No niin, elikkäs tätä foorumia on tullut satunnaisesti vieraana selailtua, ja edellisellä kerralla pisti silmään jonkun palstalaisen valitus siitä, miten täällä on vaan vieraita, jotka ei kirjoita jne… Voi harmi sentään!
Tuli tässä vaa sitten mieleen, että ehkä se ois nyt sitten minunkin aika täällä vähän itestäni ilmotella. Katsotaan josko tästä saisin minä itse tai kenties edes joku muu jotain irti. En nyt tässä tilassa jaksa hirveetä stooria itestäni kirjottaa, mutta jos jotain lyhyesti koettaisi ynnäillä.
Kukas minä sitten olen? Tämmönen 23-vuotias päällisin puolin suht tervejärkisen olonen koijari, jonka on hyvin vaikee selittää tekemisiä edes itselleen. Pelihistoriaa löytyy alkaen sieltä kymmenen vuoden takaa perus jokeripokereista ja tuplapoteista, jonkin asteista ongelmapelaamista sieltä kuta kuinkin 15-vuotiaasta lähtien. Lisäksi löytyy vaikeaa masennustaustaa, joka onkin saman aikaisesti sekä pelaamiseni syy että - varsinkin myöhemmässä vaiheessa - ennen kaikkea seuraus. Pelaaminen on ollut aina minulle jonkinlainen portti hetkeksi pois kaikesta paskasta. Sitä pelaamisen aiheuttamaa tunnetilaa ja tietynlaista tyydytystä on aika lailla mahdoton kenellekään kuvailla, ainakin kaikille niille, jotka ei ole täällä lukemassa tätä tekstiä. Pelaaminen varmasti olisikin ollut ihan hyvää terapiaa meikäläiselle, ainoo vaan että se olisi vaatinut toimiakseen rajattoman kassan.
No mitäs olen pelannut? Olin peliveloissa jo lukion loppuessa keväällä 2011. Minulle avautui kuitenkin mahdollisuus päästä töihin, ja otinkin pestin vastaan mahdollisen opiskelupaikan miettimisen sijaan. Tästä on kulunut kohta jo viisi vuotta, mutta olen edelleen “paskahommissa” ja veloissani. Rahamäärää, minkä olen pelannut, minun on aivan mahdoton arvioida. Niiden rahojen ohessa olen kuitenkin pelannut mm. viisi vuotta elämästäni ja kaksi parisuhdetta. Pelivelkojen kannalta paras asia mitä minulle on tapahtunut oli maksuhäiriömerkinnän saaminen. Jos olisin vielä viime vuosina saanut jostain lisää velkaa, olisin varmasti pelannut ihan vaikka satoja tuhansia. Viimeiset pari vuotta onkin siis mennyt ilman vippejä, pelattu on kuitenkin usein kaikki ylimääräinen raha mitä on palkasta jäänyt. Tilanne ei kuitenkaan ole käytännössä aivan niin synkkä mitä joskus hulluimpina vuosina. Ulosotossa minulla on maksettavaa jäljellä vajaa 20k. Onkin naurettavaa edes ajatella, miten paljon olen maksanut palkastani pelkkiä korkoja, kun annoin aikanaan kaiken mennä ulosottoon. Parempi kun ei ajattele.
Tilanne tänä päivänä? Tänään pelasin. En kuitenkaan jostain syystä saanut sitä tuttua tyydytystä. Se tuntui oikeastaan ihan paskalta. Hävisin “vähän”, mutta tilillä on tilanteeseen nähden ihan hyvin rahaa ja pärjään kyllä. Olen ollut tässä tilanteessa muutaman kerran ennenkin - kun pelaaminen ei maistukaan. Aina olen silti lopulta uudelleen retkahtanut samaan paskaan. Olisko tässä nyt sitten se minun viimeinen sauma lopettaa tämä ja alkaa miettiä ihan tosissaan tätä elämää. Minullahan pitäisi olla “kaikki vielä edessä”. Töitä on nyt kuitenkin merkittävästi vähemmän kuin koskaan aiemmin, joten velat lyhenee tosi hitaasti. Se vähän harmittaa. Sen lisäksi kun oli vielä noita erohommia tuossa vuoden alussa, niin ei oikein tunnu siltä, että tässä taas mitkään parhaat lähtökohdat lopettamiselle olisi. Ennen kaikkea siksi että minulla on nyt ylimääräistä aikaa enemmän kuin vuosikausiin, ja se jos mikä ruokkii sitä vähän kadoksissakin olevaa pelihimoa. Lisäksi mieleen hiipii taas helposti se tuttu ajatus siitä, “kun millään ei ole mitään väliä, joten ihan sama jos pelaan kaikki”! Ehkä tässä kaikessa voisi kuitenkin olla minulle jonkinlainen aivan uusi alku. Keksinkö vielä jotain järkeä elämälleni vai korjaako luonnollinen poistuma vaan lopulta tämänkin ongelmatapauksen tästä hyvän tahdon pelien maasta?
