…ja se oli se, että rekisteröidyin tälle forumille ja kirjoitan tämän ensimmäisen viestin.
Olen kolmekymppinen nainen. Minulla on ollut ongelmainen suhde alkoholiin noin parin vuoden ajan. Tarkoitan ongelmaisella suhteella sitä, että käyttöni on enempi vähempi häirinnyt minua ja herättänyt häpeän tunteita ja salailua. Tilanne on pahentunut pahentumistaan tämän kevään aikana.
En tiedä juonko määrällisesti paljon vai vähän. Olen kauhean huono kiinnittämään huomiota juomaani määrään ja vertaamaan sitä normaalin kulutuksen rajoihin.
Mutta sen tiedän, että juon ainakin neljä kertaa viikossa. Viikonloppuisin jompanakumpana päivänä “kunnolla” ja arki-iltaisin muutaman tai jopa muutaman niidenkin yli.
Tiedän myös, että mietin paljon sitä, milloin minulla on tilaisuus juoda. Ja juon mieluiten yksin kotona, viiniä suljettujen verhojen takana. Tuntuu, että alkoholinkäyttö vaikuttaa skarppiuteeni niinäkin päivinä kun en ole juonut. Tunnen itseni tyhmäksi. Viini, siideri ja kalja epäterveellisine oheissyömisineen ovat lihottaneet. Alkoholi-illat päättyvät levottomiin uniin, jotka eivät virkistä. Piilotan tyhjiä viinipulloja vaatehuoneeseeni miehen katseilta piiloon. Jos tulen töistä baarin kautta kotiin, yritän myös piilotella häneltä sitä, että olen juonut. Sietokynnykseni on myös kasvanut; enää ei sama määrä hymyilytä. Itse asiassa nykyään hymyilyttää yhä harvemmin. Ahdistaa paljon, enkä enää tiedä mikä on syy ja mikä seuraus: juonko kun ahdistaa jo valmiiksi vai ahdistaako koska juon. Olen ärtynyt, enkä oikein tahdo jaksaa ihmisiä.
Sosiaalisissa tilanteissa juon liikaa ja olen sitten vasta “vapautunut” eli ällöttävä. Pelkään, ettei minua kohta kutsuta mihinkään, kun aina otan niin paljon.
Minua hävettää ihan hirveästi. Hävettää ja väsyttää.
Tänään päätin yrittää olla juomatta tämän illan, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tuntuu kyllä, ettei minulla ole voimia pysyä edes tässä säälittävässä päätöksessä.
Tervetuloa mukaan palstalle, kiva että olet täällä! Ja onnea vähentämispäätöksellesi! Toivottavasti tästä päätöksestäsi alkaa myös se toivomasi parempi elämä.
Itse kirjoittelen enemmän tuolla Lopettajien puolella. Kannattaa käydä kurkkaamassa niitäkin tarinoita, koska myös sieltä löytyy erittäin hyvää pohdintaa niin alkoholinkäytön vähentämisestä kuin lopettamisestakin.
Kiitos paljon Syystuuli! Vastauksesi ilahdutti kovasti. Olen lueskellut kirjoituksia “molemmilta puolilta” ja on tuntunut todella hyvältä lukea toisten vastaavanlaisissa tilanteissa olevien ajatuksia.
Ilahduin myös kovasti huomattuani miten hyvin tämä palsta toimii kännykällä. Jotenkin hassulla tavalla helpottava ajatus että tänne pääsee mistä vaan.
Kävin työmatkalla ostamassa kolme pokkaria kun olivat alessa. Toivottavasti saan lukemalla ajatuksia muualle.
Ja sitten se iloisin asia; kaadoin juuri n. 2 litraa viiniä viemäriin
Varmaan hyvä idea pitää aluksi hieman normaalia pidempi tauko juomisesta ja ottaa etäisyyttä asiaan (näin ilmeisesti ajattelit tehdäkin?). Sen jälkeen on sitten helpompi lähteä rauhassa miettimään miten ja kuinka paljon haluaa juomistaan vähentää.
Ja kiva kuulla, että olet löytänyt antoisia kirjoituksia “molemmilta puolilta”. Lopettajienkin puolella on sitä paitsi mukana myös monia sellaisia kirjoittajia, jotka eivät ole juomista vielä lopettaneet, mutta pohdiskelevat näitä samoja kysymyksiä. Lopettajien palstan hyvänä puolena on minusta se, että siellä keskustelu on erittäin vilkasta. Siksi halusin suositella sen seuraamista sinulle.
Mukavaa, raitista keskiviikkoiltaa sinulle ja hyviä lukuhetkiä!
Hyvä,että olet itse havahtunut tilanteeseesi,olet nimittäin vaarallisilla vesillä.
Yksin kotona juominen johtaa petolliseen liikakäyttöön huomaamatta.
Terveys ei kestä sellaista,vaikka itsekin luulin,että kyllähän minun kroppani kestää.
Piilottelu,salailu ,yksin kotona juominen on hälytysmerkkejä,jotka onneksi olet jo hoksannutkin.
Minä en hoksannut ennen kuin maksa petti.
Onnittelut viinin pois kaadosta ja tsemppiä.
Syystuuli, ajattelin ottaa vähän pidemmän tauon. Ainakin kuukauden nyt alkuun. Arvon tässä varaisinko ajan lääkärille Antabus-reseptiä varten. Antabuksen aloittaminen tuntuu rajulle toimenpiteelle, mutta ainakin sitten olisi turvallisempi olo.
Vipe, kiitos vastauksestasi ja tsempistä, sitä tulen tarvitsemaan
Eilinen ilta meni nukkumaanmenoon saakka hienosti fiilistellessäni tätä päätöstäni. Sänkyyn mennessä tuli hirveän levoton olo ja ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä enkä oikein pystynyt keskittymään lukemiseen. Onneksi uni kuitenkin tuli tunnin kuluessa ja aamuun oli ihana herätä.
Eli jee, yksi pieni päivä ilman tissuttelua takana
Mietin mitä kertoisin miehelle vai kertoisinko mitään. Hän on -ehkä- siinä uskossa, että alkoholinkäyttöni on ollut hallinnassa tämän kevään. Ja jos nyt saan sen hallintaan, niin mietin, että miksi huolestuttaisin häntä kertomalla kevään tapahtumista. Hän on nyt reissussa (mikä loistava tilaisuus juomiselle ) ja palaa lauantaina.
Tämä päivä on mennyt hirveän keveästi. Vkonloppu jännittää kun ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, aikaisempien viikonloppujen suunnitelmat ovat aina tavalla tai toisella liittyneet juomiseen. No mutta, saanen huomenna antabus-reseptin. Se tuo turvallisuudentunnetta
Se on jännä juttu,miten mieli palaa helposti vanhaan huonoon tapaan.Mulla tulee pian vuosi täyteen ,kun lopetin viinan kanssa läträyksen,mutta vähän aikaa sitten,kun oli tilanne,jonka yhteydessä aina ennen menin siiderille,meinasin automaattisesti tehdä sen vieläkin. Oikein piti herätellä itseänsä,et hei,ethän sä nyt mene!
Ei ole ollut mokomia tilanteita onneksi muita,viinaton elämä on ollut tosi mukavaa.
Sen verran olen antanut itselleni siimaa,että nyt kun maksa viime kokeissa oli ok,voin juoda vähän,jos haluan.
Kun olen sen itselleni sallinut,ei tee mieli ottaa,näin toimii tämä psykologia mun päässä.
Ei tosin tehnyt mieli silloinkaan,kun en sitä terveyteni palauttamiseksi saanut/voinut/halunnut ottaa.Oli huikeata seurata,mitä itsessä tapahtui paranemisen ja raitistumisen yhteydessä.Itseluottamus nousi ja paino laski,ei niitä vähäisempiä positiivisia muutoksia. Unohtamatta tietenkään parantumista,jota lääkärikin ihmetteli.
Kyllä me akat pystytään mihin vaan,kun halutaan
Ihana lukea hyvistä kokemuksista viinattoman elämän parissa.
Mulla on pienenä sivutoiveena tässä projektissa, että paino laskisi
Hmm… koen tosiaan olevani bambina heikoilla jäillä mitä tulee esimerkiksi tähän viikonloppuun niin hain sitten Antabus-reseptin äsken ja huomenna on tarkoitus aloittaa lääkitys ja jatkaa sitä vähintään yhden kuukauden. Mieskin palaa onneksi huomenna kotiin, niin ei ole niin hiljaista. Ja kirjapino odottelee… Toivottavasti keskittymiskykyä lukemiseen riittää tällä kerran enemmän.
Tekemisten suhteen mulla on vähän ongelmana se, kun en yhtään tykkää urheilusta. Siinä saisi vapaa-aikaa kivasti kulumaan, mutta mikään laji ei oikein innosta. Kävelen arkisin työmatkat (1 h/pvä), joten edes kävelylenkkikään ei sillä tavoin siihen päälle oikein innosta. Jotain tekemistä pitäisi lukemisen lisäksi keksiä, ehdottomasti.
Oli muuten jännä tuo lääkäri, jolla kävin. En ollut aiemmin ko. lekurilla/lääkäriasemalla käynyt joten ei tiennyt taustoistani. Pyysin A-reseptin ja kerroin käyttäneeni sitä joskus vuosia sitten vähän aikaa. Lääkäri kirjoitti reseptin ja tulosti ja kiitti heippa. Ei mitään mahdollisuutta keskustella tilanteestani tms. Jäi vähän tylppä olo käynnistä.
Hyvää viikonloppua kaikille (vaikka varmaan tänne kirjoittelenkin ) Tsemppiä
Sama vaikea olo jatkuu. En tiedä onko alkottomuuden syy, vai mistä johtuu, mutta ihan helvetillinen ahdistus päällä. Tunne, että kuristuu enkä keksi mitään helpottavaa. Tapasin aamupäivällä ystävän ja sen jälkeen vaeltelin päämäärättömästi kaupungilla pari tuntia. Pitkä ilta edessä vielä. Olisipa jo huominen. Kuka olis uskonut että joskus odotan maanantaita ja töihin menoa…
Seitsemäs päivä ilman alkoholia. Nyt on taas hyvä ja helppo olla. Arkena alkoholi on mielessä, mutta niiden ajatusten kanssa pärjää kun ns. pahoja tunteja on vuorokaudessa vain muutama (n. 18-21).
Olen iloinen päätöksestäni aloittaa antabus. Se helpottaa huomattavasti tätä hommaa
Mulla tuli just nollas päivä ilman alkoholia. 6 annoksen jälkeen on taas hyvä ja helppo olla!
Nyt otetaan taas uusi kolmen päivän raittiuskuuri, niin lauantaina katsotaan miten juhannuspäivä sujuu. Toivottavasti aurinkoisissa tunnelmissa ihan pelkästään vissyvedellä.
Tsemppiä 7 päivää -soturille. Vaatii meinaan tosikovaa panssaria juhannuksena että raittius jatkuu… Varsinkin jos aina-auki ABC on siinä matkalla kohti aurinkoista rantapuistikkoa…
Eiköhän jussi mene mun osalta samalla lailla kuin mikä tahansa viikonloppu. Olen aina inhonnut ko. “juhlaa”, joten se ei tee suurempaa kuprua tähän projektiini. Ja lisähelpotuksena tosiaan vielä se, että en ton anbuksen kanssa uskalla leikkiä
Mutta joo, tsemppiä sun kolmen päivän raittiusputkeen ja juhannukseen myös
Voi vitsi, just tuli hankittua pullopanteilla 9 annosta ekstraa viimesimmän sixpäkin päälle. Mä en ole vielä kehdannut hankkia nappeja, koska huomennahan on kuitenkin ihan normipäivä, eli “ei mitään”. Tähän väliin pitää jokaisen katsoa Kummelin “Normipäivä”: youtube.com/watch?v=2vtwkQcHA1I
Tarkastellaan elämää lähempänä Juhannusta! Tsemiä!
Kävin äsken kollegan kanssa lounaalla. Iloksemme huomasimme, että tiramisu kuului lounaan hintaan. Tapoihini ei ole kuulunut jättää väliin “ilmaisia” jälkkäreitä. Niinpä sitten otin kakkua kolme kukkuraista ruokalusikallista. Vasta kaavittuani lautasen puhtaaksi tuli mieleeni likööri tiramisun ainesosana.
Nyt sitten jännään, että saanko jonkun antabusreaktion täällä töissä.
Vääntäkää joku mulle rautalangasta, että syömäni määrä oli niin pieni, ettei siitä vain voi aiheutua mitään.
Ehkäpä ahdistus aiheesta on tällähetkellä se suurin verenpaineen nostattaja sekä huonon fiiliksen tuoja? Relaa nyt vaan, ja nauti kalorien sulattelusta…
No niin, just ton relaa nyt vaan mä halusinkin kuulla Eli kiitos sulle… Tää on tällaista kun aloittelija yrittää lopetella. Välillä ollaan paniikissa kuin peura ajovaloissa
Ja relata tämän jussin meinaankin. Tänään on tiedossa kivaa seuraa, joten alkottomuus ei ole ongelma. Mutta toki mietin vähän pe-su väliä kun ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia… Voi iskee himo. Noh, syön sitten tiramisua.
Mä kirjoitin tänne vähentäjät-osastolle pari vuotta sitten. Sitten jatkoin vielä pari vuotta ryyppäämistä.
Nyt olen aktivoitunut lopettajien puolella. Mä aion tehdä tästä elämästä paremman itselleni. Ja muillekin, kaikille joita mun elämä sivuaa…
Niin totta tuo. Vähentäessä/lopettaessa parantaa oman elämänlaatunsa lisäksi yleensä myös läheisten ihmisten elämää.
…Mulla on haaveena lapsi. Enkä totisesti halua, että alkoholi sumentaa taivasta jos/kun joskus niin onnellisesti kävisi, että olisi pikkuinen tässä. Siksi nyt on hyvä hetki yrittää räpistellä tästä irti.
) ja palaa lauantaina.
Oikein piti herätellä itseänsä,et hei,ethän sä nyt mene!
Unohtamatta tietenkään parantumista,jota lääkärikin ihmetteli.
) Tsemppiä 
