yhdenlaista vai monenlaista alkoholismia

yhdenlaista vai monenasteista alkoholismia?

  • On vain yhdenlaisia alkoholisteja. muunlaiset eivät ole alkoholisteja.
  • On kahta korkeintaan kolmea lajia alkoholisteja
  • Alkoholismia on eri vahvuisena ja eri tavoin ilmenevänä
  • Alkoholismi on niin epämääräinen nimitys ettei sitä kannattaisi kenestäkään käyttää

0 voters

istuin joukkoon joka oli asiantuntijoista koottu. kaikki sanoivat olevansa alkoholisteja ja kertoivat alkoholismista kuin jostain kirjasta luettuna asiana. Samat kuviot, samat sanontatavat, samat teoriat ja toipumisessa samat opetukset.
Kun sanoin että olen useasta asiasta eri mieltä ja olen kokenut asian eri lailla yksi sanoi etten sitten alkoholisti olekaan. Muut hymisivät myönnellen.
Onko se yleinen käsitys vai vain tuon ryhmän sisäpiirin juttua että kaikki alkoholistit olisivat samanlaisia. Se kiinnostaa ja siksi taas mielipidemittaus. Tutkimusta tämä ei ole ei sitäkään voida äänestyspäätöksellä sanoa että aurinko kiertää maata eikä päinvastoin.

Mutta mitä mieltä ovat plinkin asiantuntevat kirjoittajat:

Wikipedia on sitä mieltä, että on kahdentyyppistä alkoholismia. Itse olen tuurijuoppo eli tyypin yksi tapaus.

Tyypin I alkoholismi

Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tyypin I alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, näyttäisi kuuluvan noin 80 % alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.
Tyypin II alkoholismi

Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[9] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.

Tyypin II alkoholismia on eri asteista. Osa siitä kärsivistä vain tissuttelee jatkuvasti, osa juo kohtuuttomasti jatkuvasti.

Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[9][17] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja “Turmiolan Tommi”[18] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.

Olisiko kysymys tarpeesta kuulua johonkin, samaistua johonkin ryhmään, ja sen halun seurauksena sitten pitää luoda mielikuva “meistä” jotka olemme kaikki “tällaisia”. Ja sitten niputetaan, laaditaan sääntöjä ja määritelmiä, joita yhdessä toistaen tosiaan saadaankin aikaan yhteisöllisyyden mielikuva. Yhtä hyvä sellaisena kuin moni muukin kulissi. Loppujen lopuksi kuitenkin useimmat ihmiset joutuvat katsomaan kulissien taakse, huomaamaan miten ohuesta pahvista ne on tehty ja toteamaan että oman itsensä kanssa tässä on kuitenkin asioista päätettävä.

Ei juominen voi olla ihmisestä irrallaan oleva asia, ja kun vaikuttavia tekijöitä on paljon, erisuuntaisia ja ervahvuisia, on varmasti sitten variaatioita miljoonanlaisia. Yhteistä tietysti se, että juodaan ja juotattaa. Sekin voi olla kapasiteetiltaan vaikka mitä, kerran vuodessa iskevästä tarpeesta siihen ettei tunne tulevansa päivääkään toimeen ilman oloa korjaavaa ainetta. Ja miten paljon korjausta tarvitsee, miten se “korjaaminen” vaikuttaa muuhun elämään, voiko tarvetta siirtää edes puolella päivällä jos tilanne edellyttää, miten käyttäytyy humalassa, miten itse suhtautuu omaan toimintaansa, miten juominen on vaikuttanut omaan fysiikkaan ja psyykeen, onko juomiseen taloudellisia mahdollisuuksia vai tökkiikö silläkin puolella, miten muuten suhtautuu maailmaan ja elämään, onhan niitä muuttuvia tekijöitä niin perhanasti että myös alkoholismia sitten on pakostakin sen miljoonaa sorttia.

Dave kertoikin jo tuosta jaottelusta 1. ja 2. tyypin alkoholismiin. Virallisissa ICD- ja DSM-tautiluokituksissa puhutaan tosin kai vain alkoholiriippuvuudesta, tosin sitäkin jaotellaan eri alaosioihin sen mukaan missä vaiheessa riippuvuus on. Raittiudellekin [alkoholiriippvuus: vierottunut] taitaa olla oma numero-koodinsa, samoin tuurijuoppoudelle.
Diagnoosi tehdään oireiden perusteella pitkällä aikavälillä.

Noin muuten voisi kai sanoa niinkin, että alkoholismia on olemassa yhtä monenlaista kuin on alkoholistejakin. :slight_smile:
Voidaan kysyä myös muista oireyhtymistä: onko olemassa vain yhdenlaista vai monenlaista maanisdepressiivisyyttä? Onko olemassa vain yhdenlaista vai monenlaiata depressiota?
Vastaus varmaankin on kaikissa: yksilöllistä.
Mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö jotkut hoitotavat olisi yleispäteviä useammille ihmisille. Vaikka jokainen md-tapaus on yksilöllinen, esim. valproaatti-lääkityksestä voi olla apua monelle. Vaikka jokainen alkoholisti on yksilöllinen, esim. AA:sta voi olla apua monelle.
Ei tietenkään kaikille. Ei mikään yksittäinen hoitotapa auta kaikkia sairastuneita missään sairaudessa. :smiley:

Siitä olen samaa mieltä, että varmasti on kyse tarpeesta kuulua johonkin ryhmään. Se on ihmisen perusominaisuus. Yhteisöllisyys ei ole pelkästään mielikuva tai illuusio, vaan konkreettinen asia jolla voi olla tärkeä sijansa ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, enkä nyt tarkoita pelkästään alkoholisteja. :smiley:

Oikeanlaisessa yhteisöllisyydessä ei ole “kulisseja”, vaan vallitsee avoimuuden ilmapiiri, jossa jokaisen jäsenen olo on turvallinen.

Ajatus olemisesta elämän keskellä ihan ypö-ypö-yksin, jonkinlaisena self made Robinson Crusoena jossain omassa yksityisessä erämaassa on perin surullinen ja lohduton.

Robinsonkin kaipasi yhteisöllisyyttä ja toista ihmistä, ja löysi Perjantain. :smiley:

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla millä perusteilla pääteltiin, ettei aloittaja olekaan alkoholisti.

Ainoa objektiivinen mittari alkoholismille lienee annosmäärät per päivä/viikko/kuukausi/vuosi. Tosin onko suurkulutuksen rajan säännöllisesti ylittävä (7+ päivässä ja/tai 24+ viikossa) sitten alkoholisti vai, on varmaan makuasia. Se, että joku pitää itseään alkoholistina, vaikkei ole koskenut yhteenkään drinkkiin vuosikausiin, on sekin makuasia.

Toinen, yksinkertaisempi mittari on tarkastella viimeistä 365 päivää. Jos on viimeisen vuoden aikana juonut kerran viikossa, kyseessä on “52% alkoholisti”.

Vielä yksinkertaisempi sääntö: Tänään alkoholisti juo, ja raitis ei.

Kaikki, jotka tänään juovat, ovat alkoholisteja? Enpä usko.

(En itse ole tänäänkään aikeissa juoda yhtään mitään, mutta en silti kaikkien mielestä ole raitiskaan.)

[i]Päihderiippuvuus sairautena todetaan lääketieteellisellä diagnoosilla, joka edeltää sairauden hoitoa. Kansainvälisissä riippuvuussairauksien diagnostisissa kriteeristöissä ICD-10 ja DSM-IV päihderiippuvuus todetaan, jos henkilöllä esiintyy kuluneen vuoden aikana vähintään kolme seuraavista kriteereistä yhtäaikaisesti vähintään yhden kuukauden ajan:

• Pakonomainen halu tai himo käyttää ainetta.

• Heikentynyt kyky hallita aineen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista.

• Vieroitusoireet.

• Sietokyvyn kasvu.

• Aineen käyttö muodostuu elämän keskeiseksi asiaksi.

• Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista.[/i]

Read more:
myllyhoito.fi/riippuvuudesta … toteaminen

Olivat ehkä ryhmässä oikeassa. Olen nimittäin entinen alkoholisti.
Alkoholismiani arvioidessaan silti tarkoittivat etten olisi koskaan ollut alkoholisti ja se on eri asia.

Kenties tuota viimeistä kaavaa pitäisi muokata sellaiseksi, että “Tänään on todennäköisempää että alkoholisti juo kuin on juomatta.”

Milloin olisit omasta mielestäsi raitis? Entä kaikkien mielestä?

Milloin lakkasit olemasta alkoholisti?

Henkilökohtaisesti rinnastaisin raittiin absolutistiin tai esimerkiksi straight edge -periaatteisiin. Aivan kuten itse olen vegetaristi koska en syö lihaa, niin raitis on ihminen, joka ei käytä alkoholia.

Sitä voi käyttää myös muodossa “olen tänään raittiina” tarkoittaen, etten tänään käytä alkoholia, vrt. AA:n ajatus olemisesta raittiina päivä kerrallaan. Se on minulle vieras ajatus, koska enhän minä ole vege tai tupakoimatonkaan päivä kerrallaan vaan kyseessä on täysin tietoinen, itse valittu elämäntapa.

Ja jonkun mielestä voi olla eroa myös siinä, onko ihminen raitis vai vain kuivilla.

Tuo “ei käytä” on kiusallisen sumeaa logiikkaa. Milloin lihansyöjästä tulee vege ja milloin juoposta raitis? Voiko kukaan olla vege ensimmäisestä päivästä lähtien kun ei syö enää lihaa? Entä jos syö lihaa ihan vähän joskus, kuinka vähän ja millä aikajaksolla? Vähemmän kuin XXX grammaa viimeisen YYY aikana? Konkretiaa peliin, sanoo miehen logiikka :slight_smile:

Olen alkoholisti, ehkä en. So not kunhan hyppy kulkee. :sunglasses:

Raitistunut alkoholisti joutuu tosin ehkä työstämään ja prosessoimaan ihan erilaisia asioita kuin periaatteen vuoksi päihteettömänä elävä streittari, jolla ei ole taustalla päihderiippuvuutta.
Alkoholistilla on kuitenkin menneisyytensä ja mahdollisesti pitkään jatkuvia erilaisia vierotusoireita, esimerkiksi viinanhimoa ja tunne-elämän solmuja jotka liittyvät päihteenkäyttöön.
Hän voi tarvita myös raittiutensa ylläpitoon ihan erilaisia tukitoimia kuin streittari, koska on käynyt läpi hyvin voimakkaan elämänmuutoksen ja toipumisen.

Streittari voi myös halutessaan ryhtyä alkoholin kohtuukäyttäjäksi, alkoholisti yleensä ei voi. Voi sitä kyllä yrittää, ja aika moni yrittääkin. :smiley:

XketostiX

Miksi käsitteen ‘raitis’ määritteleminen on sinulle niin tärkeää? Siis ihan vilpittömästi ihmettelen vain.

Tässä ollan taas keskustelemassa erilaisista määrittelyistä kuten “raitis”. Kerranhan laitoin kyselyn, jossa kysyttiin milloin ihmisen katsotaan olevan raitis mutta eihän siitä mitään selkeää tulosta tullut.

Itse välttelen nykyään tuota raitis-käsitettä, koska se voi tarkoittaa ihan mitä vaan eri ihmisille. Mieluummin puhun juomattomuudesta.

Aivan sama juttu “alkoholisti” ja “juoppo”. Onko ne sama vai eri asia ja jos on eri, niin mikä on ero?

Mielestäni juoppo on “juomista aktiivisesti harjoittava alkoholisti”. Täten, juoppo on vääjämättä alkoholisti, mutta alkoholisti ei välttämättä ole juoppo.

Ei tapahtunut esim. Synkkänä syksyisenä yönä kello 24.00. Otti aikansa ja muutos tapahtui hiljaa. Jonain päivänä sen vain tietää että muutos on tapahtunut, vaikka ei tiedä tarkkaan milloin.

“Virallisen diagnoosin” mukaan: … Kansainvälisissä riippuvuussairauksien diagnostisissa kriteeristöissä ICD-10 ja DSM-IV päihderiippuvuus todetaan, jos henkilöllä esiintyy kuluneen vuoden aikana vähintään kolme seuraavista kriteereistä yhtäaikaisesti vähintään yhden kuukauden ajan…

Kun olisin oikein tarkka ollut ja joka tuntemuksesta kirjaa pitänyt olisin voinut jonakin päivänä todeta että nyt ei ole tasan vuoteen ollut kertaakaan kolmea oiretta yhtäaikaisesti… ja siinä se !
Oikeasti kaikki oireet vähenivät tasaisesti tai epätasaisesti ja poistuivat jos ei lasketa satunnaista heikkoa mielitekoa jonka “voittaminen” on aina helpompaa.
Ei kai kukaan sano että se jolla on vielä joskus pieni mieliteko kesähelteessä huurteiseen olueen olisi yhä alkoholisti?

Minä edustan kyllä sitä näkemystä, että kerran alkoholisti on aina alkoholisti mutta jos on lopettanut juomisen voi olla toipunut.

Noiden em. kriteerien perusteella olen tällä hetkellä päihderiippuvainen (Heikentynyt kyky hallita aineen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista; Sietokyvyn kasvu; Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista - tosin jos mittareina toimivat ihmissuhteet, terveys ja työpaikan menetys niin sitten tuo ei päde ellei ylipainoa lasketa terveyden menettämiseksi).

Mutta vastaavasti olen tuon määritelmän mukaan ollut 6,5 vuotta raitis, merkityksessä ei päihderiippuvainen.

Pakko (tai “pakko”) lisätä tähän yhteyteen: omasta mielestäni riippuvuuden merkittävin mittari on se, kuinka paljon alkoholi hallitsee ajatusmaailmaa. Vaikka joisin vain perjantaisin ja silloinkin alle kuusi annosta, niin jos koko viikkoni rakentuu sen perjantain odottamiselle, olen päihderiippuvainen. Sen takia minulle on tärkeintä, että jos päätän haluta päästä alkoholista kokonaan eroon, pääsen myös eroon sen ajattelemisesta, sen muistelemisesta ja siihen reagoimisesta. Viimeisellä tarkoitan sitä, että minua ei liikuta muiden juominen, kertomukset juomisesta, kuvat drinkeistä jne.