yksi_nainen siirtyy tänne

Aion edelleen jatkaa myös tuolla lopettajien puolella tietyistä teemoista keskustelemista, jos minulla on niihin kommentoitavaa, mutta juomisistani tai juomattomuudestani kirjoitan tänne, jotta ei tule sanottavaa.

En nyt toista historiaani yksityiskohtaisesti, tarinani löytyy lopettajien puolelta, mutta pähkinänkuoressa: itsetuhoista juomista vuosituhannen vaihteessa, sen jälkeen yli kuuden vuoden raittius ja viimeisten neljän vuoden ajan runsasta mutta ei itsetuhoista juomista. Tavoitteena nyt ensin lopettaa kokonaan arki-iltaisin juominen (siis ennen työpäiviä), sen jälkeen yksin juominen, mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en ole valmis luopumaan sosiaalisesta alkoholin käytöstä, joten ihan lopullinen tavoite voisi olla se, että juon vain seurassa. Ja koska olen kalsarikännääjä ja hyvin laiska lähtemään ulos, niin se jo käytännössä veisi alkoholin käyttöni aika nollille.

Heinäkuun lopusta alkaen olen ollut viikot kokonaan ilman ja juonut vain pe-la. Suurin pelkoni on ollut, että kävisi niin, että määrät viikonloppuina kasvaisivat entisestään (17 annosta on ollut tähän saakka koko lailla maksimini) ja/tai että pitäisi perjantaisin suurin piirtein laittaa hanskat naulaan puolelta päivin, että pääsee juomaan. Ainakaan toistaiseksi niin ei ole käynyt. Viime perjantaina kokonaiskulutus oli jotain kahdeksan annosta ja lauantaina samoin ja tänään tein oikein “pohjanoteerauksen”: jääkaapissa oli viime viikonlopun jäljiltä tummaa ja vaaleaa olutta, kaapissa brandya ja töistä tullessani hain vielä valkkaria. Ja lopputulos oli, että kotiin päästyäni (meni ylitöiksi eli olin kotona normaalia myöhemmin) söin ja sippasin sängylle ja heräsin tunti sitten. Valkkari oli pakastimessa jäätynyt umpeen, nostin sen kyllä sulamaan mutta nyt käytettyäni koirani iltapissalla aion nostaa sen jääkaappiin ja mennä jatkamaan unia.

Viikoilla on ollut mielitekoja, mutta ei mitään kohtuutonta. Kolmen viikon perusteella ei vielä voi nähdä mihin suuntaan kaiken kaikkiaan mennään, syksyn mittaan on tulossa henkistä kanttia koettelevia asioita työrintamalla ja jos menetän kykyni nukkua yöni, kun ajatukset pyörivät liian kovaa vauhtia päässä, niin se on oma riskinsä, mutta viikko kerrallaan.

Valkkarin unohtaminen pakastimeen on tosiaan pohjakosketus, been there, done that. :blush:

Tällä puolen (vs. Lopettajat) saa kai aidosti pohtia plussia ja miinuksia suhteessa alkoholin käyttöön?

Olen nyt illan mittaan juonut sen kertaalleen pakastuneen valkkarini sekä ne tumman ja vaalean oluen + brandyn loput. Nyt on lasissa jäävettä ja yöpalaksi kaksi viipaletta ruisleipää juustolla ja tomaatilla.

Onhan tämä aika typerää istua kotona lauantai-iltana kalsarikännätellen (lähes kirjaimellisesti, paitsi että meillä koirallisilla jalassa on todennäköisemmin collegehousut, koska ne yöpissat pitää käydä hoitamassa vielä ennen nukkumaanmenoa). Turhaa rahanmenoa, turhia kaloreita. Siinä ne miinukset. Niin ja huomisaamuinen “kissanpissa” suussa

Plussan puolella on se tunne, mikä on yleensä sen hetken aikaa nousuhumalassa; kun esimerkiksi elokuinen tähtitaivas ja lähes täysi (laskeva) kuu sykähdyttävät sydämestä; hetket kun ylipäänsä tuntuu joltain. On minulla niitä sydäntä sykähdyttäviä hetkiä muulloinkin, sellaisia kun olen oikeasti läsnä, mutta valitettavan harvoin.

Toinen plussa on se, että saan hetkeksi helpotuksen päässä kiertäviltä työajatuksilta. Paineensietokykyni on hyvä, mutta kun elämässä ei ole muuta kuin työ niin välillä sitä haluaisi vain voida nukahtaa ilman, että miettii mitä kaikkea seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla pitää tehdä.

Edelleen mieluiten luopuisin päihteistä kokonaan ja se on myös tavoitteeni. Kuutamosta ja tähtitaivaasta ja pimeistä illoista voi ihan varmasti nauttia myös ilman alkoholia. Se, mitä tarvitsisin, olisi kai lähinnä motivaatio; syy, miksi olisin ilman. Sen löytämisessä saa kernaasti auttaa.

Ja nyt kun käytän koirat yöpissalla niin saan nukkua kymmeneen asti :slight_smile:

No ei sitten nukuttanut kymmeneen asti, jostain kahdeksasta saakka aloin pyöriä sängyssä ajatellen työasioita (yksi akuutti asia heti huomiseen liittyen ja muutama lähiviikkojen juttu). Päätin, että kunhan olen koirien kanssa tehnyt pitkän lenkin niin lähden muutamaksi tunniksi töihin. Kyseinen akuutti asia on sellainen, mitä en voi hoitaa kotikoneelta käsin.

Voi kun keksisi ensi viikonlopuksi jotain ihan erilaista. Raha on tiukalla (kuten aina) mutta olisi ihanaa päästä jonnekin mökille. Etsin jo keväällä sopivaa kohdetta, mutta en löytänyt, kun sen pitää täyttää tietyt ehdot: pieni, lähellä Helsinkiä, hyvien kulkuyhteyksien päässä (perille saakka pitää päästä julkisilla) ja sinne pitää saada ottaa koiria. Ja tietysti pitää voida vuokrata pe-su eli ei kokonaiseksi viikoksi, ja hinnan pitää olla kohtuullinen. Sellaisia mökkejä ei kovin paljon listoilta löydy, useimmat ovat vähintään neljälle hengelle ja hinta sen mukainen :frowning:

Mutta voihan olla, että ensi viikonloppuna on niin kylmää, ettei tekisi mielikään poistua sohvannurkasta.

Sulle on varmaan käynyt samoin kuin mulle vuosien mittaan; valkkaripullon, kahden oluen ja brandynjämienkin jälkeen pystyy vielä tuottamaan ihan täydellistä tekstiä. Toista se oli ennen. :unamused:

Juu, toleranssi on melkoinen, mietin sitä itsekin aamulla kun tähän ketjuun palasin. Samalla tuli mieleen, että enpä liioin näiden viimeisten neljän vuoden aikana ole kertaakaan sammunut-sammunut, siis sammunut sohvalle tai lattialle tai nojatuoliin tai muuhun epämääräiseen paikkaan, vaan aina olen kyennyt pesemään hampaat (ja tarvittaessa meikit, jos olen ollut ulkona) ja siirtymään sänkyyn. Hyvähän se on tottakai, mutta osoittaa juuri tuota sietokyvyn kasvua.

Siellä sängyssä olen sitten ollut kanttuvei välittömästi, mutta se on kai vähän ollut homman jujukin, ainakin ajoittain, että ei tarvitsisi odottaa unta pyöritellen erinäisiä ajatuksia päässään.

Tervetuloa yks nainen! Minulla on vähän sama tilanne kuin sinulla. Olin yli 6kk korkki kiinni (joka on tietysti lyhyt aika), nyt kesällä on tullut tissuteltua. En minäkään juo viikolla, ja joka tapauksessa olen pystynyt pitämään ottamiset kerran viikossa tai kahdessa tyylisenä juomisena, humalahakuista se kyllä on. Aina kyllä harmittaa jälkeenpäin, mutta Lopettajissa en viitsi tästä jauhaa, koska siitä ei ole apua. Minullakin on siellä ketju, parempaa etsimässä, josta näkee viimeisimmät tapahtumat.

Aikaisemmin join useita kertoja viikossa, pari kaljaa tyyppisesti viikolla ja se huipentui koko viikonloppu kännäämiseen. Koskaan en ole kuitenkaan pitänyt rokulipäiviä, tai ottanut aamulla krapula ryyppyjä. Viime syksystä kevääseen elin ilman alkoholia, mutta niin vain kesällä sitten aloin vetää kalsarikännejä. Se puoli tästä on kuitenkin ollut, että olen helvetin tietoinen juodessanikin, että mitä teen itselleni ja miten ilta tulee jatkumaan niissä fiiliksissä. Joten mitenkään hohdokasta homma ei ole tälläkään tavalla. Katsotaan nyt, miten tämä menee, saanko tahtotilani kohdalleen.

Hermoja repivän rasittava tilanne päällä töissä ja tätä tulee jatkumaan vielä ainakin ensi viikon puolelle saakka, jossain määrin koko syksyn. Näin keskellä viikkoa, kun puurtaminen on vasta puolivälissä vaikka lähes neljän päivän työtunnit on jo tehty, ajatus kylmästä valkkarista saa veden kielelle.

Mutta aion ohittaa Alkon ja kohta kun lähden kotia kohti niin nappaan taas koirat mukaani ja lähden 1,5 tunnin verkkaiselle kävelylle (verkkaiselle siksi, ettei pienien vanhojen koirien kanssa kovin reipasvauhtisia pitkiä lenkkejä enää tehdä). Sen jälkeen aion syödä jotain tosi hyvää, lämpimiä voileipiä herkkusienillä ja juustolla tai jotain. Päivä on mennyt palaverissa tarjotulla paahtoleivän palasella ja suurin piirtein seisaallaan syödyllä vihreällä salaatilla, joten eiköhän minulla ole kalorivaraa syödä tänään muutakin kuin jäniksen ruokaa.

Tämä kotiinlähdön hetki on suurin, ja käytännössä ainoa, “vaarallinen” hetki päivässä. Sitten kun kotiin olen päässyt ja koirat ulkoiluttanut niin kello on niin paljon, että tuskin Alkoon edes ehtisin mutta ainakaan en viitsi lähteä; sohva ja ruoka ovat huomattavasti houkuttelevammat vaihtoehdot. Eli niitä kohti.

Mukavaa lenkitystä, minullakin on kotona muutama karvakuono ja ja niiden kanssa ulkoilu on pitänyt minua kunnossa. Helvetillinen viikko ja olen palaamassa junalla työmatkalta juuri nyt. Mutta alkoholiin en ole koskenut ja nyt olo tuntuu sillä tavalla paremmalta, että on selvinnyt taas muutaman tukalan tilanteen yli alkoholiin lankeamatta. Sekin vaatii hyvin tietoista toimintaa, mm. juhlissa lasiini kaadettiin sitä pyytämättä ja jätin juomatta. Mukavaa loppuviikkoa!

Det samma. Lenkki teki hyvää, vaikka en täysin onnistunutkaan rentoutumaan ja karistamaan työajatuksia mielestäni. Jotenkin olen koko päivän elänyt jo mielessäni torstaissa ja tylyä ajatella, että ollaan vasta keskiviikossa. Ja viikonloppuna on molempina päivinä velvollisuuksia, tosin vain noin tunti per päivä (+ matkat paikan päälle), eli eipä sinne mökille olisi ehtinyt vaikka olisi vuokramökin löytänytkin.

Laihduttamisen ja säästämisen lisäksi olen muuten löytänyt kolmannenkin syyn olla viikot raittiina: unet! Toissayönä näin ihan mahtavaa unta (taas kerran sarjassa “romanttiseroottiset unet” mutta tällä kertaa se oli pikemmin hauska kuin haikea) ja ylipäänsä odotan nyt oikein innolla että mitä mikäkin yö tuo tullessaan :smiley:

Huomisilta mennee jo helposti kun tietää, että sen jälkeen on viikonloppu ja “lupa ottaa”. En vielä ole valmis edes yrittämään raitista viikonloppua, ehkä sitten kun nämä viikot menevät täysin ilman mielitekoja.

Heissan yksi_nainen!

Olet sitten siirtynyt tänne puolelle. Onko nurmikko täällä vihreämpää kuin tuolla Lopettajien puolella? :smiley:
Ihmettelinkin mihin olet kadonnut, kun tekstejäsi näkyi vähemmän kuin aikaisemmin ja sattumalta löysin ketjusi täältä. Olen itse vielä kirjoitellut tuonne Lopettajien puolelle, kun se oma ketju on siellä, mutta olen miettinyt voinko jatkaa kirjoittamistani sinne, kun en tavoittele tuota 100%:sta täysraittiutta. Tosiasiahan on myös etten ole siinä edes onnistunut 100%:sti vaikka kuinka olisin tavoitellut sitä. Seitsemän viikkoa ja kolmena päivänä on tullut juotua, yhteensä 11 annosta. Itse olen kuitenkin ollut todella tyytyväinen tähänkin muutokseen, kun muistelee tuota omaa juomahistoriaa. Reilu seitsemän vuotta lisääntyvää alkoholin käyttöä, viimeinen vuosi lähes jokailtaista juomista ( 3-5 annosta / ilta ). Onhan tuo jo melkoinen muutos, mutta silti minulla on kokoajan tunne etten riitä tuonne Lopettajien puolelle.

Olen kyllä saanut paljon ajattelemisen aiheita sieltä ja apua, mutta minulta puuttuu tietty ehdottomuus tuosta raittiuden tavoittelusta. Voihan se johtua siitäkin etten ole vielä alkoholisti, varhaisessa vaiheessa kyllä sekä riskikäyttäjä ( kuten netin testit osoittavat tämän ) joten en koe, että minun täytyisi olla kokoajan ehdoton tälle raittiusasialle. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Realistisiltahan nuo tavoitteesi kuulostavat, viikot ilman alkoholia ja viikonloppuna “lupa” ottaa, kun ei ole noita työvelvoitteita. Onhan se jo terveyden kannaltakin parempi kuin joka iltainen tissuttelu, mitä itse harrastin. Jatkossahan olet rajannut tuota juomistasi vielä pidemmälle, noihin sosiaalisiin tilanteisiin. Eikös ne tuolla A-klinikallakin ohjaa tuon suuntaisesti tekemään suunnitelmaa vähentämisestä? Olen lukenut muiden kirjoituksista asiasta, itse en tiedä, kun en ole käynyt kyseisen paikan palveluita katsomassa…

Ymmärrän hyvin tuon sinun kirjoittamasi yksinäisyyden ( kommenttejasi Lopettajien puolella lukenut ), koska itse lohdutin / täytin iltaani alkoholilla, kun vietin viime vuoden aikana paljon aikaa yksin. Oli jotenkin lohdullista, kun saattoi vaimentaa sitä yksinäisyyden tunnetta alkoholilla. Pystyi sietämään tunnetta illasta toiseen. Toihan se iltaa jotakin täytettäkin, oli jotakin “tekemistä”. Nyt olen opetellut sietämään tuota tunnetta, koska tiedän ettei tämä yksinäisyyteni tule vähenemään. Vaikka olen parisuhteessa, koen tuota yksinäisyyttä, kun mieheni on lähes viikottain poissa ja vaan viikonloput kotona. Olen myös keksinyt tikusta asiaa noille illoille eli saatan käydä kaupoilla joka ilta, ihan vaan siitä syystä, etten ole yksin kotona. Myös lenkit koirani kanssa ovat pidentyneet entisestään ja nukkumaan menen huomattavasti aikaisemmin kuin aikaisemmin. Joskus kuitenkin tuo tunne tulee noista yrityksistä huolimatta ja silloin huomaa hakeutuvansa etsimään sitä juotavaa…

Noh, tämmöisiä mietteitä minulla.
Nautitaan syksystä ja kirjoitellaan. :smiley:

T. Metsänpeikko

Heipsan peikko,

halusin vain kertoa käyneeni lukemassa viestisi :slight_smile: Mutta jotta pääsen pois töistä ihmisten aikaan niin nyt pitää tarttua yhden pöytäkirjan puhtaaksikirjoittamiseen, plääh.

Täällä myös nainen jonka hanapunan kulutus kymmenen vuoden aikana on kasvanut ja kasvanut. Mukaan tullut myös brandy, pullo kestää viikon, samoin hanapuna. Eilen yritin olla ilman, klo 22:30 asti kestin, sitten leffan seurana n. 3 dl punaa ja brandy. Harmittaa niin. Yrittäisin tuota samaa, että arkisin nolla , niin kokonaiskulutus pienenisi puoleen. Olen juonut kaikkiaan 40 vuotta, lasten odotus- ja vauva-ajat en tietenkään mitään. Terveys tarkastuksissa arvonimi ovat olleet OK. Miten osaan olla ilman, tätä rataa tulee kohta joku juomisesta tuleva sairaus.

Neuvoa en osaa, kun en viisasten kiveä ole itsekään löytänyt. Minulle se kriittinen hetki on alkuilta, tässä vaiheessa en enää ole ollenkaan huolissani että tulisi tarvetta korkata. Oma haluni vähentää ja lopettaa “kalsarikännääminen” johtuu niin pinnallisista syistä kuin ylipaino ja rahanmeno. En pysty laihtumaan niin kauan kuin juon - tosin en tunnu laihtuvan tälläkään tahdilla ja on ihan per*seestä kärvistellä syömättä kun vaa’an lukema ei muutu miksikään. Voip olla, että kohta heivaan Kiloklubin laskurit hemmettiin :imp:

Kolmas hyvä juomattomuudelle on löytynyt tässä vasta kun on ollut näitä viiden peräkkäisen selvän yön putkia: unet! Ihan mahtavaa nähdä mitä mielikuvituksellisimpia unia ja herätä virkeänä :smiley:

Lainasin äsken kirjastosta kolme aihetta käsittelevää kirjaa. Alan pitämään juomapäiväkirjaa. Brandy on loppu, en osta sitä kahteen kuukauteen. Minulla taas kahdeksaan asti illalla menee hyvin, sitten mieli koko ajan.

Rouskutan itse täällä pelkkiä jääkuutioita (ilmeisesti niihinkin voi jäädä koukkuun :astonished: ) mutta mikäli sinulla ei ole tarvetta painonhallintaan niin suosittelen ensihätään kokeilemaan sitä, että sallit itsellesi näin myöhäisillalla jotain oikein hyvää, hiilihydraattipitoista herkkua/ruokaa (voileipiä tms). Jos kyse on vain “suun mieliteosta” niin ehkä se menee herkuilla ohi, ja hiilarit väsyttävät sopivasti ennen nukkumaanmenoa. Pysyvä ratkaisu se ei taatusti ole, mutta jos esimerkiksi juuri nyt tekee mieli niin kokeile mieluummin herkuttelua.

Ja lukeminen on varmasti hyvä vaihtoehto. Minulle ehdottomasti pysäyttävin teos on ollut Jean Kirkpatrickin Täyskäännös. Voi ostaa [poistettu kaupallinen linkki - Päihdelinkin moderaattori] mutta löytynee kirjastostakin.

Yksi kirjoistani on juuri tuo. Tein eilen illalla sattumalta pannukakkua, hiilarit taitavat olla hyväksi, illan saldo kaksi ykkösolutta. En ole olut ihmisiä mutta yritän nyt panostaa miedompiin juomiin. Eikä tehnyt mieli mitään enempää vaikka valvoin yli puolen yön.

Minä tajusin eilen, miksi maanantaina mieliteko meni niin kovaksi, että hain valkkaripullon (joka muuten on koskemattomana jääkaapissa edelleen): PMS :imp: Siitä se ilmeisesti myös johtui, että viikonloppuna messussa itketti koko ajan.

Kiertoni ei enää aikoihin ole ollut säännöllinen, joten tämä pms-puuska tuli ihan puskista. Eilen sitten alkoivat krampit ja vuoto, ja kieltämättä brandy kävi mielessä, mutta ei sitä voinut sanoa mieliteoksi, pikemmin vain muistoksi siitä, kuinka se helpottaa kun oikein kouristelee.

Tsemiä naikkoselle! :wink:

Meikäläisenkin mielestä vähentäminen on parasta elämässä! Vaikka juuri onnistuin olemaankin yli 30 päivää ilman… päihdelinkkiä, niin sitten kuitenkin ajattelin että päihdelinkin lopettaminen ei oikeastaan muuta elämää sen paremmaksi. Sen vuoksi yritänkin nyt pelkästään vähentää kirjoittelua, mutta en lopettaa sitä kokonaan! :smiley:

Tsemiä tässä tarvitaan, nimittäin töiden kanssa. Nyt ollaan jo sillä puolella, missä ei enää ole kivaa. Sain puoli tuntia sitten hommat muuten valmiiksi mutta vielä pitää päivystää kuittausta yhteen sähköpostiin.

Ei tätä vaihetta pitkään enää kestä, kyllä tämän jaksaa, mutta tänään on pistänyt kyseenalaistamaan että noinkohan kaikki hemmetin kokoukset ovat ihan välttämättömiä; niiden takia kaikki muut työt kaatuvat iltatunneille :imp:

Mutta enää reilu kuukausi syyslomaan!