Yer a wizard, 'Arry!

Eikö oo jännä kun sen vaan tietää? Ja joo, en paheksu jäätelöä yhtään, rrrrrakastan sitä! Ajattelin lähinnä jos yletön jäätelönsyönti askarruttaa, niin siihenkin on apuja.

Mut hei sipsejä raakana? Olen shokissa :slight_smile:

Heippa, Velho! Muistan sinut jostain jutusteluistasi jo aikaisemmin, mutta nyt vasta lukaisin tämän ketjun. Halusin sanoa minäkin sanaseni näihin korvaaviin. Itse lopetin tupakan lähestulkoon samaan aikaan kuin alkon, muut päihteet muutama vuosi ennen sitä. Ja nyt kun olen pääosin ollut juomatta (paria retkahdusta lukuunottamatta) n.11kk, alan pikkuhiljaa vähentämään pakkomielteistä karkin ja muun makean syöntiä, jota olen selvästi harrastanut juomisen tilalla. Siis pakkomielteisesti ja “ahdistumiseen ja rentoutumiseen”. Vichyä menee edelleen vähintään 1,5 litraa päivässä (makeuttamatonta, se ei tuhoa hampaita) ja colaa olen vähän onnistunut vähentämään, vedellen sitäkin vähän turhan reippaasti. Lightiin vaihdoin aika nopeasti, mutta nyt huolettaa aspartaami. Ota siis ihan rauhassa vaan, ja käytä mielestäni huoletta näitä hyvin vaarattomia “päihteitä” jos siltä tuntuu.

Myös minä olen sitä mieltä, että vaikutat todella fiksulta tyypiltä ja pidän kovasti kirjoitustyylistäsi. Mahtavaa, jos otat tuon asenteen ja oivalluksen sosiaalisiin ongelmiin, eikä niin päin että nyt lopetin alkon, apua en voi enää olla sitäkään vähää sosiaalinen mitä aikaisemmin. Niitä omia rajoja voi rikkoa sitten sitä mukaa, kun tuntuu että itse kestää ilman että pitää turvautua johonkin päihdyttävään. Ja tällä en välttämättä tarkoita sitä, että olisit käyttänyt rohkaisuryyppyä tai vastaavaa, mutta en tiedä saatko sellaisesta ajatuksesta kiinni, että päihtymystila vie ajatukset pois siitä omana itsenään olemisesta myös jotenkin paljon laajemmin. Voi uppoutua omaan maailmaansa ja olla välittämättä sosiaalisesta olemisestaan maailmassa, myös vaikka yksin kotona päihtyen. Ihminen on sosiaalinen olento, eivätkä rajoittumiset sosiaalisessa elämässä oman kokemuksen mukaan rajoitu niihin tilanteisiin, joissa sosiaalista kanssakäymistä on.

Oho, miten minulta purkautui nyt tällainen vuodatus? Liian pitkä plinkkitauko? :laughing: Anyways, kivaa raitista sosiaalista tai antisosiaalista olemista sinne! :smiley:

Ja nyt lohkes vielä The Pipariikin… :smiley: :smiley: Harmi että täällä ei ole yksityisviestitoimintoa… muuten varmaan mullakin jos alkkisgimmojen viestei boxi täys…

Menin sitten eilen juomaan, paras kirjata muistiin mitä jäi käteen.

Juomishimo taisi syttyä jo lauantai-iltana, mutta sen verran myöhään että jaksoin linnoittautua kotiin siihen asti, että kauppojen sulkeutumisaika koitti. Sunnuntaina juomisajatukset jatkoivat piinaamista, mutta koska maanantaina joutuisin asioimaan kaupungilla, pystyin tekemään päätöksen olla hankkimatta sille päivälle krapulaa. Sitten koitti maanantai ja kaikesta psyykkaamisesta huolimatta äityi alkoholin kutsu iltapäivästä liian houkuttelevaksi vastustaa. Ostin sitten 8 tölkkiä halvinta kaljaa mitä kaupasta löytyi ja aloin kittaamaan. Lähes välittömästi ensimmäisen hörpyn jälkeen tuntui kuin olisin jotenkin etääntynyt itsestäni, että enhän minä ole tällainen. Tuo tunne sitten vain vahvistui juomisen jatkuessa. Minkäänlaista nousuhumalaa ei missään vaiheessa tullut, ainoastaan välinpitämätön, tyhmä olo.

Krapula ei ollut kummoinenkaan, pientä päänsärkyä vain, mutta morkkis jäi uupumaan täysin. Katumusta en osaa tuntea, sillä vaikka kokemus oli kaikenkaikkiaan hyvin epämiellyttävä, oli se ehkä jollakin tasolla puhdistavakin. Tunne siitä, että alkoholilla ei ole tarjottavanaan minulle enää mitään, vahvistui. Huomasin myös, että fiilis oli huipussaan kaljojen ostamisen jälkeen, mutta ennen juomisen aloittamista. Tästä rohkenin vetämään sellaisen johtopäätöksen, että osaltaan addiktio on minun tapauksessani päässyt syntymään siksi, että olen rytmittänyt elämääni juomisella. On hirveän vaikeaa elää hetkessä, siksi etsin jatkuvasti jotakin normaalista arjesta poikkeavaa, jota odottamalla pystyisin ankkuroitumaan elämään.

Kyllä, koen muuttuvani ihan eri ihmiseksi juodessa. Tämä onkin ollut varmasti yksi merkittävin syy juomiseen, tunne siitä että kykenen humalassa sanomaan, tekemään ja kestämään mitä tahansa, koska siinä tilanteessa minä en enää olekaan minä ja mitä ikinä tapahtuukaan, se ei kosketa minua.

Moi Velho. Herätti kahden vuoden takaiset muistot mieleen! Juuri tällä lailla koin silloisen (toistaiseksi viimeisen) 4-5 päivän retkahdukseni. Ehkä sillä huomattavalla erolla, etten tuntenut olevani itsestäni etääntynyt, vaan aineesta. Mulla oli sen verran enemmän tyhmää urheilumieltä mukana, että etsin vanhoja fiiliksiä muutaman päivän. Eivät palanneet. Jatko olisi vaatinut annoksen lisäämistä, mutta onneksi sain katkaistua.
Alleviivaan johtopäätöksesi elämän rytmittämisestä alkoholin avulla täysin. Kysymys lienee meillä molemmilla elämän hallintaan liittyvistä asioista ja ongelmista - ei niinkään painopisteisesti aineen hallinnasta. Erona ehkä se, että minä etsin ja yritän rakentaa taas normaalia arkea. Mitä se sitten lieneekään.