalassa kunnossa, mutta arvelisin suurimman syyn kuitenkin olevan niin armoton häpeä ja syyllisyys siitä, ettei ole kyennyt olemaan hyvä vanhempi lapselleen. Ja kuinka paljon se sattuu, kun lapsen luota on tapaamisen jälkeen taas lähdettävä. Helpompi luistaa tapaamisesta, ja turruttaa syyllisyytensä, kuin kohdata elämänsä kipeimmän asian.

Tässä sanot Iina asian ihan just niinkuin se on. Ymmärtää ehkä pitäisi tätä miestä, mutta minä olen siinä asiassa tullut tien päähän. Toivoisin myös, että tämän miehen äiti, joka tämän elämän menon mahdollistaa, lopettaisi sen jatkuvan paapomisen. Pitäisi vaan kylmästi laittaa seinää vasten ja lopettaa kaikkinainen hyysääminen. Esim. rahan jakaminen ! Sillä hän mahdollistaa viinan ja huumeiden käytön. Mamma betalar !!

Sitten tullaan tietty siihen, että helppohan tässä on huudella. Itsekin kun äiti olen, niin voisi olla vaikeaa kieltäytyä “avun antamisesta”. Täytyisi vaan pystyä näkemään, että homma menee ihan seinille. Suljettu hoitopaikka olisi minun mielestäni hänelle nyt se ainoa oikea paikka. Katko olisi saatava aikaan.

Jaana, ymmärrän toki äärimmäisen suuttumuksesi ja pahan olosi lapsenlapsesi(ja myös tyttäresi) vuoksi. Enhän voi itsekään millään muotoa hyväksyä sitä, että lapset joutuvat kärsimään vanhempansa/vanhempiensa päihdeongelmasta :imp: . Tuo huumeiden käytön mahdollistaminen ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen juttu. No joo, mun pitää tässä vähän puolustautua, kun kuulun itse niihin “lellipentunarkkeihin”, jonka vanhemmat ovat “mahdollistaneet” mun päihteilyäni :mrgreen: . Tietenkään he eivät ole antaneet rahaa suoraan kouraan, että menepäs siitä, tyttöseni, ostamaan lisää huumeita ja viinaa, mutta he ovat esim. makselleet rästiin menneitä laskujani ja sakkojani, ostaneet mulle ruokaa ym. tarpeellista jne. Eivätkä ole todellakaan mun menoani hyvällä katsoneet ja aikamoisia vääntöjän olen heidän kanssaan aikoinaan käynyt.

On tietenkin tyystin ihmisestä kiinni, koska se ns. oma pohja tulee vastaan kenelläkin, mutta ihan liian useinhan se on huomattu, että asunnottomaksi joutuminen, vankilaan päätyminen tms. ei suinkaan lopeta ko. henkilön päihteiden käyttöä, vaan pikemminkin pahentaa sitä syöksykierrettä, kun millään ei ole enää mitään väliä. Tunnen/tiedän aika paljon päihdeongelmaisia ja voisin sanoa, että yleensä, ei tokikaan välttämättä, paremmin menee niillä, joita äiti ja/tai isä(tai joku muu sukulainen/läheinen) ovat paaponeet. Elämäänsä on helpompi saada edes jotakin järjestystä, kun on jonkinlainen, luotettava tukiverkosto taustalla kaiken aikaa. Ne, joilla mitään selväpäistä tukiverkostoa ei ole, syrjäytyvät oman kokemukseni mukaan paljon pahemmin, sillä päihderiippuvuus vie joka tapauksessa ihmistä, kuin pässiä narussa, riippumatta siitä, saako jostakin “mahdollistamista” siihen vai ei, ja näin ollen nämä “ei-mahdollistetut” päätyvät herkemmin mm. tekemään rikoksia.

Mulla on nykyisin elämä melko hyvin mallillaan, kun vertaan siihen, mitä se oli joskus nuorempana, enkä mä kai ihan kunnolla pohjalla ole koskaan ollutkaan vs. kunnon vankilakierteessä olevat ojanpohjanarkit. Tästä saan kiittää paljolti niitä pitkämielisiä vanhempiani, jotka jaksoivat aina pelastella mua yhdestä, jos toisestakin pulasta. Kyllä mä edelleenkin käytän erinäisiä substansseja ihan liikaa, olen koukussa ja etenkin lääkeriippuvuuteni on mielestäni todella paha(Enimmäkseen vetelen kyllä ihan omia lääkkeitäni, mutta silti…), mutta kuitenkaan elämäni ei ole enää todellakaan mitään pelkkää sekoilua, vaan ihan sellaista työkyvyttömyyseläkeläisen arkea, miehen ja kissojen kanssa huushollia pyöritellen ja ns. tavallisia asioita touhuten. Toki ikä ja se kyllästyminen jatkuvaan, hirvittävään sekaisin oloon ovat tehneet tehtävänsä, mutta mikäli mulla ei aikoinani olisi niitä tukijoita ja “mahdollistajia” ollut, en tiedä, missä paskajamassa olisin ja olisinko voinut nousta siitä edes näihin, periaatteessa ihan perusturvallisiin, olosuhteisiin :confused: .

Edit: Ja raha-asiani ovat nyt sen verran hyvin mallillaan, vaikka köyhä olenkin, etten ole enää vähään aikaan tarvinnut taloudellista tukea vanhemmiltani. Tämäkin johtunee pitkälti siitä, että he silloin aikoinaan jeesivät mua niin paljon, joten en onnistunut täysin kusemaan talouttani(kaan), enkä ole nyt siis ole veloissa mihinkään suuntaan ja rahavarantoni tosiaan riittävät siihen, mihin pitääkin, vaikkei tässä nyt todellakaan autoja ja veneitä ostellakaan :smiley: .

Kiitos Winston hyvästä näkökulmasta. Antaa aihetta pohdintaan.
Nää on sellaisia asioita, että kun on lapsi kärsijänä niin silmät vaan sumenee kaikelta muulta.

^ Jaanalle vielä tarkennuksena, etten ottanut kantaa tuohon lapsenlapsesi isän tilanteeseen, kun en tapauksesta tarkemmin tiedä. Eri ihmisten tilanteet ovat erilaisia, eikä se huumeiden käytön “mahdollistaminen” välttämättä ole kaikkien kohdalla hyväksi, mutta tahdoin vain noin yleisesti tuoda asiasta esille sen toisenkin puolen. En myöskään missään tapauksessa ole sitä mieltä, että kaikkiin narkin temppuihin ja vaatimuksiin olisi suostuttava ja tanssittava sen käyttäjän pillin mukaan, vaikka auttaisikin tätä taloudellisesti tai muissa käytännön asioissa.

Niin, ja ymmärrän oikein hyvin tuon “ajattelun sumentumisen”, sillä itsellänikin pistää todella vihaksi aina, kun lapset joutuvat kärsimään, johtuipa se sitten vanhempien päihdeongelmasta tai jostakin muusta :imp: :cry: .

Vähän menee ohi, mutta mun mielestä esim huumekatkolle pitäisi päästä samana päivänä, kun apua pyytää…

^ Pitäisi, pitäisi, mutta yhtälailla muidenkin ihmisten pitäisi päästä lääkäriin samana päivänä, kun kokevat olevansa hoidon tarpeessa, sillä koskaan ei voi olla aivan varma, onko kyse vain ihan pikkuvaivasta vai sittenkin jostakin oikeasti vakavasta ja akuutista jutusta. Maailma olisi myös hiton paljon parempi paikka, jollei täällä olisi sotia jne., jne.

En tiedä, viittasitko kommentillasi siihen, että resurssipulalle(päihdehuollossakin) pitäisi tehdä jotakin vai oliko tuo taas näitä nistejen kaikki-tänne-mulle-heti-nyt-kun-mä-en-jaksa-odottaa-sekuntiakaan -juttuja :confused: . Ei niillä vain yksinkertaisesti ole aina tilaa katkoilla ja akuuttien tapausten tulisi toki mennä aina edelle. Jos joku on alkoholin vuoksi siinä kunnossa, että henki uhkaa lähteä just ja nyt viinakrampin/deliriumin muodossa, tai joku on kunnon piriputken jälkeen niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin aivan haudan partaalla, niin kyllä sillä henkilöllä on paljon kovempi kiire katkoilemaan, kuin jollain opparinistillä, jolla asiat saattavat toki olla pahastikin päin persettä, mutta joka kyllä huomattavasti todennäköisemmin selviää hengissä pienestä odottelusta huolimatta.

Edit: Sitten on näitä “huvin vuoksi” katkoilijoita, joilla ei ole pienintäkään aikomusta edes yrittää lopettaa kaman käyttöä, mutta katkolla on käytävä, koska kaikki kaveritkin ovat siellä käyneet ja katu-uskottavuushan voi kärsiä, ellei ole ollut ainakin paria kertaa jossakin laitoksessa :unamused: :angry: . Juuri tuollaisten tähden onkin hyvä, että niiden katkolle hakijoiden motivaatiota yritetään hieman kartoittaa, eikä niitä vain muitta mutkitta päästetä sinne viemään oikeasti motivoituneiden paikkoja, vaikka toki myönnän, että näissä(kin) tapauksissa pieleen menneitä arviointeja on tapahtunut ja tulee taatusti tapahtumaan jatkossakin.

Toi ,että lopetetaan kaikki paapominen ja tukeminen huonontaa tilannetta paljon. Jos vanhempani olisivat parikymppisenä ollessani ,lopettanut tukemiseni rahallisesti (isäni työnteon muodossa ,pikku pihatöitä/oikeita työpaikkoja) tai jos Äitini ei olisi minulle rahaa lainannut ja nostanut tililtäni rahoja palkkapäivinä takaisin,olisin joutunut tekemään huomattavasti enemmän rikoksia ja siten ollut todennäköisesti rikos ja vankilakierteessä. Jossain vaiheessa tietenkin raja tuli vastaan ja auttaminen loppui ,olin sitä aiemmin ollut jatkuvasti paria viikkoa radalla kavereiden kämpillä yleensä polakkaa ja piriä käyttämässä . Ja kun rahan lainaaminen loppui ,jouduin tekemään erillaisia omaisuus tai huumerikoksia ,millä käyttöni rahoitin.
Omalta perheeltäni en ole ikinä varastanut ,enkä voi sietää ,kun jotkut kiristyksen omaisesti olivat rahaa vaatimassaa,mitä ihmeellisimmin keinoin ja syin. Omalla kohdallani ongelmani oli tiedossa 17v saakka ,joten pystyimme raha-asioista sopimaan,kun eihän kenenkään palkka riitä huumeiden käyttöön,kun ajatellaan perus duunaria ,joka saisi 2000€kk nettona ja hän ostaa joka päivä subuteksin 40 ja pari rauhoittavaa ja tupakka-aski niin viisikymppiä päivässä ,joka tekee 1500kk ja vielä olisi vuokrat ,sähköt,ruoka,vaatteet autot ym. Maksut.
Pointtina on ,että tukekaa vanhemmat lapsianne rahallisesti erilailla ,jos lapsellanne huumeongelma on hänelle hyvä antaa pienempiä summia kerralla ja tukea laskujen kanssa ,jos "potilas "ei itse tahdo lopettaa ,niin pakkohoidot ei yleensä hyviä ratkaisuja ole ,jos hlö psyykkisesti kunnossa on ,läheisten tuki on erittäin tärkeää ja se ,ettei koskaan nosteta hanskoja lopullisesti pystyyn niin kauan ,kuin ihminen hengissä on ,on myös toivoa .

liian monta tuttua ja läheistä taas kuollut parin viimevuoden sisällä ,kaksissa eri hautajaisissa olin läsnä ja toisissa oli kovaa ja kylmää katseltavaa vainajan perheen jäseniä veljiä,vanhempia ,puolisoa ,sekä lapsia vanhin 15v ,jonka paras kamu 38v kuollut mies oli,hän kuoli nukkuessaan kylässä ,siitä yksin rappuun kuolemisessa ei mitään hienoa ole ,mutta jokainenn on tavallaan yksin kuoleman kohdatessa ,vaikka olisi omainen kädestä kiinnipitämässä vuoteen äärellä tai sukellusveneessä ilman happea 50 kohtalotoverin kanssa ,jokainen heistä loppupeleissä olisi yksin viikatemiehen kohdatessaan,kaunein kuolema olisi nukkua vanhana pois ilman kipuja .

Yksi viimeisimpiä kuolleita oli 48 v ja lopettanut kaman käytön vuosia aiemmin ,nyt oli sitten jotain vetänyt paripäivää viinan lisäksi ,niin unohti hengittää liian kauan (hautajaisiin ,en vounut mennä katsomaan lasten ,sisaren lasten ,sekä sisaruksen ja hänen miehensä surua ,koska nähnyt ehkä liikaa kuolemaa ja siihen liittyvää omaa ja omaisten surua ,tuskaa ja kaipuuta tähän ikään nähden allekirjoittanut syntynyt 70 luvun lopulla.

PS.lapsi juttuun en juuri halua kantaa ottaa ,mutta itsellä ollut myös tilanteita ,kun ollut todellisissa syyllisyys fiiliksissä ,kun en ole voinut mennä poikani ja puolisoni luokse ,koska olen ollut todella sekaisin ,enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä päihteidenkäytölläni ja vaikea kuvitella ,että Iso arska muka mieluummin piriä ja toisen luokan katukamaa kiskoisi ,kuin olisi poikaansa arska junioria katsomassa. Varmaan valitettavan suuri osista ,jotka eivät lastaan tapaa säännöllisesti johtuu lastarista sekä vanhempien huonoista väleistä (,kun se mies veti sen puol vuotta yhdessä asuessamme kamaa ,niin nyt viiden vuoden päästä en edes halua sitä narkkaria lapseni lähelle -ajattelu tavalla),täällä kun isällä ei ole mitään oikeuksia lapseen ,jos lapsesi äiti haluaa sinulta tapaamiset evätä ,niin olen nähnyt ihme syillä saatua peruttua lainmääräämät tapaamis-oikeudet ,onneksi oman lapseni Äiti ei ole koskaan lähtenyt lastensuojelun kanssa pelaamaan likaista peliä tai muuta lapsi aseena tilannetta