Yer a wizard, 'Arry!

Tervehdys!

Olen 22-vuotias pohjoissuomalainen miesihminen ja päihdeongelmainen. Vuosien varrella tutuiksi, joko kertaalleen tavatuiksi tai vähän pidempiaikaisiksi tuttavuuksiksi, ovat tulleet ainakin kannabis, DXM, satunnaiset bentsot ja miedot opiaatit. Unohtaa ei sovi myöskään kaikkein pisimpään mukana roikkunutta kaveria, alkoholia. Tajusteista olen hakenut kaikkea mahdollista, mielenterveyden ongelmien helpottamisesta puhtaaseen ajanvietteeseen, mutta päätynyt kuitenkin siihen tulokseen, että olipa ongelma mikä tahansa, todellinen tai kuviteltu, aineilla en sitä saa ratkaistua.

Esittelyviestin päädyin kirjoittamaan tänne, koska koen nimenomaan alkoholin kaikkein suurimmaksi murheenkryyniksi. Satunnaista, kuitenkin käytännössä aina humalahakuista, juopottelua olen harrastanut vajaat kymmenen vuotta, joista parina viimeisimpänä olen hitaasti havahtunut ryyppäämisen todelliseen luonteeseen. Kuppi meni lopullisesti nurin viime kuussa, kun useampana päivänä peräkkäin päiväohjelma kulki suunnilleen näin: aamulla herätään mukavasti krapulassa, jos fyysisen puolen olon vielä kestäisi niin ahdistus ja depersonalisaation tunne viimeistään ajaa hakemaan jonkinlaista helpotusta kemiallisessa muodossa. Siispä nokka kohti apteekkia ja kodeiiniyskänlääkepullo mukaan. Kotiin päästyä kertakaikkiaan vastenmielisen makuinen litku ykkösellä alas ja johan olo helpottaa. Henkisesti siis, fyysinen pahoinvointi yleensä vain kasvaa lääkkeen sisältämien aineiden johdosta ja usein päädytään lopulta halaamaan posliinia. Ei maistu Mustaparta yhtään sen paremmalta matkalla ulos. Kun kodeiinin vaikutus sitten vääjämättä katoaa, iskee vitutus ja mikäs siihen olisi parempi lääke kuin vanha kunnon alkoholi. Seuraava pysäkki on siis jo päätetty, kaljakauppaan mars. Tietenkin kun iltapäivästä alkaa jo olutta kumoamaan, sillä on taipumus loppua kesken. Tässä vaiheessa tuntuu suorastaan nerokkaalta idealta jatkaa iltaa käsidesin voimalla. Yöllä unta palloon ja huomenna samat setit, toistetaan ad infinitum.

Ei vaan jaksa enää samaa paskaa. Tänään tulee tasan kuukausi täyteen raitistelua, kahvi ja tupakka poisluettuna, ja tavoite alkaa kirkastua mielessä. Alussa leikittelin ajatuksella satunnaiskäytöstä, mutta onhan tässä jo ainakin vuoden päivät sitä yritetty kovin laihoin tuloksin. Vähitellen olen päätynyt siihen ajatukseen, että en oikeasti menetä mitään arvokasta heivaamalla kuosittelun kokonaan helvettiin. Päänvaivaa on aiheuttanut pohdinta siitä, olenko alkoholisti vai “vain” suurkuluttaja, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei taida olla mitään merkitystä. Kai jokaisella on taustastaan huolimatta oikeus sanoa “ei, kiitos” viinalle.

Toivottavasti jatkossakin jaksan juoda vissyn ilman kossua ja kolan ilman rommia. Näillä mennään ainakin tänään.

Tervetuloa remmiin. Yhden päivän kerrallaan tässä vichyä siemaillaan ilman kossua. Vaihtoehto on edelleen, ottaa kola rommilla, mutta rehellisesti asiaa pohdittuani, jätän tänään väliin. Se rommi kun tuppaa närästämään, kossusta puhumattakaan. Miksi siis turhaan rankaista itseään, kun en minä ainakaan päihteitä makuaistia hivelläkseni kiskonut.

Tänään raittiina. Eilisellä ei enää ole juurikaan painoarvoa, huomisesta kun kukaan ei voi vielä tiedä kertoa. Tämä hetki raittiina, riittää pitkälle.

Tervehdys, Velho!

Olet miettinyt oletko alkoholisti, mutta kun kuvioissa on useammanlaisia päihteitä, niin voisiko olla että sopisi laajempikin käsite addikti ? :slight_smile: Päihdeaddikti siis. Sitä sanaahan käytetään NA:ssa siinä kohtaa kun AA:ssa sanotaan alkoholisti.

Onnittelut päihteettömästä kuukaudesta, sanoo sitä sitten raittiudeksi tai putsina oloksi! Kerrot yrittäneesi päästä irti aineista ennenkin, niin ootko millasia keinoja käyttänyt niissä yrityksissä?
Ja haluatko eroon nimenomaan vain alkoholista, vai kaikista päihteistä mukaanlukien ne kannabis ym.?

Toiveikaista torstaita ja aurinkoa!

ei kyllä kuulosta kovin kohtuukäytöltä vedellä käsidesit…kaikki mitä tarjolla
sattuu olemaan…
‘käytin juuri käsidesisi’, sanoi mies vierailtuaan tuttavan toiletissa, ‘otin ihan
kohtuudella, jäi siihen vielä pohjalle hieman, kun se perhanan hyytelö ei valunut
kaikki purkista. voisitteko jatkossa harkita nestemäisempää tuotetta.’
hmmm…käsidesin kohtuukäyttäjä???

Filosofia jonka voinen itsekin allekirjoittaa. Tänäänkin.

Addiktihan passaa oikein mainiosti. Pää sekaisin hinnalla millä hyvänsä. Alkoholi on mielessäni kasvanut jonkinlaiseksi todellisuuspaon symboliksi ja olen huomannut, että rinnastan usein mielessäni sen ja päihteen käsitteen yleisellä tasolla lähes synonyymeiksi.

Tosiaan, reilu vuosi sitten alkoi jo alkoholin käyttö ahdistamaan ja tuntui, että asialle olisi syytä tehdä jotain. Konkreettiset keinot jäivät kuitenkin kovin puolivillaisiksi, asetin itselleni annosrajan per viikko ja pidin kirjaa juomisistani. Aikansa se toimi miten kuten, sitten alkoholi väistyi hetkeksi oppareiden tieltä ja palasi myöhemmin niiden rinnalle.

Päihtymystila on minulle turhan houkutteleva pakokeino todellisuudesta, joten tavoitteena on pidättäytyä kaikista päihteistä.

Neuroottisena ihmisenä voisin tietty perustella käsidesin kohtuukäyttöä bakteerikammolla. Ulkoapäin pahaa aavistamatonta uhria piirittävät pöpöt tuskin vetävät vertoja jo kehoon leiriytyneille perkeleille, mutta ihmegeeli tepsinee niihinkin.

Kiitokset viesteistänne. Olen sairaalloisen arka ihminen ja sosiaalinen kanssakäyminen internetinkin välityksellä on välillä ylitsepääsemätön este. Oman tahdin mahdollistava keskustelupalstatyylinen jutustelu on siis jotakin, jota osaan arvostaa.

Ollos tervehditty, Velho. Sehän on portugalia ja tarkoittaa vanha (jota et todellakaan ole). Tuo sana tuli tutuksi kun “siemailin” myös sikäläisiä rypälepohjaisia tuotteita, joista ne kaikista “velhoimmat” sivumennen sanoen ovat oman raittiuteni pahimpia uhkia.

Kirjoitat nasevaa settiä viihdyttävällä tavalla. Noita lahjoja ei kannata tuhota käsidesillä eikä muilla aineilla, vaan käyttää ne jotenkin hyödyksi!

Tervetuloa minunkin puolestani!
Itsekin joskus käsidesi linjalle eksyneenä voin suositella täysraittiutta. Hienostihan olet kuukauden ollut ilman niin että luultavasti pahin vaihe ainakin fyysisesti on ohi.
Henkinen taisto voi viedä pitkään ( ainakin itselläni on vienyt ja on kesken) mutta hyvällä tiellä olet!
Kyllähän ( kuten plinkistä voit lueskella) addiktin aivot syöttävät toinen toistaan parempia syitä sekoittaa pää.
Olen tehnyt selväksi itselleni että vaikka mitä tapahtuisi, vaikka kaikkein pahin maailmassa niin en juo.
Nyt tuntuu jo vastenmieliseltä ja pelottavalta humalan ajattelukin kun lopettamisesta on nelisen kuukautta.
Toki eilenkin kauppareissulla putkahti ajatus: " ostnko siideriä" pyyhin sen pois ja sanoin itselleni että enhän minä juo enää.
No ei se aina noin helposti käy.
Onnea matkaan, tukena ollaan!

Taas yksi juomaton viikko takana ja fiilikset ovat välillä käyneet aika pahasti miinuksen puolella. Mitään varsinaista pelkoa ei ole ollut siitä, että nyt ratkeaisin ryyppäämään, mutta juomisasiat ovat jatkuvasti olleet mielen päällä. Vaikka päihteet ovatkin olleet se suurin saatana, niin viime päivinä olen huomannut, että lähestulkoon koko elämäni on rakentunut pienille ja suurille riippuvuuksille. Erityisesti kaikenlaisten makeiden herkkujen hillitön himoitseminen vahvistaa käsitystä siitä, että kykyni kestää omia tunteitani on pahasti alikehittynyt ja yritän näillä ulkoisilla jutuilla kontrolloida päänsisäistä kaaosta. Liian paljon asioita mielessä, liian paljon elämässä pielessä.

Tässä vaiheessa prosessia lienee jo paikallaan alkaa pikkuhiljaa työstämään muitakin asioita kuin pelkkää päihteistä pidättäytymistä. Aloitanpa siis herkkulakon, joka toivon mukaan tukee samalla raitistumista tasaamalla tätä tunteiden vuoristorataa.

Loppuun vielä nöyrin kiitokseni kaikille palstalaisille. Vaikka oma ulosanti on ollut vähäistä, on Plinkki ollut muuten ahkerassa kulutuksessa.

Itse aloittelin kuntoilu & low-carb projektin samaan aikaan kun tein päätöksen, että alkoholi saa riittää (siis ainakin toistaiseksi, ei loppuelämäksi). Eipä ole kovin suuri yllätys kun lopetin kaljan kittaamisen, ryhdyin liikkumaan edes “hieman” ja katsoin jonkun verran (en siis esim. punnitse ruokiani tai laske hh / kcal määriä) syömisieni perään niin paino on pudonnut tässä hieman vajaa neljän viikon aikana yli 9 kg.

Eipä näiden kaikkien yhdistäminen mitenkään erityisen helppoa ole, mutta jollain oudolla tavalla painonpudotuksesta saa motivaatiota olla päivä kerrallaan juomatta ja juomatta olemisesta saa taas intoa liikkumiseen - kun kerrankin ei ole joko humalassa, krapulassa tai suunnittelemassa seuraavia kännejä. Ihana tuo kolmiyhteys…

Moikkis Velho ja myöhäiset tervetuloa- toivotukset. Pysähdyin ylläolevaan vetämään niin kovan hätäjarrutuksen päälle, etten tiedä ehtikö joku muu ennen minua kommentoimaan.
Mielestäni olet menossa todella heikoille jäille. Oikeassa olet, että alkoholismin ympärille on rakentunut - tai sen on aiheuttanut- erilainen, hyvin laaja ja joskus vaikeasti tunnistettava riippuvuusverkko.
Itse olen harrastanut menestyksellä riippuvuusimpulssien siirtoa. Tämä on keittiöpsykologiaa, enkä yritäkään analysoida ja akatemisoida keskustelua. Juomisen loputtua impulsseja siirtyy korvaaviin toimintoihin. Useilla kahvi+ syöminen lisääntyy. Samoin röökaaminen. Nämä ovat vahingollisia kanavia, joihin esim. minä ohjaan vapautuneita impulsseja. Toimii hyvin- rökaan vieläkin aktiivisesti ja ihan tietoisesti. Sekin tappaa minut - ehkä 10 vuoden päästä. Seuraava ryyppy sensijaan voi olla viimeiseni. Tällä kertaa ei läppää! :open_mouth:
Valintani oli selvä. Tärkein ensin. Kaikki muu on toisarvoista ja sekoittaa konseptin. Aamen.

Lienet oikeilla jäljillä ja tarkoitukseni ei olekaan siirtyä kokonaan millekään munkkiluostarilinjalle, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Lähinnä ajatus tällä hetkellä on karttaa kaikkea sokeriskeidaa välttyäkseni äkillisten energiapiikkien ja -suvantojen riepottelulta, mutta ymmärrän kyllä, että täydellinen ehdottomuus tässä suhteessa ei välttämättä ole paras strategia.

Tupakanpoltto on itsellänikin melkein kaksinkertaistunut entisestä lähes huomaamatta, enkä jaksa siitä huolta kantaa. Makeanhimon iskiessä voi myös olla, että annan itselleni hieman löysää vaikka light-kokiksen muodossa.

heippa velho, ehkä siitä röökaamisesta ei tosiaan kannata olla niin huolissaan, asia kerrallaan. niinkuin andante sanoi, rööki tappaa luultavasti hitaasti, mutta seuraavat kännit voi olla viimeset. Mä ainakin oon aika äimistynyt siitä että ylipäätään oon vielä hengissä - en kuollu tapaturmaisesti, pudonnut parvekkeelta, tukehtunut oksennukseen, viiltänyt ranteita auki kännissä/krapulassa tai makaa jossain ulkomailla soramontussa jonkun raiskaamana ja paloittelemana, sen verran sekavaa on meininki ollut. Välillä kun näitä vaaroja miettii niin tulee kyllä sellaset ahistukset ja morkkikset että röökille pitää mennä. Helvetin hyvä tuuri ollu matkassa mulla. Sit onhan siinä sellanenkin, että alko ja huumeet ja niiden muuta muuttuva käytös vahingoittaa muitakin läheisiä, mutta tupakointi yleensä vain tupakoitsijaa itseään.

Jälleen yhdestä viikosta selvitty. Tämä olikin sitten fiilinkien puolesta edellistä aika paljon parempi, lauantai-iltana mietin ohikiitävän hetken verran olisiko ilta vierähtänyt rattoisammin kaljatölkki kourassa. Vastaus oli jyrkkä “ei helvetissä!”, ja se ajatus on kannatellut minua mukavasti. Kofeiinilla saattaa olla osuutta asiaan, kolajuomaa on mennyt nyt sellainen 1,5 litran pullo päivässä. Pitikö sitä sitten mennä tähänkin koukahtamaan…?

Tämmöisiähän me addiktit ollaan… herkästi “koukkuuntuvia”. Itselläni tuo alkuajan hurja vichyn, veden ja mehujen kittaaminen kyllä tasaantui aikaa myöten. Eikä colan liika lipitys ole verrattavissa kossun kiskomiseen :smiley: Juo ihan rauhassa cokista niin kauan kuin maittaa.

Jotain päivityksentapaista voisi ehkä kirjoittaa, kun selvänä ollaan oltu jo jokunen tovi. En enää edes tiedä kuinka kauan, kirjanpito on jäänyt.

Kävin viime viikonloppuna toisella puolella maata tapaamassa ihmisiä, hyvin harvinaista herkkua minulle. Lauantai-iltana sitten hostellihuoneen sängyllä pyöriessä tuntui, että jokin ratas pyörähti aivoissa ennestään tuntemattomaan suuntaan. Jonkinlainen ajatuksenpoikanen siitä kai kuoriutui sosiaalisiin rajoitteisiini liittyen, outo kirkastuminen. Tuli tunne, että selväpäisyys mahdollistaa paitsi heikkojen kohtien työstämisen, myös eräänlaisen välinpitämättömyyden sellaisten juttujen suhteen joihin en kykene itse vaikuttamaan. Tästä asenteesta kannattanee pitää kiinni, vaikka sen käyttöönottamisessa menee varmasti vielä pitkään.

Täl viisiin tänään, juhannus on paska maa.

Hyvillä jäljillä olet, jatka samaa rataa! :slight_smile: Vaikutat oikein viisaalta ihmiseltä, sellaiselta joka kykenee huomaamaan ja prosessoimaan asioita ja kokonaisuuksia, siksipä uskonkin että toivut. :sunglasses: :smiley:

Jäätelö - siinäpä taas yksi keksintö, joka on voinut syntyä vain pahasti kieroutuneesta mielestä. Eilenkin meni litran pönttö sitä shaibaa, ei onnaa kohtuukäyttö tämänkään kanssa. Pakko katkaista putki ennen kuin kunnolla alkaakaan, sitä suuremmalla syyllä nyt kun olen onnistunut hikoilemaan itselleni jo hyvät vatsalihasten alut.

Welcome to my world. Tosin enää ei onneksi tarvitse syödä paketillinen kerrallaan, sen sijaan tuutteja saattaa mennä jopa kaksi päivässä.

Se on vain yksi juoni lisää addiktion kierossa valikoimassa - sokeri antaa samantyyppisen nopean ‘nousun’ kuin alkoholi :slight_smile:

Joan Mathews Larsonin kirja ‘Seven Weeks to Sobriety’ kertoo pitkälti siitä, miten oikea ravinto auttaa alkoholiongelmaista.

Mä en ainakaan lopeta jäätelön syöntiä ikinä !! Usean kuukauden putki, enkä ala ees vähentämään. Lisään sen sijaan ehkä annosmääriä pers daagen ja suklaata kans sekä sokeroitua vettä limsan ominaisuudessa ja tänään sipsejä iso pussi raakana ykkösellä !! Perkele ei kai bentsorefloista kukaan selviä, ellei ole ees jotain pientä ja suht harmitonta addiktiota antamassa jotain nousua ja aika lievä on haittavaikutusten lista, ellei ny pieni plösöys sitä ole, sen saa kyllä leivottua veke liikkuen eli voi mennä taas äärilaitaan tässäkin suhteessa, vaan ei tänään.

– Siis ei ole tarkoitus paheksua kurinalaista tai järkevän reipasta syöntisysteemiä, itsellä menee nämäkin on/off-tyylillä.

Eipä tänään meikälle-lomalaiselle huikka maistunut, sillä en aloittanut. Aikaa on ja ihan muuhun,
vihdoin tuli tämä tilanne, kun TIEDÄN, etten juo,
viime kesäinen himotus on jäänyt viime kesään.

jep ja kas, Moro Cricketti ja kesää paljon jokaiselle. aye.